Petteri, varmaankin totta. Lentoliikenne tappo myös Atlantin ylittävän matkustajalaivaliikenteen.
Petteri, varmaankin totta. Lentoliikenne tappo myös Atlantin ylittävän matkustajalaivaliikenteen.
Toisaalta Suomen ja Saksan välinen matkustaja-autolauttaliikenne ei suinkaan ole "kuollut" (kuten ei ole Atlantinliikennekään, mutta se ei suoranaisesti liity tähän). Tällä hetkellä Helsingistä liikennöi Saksan satamiin seitsemän matkustajia laajassa mitassa kuljettavaa alusta (Finnlinesin Finnstar, Finnlady, Finnmaid, Nordlink ja Europalink, Tallinkin Superfast VII ja Superfast VIII). Näiden yhteenlaskettu matkustajakapasiteetti on n. 3700, verrattuna Finnjetin (joka vuosina 1977-1990 oli ainoa matkustaja-alus Suomi-Saksa -välillä) 1800 matkustajaan. Jetti oli toki nopeampi kuin nykyiset laivat, muttei niin paljoa nopeampi, että se olisi samassa ajassa voinut kuljettaa yhtä monta matkustajaa kuin nykyiset laivat.
Kalle Id | kships.blogspot.com | www.ulkomatala.net
Tämä onkin aika kiintoisa vertailu. Olen pari kertaa matkustanut näillä nykyisillä 1,5 vuorokauden reiteillä, eikä matkustaja niillä häviä minusta yhtään mitään Finnjetin 24 h rytmiin. Sillä jossain on nukuttava se yö, jota ei nuku laivassa. Finnjet tosin oli aikataulutettu lähtemään aamuisin, joten edellinen yö nukuttiin lähtiessä ”kotona”, eikä siitä tarvinnut maksaa. Mutta matka-aikaa ei käytännössä asiakas voittanut. 24 h rytmi olikin välttämätön vain varustamon kannalta, sillä 36 h rytmillä laivan kapasiteetti on vain puolet 24 h rytmistä, koska laiva seisoo päivän satamassa.
Antero
Museoinnin tarkoitus on tarjota tuleville sukupolville mahdollisuus saada käsitys menneestä aikakaudesta. Tämä kuva vääristyy, jos keskitytään säilyttämään Finnjetin kaltaisia erikoisuuksia. Paljon autenttisemman kuvan 70- ja 80-lukujen taitteen kotimaisesta laivanrakennustaidosta ja suomalaisen autolauttaliikenteen historiasta tarjoavat esimerkiksi Rosella tai Silvia Regina (nykyinen Stena Saga)
Esimerkiksi suomalaisten höyryvetureiden osalta historian vääristyminen on tapahtunut tosiasia. Tunnetuin suomalainen höyryveturi on epäilemättä Hr1, vaikka se oli jo yksin lukumääränsä puolesta marginaalisessa asemassa vuoteen 1955 asti ja vuonna 1960 ajettiin jo dieselvetureilla enemmän pikajunia kuin Hr1:llä. Toisin sanoen Hr1:llä oli vain noin viiden vuoden ajan olennaista merkitystä eikä se silloinkaan pääse lähellekään esim. Hv1-3 -sarjojen yhteenlaskettuja suoritteita.
Sopiva museokohde voisi olla entinen Finlandia, vuodelta 1980. Se oli vähällä tulla keväällä ostetuksi hotelli-/risteilylaivaksi Suomeen takaisin ja saaman vanha nimensä takaisin. Nyt se on poissa liikenteestä ja jotain sillä on palanut konehuoneessa.
1980 Finlandian ongelmana museoinnin kannalta on, ettei aluksessa ole jäljellä oikeastaan mitään siitä alkuperäisestä Finlandiasta joka liikennöi Helsingi nja Tukholman väliä. Aluksen sisäosat on laitettu kokonaan uusiksi sen DFDS-uran aikana, eikä alus ulkoisestikaan ole enää alkuperäisen kaltainen (enkä nyt siis puhu värityksestä). Sen museoiminen nykymuodossaan olisi pikemminkin tanskalais-norjalais-brittiläis-alankomaalaisen kuin suomalais(-ruotsalaisen) merihistorian vaalimista. Jos laivasta halutaan jollain tavalla merkittävä museoitava suomalaiselta kannalta tulisi sen sisätilat palauttaa ainakin osittain alkuperäiseen asuun, mikä ei ole halpaa hupia.
Tämä sama ongelma pätee tietenkin minkä tahansa laivan museoimiseen, sillä laivat harvemmin pysyvät samanlaisina koko olemassaoloaikaansa. Järkevintä olisi kuitenkin museoida alus, joka on yhä pääasiassa samassa asussa kuin Suomesta liikennöidessään.
Kenties järkevin museoitava alus nyt/lähivuosina "saatavilla olevista" olisi Viking Linen 1980 rakennettu Rosella, joka jää näillänäkymin pois liikenteestä ensi vuonna. Sekään ei juurikaan ole alkuperäisessä asussaan, mutta alus on liikennöinyt koko 30-vuotisen historiansa ajan Suomesta Ruotsiin ja Viroon. Jos se hankittaisiin ensi vuonna(/milloin Viking ikinä aluksesta luopuukaan) museolaivaksi, olisi se oivallinen esimerkki suomalaisesta merihistoriasta sellaisena kuin matkustajat ovat sen kokeneet.
Kalle Id | kships.blogspot.com | www.ulkomatala.net
Rosella on ainakin pienempi, mitä Finlandia. Olisikohan Vikingillä kiinnostusta itsellään osallistua projektiin?
Kotkassa seisovalle ent. Christian 4:lle eli Julialle haetaan miehistöä: http://www.bringbacktheswanseacorkfe...ner150709.html
Toivottavasti alus pääsee sille suunniteltuun käyttöön Irlantiin
Olet aivan oikeassa tässä. Silti museot ovat täynnä erikoisuuksia ja saavutuksia. Erikoisuudet kun säilyvät helpoimmin ja saavutukset ovat kaikkien tiedossa, minkä vuoksi ne tuntuvat arvokkailta. Toki ne ovatkin arvokkaita osoituksia siitä, mihin parhaimmillaan on joskus pystytty, mutta ne eivät todellakaan kuvaa arkea eikä sitä, mikä on ollut vallitsevaa.
Arjen arvoon on valitettavasti herätty kovin myöhään. Kirkot ja palatsit loistavat museoina, kansan asunnot ja kapakat on hävitetty. Tosin näyttää siltä, että kansa ei itsekään halua muistaa rahvaanomaisuuttaan, vaan vierailee sankoin joukoin palatseissa, joihin heillä ei koskaan muuten ole asiaa.
Antero
Tulee mieleen VR:n ensimmäinen, peräti museoitu, pikajunadieselveturi Hr11. http://vaunut.org/kuva/15520
Ei pidä lainkaan paikkaansa. Suomi on täynnä kotiseutumuseoita, joissa voi tutustua kuinka vaatimattomasti rahvas on elänyt. Lukuisissa kaupungeissa on "työläiskotimuseita" ja maaseutu tuntuu olevan täynnään vastaavia mäkitupalaisalueita tai "kotiseutumuseoita". (Viimeksi sunnuntaina kävin eräässä sellaisessa Oriveden keskustan tuntumassa, ja tiesin jo etukäteen mitä tulisin näkemää nurkan takana. Ne toistavat jotenkin toisiaan! Ihan mielenkiintoinen paikka sikseen, mamsellituulimyllykin oli, jonka yläkerroksista oli hyvät näkymät pitkälle). Se mitä puuttuu, on elävä raitiotiemuseo, kuten kaikissa pohjoismaalaisissa naapurimaissammekin on.