Viestiketju: Kapitalismi

Alunperin kirjoittanut janihyvarinen

Pahoittelen suorasukaista mielipidettäni (ehkä tästä voi joku muu olla eri mieltä), mutta minä en näe kapitalismia tai markkinataloutta erillisenä järjestelmänä vaan talouden perusolomuotona, josta kommunismi on väkivaltainen poikkeus.

Oman alani puolesta on pakko sanoa, että ainakaan historiallisesta näkökulmasta markkinataloutta ei voida pitää talouden perusolomuotona. Markkinataloutta ei esiintynyt - pieniä poikkeuksia lukuunottamatta - missään osassa maailmaa tunnetun historian aikana ennen 1500-lukua. Sitä ennen talousjärjestelmät olivat enemmän tai vähemmän valtiolähtöisiä, ja vasta 1800-luvulla markkinataloudesta tuli (lännessä) hallitseva talousmuoto. Tässä mielessä "kommunismi" ei talousjärjestelmänä ollut poikkeus vaan jatkoa vuosituhansia jatkuneelle perinteelle, josta kapitalistinen järjestelmä on se väkivaltainen poikkeus.

Alunperin kirjoittanut Kaid

Markkinataloutta ei esiintynyt - pieniä poikkeuksia lukuunottamatta - missään osassa maailmaa tunnetun historian aikana ennen 1500-lukua. Sitä ennen talousjärjestelmät olivat enemmän tai vähemmän valtiolähtöisiä, ja vasta 1800-luvulla markkinataloudesta tuli (lännessä) hallitseva talousmuoto.

Miksikä sitä taloutta sanotaan, jossa käydään markkinoita säännöllisesti kaupunkien toreilla eli turuilla? Minusta kyseessä on markkinatalous, ehkä tarkennetusti vaihdantatalous. Vaikka maksuvälineenä ei ole virallisesti säädetty valuutta vaan suola, vilja, oravannahat ja muut hyödykkeet, eikö kuitenkin kyse ole markkinataloudesta, jos ihmiset luopuvat vastikkeellisesti tuottamistaan hyödykkeistä?

Olkoonkin, että suurimmaksi osaksi hyödykkeet tuotettiin itse perhepiirissä tai kyläyhteisössä (omavaraistalous) - kommunismin ihanteen mukaisesti.

Joten, väittäisin entisaikain talousjärjestelmän olleen sekatalous omavarais- ja markkinatalousjärjestelmistä. Ja tämä on ollut niin kauan, kuin ihmiset ovat vaihtaneet keskenään hyödykkeitä. Eli suunnilleen jostain kivikaudelta saakka.

Alunperin kirjoittanut ultrix

Joten, väittäisin entisaikain talousjärjestelmän olleen sekatalous omavarais- ja markkinatalousjärjestelmistä. Ja tämä on ollut niin kauan, kuin ihmiset ovat vaihtaneet keskenään hyödykkeitä. Eli suunnilleen jostain kivikaudelta saakka.

Juuri näin.

Esimerkiksi Antiikin Roomassa käytiin kauppaa, ei siellä ollut mitään oppia siitä, että kaiken pitää olla yhteisomistuksessa. Eikä roomalainen kalakauppias ollut senaatin torppari vaan yksityisyrittäjä. Myös Foinikiassa käytiin kauppaa jo ennen Rooman valtakunnan aikaa.

Keskiajalla ei edes ollut kansallisvaltioita, jotka ovat huomattavasti nuorempi keksintö, eikä näin ollen voinut olettaa että valtio ohjaa asioita johonkin suuntaan. Toki suurin osa ihmisistä oli köyhiä, mutta jos oli varoja, oli vapautta. Italian kaupunkien ruhtinaat olivat keskiajan ja uuden ajan taitteessa melkoisia suurkauppiaita, ja sieltä juontaa juurensa moni nykytalouselämän keksintökin (kuten esim. kahdenkertainen kirjanpito, jolla pyrittiin estämään palkallisten pihistely työnantajan rahapussista).

Merkantilismi oli 1500-1700 -luvuilla tunnettu oppi jonka mukaan valtion tulee ohjata taloutta, mutta se oli pääosin poliittisesti motivoitunutta. Merkantilismissa myönnettiin yksityisille tahoille yksinoikeuksia tai kiintiöitä johonkin liiketoimintaan, mikä johti mustan pörssin kauppaan ja säädösten kiertämiseen, ei kansan hyvinvoinnin paranemiseen. Tällä on hyvin vähän tekemistä kommunismin kanssa, lähes täysin päinvastoin.

Yleisesti tiedetään, että markkinat voivat syntyä oloissa kuin oloissa, ja ne toimivat tiettyjen lainalaisuuksien mukaan. Kertoman mukaan jopa keskityisleireillä syntyi pimeät vaihtomarkkinat tupakalle ja muille tuotteille, vaikka kenelläkään ei ollut rahaa. Myös yksityisomaisuus on luonnonlain oloinen käsite: anna pikkulapselle lelu ja lapsi kiintyy siihen, ota lelu pois ja seuraa parku -- mutta sen sijaan lelun voi yrittää menestyksellä vaihtaa johonkin muuhun.

Historiallisesti ottaen kaiketi vain kommunismi yrittää väittää, että omaisuus voi olla yhteistä eikä markkinoita tarvita (sivuutan tässä yhteydessä spekulatiiviset puheet siitä olisiko joissakin yhteisöissä joskus ollut yhteisomaisuutta). Siinä mielessä väittäisin edelleen, että kommunismi on poikkeus historian valtavirrasta.

Tosin täytyy muistaa, että eri aikakausina markkinatalous (jos tätä anakronistista termiä nyt on pakko käyttää: termihän on tarpeellinen vain jotta erotetaan jokin "muu" järjestelmä sosialismista / kommunismista) on näyttäytynyt eri tavoin: ymmärrettävästi ei liene tehty yhtään havaintoa esim. foinikialaisesta pörssimeklarista. Talouskin kehittyy ja muuttaa muotoaan ajan kuluessa.

Kaipa se kultainen keskitie (enkä nyt todellakaan tarkoita äärikonservatiivista kepulointia!) on kaikkien järjestelmien parhaita puolia soveltava. Jos maataloutemme olisi osuuskuntavetoisista kolhooseista koostuva, eivätpä maajussit hyppisi silmille. Vaan ehkäpä sittenkin parempi näin, siinä kohdassa.
Sensijaan joukkoliikenteessä eräin kohdin on hyvä olla keskusvetoinen järjestelmä villin kilpailun sijaan.

Alunperin kirjoittanut Eki

Sillä lailla! Taas yksi imperialistien juoni saada työtä tekevän kansan päät pyörälle...

disinsentiivi = negatiivinen kannuste; jotain joka kannustaa olemaan tekemättä jotain

allokoida / allokoitua = kohdistaa / kohdistua; resurssien (pääoma, työ, luonnonvarat, aika, jne.) allokoituminen tarkoittaa sitä miten yhteiskunnassa käytetään niitä asioita jotka voivat toimia tuotannontekijöinä / syötteenä itse tuotantoprosessiin. Jos markkinat allokoivat resurssit, niin silloin kukaan ei keskitetysti päätä mihin ne kohdistetaan vaan niiden omistajat päättävät asiasta itsenäisesti. Toinen vaihtoehto on, että joku yhteiskunnan taho on valtuutettu päättämään tästä toisten puolesta.

merkantilismi = tämän selitinkin tuossa edellisessä viestissä

altruismi = toiminta joka tähtää toisten hyvinvointiin oman hyvinvoinnin kustannuksella

nobiliteetti = jalous, jalomielisyys

Tarkoitus ei ole sotkea ajatuksia termeillä, mutta valitettavasti jotkut asiat on yleensä helpointa selittää käyttäen lainasanoja...

Alunperin kirjoittanut moxu

Sensijaan joukkoliikenteessä eräin kohdin on hyvä olla keskusvetoinen järjestelmä villin kilpailun sijaan.

Olen tietyin varauksin taipuvainen uskomaan että huomioiden tulevaisuuden haasteet nimenomaan joukkoliikenteessä yhteiskunta voisi panostaa siihen, että saadaan paremmat palvelut kuin puhtaan markkinalähtöisesti syntyisi.

Tosin täytyy muistaa, että eivät nykyiset joukkoliikenteen järjestämistavatkaan (linjalupaliikenne, kaupungin itse liikennöimä liikenne, valtion monopoli, subventiot, tilaaja/tuottaja jne.) ole mitenkään puhtaan markkinaehtoisia. Kysymys onkin siitä miten nämä strukturoitaisiin uusiksi niin että saadaan parempia palveluita. Osassa arvoketjua voi kaikin mokomin soveltaa markkinaehtoisia malleja, osassa ehkä ei niinkään. Tästä sopinee käydä jatkossakin keskustelua.

Hyvin argumentoitu, Kaid!

Olen monesta asiasta samaa mieltä.

Oikeastaan näkemysero kiertyy siihen miten paljon yhtäläisyyttä entisen ja nykyisen kesken halutaan nähdä, ja korostetaanko eroja vai yhtäläisyyksiä. Ja toisaalta en oikein ymmärrä millä tavalla tämä nykyinen nk. kapitalismi määritellään muutoin kuin suhteessa sosialismiin. Minusta sille ei ole kunnollista itsenäistä määritelmää.

Alunperin kirjoittanut Kaid

Osa Weberin määritelmästä on mielestäni turhaa (kehittyneen teknologian käyttö), mutta hän listaa hyvin tehokkaasti ne seikat, jotka erottavat modernin kapitalistisen järjestelmän aiemmista talousjärjestelmistä. Suurinta osaa listassa esiintyneistä ominaisuuksista ei tunnettu tai ne eivät olleen lakien mukaan mahdollisia (esim. osakeyhtiöt) ennen modernin kapitalistisen järjestelmän nousua.

Toisaalta vaatimus institutionaalisten rajoitusten puuttumisesta (minimipalkka, ammattiyhdistykset) rajaa suurimmassa osassa maailmaa harjoitetun modernin "kapitalismin" Weberin määritelmän ulkopuolelle - toisaalta 1800-luvun alun "esimarxilainen" kapitalismi täytti määritelmän täydellisesti. Voitaisiin tietysti väittää Marxin ja työläisten järjestäytymisen seurauksena siirrytyn jonkinasteiseen sekajärjestelmään, joka täyttää pääosan kapitalismin vaatimuksista muttei kaikkia.

Mielenkiinnolla luin tämän keskusteluketjun reissusta palattuani. En erityisemmin pidä kapitalismin käsitteestä, joskin Weberin mukaisesti määriteltynä se voisi olla ihan käyttökelpoinen. Tosin noin määriteltynä käsitettä voisi myös kuvata yhdyssanalla vapaa markkinatalous. Tässä merkityksessä käsitettä omien havaintojeni mukaan harvemmin käytetään, vaan lähinnä kauhisteltaessa nykyisen kapitalistisen järjestelmän kauheutta.

Nykyiset vallitsevat talousjärjestelmät ovat enemmän tai vähemmän sekajärjestelmiä. Monen kapitalismin mallimaana pitämä Yhdysvallatkin rajoittaa talousjärjestelmän toimintaa monin tavoin (mm. minipalkat ja tullit).

Jos kommunismille halutaan etsiä äärimmäinen vastaideologia, niin ehkäpä selkeimmin se olisi libertarismi ja varsinkin sen markkinamyönteisin anarkokapitalismi muoto. Wikipediasta: "Libertarismi on poliittinen liike ja aate, joka kannattaa henkilökohtaista ja taloudellista yksilönvapautta niin sanotun negatiivisen vapauskäsityksen puitteissa. Libertarismin mukaan jokaisella pitäisi olla oikeus tehdä kehollaan ja omaisuudellaan mitä haluaa, kunhan ei niin tehdessään riko muiden vastaavaa oikeutta." Negatiivinen vapaus tarkoittaa vapautta ulkoa tulevasta pakottamisesta, väkivallasta ja pakkovallasta erotuksena positiisesta vapaudesta, jossa jotkut ovat velvoitettuja tekemään työtä toisen positiivisen vapauden toteuttamiseksi (eli oikeuden johonkin).

Itse olen taipuvainen pikemminkin libertarismin kuin markkinoiden suitsemisen lisäämisen suuntaan. Ajatusleikkinä: kuinka moni teistä olisi hetimiten valmis antamaan työkeikan jollekulle, mikäli ei tarvitsisi alkaa perehtyä lainsäädäntöön ja työehtosopimuksiin, tilittää työntekijän puolesta eläkemaksuja, ammattiliiton jäsenmaksuja, pakollisia vakuutusmaksuja ja muita sosiaaliturvan rahoittamiseen tarkoitetut maksuja? Entä kuinka moni teista voisi itse oitis vaihtaa osan vapaa-ajasta työkeikkoihin ilman em. velvoitteita ja sitä, että luvassa olevista rahoista tarvitsisi verottajalle tilittää senttiäkään?

Mutta jos ei anneta verottajalle senttiäkään, millä julkinen valta kustantaan sellaiset suomalaisessä järjestelmässä (lähes) ilmaiset palvelut kuin koulutus ja terveydenhuolto?

Libertarismin suuri ajattelija Robert Nozick (toivottavasti muistan nimen oikein) tiivisti talouspuolella Libertarismin ideologian iskulauseeseen "verotus on varkautta", ja hänen mukaansa verotuksen tuli olla sallittua vain oikeusjärjestelmän ylläpitämiseen. Mistä siis libertaristisessa järjestelmässä revittäisiin rahat kaikkiin niihin palveluihin, jota valtio ja kunnat tukevat verovaroilla? Tai, jos lähdetään vain rajoitetusti libertaristiseen veronpoistoon, mistä nykyisistä palveluista luovutaan valtion ja kuntien vähentyneiden verotulojen kattamiseksi?

Negatiivisen vapauden käsite on loistava talouteen liittymättömissä asioissa - esimerkiksi suhtautumisessa seksuaalisiin tms. valtavirrasta poikkeaviin vähemmistöihin lause "jokaisella pitäisi olla oikeus tehdä kehollaan mitä haluaa, kunhan ei niin tehdessään riko muiden vastaavaa oikeutta" olisi loistava ohjenuora. Libertaristinen talousjärjestelmä kuitenkin tarkoittaisi järjestelmää, jossa julkisen vallan ainoa tehtävä olisi helpottaa liike-elämän toimintaa, eikä suinkaan kansalaistensa hyvinvoinnin lisääminen.

Alunperin kirjoittanut Harri Turunen

Itse olen taipuvainen pikemminkin libertarismin kuin markkinoiden suitsemisen lisäämisen suuntaan. Ajatusleikkinä: kuinka moni teistä olisi hetimiten valmis antamaan työkeikan jollekulle, mikäli ei tarvitsisi alkaa perehtyä lainsäädäntöön ja työehtosopimuksiin, tilittää työntekijän puolesta eläkemaksuja, ammattiliiton jäsenmaksuja, pakollisia vakuutusmaksuja ja muita sosiaaliturvan rahoittamiseen tarkoitetut maksuja?

Alunperin kirjoittanut Kaid

Mutta jos ei anneta verottajalle senttiäkään, millä julkinen valta kustantaan sellaiset suomalaisessä järjestelmässä (lähes) ilmaiset palvelut kuin koulutus ja terveydenhuolto? [...] Libertaristinen talousjärjestelmä kuitenkin tarkoittaisi järjestelmää, jossa julkisen vallan ainoa tehtävä olisi helpottaa liike-elämän toimintaa, eikä suinkaan kansalaistensa hyvinvoinnin lisääminen.

Tässä on parikin hyvää pointtia. Libertaristinen talousjärjestelmä ei tunnu hyvältä ajatukselta, sillä arvostan eräitä yhteiskunnan tarjoamia palveluita. Viime aikoina on tullut tutustuttua mm. neuvolajärjestelmään, ja täytyy tunnustaa etten oikeastaan tajunnutkaan kuinka hienosti yhteiskunta (parhaimmillaan) osaa jotkin asiat hoitaa. Toisaalta monet haukkuvat kapitalismia / markkinataloutta argumenteilla, jotka oikeastaan kohdistuisivat puhtaan libertaristiseen järjestelmään.

Omaa ajatteluani leimaa liberaalius (ei siis ehkä libertarismi) siinä, että minusta kunkin yksilön tulisi kyetä ajamaan etuaan / toteuttamaan itseään / etsimään yksilöllistä onneaan ilman muita rajoitteita kuin ettei rajoita muiden oikeutta samaan. Toisaalta ajattelen myös, että se että meillä on tämä vapaus ei tarkoita että mikä tahansa on hyväksi ihmiselle itselleen. Periaatteessa siis en vastusta ryyppäystä ja rellestystä siksi, että haluaisin kahlita muiden oikeutta toteuttaa itseään tuolla tavalla, mutta en silti usko että se olisi kestävä ja hyvä tapa elää, hyväksi ihmiselle tai moraalisesti oikein. Tosin koen että ei ole minun asiani opettaa täysivaltaisia aikuisia ihmisiä toimimaan juuri minun moraalikoodistoni mukaan, koska se olisi heidän vapauteensa puuttumista. Uskon tosin että ihmisellä on moraalinen velvollisuus huolehtia heikommista ja vähäosaisemmista, jos kohta heidänkin yksilöllistä vapauttaan mahdollisimman pitkälle kunnioittaen.

Tästä on johdettavissa että mm. verotus sinänsä on hyväksyttävää vastuunkantamisen kannalta, koska verovaroilla voidaan tuottaa yhteiskunnallista hyvää, mutta toisaalta täysin pidäkkeetön verotus ei ole hyväksyttävää, koska se rajoittaa yksilön oikeutta hallita varojaan ja toteuttaa itseään. Lienee itsestäänselvää, että verovarojen huolellinen käyttö on julkisen vallan ensimmäinen prioriteetti, koska tuo julkinen valta on yksilöiden palvelija ja ainoastaan mahdollisimman minimaalinen varojen verotuksellinen konfiskointi on moraalisesti oikeutettua.

Verotukseen liittyy myös byrokratia-aspekti, jonka Harri Turunen nostaa hyvin esille. Jos verotus on niin monimutkainen toimenpide, että se hillitsee halua käydä kauppaa, niin silloin jotain on vialla verotuksessa. Prosessimielessä verotus pitäisi toimittaa pienimmän haitan periaatteen mukaan, jolloin tällaisia taloutta haittaavia disinsentiivejä syntyisi mahdollisimman vähän. Eli on kyllä sinänsä oikein, että pikku-urakoistakin maksetaan verot ja sotu-maksut, mutta verojen maksamisen pitäisi olla niin yksinkertainen toimenpide, ettei se aiheuta suunnitelmista luopumista. Prosessimielessä tasaveromalli sopivine yksinkertaisine perusvähennyksineen täyttäisi tämän vaatimuksen paremmin kuin nykyinen julmetun monimutkainen progressiomalli johon liittyy lisäksi viidakko eri pykälien mukaan myönnettäviä vähennyksiä. Samoin yrityksen perustamisen muodollisuuksien pitäisi onnistua helposti yhdellä toimenpiteellä peruskoulun käyneeltä eikä orastava yritystoiminta saisi haitata mahdollisia muita etuuksia kohtuuttomasti, niin että yritystoiminta jäisi siksi käynnistymättä.

Moraalin kannalta myös ei-verotuksellinen vallankäyttö voi olla ongelmallista. Meillä halutaan helposti holhota ihmiset hengiltä: kauppojen aukioloja rajoitetaan enemmän kuin yhteinen hyvä edellyttäisi sillä perusteella että väitetään näin suojeltavan työntekijöiden etuja. Samalla kuitenkin rajoitetaan toisten työntekijöiden oikeuksia lihaviin ilta- ja sunnuntailisiin, kauppiaiden oikeutta pitää kauppaansa auki kun haluavat ja kuluttajien oikeutta ostaa kun heille sopii. Tässä sääntelyllä aiheutetaan huomattavasti suurempaa haittaa yhteiskunnalle (ja markkinoiden vääristymistä) kuin hyötyä "suojeltaville". Alkoholijuomien vähittäiskauppamonopoli on toinen vastaava esimerkki, ja löytyyhän näitä esimerkkejä vähemmän kuin hyvin toimivasta sääntelystä muitakin: apteekit, taksit, joukkoliikenne jne.

Pointtini on että kaikki sääntely ei ole pahasta eikä kaiken tarvitse olla 100 % vapaata, mutta sääntelyn pitää olla tarkoituksenmukaista, mahdollisimman markkinaneutraalia ja aiheuttaa suurempaa hyötyä kuin haittaa. Pelkkä mahdollisuus säännellä ("koska me voimme säätää tällaisen lain") ei riitä perusteeksi, sillä yleensä kaikella sääntelyllä hyödytetään jotakuta tahoa (joka yleensä haluaa edistää tämänkaltaista sääntelyä) ja haitataan toisia tahoja.