Pitäisikö mielestäsi valtioiden olla "rikkaita"? Minusta tässä menee sekaisin yksityisen ja julkisen sektorin roolit. Yritysten tavoite on tehdä voittoa. Piste. Mitä enemmän ne tekevät voittoa, sitä enemmän ne (pääsääntöisesti) maksavat myös veroja, joilla julkista sektoria ylläpidetään. Sen lisäksi meiltä itse kultakin kerätään veroja, jotka samoin menevät julkisen sektorin ylläpitoon.
Jos koko julkinen sektori niputetaan yhteen, niin sen palveluksessa on (VM:n tietojen mukaan - löytyi Googlella englanniksi, en tiedä onko olemassa Suomeksi ainakaan yhtä selkokielisenä) aavistuksen verran alle neljännes koko Suomen työllisistä. Pelkästään valtion palveluksessa oli vuonna 2004 noin 124 000 työntekijää. Minusta tuo vastaa konsernina jo aika suurta yritystä. Kuntasektori terveydenhuoltoineen (lähes 130 000 työntekijää terveysalalla kuntasektorin 431 000 työntekijästä) on vielä isompi. Ja jotenkin minulle jää aavistus että olisiko näistä tilastoista sittenkin siivottu yksityissektorille eräitä valtion omistuksessa olevia osakeyhtiöitä kuten Itella Oyj (?) ja vastaavat. Vaan enpä osaa sanoa.
Joka tapauksessa noiden julkisen sektorin palkkojen maksaminen vaatii aika valtaisaa tulovirtaa. Lisäksi tietysti ovat kaikki muut kulut, kuten kiinteistöt, materiaalit jne. Koska pääasiallinen tulonlähde ovat verot, niin tuo tuntuu kokonaisveroasteessa joka olikin samana ajankohtana 44 %.
Jos valtiolla (ja muulla julkisella sektorilla) on varaa pitää noin paljon ihmisiä palkkalistoillaan, niin sitten joku voisi väittää että valtio on "rikas". Se "rikkaus" vaan on meidän veronmaksajien rikkautta, jonka valtio ottaa meiltä ja jakaa erilaisiin tarkoituksiin yhteisen hyvän puolesta. Jos taas ajatellaan, että valtio olisi "rikas" jos sillä olisi valtavasti rahaa kassassa niin sitten sanoisin että tuo ei ole kovin toivottava tilanne. Se olisi meidän rahaa jonka valtio olisi vain ottanut ja makuuttaisi taseessaan ilman mitään tuottavaa kohdetta. Jonkin verran pitää tietysti olla puskurirahastoja, mutta kohtuus kaikessa. Parempi ei tietenkään ole sekään että valtio ei kerää veroja vaan lainaa rahat ulkomailta. Ne lainat pitää nimittäin maksaa takaisin ja sitten pitää kumminkin kerätä joskus ne verot, joilla ne lainat maksetaan.
Sanoisin että ongelma ei ole siinä onko valtio "rikas" vai "köyhä". Kumpikin on keinotekoinen tila. Ongelma on pikemminkin siinä onko valtio tehokas ja tekeekö se oikeita asioita. Jos nykyisellään käytössä olevilla veroilla ei pystytä ylläpitämään sekä terveyspalveluita että kunnon liikenneinfraa, niin sitten voi kysyä onko rahat kaikenkaikkiaan kohdistettu oikeille momenteille. Kenties poliitikot ovatkin pitäneet muita kohteita oikeasti tärkeämpinä? Tai sitten eivät ole ymmärtäneet mitä asian eteen voi oikeasti tehdä? Tai sitten julkinen sektori on oikeasti tavattoman tehoton? Sanoisin että näissä kaikissa on totuuden siemen. Esimerkiksi: kuinka paljon sairaanhoitajia vapautuisi oikeaan hoitotyöhön, jos tietojärjestelmät eivät vaatisi niin paljon työtunteja kuin nykyään? Tai kuinka paljon edullisempaa olisi tietojärjestelmien ylläpito ja prosessien pyöritys, jos koko valtakunnassa olisi yksi terveydenhuollon tietojärjestelmä eikä joka kunnassa itse ostettu muiden kanssa epäyhteensopiva järjestelmä?
Valtioita ja yrityksiä on turha verrata resurssiensa puolesta, koska valtion resurssit ovat meidän omaisuuttamme ja yksityisten yritysten resurssit taas rehellisen liiketoiminnan kautta ansaittuja voittorahoja. Ne ovat kaksi eri asiaa. Vähän sama kuin pienen asunto-osakeyhtiön päätöksenteossa joku parin tonnin summa voi olla elämän ja kuoleman kysymys, vaikka yksittäiselle osakkaalle (jos on varakas) sama summa saattaisi olla taskurahoja, ja investointipäätös syntyisi kädenkäänteessä. Täytyy aina muistaa ajatella kenen rahoista puhutaan. Kieltämättä nykyään monet firmat ovat kasvaneet niin isoiksi, että niillä on monesti vaikutusvaltaa jopa valtiollisella tai kansainvälisellä tasolla. Tämän mielekkyydestä voidaan olla useaa mieltä, riippuen poliittisesta näkökulmasta. Sanoisin kuitenkin että on pikemminkin onnekasta, jos sellainen firma haluaa maksaa juuri meidän valtiollemme veronsa. Ei voida ajatella, että olisi jotain sellaista rahaa joka on päätynyt yrityksen kassaan ja jollain toisella järjestelyllä se olisi valtion kassassa. Pikemminkin päinvastoin. Jos yrityksiä tahallaan köyhdytetään niin valtiokin köyhtyy.
Mitä valtion toimintojen yksityistämiseen tulee, niin sillä tavoitellaan juuri sitä tehokkuutta, jonka toteuttaminen julkisella sektorilla on osoittautunut erittäin vaikeaksi, johtuen pääosin siitä, että julkisen sektorin työntekijät vahtivat erittäin tarkasti omia etujaan. Yksityinen monopoli olisi kuitenkin kauhistus, sellaiseen ei pidä lähteä mukaan.
Johtopäätös: valtio (ja muu julkinen sektori) ei ole köyhä (tai edes köyhempi kuin joskus idealisoidussa menneisyydessä) vaan pelkästään surkeasti manageerattu ja tehoton kokonaisuus, jota ei meinata saada kustannuskuriin, ja jonka sinänsä valtaisien resurssien allokointi on ihan retuperällä. Toki eräitä väestörakenteellisiakin haasteita on, eipä silti.
Ja jos suoraan sanon, asiaa ei paljon auta että ruorissa seilaa kaikenmaailman populistisia poliitikkoja, joilla ei ole yhtikäs mitään hahmotuskykyä kokonaisuuden suhteen (ja tämä vuodatus viittaa parhaisiin niistä edustajista - huonoimpia varten ei löydy sopivia ilmauksia). Se kun ei ole pääsyvaatimus eduskuntaan tai hallitukseenkaan. Teknokraattinen ammattimanageri saisi aikaan paljon parempaa jälkeä tehokkuuden suhteen. Harmi vaan että ministeriöissä nuo teknokraattiset managerit päätyvätkin edunvalvontarooliin eivätkä tehostamisrooliin. Ja tietenkin täytyy muistaa, että teknokraattinen manageeraus ei täyttäisi demokraattisen hallinnon tuntomerkkejä. Se olisi diktatuuri. Ja diktatuuri on aina väkivaltaa, vaikka olisi kuinka hyvää tarkoittava diktatuuri.