Minkä takia, kun jossain keskustelussa mainitaan nimi Vapaavuori, oletetaan aina että kyseessä on jokin ketku joka ajaa vain Helsingin elinkeinoelämän asiaa? Eikö tässä casessa kukaan myönnä että kysymys on nimenomaan Helsingin ja PK-seudun asukkaiden etu, että seudun kaupan suuryksiköt pidetään kehäkolmosen sisäpuolella, eikä päästetä kauas ulkopuolelle, ei ainakaan kokonaan jorpakkoon, jonne ei pääse muulla kuin autolla?
Vapaavuori on ainakin minun havaintojeni mukaan profiloitunut nimenomaan Helsingin etujen ajajaksi. Olisi hieman erikoista, jos hän olisi kokenut yllättävän vihertävän herätyksen, varsinkin kun argumenttien takaa on vaivatta löydettävissä hänen totutun linjansa mukainen motiivi.
Helsingin etu varmaan onkin keskittää kaikki Helsinkiin. Mutta onko tämä myös vihtiläisten etu? Tai muiden länsiuusimaalaisten? Tai muiden suomalaisten?
Tämä on tasan samaa retoriikkaa kuin se, että Suomessa riittäisi yksi yliopisto tai että ulkomaille ei tarvitsisi päästä lentämään kuin Vantaalta. Siis nurkkakuntaisen omaneduntavoittelun naamioimista kansalliseksi intressiksi.
Olisi hyvä tiedostaa, että meillä kaikilla on oma viiteryhmämme tai intressiryhmämme, jonka etua pyrimme ajamaan. Minulle tärkeitä ovat esim. Tampereen etu, Länsi-Tampereen etu, Suomen etu, Euroopan etu ja työnantajani etu, muutamia mainitakseni. Helsingin etu ei kuulu minun listalleni, se vain ei juuri kiinnosta minua henkilökohtaisesti. Yhtä lailla hyväksyn, että jonkun toisen listalle kuuluu Helsingin etu, mutta silloin se pitäisi rehellisesti myöntää. Aika usein vain uskotellaan, että Helsingin etu = kaikkien muidenkin etu.
Loppujen lopuksi on kysymys siitä, että pitääkö yhdyskuntarakenteen päästä Vanhasen toivoman malliin mukaan hajaantumaan kymmenien kilometrien päähän Helsingin keskustasta niin että työmatkat pitenevät ja asutuksen hajanaisuuden vuoksi riippuvuus autoista senkin kasvaa kasvamistaan, vai suositaanko urbaanimpaa asutuspolitiikkaa, ainakin pk-seudun kohdalla?
Henkilökohtaisesti pidän tiivistä asutusta ja kaupan sijaintia asutuksen lähellä ja hyvien joukkoliikenneyhteyksien päässä tavoiteltavana ideaalitilana.
Hyvä tavoite ei kuitenkaan lähtökohtaisesti oikeuta ylenkatsomaan toisten legitiimejä intressejä ja oikeuksia. Vaikka olisin helsinkiläinen, en kokisi voivani automaattisesti tietää onko vihtiläisille parempi, että saavat Ideaparkin kuntaansa vai että sitä ei rakenneta. Kuvitella tietävänsä paremmin on arroganttia ja ainakin periaatteessa vääryys tässä tapauksessa vihtiläisiä kohtaan. Samoin en kokisi olevani oikeutettu päättämään asiasta yksityisen tahon puolesta sillä perusteella, onko hanke kannattava vai ei. Se joka investoi, kantaa riskin.
Mielestäni ainoa legitiimi peruste, jolla hankkeeseen voi puuttua, on jos se vakavasti vaarantaa koko Helsingin seudun aluerakenteen tasapainon. Helsinki on kuitenkin sen verran iso keskus, että en usko että Ideapark käytännössä vaikuttaa paljonkaan. Esimerkkinä voin mainita, että olen itse Tampereelta käsin käynyt -- autolla ajaen -- Lempäälän Ideaparkissa noin neljä kertaa ja ostokset yhteensä ovat jääneet alle 100 euroon. Asioin mieluummin Tampereen keskustassa. Uskon että sama pätee Helsingissä, jonka lähistöllä on jo valmiiksi useita muita kauppakeskuksia. Jos olen oikeassa, niin Vihdin Ideaparkin vaikutusalue suuntautuisi pääosin muualle kuin Helsingin keskustan suuntaan, mikä tarkoittaisi, että se ei mitenkään itsestäänselvästi vinouttaisi aluerakennetta niin pahasti, että hankkeeseen puuttuminen olisi oikeutettua. Samalla se tarkoittaisi ettei siitä välttämättä tulisi kultakaivosta omistajilleen, mutta tuo on asia johon julkinen valta ei voi puuttua, koska kaupallisen riskin kantaa yksityinen omistaja.
Ideaparkista on kimmonnut viime aikoina vilkasta keskustelua lähinnä elämäntyylistä: Kannattaako sitä että pitää olla iso talo, 2 autoa, kotiteatteri, koira, grillikota ja trampoliini, mutta paikkakuntaa jossa asuu, kuvaa parhaiten nimitys "Tylsylä", vai onko tärkeintä että teatterit, konsertit, kapakat ja seurapiirielämä on kävelymatkan tai korkeintaan varttitunnin raitiovaunumatkan päässä kotoa, ettei omaa autoa edes tarvita, vaikka koti on varsinkin lapsiperheelle pieni ja ahdas? Entäs välimuoto sitten? Eikö olisi kaikkein kivointa asua talossa jossa oma piha, vaikka sinne ei trampoliinia aikä grillikotaa mahdukaan, mutta palvelut lähellä ja junalla tai metrolla pääsee hurauttamaan puolessa tunnissa cityn sykkeeseen? Mitkä näistä luulisi olevan ideaparkin kannattaja ja mitkä ei? Mitkä näistä voisi elää ilman sitä? Keitä näistä kuvittelisit Ideaparkin houkuttelevan kuin seireenit?
Minusta silloin ollaan pelottavilla jäljillä jos mitä tahansa ilmiötä ryhdytään tarkastelemaan enemmän tai vähemmän leimaavien stereotypioiden kautta. Ihan sama kuin kysyisi onko hauskempaa asua Helsingissä ja käydä juomassa kuppi kahvia Café Ursulassa kuin riehua kaljapöhnässä skinikavereiden kanssa viikonloppuna Joensuun keskustassa. Nämäkö ovat ainoat vaihtoehdot?
Jos Vihti ja sen pääkeskus Nummela kasvaa niin että Nummela on vähintään n 20000 asukkaan kaupunkitaajama, niin ideaparkissa voisi olla jotain järkeä, mutta ei nyt. Ideapark esitetyn laajuisena tarvitisisi pysyäkseen pystyssä enemmän asiakkaita kehäkolmosen sisäpuolelta kuin ulkopuolelta, sen lisäksi se tarvitisisi asiakkaita Lohjalta, Kirkkonummelta jne eli sillä on mittakaavaongelma.
Tämä voi hyvin pitää paikkansa, mutta kuuluu pääosin yrittäjäriskin piikkiin, paitsi siltä osin kuin negatiiviset vaikutukset vaikuttavat muuhun yhteiskuntaan.
Koska se mokoma parkki on rakennettu, niin sinne on pakko perustaa liike maksoi mitä maksoi. Kuitenkin on kyse samoista liikeketjuista kuin mitä toimii Tampereen keskustassa.
Haitat eivät rajoitu pelkästään siihen että parkki aiheuttaa asiakasliikennettä autoilla, se myös kilpailuttaa franchisingin pohjalla toimiviat pienyrittäjät taloudelliseen ahdinkoon, pakottaa alan työntekijöitäkin tekemään pitkiä työmatkoja ja mahdollisesti muuttamaan toiselle paikkakunnalle.
Ei käsittääkseni Ideaparkiin ole pakko perustaa liikettä. Ketju voi riskillä päättää jäädä ulkopuolelle, jos se ei usko keskuksen konseptiin tai vetovoimaan. Jos kaikki merkittävät ketjut uskovat samoin, silloin kauppakeskus ei todennäköisesti tule menestymään, kun sinne ei saada riittävän houkuttelevaa liiketarjontaa. Lempäälän Ideapark kärsii mielestäni tästä ongelmasta. Siellä on OK:sti muotia, mutta niukasti kirjoja, ei viihdettä ja lihakauppakin otti ja lopetti. Tarjonta on minulle aivan liian yksipuolinen ja siksi se ei houkuta, etäisyyden lisäksi tietenkin.
Pointti on, että en oikein näe miten kauppakeskus voi samaan aikaan olla liian vetovoimaisena ylivoimainen uhka, mutta sijoituspaikkana niin heikko ettei siellä kannata toimia. Eiköhän se ole jompaa kumpaa, mutta ei molempia samanaikaisesti. Liikkeiden kannalta uskon, että markkinatalous hoitaa asiat paremmin kuin tarkka etukäteiskontrolli. Liikkeet, ketjut ja kauppakeskukset jotka eivät menesty, menevät yksinkertaisesti konkurssiin ja poistuvat markkinoita häiritsemästä.
Sukari & co. on vielä evoluution alkuaskelilla. Muualla maailmassa ymmärretään, että pelkät kaupat eivät kannata, vaan tarvitaan myös kuluttajat. Siksi siellä vastaavat tokmannilaiset rakentavat sekä kauppakeskuksen että lähiön siihen ympärille.
Tämä on hyvä pointti. Olen itse asiassa koko ajan otaksunut, että Lempäälän Ideaparkin seuraava vaihe on se hotelli, josta on jo puhuttu, ja Marjamäen alueelle on kaiketi suunniteltu rakennettavaksi myös asuntoja. Ideapark on tämän kehityksen ankkuri. Toki se on giganttisen iso siihen tarkoitukseen, mutta uskon että ajan myötä sen ympärille kasvaa edes jonkinlaista kaupunkirakennetta, vaikka toistaiseksi se onkin keskellä ei mitään. Ehkä jonakin päivänä sinne saadaan myös jonkinlainen raideliikenneyhteys? Eihän tämä ole tietenkään ideaali tapa kehittää kaupunkirakennetta, mutta tuskin mikään ilmestyskirjan petokaan.
Miksi Vihdin Ideaparkkia ei tehdä Nummelan keskustan viereen, sielläkin on joutavaa peltoa, jolla jo on joku marketti. Nova group tienaisi kiinteistökehityksestä paljon enemmän. Nyt se jakaa tienistiä autoalalle.
Tämä on erinomaisen hyvä kysymys. Sen sijaan että lähdetään juupas-eipäs -kinaan kiinteistökehittäjien kanssa, josta tuskin on kunniakasta ulospääsyä kenellekään, miksei näistä asioista neuvotella avoimesti ja pyritä ohjaamaan liikekiinteistöjä yhdyskuntarakenteen kannalta paremmille paikoille? Jos Sukari haluaa rakentaa kauppakeskuksensa, niin ei häntä paljon lämmitä, jos joku viisastelee, ettei sellaista tarvita tai jos tarvitaan, niin Helsingissä. Jos sen sijaan sanotaan, että tuo tontti ei ole kauhean hyvä yhteiskunnan kannalta, mutta meillä olisi tässä meidän kannalta parempi, niin ainakin olisi neuvottelumahdollisuus auki ja kanavoitaisiin yrittäjyyshalu sopivaan ja rakentavaan suuntaan. Nuo tontit joita voitaisiin tarjota kannattaisi luonnollisesti sijoittaa aina kuin mahdollista nykyisten tai tulevien ratakäytävien lähimaastoon, jotta raideliikenneyhteyskin voidaan joskus vielä tarjota.
