Viestiketju: Ideapark - syöpä joka leviää...

Alunperin kirjoittanut R.Silfverberg

Mielestäni myös pääministeri Matti Vanhasen mielipiteet tästä asiasta paljastaa joko sen, että hän ei ymmärrä erityisen hyvin tämäntyyppisten kauppakeskittymien vaikutuksista liikenteeseen tai ylipäänsä Helsingin seudun elinkeino- ja asutusrakenteesta, tai sitten hän ihan tarkoituksella suhtautuu välinpitämättömästi koko pääkaupunkiseutuun ja sen asukkaisiin.

Jep. Pisti pitkästä aikaa ihan vihaksi se Vanhasen blogikirjoitus. Herra pääministeri kirjoittaa kauniisti pikkukaupunki-idyllistä jossa kaikki on lähellä, eli viiden kilometrin (?!) säteellä, mutta mitä ihmeen tekemistä tällä on 40 hehtaarin parkkipaikan keskellä sijaitsevan ostoskeskuksen kanssa?

Eniten minua kuitenkin sieppasi seuraava järjenjuoksu: Pääkaupunkiseudulla on keskimäärin pitkät työmatkat koska kaupunki on niin iso (totta), tämä on epäekologista koska liikenne tuottaa päästöjä, joten työpaikkojen pitäisi sijaita siellä missä ihmisetkin asuu. Tämä toteutuu parhaiten pienellä paikkakunnalla.

Tämä on luokatonta populismia. Teknistyvä taloutemme ja sen tehokkuuden kasvu perustuu erikoistumiseen, erikoistuminen taas edellyttää isoja työssäkäyntialueita. En jaksa uskoa että yksi valtakunnan talouden kärkinimistä ei tietäisi tätä.

Nimenomaan pääkaupunkiseudulla työvoiman erikoistumisaste, ja siten myös tuottavuus, on korkeaa. Suurin osa tuntemistani ihmisistä toimii sellaisissa tehtävissä että niitä ei ylipäänsä voi olla olemassa pienemmillä paikkakunnilla. Ainakin IT-alalla tuskaillaan sitä että Helsinkikin on vähän turhan pieni, ja Vanhanen (sekä pihalla oleva osa kaupunkisuunnitelijoista) haluaa pilkkoa sen pienempiin osiin?!

Vaikkapa kuormantasauskytkimet joita käytetään kaikissa verkkopalveluissa on pieni ja mahdollisimman kriittinen komponentti, jonka erikoisosaajia on suomessa muutamia kymmeniä. Jos minä tarvitsen sellaisen töihin, Helsingistä semmoisen kaverin löytää, Oulusta ehkä, Tampereelta mahdollisesti ja muualta tuskin. Tämä rajaa tehokkaasti sen missä voin yritystoimintaani harjoittaa. Jos firmani olisi jossain Sotkamossa, ja saisin sinne houkuteltua yhden tuollaisen erikoisosaajan, niin mitä teen kun hän sairastuu, vaihtaa työpaikkaa ja muuttaa pois, tai pyytää 300% palkankorotusta?

Suuri osa varsinkin teknisen puolin hommista on tuon tapaista erikoisosaamista vaativia, ja sama pätee yhä enemmän talouden, hallinnon, terveydenhoidon, jne. alalla. Suomessa taitaa olla useita kirurgian erikoisaloja joidenka osaajia ei ole edes kymmentä, miten Vanhanen haluaisi hajauttaa esimerkiksi nämä kirurgian yksiköt tuhannelle paikkakunnalle? Montako pätevää liikennesuunnittelijaa muuten esimerkiksi Joensuusta löytyy?

Ja mitä tulee liikenteen päästöihin, ei se nyt pelkistä kilometreistä ole kiinni, kun on riittävä väestötiheys niin voidaan tehdä raideliikennettä tai ylipäänsä joukkoliikennettä. Vanhanen myös huomauttaa että Nurmijärvi saa kaukolämpönsä uusiutuvista, Helsinki hiilestä. Jos nyt tarkkoja ollaan, niin Helsigin Energia käyttää kai eniten maakaasua, mutta kuitenkin esimerkiksi Loviisa tuottaa kaukolämpönsä polttoöljyllä. Eli mitä ihmeen tekemistä tällä on kaupungin koon kanssa? Se tupa jossa Suomenmaata luetaan lämpenee todennäköisesti hiilellä, joka on poltettu lauhdevoimalassa ja sitten siirretty sähkönä tupaan...

Alunperin kirjoittanut janihyvarinen

Pointti on, että Helsingin ulkopuolella suomalaiset firmat tajuavat jo, että työnjaon koko ajan edetessä ei voi olettaa että joka alan asiantuntijoita jonottaa ovella päästäkseen töihin. Kompetenssit on hankittava sieltä mistä niitä saa, verkottumalla.

Sotkamo voisi olla ihan hyväkin paikka pitää muutaman työntekijän koodari-sivutoimipistettä, jos firman pääpaikka olisi vaikka Jyväskylässä, Ylivieskassa -- tai Helsingissä. Javaa ja muutahan opetetaan nykyään kai jo peruskoulussa tai viimeistään joka niemennotkon ja saarelman ammattikorkeassa. Jos Sotkamossa joku saisi tuollaisen koulutustaan vastaavan työpaikan, niin veikkaan että olisi aika lojaali työnantajalleen.

Tässä on vain yksi sellainen ongelma miksi se ei suuremmassa mittakaavassa onnistu: Jos tarvitaan vain java-koodaria, sen työn voi ostaa vaikka Romaniasta tai Intiasta, jossa työvoima on halvempaa kuin täällä, ja sitä on tarjolla enemmän kuin täällä. Sotkamolainen koodari on heikommassa asemassa kuin helsinkiläinen tai tamperelainen, koska hänellä on pitkä matka pomon luokse, ja pomo ei halua kovin mielellään matkustaa joka viikko tai edes kerran kuukaudessa Hesasta tai Tampereelta Sotkamoon järkkäämään juuri hänelle töitä. Tiedän, että on olemassa etätyömahdollisuudet, mutta ne edellyttävät että työntekijät ovat ns itseohjautuvia, eli jos töitä ei riitä, hän hankkii itselleen seuravan keikan, tai tulee pomon luokse ja sitten katsotaan mitä töitä löytyy.

Suomessa voi ulkoistaa suuremmassa mittakaavassa pikkupaikkakunnille teollisuus- tai elintarviketuotantoketjun ulkopuolelta vain rutininomaista työtä kuten kirjanpitoa ja puhelinpalvelutyötä, ja edellytäen että tarvitaan suomen kielen taitoa. Heti kun suomenkielen taitoa ei vaadita, niin senkin työn voi teettää maamme rajojen ulkopuolella. Ja niin isot firmat joilla on maailmanlajuinen alihankintaverkosto juuri tekevät.

Alunperin kirjoittanut janihyvarinen

Ai niin, se joensuulainen liikennesuunnittelija... Eihän sitä tiedä, vaikka Joensuussa asuisi joku huippuliikennesuunnittelija. Jos asuu, niin tuskin ainakaan tekee työtä vain Joensuussa ja Joensuuta varten vaan todennäköisemmin myy työnsä useammalle eri paikkakunnalle, ehkä jopa kansainvälisesti. Ja jos Joensuuhun kaivataan liikennesuunnittelua, niin ei kai kaikkea työtä ole pakko antaa fyysisesti omassa kaupungissa asuvalle, jos tuo huippu on silloin kiireinen muualla? (No joo, liikennesuunnittelu on ehkä vähän spesiaali tapaus, kun siinä puhutaan kaupunkirakenteesta itsestään ja paikallistuntemuksella voi olla merkitystä, mutta noin periaatteessa.)

Tässä lähdetään taas siitä olettamuksesta että suunittelija on alansa huippu. Miten varmaa on, että juuri huippujätkät ja mimmit haluavat asua ympärivuotisesti juuri pikkupaikkakunnalla? Ja toisaalta jos maailmassa on vain muutama jonkun alan huippuasiantuntija, niin sillä ei ole väliä missä he asuvat, asukoot vaika kuussa, se joka tilaa heidän työnsä yleensä maksaa matkakustannukset.

Perusongelma on, että missä suurten massojen, jotka ovat alallaan keskinkertaisuuksia, kannattaa asua? Sellaiset Virtaset, Smithit ja Dupontit joilla on vain yksi perustutkinto jolla ei erotu juuri massasta, ja jotka ovat useimmiten perheellisiä, ja puoliso ei vältämättä saman alan ihminen, mutta joka haluaisi kanssa tehdä töitä eikä olla välttämättä loppuiän kotiäiti tai -isä.

Mä en keksi optimaalisempaa paikkaa kuin suurehkot kaupungit, ei tarvitse olla Lonton tai New Yorkin tasoa, vaan Stadi tai Manse riittää, mutta ei juuri sen alle. Paras jos on yliopistoja ja monipuolisia oppilaitoksia eri aloille ja uudelleenkoulutusmahdollisuus, jos jostain syystä oma ala alkaa tympiä tai työt ykskaks loppuvat.

t. Rainer

Alunperin kirjoittanut janihyvarinen

Minusta tämä on hieman väärä päätelmä. Erikoistuminen on trendi, mutta mikä takaa, että juuri Helsinki on massaltaan riittävä?

Yleisesti maailmalla 1-2 miljoonan asukkaan kaupunkeja pidetään erikoistumisen kannalta aika hyvinä. Tuon kokoinen kaupunki pystyy pitämään yllä tieteen ja tekniikan osaamista, jolla on yhtään laajempaa kysyntää.

Alunperin kirjoittanut janihyvarinen

On sitäpaitsi vähän harhaista kuvitella, että kaikki Suomen kuormantasauskytkinasiantuntijat haluaisivat välttämättä asua Helsingissä. Joku erikoinen yksilö voi haluta asua Vihdin Nummelassa, Nurmijärvellä tai vaikka Sotkamossa.

Nummela ja Nurmijärvi voidaan laskea Helsinkiin, kun kaupunki käsitetään työssäkäyntialueena.

Alunperin kirjoittanut janihyvarinen

Pointti on, että Helsingin ulkopuolella suomalaiset firmat tajuavat jo, että työnjaon koko ajan edetessä ei voi olettaa että joka alan asiantuntijoita jonottaa ovella päästäkseen töihin. Kompetenssit on hankittava sieltä mistä niitä saa, verkottumalla.

Minä ilmaisisin tuon eri tavalla. Eli niin, että Helsinki - Tampere akselin ulkopuolella on usein suuria vaikeuksia löytää riittävän erikoistumisasteen asiantuntijoita. Ja jos sopivia asiantuntijoita löytyy, heidän paikalliset työmarkkinansa ovat hyvin ohuet, eli vaihtoehtoisia työmarkkinoita ei vaan ole.

Erikoistuneelle työntekijälle sijoittuminen pienelle paikkakunnalle aiheuttaa niin suuren henkilökohtaisen riskin että erikoistuneet työntekijät alitajuisesti välttävät asettumista alueille, joissa työttömyys tarkoittaa paikkakunnan tai ammatin vaihtopakkoa.

Toki Helsingistäkin joudutaan verkottumalla hakemaan osaamista kauempaa, silloin sitä joudutaan hakemaan ulkomailta.

Alunperin kirjoittanut R.Silfverberg

Suomessa voi ulkoistaa suuremmassa mittakaavassa pikkupaikkakunnille teollisuus- tai elintarviketuotantoketjun ulkopuolelta vain rutininomaista työtä kuten kirjanpitoa ja puhelinpalvelutyötä, ja edellytäen että tarvitaan suomen kielen taitoa. Heti kun suomenkielen taitoa ei vaadita, niin senkin työn voi teettää maamme rajojen ulkopuolella. Ja niin isot firmat joilla on maailmanlajuinen alihankintaverkosto juuri tekevät.

Kokemukset kaukoulkoistuksista eivät ole vain ruusuisia isoissakaan firmoissa. Kulttuurierot ovat merkittäviä silloinkin kun kielellä ei ole väliä. Uskoisin että jossain vaiheessa tämä trendi taittuu. Ei tosin niin että kaikki palaisi takaisin Suomeen vaan niin että myös managementtia ja oikeasti luovaa työtä tehdään ainakin jossain määrin hajautetusti.

Alunperin kirjoittanut R.Silfverberg

Perusongelma on, että missä suurten massojen, jotka ovat alallaan keskinkertaisuuksia, kannattaa asua? Sellaiset Virtaset, Smithit ja Dupontit joilla on vain yksi perustutkinto jolla ei erotu juuri massasta, ja jotka ovat useimmiten perheellisiä, ja puoliso ei vältämättä saman alan ihminen, mutta joka haluaisi kanssa tehdä töitä eikä olla välttämättä loppuiän kotiäiti tai -isä.

Mä en keksi optimaalisempaa paikkaa kuin suurehkot kaupungit, ei tarvitse olla Lonton tai New Yorkin tasoa, vaan Stadi tai Manse riittää, mutta ei juuri sen alle. Paras jos on yliopistoja ja monipuolisia oppilaitoksia eri aloille ja uudelleenkoulutusmahdollisuus, jos jostain syystä oma ala alkaa tympiä tai työt ykskaks loppuvat.

Periaatteessa olet ihan oikeassa. Sotkamo on tietysti jossain määrin asian kärjistämistä. Tässä keskustelussa tärkeää onkin oikea fokus: jos argumentoidaan että vain Helsingissä voi olla huippuja, niin se ei pidä paikkaansa. Huippuja voi olla missä vain, ja todelliset huiput voivat itse valita missä haluavat asua. Sen sijaan kohtuuhyvin koulutettua massaa löytyy runsaasti Helsingistä, tosin sitä löytyy myös muista Suomen suurista kaupungeista. Näissä kaikissa voi elää hyvää elämää. Silti ennakkoluulottomasti ajatteleva firma saattaa löytää sellaisen toimintamallin, että pystyy rekrytoimaan pikkupaikkakunnilta hyvin koulutettua, tehtävään sopivaa ja lojaalia työvoimaa.

Alunperin kirjoittanut petteri

Yleisesti maailmalla 1-2 miljoonan asukkaan kaupunkeja pidetään erikoistumisen kannalta aika hyvinä. Tuon kokoinen kaupunki pystyy pitämään yllä tieteen ja tekniikan osaamista, jolla on yhtään laajempaa kysyntää.

Tämä on empiirinen havainto, mutta johtopäätösten teko siitä on politiikkaa. Tarkoittaako tämä esimerkiksi sitä, että jos maassa on yksi noin miljoonan asukkaan työssäkäyntialue, pari noin 300-400 tuhannen asukkaan työssäkäyntialuetta, yksi noin 200 tuhannen asukkaan työssäkäyntialue ja nippu pienempiä alueita, niin vain sitä suurinta kannattaa kehittää?

Näkemykseni on, että myös ainakin nuo 200 tuhannen asukkaan ja suuremmat työssäkäyntialueet ovat paitsi elinkelpoisia myös tarjoavat maailmanluokassa riittävän potentiaalin työvoiman erikoistumisen, erityisesti verkostoitumalla tehokkaasti keskenään. Ja jos tuo miljoona-alue on mukana verkostossa, voidaan oikeasti vaikuttaa maailmanlaajuisesti ainakin osalla erikoisaloista.

Maantieteelliset välimatkat ovat tietysti pieni este, mutta eivät mitään ylitsepääsemätöntä. Yhteistyö yhden kaupungin sisällä voi olla ihan yhtä fragmentoitunutta, vaikka fyysinen välimatka olisi murto-osa. Mutta jotta tämä toimisi, se edellyttää, että tunnustetaan kaikkien osien arvo kokonaisuudelle eikä yritetä jyrätä puolin tai toisin. Vahva keskusjohtoisuus ei toimi, koska silloin menetettäisiin yksi keskeinen etu eli näkemysten monimuotoisuus (eli siksi ei esim. kaikkia Suomen yliopistoja tule yhdistää yhdeksi isoksi) vaan parasta on taata kaikille keskuksille riittävät mahdollisuudet kehittyä omana itsenään ja verkostoitua parhaaksi katsomallaan tavalla.

Alunperin kirjoittanut petteri

Nummela ja Nurmijärvi voidaan laskea Helsinkiin, kun kaupunki käsitetään työssäkäyntialueena.

Tiedän. Tämä oli viittaus Ideapark-keskusteluun.

Alunperin kirjoittanut petteri

Minä ilmaisisin tuon eri tavalla. Eli niin, että Helsinki - Tampere akselin ulkopuolella on usein suuria vaikeuksia löytää riittävän erikoistumisasteen asiantuntijoita. Ja jos sopivia asiantuntijoita löytyy, heidän paikalliset työmarkkinansa ovat hyvin ohuet, eli vaihtoehtoisia työmarkkinoita ei vaan ole.

Erikoistuneelle työntekijälle sijoittuminen pienelle paikkakunnalle aiheuttaa niin suuren henkilökohtaisen riskin että erikoistuneet työntekijät alitajuisesti välttävät asettumista alueille, joissa työttömyys tarkoittaa paikkakunnan tai ammatin vaihtopakkoa.

Asiantuntijoiden työmarkkinat ovat kyllä sitä ohuemmat mitä pienemmälle paikkakunnalle mennään. Tosin niitä ohentaa lisää se, jos työnantajat valmiiksi uskovat, että pieneltä paikkakunnalta ei ikinä voi löytää hyvää osaamista. Tämä on itseään toteuttava profetia.

Mitä riskiin tulee, niin tuo on vähän kaksipiippuinen juttu. Kyllä, pienellä paikkakunnalla työpaikan katoaminen alta on vaikeampi juttu. Toisaalta taas voi olla, että jos talo on maksettu ja pärjää vähällä, niin ihan konkurssiin ei suistu niin helposti kuin isossa kaupungissa ja kalliissa, pahasti lainaisessa asunnossa jos homma menee alta eikä uutta löydy. Pieneltä paikkakunnalta on kieltämättä vaikeampi lähteä isoon kaupunkiin, jos asunnon realisointi ei ole mahdollista tai tuottaa niin niukasti ettei sillä saa muualta edes koirankoppia, mutta toisaalta taas työttömyyskorvauksella ostaa kummasti enemmän ruokaa jos ei ole isoja asuntomenoja lisäharmina.

Alunperin kirjoittanut janihyvarinen

Minusta tämä on hieman väärä päätelmä. Erikoistuminen on trendi, mutta mikä takaa, että juuri Helsinki on massaltaan riittävä? Itsekin sanot, että sielläkin on vaikeaa löytää tiettyjä erikoisasiantuntijoita. Lontoo, New York tai piilaakso peittoavat massassa Helsingin mennen tullen.

On paljonkin liiketoimintoja joita ei voi pyörittää kuin yllämainituissa paikoissa johtuen siitä että esimerkiksi Helsinki on liian pieni. Kyse on jatkumosta.

Erikoistuneella pienelläkin paikakunnalla voi olla paljonkin jonkun tietyn erikoisalan osaajia, vaikkapa metsäteollisuudessa, laajapohjaista osaamiskeskittymää siellä ei kuitenkaan voi olla ja ko. paikkakunta (vaikkapa Salo) on kovin altis yksittäisten yritysten tulosvaihteluille. Valtiot eivät voi kilpailla keskenään koska valtiot eivät voi irtisanoa kansalaisiaan, ja pitkälti samasta syystä paikkakunnat eivät voi kuten yritykset erikoistua hyvin kapeaan osaamisalueeseen.

Erikoistuminen on aika tiukka ja pitkäaikainen trendi, tähän saakka ihmiskunta on ratkonut kasvavan tietomäärän hallintaa jakamalla sen yhä pienempiin erikoisalueisiin. Tällä on rajansa, looginen päätepiste on että meillä jokaisella on oma erikoisalansa, mutta mitään parempaakaan ei ole keksitty.

Alunperin kirjoittanut janihyvarinen

Pointti on, että Helsingin ulkopuolella suomalaiset firmat tajuavat jo, että työnjaon koko ajan edetessä ei voi olettaa että joka alan asiantuntijoita jonottaa ovella päästäkseen töihin. Kompetenssit on hankittava sieltä mistä niitä saa, verkottumalla.

Jep, ja se rajaa pois taas osan liiketoiminnan aloja. En missään nimessä ole sitä mieltä että yritystoimintaa ei kannata harjoittaa Kehä III ulkopuolelle, on paljon aloja joille syrjäisempi sijainti on etu. Asiantuntijavaltaiset alat eivät ole vaan yleensä sellaisia, ja kaikkialla maailmassa tuppaavat kasautumaan isoihin kaupunkikeskuksiin.

Alunperin kirjoittanut kemkim

Tämä teoriasi ei nyt oikein toimi, pitäisi keksiä jotain muuta, mitä pienellä paikkakunnalla asuva tekee, jos työpaikka menee alta.

Ei tuo nyt varsinaisesti teoria ollut, kunhan vain pohdiskelin asian eri puolia.

Mutta nostat esiin hyvän (tosin ei joukkoliikenteeseen) liittyvän kysymyksen: mitä työttömäksi jäävä voisi tehdä toimeentulonsa eteen pienellä paikkakunnalla.

Vaihtoehtoja:

1) Maata uuninpankolla ja oppia tulemaan toimeen vähällä
2) Harmaa talous (marjanpoimintaa tai pikkuhommia naapurustossa pimeästi)
3) Kunta tukityöllistää
4) Yrittäjyys
5) Muutto pois työn perässä

Vaihtoehto 4 olisi ylivoimaisesti paras, kunhan vain on myytäviä taitoja ja yrittäjyyshenkeä. Tätä suomalainen yhteiskunta kaipaisi muutenkin kuin kehitysalueilla. Mutta jos yrittäjäksi ryhtyy, niin sosiaalietuudet loppuvat kuin seinään. Ja jos konkurssi iskee, niin loputkin menee eikä siitä toivu taloudellisesti loppuikänään.

Harva pystyy polkaisemaan menestyvää yritystä pystyyn pelkästään jollain starttirahalla. Jonkinlainen joustava siirtymä työttömyydestä yrittäjyyden piiriin olisi parempi. Ja vastaavasti jos yritystoiminta ei menesty, pitäisi olla mahdollisuus laittaa pillit pussiin kunnialla ja ilman ylenmääräisiä sanktioita yhteiskunnalta (kunhan konkurssiin ei liity rikollisia piirteitä).

Pienelläkin paikkakunnalla voisi ihan sujuvasti yrittäjänä operoida kaikenlaisia palvelubisneksiä, erityisesti netin kautta. Mainittakoon perinteisen tietojärjestelmätyön lisäksi esimerkkeinä vaikka jonkun kohderyhmäfokusoituneen foorumin moderointi, erikoisalan nettikirjakauppa, erikoisalan informaatiopalvelun tuottaminen, konsultointi tai vastaavat liikeideat (vapaasti käytettävissä).

Alunperin kirjoittanut janihyvarinen

Ja vastaavasti jos yritystoiminta ei menesty, pitäisi olla mahdollisuus laittaa pillit pussiin kunnialla ja ilman ylenmääräisiä sanktioita yhteiskunnalta (kunhan konkurssiin ei liity rikollisia piirteitä).

Tämä asia on Suomessa suuri ongelma. Siitä, että on yrittäjä tai palkansaaja on tehty lähes elinikäinen kysymys. Joustava siirtyminen statuksesta toiseen on jokseenkin mahdotonta. Se, mitä kirjoitit yrittämisen riskeistä on totisinta totta, ja ne riskit muuttuvat ongelmiksi juuri sen vuoksi, että et voi siirtyä joustavasi yrittäjyyden ja palkkatyön välillä sen mukaan, mikä on kulloinkin paras vaihtoehto.

Alunperin kirjoittanut janihyvarinen

Pienelläkin paikkakunnalla voisi ihan sujuvasti yrittäjänä operoida kaikenlaisia palvelubisneksiä, erityisesti netin kautta.

Tätä minä ihmettelen suuresti, että tietoliikenteen kehittyessä fyysinen sijaitseminen käy kaiken aikaa muka vain tärkeämmäksi.

Myös Ideapark-keskustelu on sama kummallisuus, mutta tavaralogistiikan puolelta. Kun logistiikka kehittyy, ihmisten liikkuminen tavaran luokse eikä päin vastoin muuttuu muka entistä tärkeämmäksi.

Lidlillä on oma ”ideaparkkinsa” suunnilleen keskellä metsää Hyvinkään lähellä. Siellä on peltihalli, josta on vilkas liikenne kaikkiin Lidl-myymälöihin, jotka taas sijaitsevat niin lähellä asukkaita, että myymälöissä voi asioida jopa ilman autoa. Arvatkaa, kummassa on halvemmat hinnat, Lidl-myymälöissä vai Lempäälän Ideaparkissa?

Ideapark ja Lidlin keskusvarasto ovat molemmat samanlaisia peltihalleja. Ne on sijoitettu sen ”miljoonan ihmisen” ympyrän keskipisteeseen, mikä on logistiikan kannalta viisasta ja maa on metsässä halpaa. Mutta Lidlin peltihallissa asioidaan paljon isommilla autoilla ja tehdään isompia ”kertaostoksia”. Onkohan Sukarilta jäänyt jotain huomaamatta?

Antero

Alunperin kirjoittanut Antero Alku

Tätä minä ihmettelen suuresti, että tietoliikenteen kehittyessä fyysinen sijaitseminen käy kaiken aikaa muka vain tärkeämmäksi.

Naulan kantaan.

Alunperin kirjoittanut Antero Alku

Myös Ideapark-keskustelu on sama kummallisuus, mutta tavaralogistiikan puolelta. Kun logistiikka kehittyy, ihmisten liikkuminen tavaran luokse eikä päin vastoin muuttuu muka entistä tärkeämmäksi.

Uusi deli-tyyppinen lähikauppa voisi olla vastaus tähän ainakin päivittäistavaroiden osalta.

Käyttötavarakauppa tuntuu keskittyvän enemmän ja olisikin tärkeää kaavoittaa sellaiselle tilaa keskeisiltä paikoilta. Tosin tietyllä tavalla ymmärrän kyllä Sukarin motiiveja enkä haluaisi demonisoida Ideapark-konseptia sen enempää kuin keskiverto peltomarkettia jossa kuitenkin käydään paljon useammin. Ongelmallista? Kyllä. Diabolista...? Ehkei sentään. Varsinkin jos jollakin aikavälillä kauppakeskuksen ympäristö kehittyisi oikean kaupunginosan suuntaan ja saisi myös riittävän hyvän raideliikenneyhteyden ratikalla tai junalla.

Lähikauppojen renessanssista tuli mieleen: naapurustossamme (tai no, jotain 500-1000 m ylämäkeen meiltä) avattiin tänään uusi Sale, jota kävin tutkailemassa. Tiesin toki Salen perusprofiilin, mutta valikoiman tutkaileminen oli masentavaa. Käytettävissä oleviin neliöihin olisi esim. ranskalaisen kaupan sabluunalla ollut sovitettavissa mahtava valikoima tasokasta ruokaa, mutta tuosta kaupasta puuttuivat lähes kaikki erikoisemmat tuotteet alkaen ihan perus-laktoosittomista tuotteista (jotakin toki oli mutta aika vähän). Jos saisin Stockmannin Herkun valikoiman Salen kokoiseen myymälään, niin sitten olisin kohtuullisen tyytyväinen. (Ja mukana saisi olla tiski valmista paikan päällä tehtyä ruokaa, mm. sushia kunnon newyorkilaisen delin tai Wholefoods Marketin tyyliin.) Muuten täytynee asioida edelleen Stockalla. Näillä eväillä lähikaupan uusi tuleminen ei kyllä onnistu. Valitettavasti...