R.Silfverberg

Tähän samaan osastoon kuulunee myös Espoon kovina metronvastustajina tunnettujen kaupunginvaltuutettujen Timo Soinin ja Kurt Bymanin ehdotus ostaa aikaisemmin Finnjet-nimisenä tunnetun autolautan Espoon kaupungille.

Mitähän takaa-ajatuksia Kurrella ja Timolla mahtaa olla? Varmistaa että kuljetukset ulkomaailmaan pelaavat edes omalla laivalla sitten kun Espoo on julistautunut itsenäiseksi valtioksi, eronnut EU:sta ja katkaissut metron ja kaikki muunkin liikenteen maitse "itäiseen satamakaupunkiin"?

t. Rainer

Antero Alku

Tämähän oli huulenheitoksi tarkoitettua, mutta totean nyt silti, että voitaisiin pysyä kumminkin totuudessa. Aloitteen Finnjetistä oli tekemässä Martin Saarikangas. Ja hänellä on ihan henkilökohtaiset yhteydet Finnjetiin, koska hän oli silloin sitä tekemässä kun tämä yksi merenkulun erikoisuus luotiin. Kaikenlaisia rakennuksia halutaan suojella ja säästää sekä museoida. Onko se nyt niin pahaksi, että halutaan säästää myös Finnjet? 2000:n asukkaan teräksinen kerrostalo muuten, jossa on lähikauppa ja monet muutkin palvelut.

Antero

R.Silfverberg

Sanotan nyt näin, että oli aloitteen takana alunperin kuka tahansa, niin on perin outoa että se tuotiin esiin juuri viime viikolla, heti metropäätöksen jälkeen, vaikka Finnjetin tulevaisuus on ollut enemmän tai vähemmän uhan alla jo pari kuukautta. Se vähän viittaa siihen ettei koko aloitetta ole ihan tosissaan ajateltu toteuttaa. Nyt se taitaa valitettavasti olla liian myöhäistä.

Sinänsä sääli että kyseinen, aikoinaan hyvin merkittävä alus romutetaan vain n 30 vuoden ikäisenä. Olisi edes toivottaavaa että merenkuluhistorialliset piirit saisivat siitä irroitettua esim komentosillan tai siihen kuuluvaa laitteistoa tai ne kuuluisat kaasuturbiinimoottotit, tai vaikka ravintolan seisovan pöydän tai yökerhon baaritiskin. Sitten 30-50 vuoden päästä harmitellaan kun mitään ei ole koko paatista tallessa.

Jos se kuitenkin saataisiin pelastettua, ja jostain syystä pitäisi juuri Espooseen tuoda, niin parempi paikka kuin Suomenoja sille olisi Kivenlahti. Sopisi miljööseen kuin nakutettu.

t. Rainer

JSL

Keskustelua aiheesta: "Finnjet romuksi" http://www.fcbsweb.com/forum/index.php?topic=13086.0 olkaa hyvä ja lukekaa.

Kurt Byman

Emme sinänsä vastusta metroa. Se on sopiva liikenneväline suurkaupungeissa, jossa liikennettä ei voi enää kohtuudella hoitaa millään muulla. Helsingin metron ulottaminen Espooseen on mielestämme virhe, kun on parempia vaihtoehtoja.

Finnjetillä voisi vaikka hoitaa liityntäliikenteen Espoonlahdelta Ruoholahteen ja sekin tulisi huomattavasti halvemmaksi ja olisi mukavampaa kuin länsimetro kivitunnelimaisemissa. Ei ruuhkaa ja aamukahvin voisi nauttia merimaisemissa ja lukaista aamulehdetkin. Auton kanssa tai ilman.

Helsinki on Espoon satamakaupunki ja kyllä kaupungeilla sillä voisi olla jokin kunnon kippokin. Onhan Turullakin Suomen Joutsen ja Maarianhaminalla Pommern. Joka viikko jokin porukka Espoon kaupungilta on jollain laivaristeilyllä. Miksei laivaseminaarit voisi pitää kotisatamassa?

Katsotaan mitä Saarikangas saa asiassa aikaan. Hän onnistui jo pysäyttämään Finnjetin matkan romuttamolle ja nyt hierotaan kauppoja. Tosin yksityirahoituksella. Mutta voi sen sitten vuokrata kaupungille 25 vuoden sopimuksella, johon kuuluu laivan ylläpito kaikkineen. Tämähän on tämän päivän sävel Espoossa. Eihän tällaisella täyden palvelun laitoksen käytöllä pitäisi mitään rajoituksia olla kun mielikuvitusta käyttää.

R.Silfverberg

Mielestäni on ihan OK jos itse laiva pelastetaan romutukselta, mutta Espoon kaupungin ei kannata sitä missään nimessä ostaa itselleen kokonaan. Sen ylläpidosta syntyy paljon enemmän kuluja kuin mitä voi kuvitellakaan. Paras jos jokin yksityinen varustamo tai hotelli-alan firma ostaisi sen ja ottaisi päävastuun siitä. Espoo voisi olla vähemmistöosakas siinä.

Jos laiva sijoitetaan Espooseen, niin eniten kuluja syntyisi satama-infrastruktuurin järjestämiseksi. Homma kannattaisi vain siinä tapauksessa että Espoo aikoo tosissaan satamakaupungiksi ja rakentaa jonnekin "oikean" sataman jonne purjehtisi muitakin isoja laivoja kuin Finnjet. Risteilyalussatama tai rinnakkainen satama Tallinnan pikalaivoille voisi siinä tapauksessa sijaita esim Kivenlahdessa. Toinen juttu on, mitä asukkaat oikein siitä pitäisivät. Mutta jos Kurre supliikkimiehenä järjestää asukkaiden tuen sille niin mikä ettei.

t. Rainer

JSL

Onneksi tuo romulaiva ajetaan ehkä jo tämän vuorokauden aikana Alang Beachille. Kerran olen jetillä käynyt Travemündessä ja voin sanoa että kamala laiva on. Älkää sit laivaihmiset ottako henkilökohtasesti kun sanon vihaavani Finnjettiä.

JSL

Viimeksi kun jetistä näin kuvia, niin perästä oli jotain vielä jäljellä autokannen yläpuolella. Pohjaa oli aika pitkään vielä pilkkomatta. BTW, samoille rannoille pääsee Fenniakin lähtemään Vaasasta, ympäristökeskus on antanut luvan. Mukamas rahtiliikenteeseen Intian Valtamerelle. Voiko läpinäkyvämpää valetta enää ollakaan :P Pääasia, että saadaan se romu pois ihmisten silmistä. Taisi ympäristökeskus tulla hetkellisesti järkiinsä..

SD202

Olen matkustanut Finnjetillä vain kerran - kesäkuussa 2001 Rostockista Tallinnan kautta Helsinkiin. En kyllä ymmärrä määritelmää "romulaiva" Finnjetin kohdalla. Ainakin minun muistaakseni laiva oli etenkin sisätiloiltaan erinomaisen siistissä kunnossa. Ei minulle jäänyt mitään kamalaa kokemusta tuosta matkasta.

We komen aan in Erps-Kwerps.

Antero Alku

Finnjetin hytit oli uusittu n. 2 vuotta ennen romutusta. Laiva oli muutenkin teknisesti erinomaisessa kunnossa, vaikka ulkomaali olikin vähän rapistunut. Finnjetin dieselit kuljettanevat jotain laivaa kai tälläkin hetkellä. Tätä romutusta tullaan itkemään vielä vuosikymmenet ja varmasti joku tulee ehdottamaan replican rakentamista, kunhan tarpeeksi aikaa kuluu.

Finnjetin ongelma oli, että aika meni sen perusratkaisun ohi. Sama juttu kuin bussien tai ratikoiden romuttaminen korkealattiaisuuden vuoksi. Ei se ole kunnosta kiinni, jos leka ei kelpaa meisselin hommiin.

Antero

trumanb

Niin, kyllähän tuo "romulaiva" piti kuitenkin aika pitkään hallussaan nopeusennätystä. Vasta 2000-luvulla katamaraanialukset rikkoivat Finnjetin nopeusennätyksen.

Kaid

Hyttien lisäksi myös lähes kaikki aluksen julkiset tilat uusittiin Raumalla 2004. Näiden lisäksi tehtiin myös muita uudistuksia, kuten komentosillan siipien kattaminen. Yhteensä Jettiin laitettiin 2004 rahaa 15 miljoona euroa. Tämän jälkeen laiva oli liikenteessä yhteensä vain yhdeksän kuukautta.

Ymmärtääkseni myös Finnjetin turbiinit on myös myyty uusiokäyttöön, ilmeisesti ei kuitenkaan merenkulkualalle.

Oikeastaanhan aika meni Finnjetin perusratkaisun ohi jo ennenkuin laiva edes valmistui. Se oli suunniteltu ennen öljykriisiä, kun kaasuturbiinien tarvitsema kerosiini oli halpaa. Aluksen lopulta valmistuessa polttoainekustannukset olivat huomattavasti suuremmat kuin mitä valmistumisvaiheessa osattiin odottaa. Lisäksi suunniteluvaiheessa Suomi-Saksa liikenteen matkustajamäärien odotettiin kasvavan 300 000 - 800 000:n vuodessa, kun todellinen luku oli lopulta 200 000 tienoilla. Näinollen tuloksena oli liian iso ja kallis laiva, jonka autokansi paljastui lisäksi vuosien kuluessa liian pieneksi matkustajamäärään nähden. Erikoisinta Finnjetissä olikin oikeastaan se, että se pysyi liikenteessä 28 vuotta kaikista ongelmistaan huolimatta.

Spara miljön, åka med spåran

JSL

Totanoinnii, jetti sai leiman vain paaliin ajamista varten. Romu se oli. Toinen riisseleistä oli rikki.

Albert

Oli se Finnjet romu tai ei, kun viimeinen matka alkoi, se vain kertoo jotain meistä suomalaisista.
Että noin ainutlaatuista laivaa ei haluttu pelastaa jälkipolville!
Vaikka Suomi on jo enemmän kuin jälkiteollinen yhteiskunta, meillä halutaan säilyttää vain jotain ikivanhaa. (Olisihan Finnjetkin ollut joskus sellainen)
Savusauna, savupirtti, kansallispuku, tanhut, kyytöt, yleensä "maalaisromantiikka".
Tätä säilytetään. Eikä siinä mitään vikaa. Mutta eikö pitäisi ymmärtää, että säilyttää voisi jälkipolville jotain ns. nykyajasta...

Arto Hellman

Antero Alku

Aivan. Ja sitten kun jotain ”säilytetään”, ei edes ymmärretä, mikä se on, miten se säilyy ja mitä siinä pitäisi säilyttää.

Pyydän ennakkoon anteeksi kaikilta museoalan ihmisiltä, mutta heidän koulutuksensa ei riitä alkuunkaan teollisen ajan historian taltioimiseen. Se kaikki, mitä Arto luettelit säilytettävän, on passiivisia esineitä, joista riittää, että ne ovat olemassa. Esineet itsessään sisältävät suunnilleen kaiken mikä niihin liittyy – paitsi tietenkin valmistamisen. Mutta ruukut, kipot, savusaunat tai kansallispuvut ovat sellaisia, joista tehdään vastaavia nykyajan versioita, joten halutessa voidaan tehdä ihan samanlainen mutta uusi esine.

Teknisten laitteiden kanssa on toisin. Esim raitiovaunut eivät säily seisoessaan sisällä tasaisessa kuivassa ja lämpimässä ilmassa. Puu kuivuu, liitokset irtoilevat, öljyt ja rasvat haihtuvat, liikkeessä olevat pinnat oksidoituvat, jouset painuvat, laakerit rikkoutuvat jne. Ja samalla tavalla käy, vaikka ne olisivat kylmässä hallissa Tuusulassa, tuho etenee vain hieman toisella tavalla.

Keskeinen osa teknisen laitteen historiaa on sen toiminta. Patsaaksi pantu lahoava ja ruostuva ratikka ei kerro juuri mitään siitä, mikä se on ihmisten kuljettajana. Kun vanhan lautasen näkee, tietää suunnilleen siitä kaiken. Kun näkee vanhan rapistuneen raitiovaunun, ei tiedä mitään siitä, minkälainen ääni sillä on, miltä sen liikkeet tuntuvat ja miltä ratikan sisällä haisee/tuoksuu.

Ratikka – ja monet muut vanhat tekniset laitteet – on tehty valmistustavoilla, joita ei enää käytetä, koska enää ei tehdä sellaisia osia kuin niissä on. Museokoulutuksen saaneet eivät tiedä teknisten laitteiden valmistuksesta ja käytöstä mitään, joten he eivät edes ymmärrä, minkä he jättävät museoimatta ja hukkavat ikuisiksi ajoiksi.

Museotoimessa pyritään tekemään luetteloita asioista, jotka ovat merkittäviä ja jotka pitää säilyttää. Mutta niissä luetteloissa ei taida olla mitään teollisesta kulttuurista. Finnjet oli kaikilla mittareilla valtakunnallisesti merkittävä suomalaisen sivistyksen saavutus ja merkkipaalu, joka olisi tullut museoida valtion varoin. Mutta museoalan suhtautumista tekniikkaan kuvaa hyvin se, minkälainen kansallinen tekniikan museo meillä on. Verratkaa eurooppalaisten sivistysmaiden museoihin. Verratkaapa vaikka Suomen Kansallismuseota Deutsches Museumiin, erityisesti sen osalta, millä tavoin tekninen kulttuuri on esillä.

Tekniikkaa museoidaan Suomessa etupäässä yksityisten ihmisten innostuksella, varoilla ja taidoilla. Rautatiemuseolla on valtakunnallisen erikoismuseon status, mutta ei sille anneta valtakunnallisen erikoismuseon resursseja. Mihin edes sijoitetaan lahoamaan Dv12:t ja muu uudempi kalusto, kun tilat ovat täynnä jo? Vanhemman kaluston romutuslilstalleko? En viitsi mainita siitä, että meillä olisi edes yhtä aikaa kuvaava toimiva tavarajuna, jotta ei tarvitsisi esim. sotaelokuvissa katsella vuosituhannen loppupuolen vaunukalustoa.

Tekniset laitteet on suunniteltu käytettäviksi. Niiden käyttö, huolto ja korjaaminen ovat keskeinen osa niiden olemassaoloa. Patsaina laitteet ovat jo tuhottuja. Ei siinä ole kyse kuin vastuullisen museoihmisen synninpäästöstä: ”Minkäs sille voi kun se nyt hajosi siinä seistessään, niin pakkohan se oli lopulta hävittää.” Kun kerran tiedetään, että esine tuhoutuu, miksi se pitää museon toimesta panna tuhoutumaan ja kieltää siihen koskeminen, saati sen käyttö.

Se, miten kansakunta suhtautuu menneisyyteensä, on kansakunnan sivistyksen mitta. Kiitos niille, jotka itseään venytellen yrittävät, niin viroissa kuin yksityisesti. Muut arvatkoon kullekin sopivan toivotuksen.

Antero