Korostan, etten mitenkään väheksy tai edes hyväksy Kiinan nykyisen valtionjohdon politiikkaa ja sen aiheuttamia ongelmia ja tämä tuore Tiibetin kriisi saattaa olla yksi kulmakivistä tulevaisuutta ajatellen. Kiinan kansa kuitenkin on aika eriasia kuin sen johto ja hieman huvittuneena seurasinkin Kiinan komminitisen puolueen kokousta parisen viikkoa sitten, josta tuli ohjelmaa ihan joka tuutista ja samoja naamoja näytettiin kansallishymin säestyksella joka päivä. Mutta kuvaavaa on se, etta tuntemani tavalliset kiinalaiset eivät juuri edes jaksaneet katsella noita uutisia, vaan televisio käännettin joka kerta toiselle kanavalle seuraamaan tuki tärkeita kiinalaisia saippuaooppera-sarjoa. Niin paljon annetaan arvoa maan poliittiselle johdolle tavallisen kansan piirissa. "The Puoluetta" ja sen edustajia kuitenkin kunnoitetaan vai pitäisikö mieluummin sanoa pelätään, sillä heilla on valta ja voima käsissään. Ko. kokouksessa oli muuten läsnä myös mm. tiibetilaisasuun ja muitakin eri maakuntien kansojen alkuperäisasuihin pukeutuneita edustajia, mutta ilmeisesti pönkittämässä vain "Yksi Kiina"-ideologiaa, joka on nykyjohdon poliittinen kulmakivi. Ja onhan sillä kannattajansakin, sillä ei tämä muuten pysysisi kasassa. Mutta maakunnnissa tapahtuu nykyään ja paljon. Katsotaan kuinka kauan nykyään vielä aika vahva selkäranka kestää ja mitä siitä seuraa, jos se murtuu.
Toivottavasti Joukkoliikennefoorumi ei päädy kirjoitukseni myötä The Great Firewall-nimiset netti-rautaesiripun taakse, jossa on nykyään mm. http://haltia.blogspot.com/. En kyllä ymmärrä, mistä syystä. Netin sensurointi ym. viestimien tarkka hallinta ja valvonta on kyllä yksi vastenmielisimpia asioita täällä Kiinassa. On monia muitakin asioita, jotka pistävät vihaksi, mutta on täällä paljon kaunista ja ihailtavaakin. Joka tapauksessa Kiina on yksi maailman suurvaltoja riippumatta sen johdosta. Sen ihmiset ovat ylpeitä ja tuntevat arvonsa. Perhe on täällä kaikkikaikessa ja kaikki lähtee siitä. Se on nykyjohdon valttikorttikin: on luotu mielikuva, että koko Kiina kaikkine maakuntineen on kuin yhtä isoa perhettä. Sellaisia asioita on ulkopuolisen aika vaikea lahteä muutamaan tai neuvomaan, kuinka asiat pitäisi hoitaa. Mitallilla on aina kaksi puolta kuitenkin.