Viestiketju: Musiikkitalo

Alunperin kirjoittanut Kolli

Sibelius-Akatemia on musiikkitaloa eniten ajanut, jos vuodesta 1992 ja tuttavani, joka on musiikkialalla sanoi, että sellainen talo tarvitaan, koska Finlandian akustiikka on niin huono ja Akatemia tarvitsee harjoitustiloja.

Tämä voi olla totta (ja varmaan onkin) mutta eihän meillä ulkopuolisilla ole mitään keinoa varmistua siitä kuinka totta se objektiivisesti on, jos meillä on vain asiaan jollakin tavalla osallisen lausunto. Vähän kuin kysyisi pukilta tarvitseeko kaalimaa vartijaa.

Alunperin kirjoittanut Elmo Allen

Ei, ei kannata. Ainakaan ennen kuin olet itse soittanut tai laulanut Finlandia-talossa (allekirjoittanut on). Talon akustiikka on sieltä missä päivä ei paista.

Provosoin nyt hieman tahallani, mutta mitä tekemistä Finlandia-talon huonolla akustiikalla on sen kanssa pitääkö rahaa sijoittaa musiikkitaloon (jossa toivotaan olevan parempi akustiikka) vai johonkin ihan muuhun kohteeseen? Musisoinnin kannalta on tietysti parempi jos on kunnon sali jossa harjoitella, mutta joku ulkopuolinen voisi olla sitä mieltä, että on hyödyllisempää vaikka rakentaa uusi ratikkalinja tai palkata muutamia sairaanhoitajia lisää.

Alunperin kirjoittanut Elmo Allen

Koko Sibelius-akatemian vieminen Kuopioon olisi suorastaan typerää, koska Suomen molemmat kansainvälisesti vakavasti otettavat orkesterit ovat Helsingissä. Eikä orkestereita voi siirtää, koska niillä ei ole Kuopiossa riittävästi yleisöpohjaa. Suomen musiikkiyliopiston on syytä olla siellä, jossa musiikille on kysyntää eniten. Maakunnissa ei voi konsertoida riittävän paljon ja monipuolisesti.

Tunnustan totaalisen asiantuntemattomuuteni musiikin suhteen, vaikka kaveripiiristä löytyykin yksi Sibasta valmistunut. Siksipä en ole ikinä kuullut, että Suomessa on vain kaksi vakavasti otettavaa orkesteria ja että molemmat ovat Helsingissä. Olen elänyt käsityksessä, että Suomessa on kansainvälisesti tarkasteltuna harvinaisen vireä musiikkielämä ja kohtuullisen tasokkaita orkestereita useammallakin paikkakunnalla (jopa pienilläkin), vaikkapa nyt esimerkiksi Tampere Filharmonia (ent. Tampereen kaupunginorkesteri) tai Turun kaupunginorkesteri. Tampereelta löytyy korkeatasoiseen musisointiin Tampere-talon salit (kolme erikokoista salia, kaikki erinomaisia akustiikaltaan, sen mukaan kuin olen asiantuntevampien kommentteja lukenut lehdistä). Itse asiassa Suomessa on varsin monella paikkakunnalla rakennettu viime vuosina uusia konserttisaleja.

On tietysti mahdollista että kyseessä on vain asiantuntemattomuuteni. Toisaalta toinen mahdollisuus on, että Helsingissä (tavanomaiseen tapaan) kuvitellaan että se on maailman napa eikä missään muualla Suomessa voi olla yhtään mitään sivistystä. Jälkimmäiselle hypoteesille antaisi uskottavuutta mm. eräs tunnettu pääosan urastaan ulkomailla tehnyt suomalainen huippulaulaja, joka on viimeiset parikymmentä vuotta kieltäytynyt Suomessa käydessään esiintymästä Helsingissä mutta on sen sijaan konsertoinut useita kertoja Tampereella.

Puheet siitä kuinka muualla Suomessa ei ole riittävästi yleisöä ovat myös vähän turhanaikaisia. Miten Porissa riittää kuulijoita jazzille, Savonlinnassa oopperalle, Tampereella yleisöä teattereille (huom. ympäri vuoden) jne.? Ja miksi Seinäjoen kaltaisessa tuppukylässä edes kannattaa ylläpitää teatteria? Näihin riittää yleisöä siksi, että ihmiset kulkevat esitysten perässä laajalta alueelta sinne missä hyvät esitykset ovat. Puheet siitä kuinka vain Helsingissä voi tehdä jotakin korkeatasoista taidetta tai tiedettä ovat puhdasta puppua. Sijainti Helsingissä ei ylevöitä taidetta tai tiedettä itsessään eikä helsinkiläinen paikallisyleisö ole sen kultivoituneempaa kuin muuallakaan. Helsinkiläinen kulttuuri näkyy suomalaisessa mediassa eniten vain siksi, että media itse on niin vahvasti keskittynyt Kehä III:n sisäpuolelle. Ideaalisti "Suuren Suomalaisen Kulttuuritapahtuman" pitäisi tapahtua Pasilassa Ison pajan aulassa, jotta se saisi mahdollisimman laajan mediapeiton.

Todellinen syy miksi Sibelius-Akatemiaa ei voitaisi siirtää Helsingistä Kuopioon ei liene musiikillinen vaan se, että nykyinen henkilökunta on asettunut Helsingin seudulle asumaan eikä halua muuttaa muualle. Nämä klusteroitumisteoriat vain sattuvat olemaan sopiva ylevä viikunanlehti paljon raadollisemmille ja henkilökohtaisemmille vaikuttimille.

Alunperin kirjoittanut Elmo Allen

Menee jo kauaksi joukkoliikenteestä, mutta pakkohan tuohon oli tarttua. Vuosi tai pari sitten jo esitin täällä jonkun musiikkitalokeskustelun yhteydessä kommenttini siitä, kuinka oman asiantuntemuksen ulkopuolelta ei kannata lähteä helposti esittämään mielipiteitä. Samaa tehdään riittävästi jo joukkoliikenteelle: esitetään omia "ratkaisuja" tuntematta vähääkään joukkoliikenteen suunnitteluperiaatteita.

Toisaalta asiantuntijoilla on taipumuksena aina vetää kotiinpäin, oman alan hyödyksi. Yhteiskunnan kokonaishyödyn punnitseminen jää väkisinkin asiantuntemattomien tahojen kuten poliitikkojen ja äänestäjien käsiin. Tämä ei ole täysin ongelmatonta ja itsekin toivoisin enemmän asiantuntemusta mukaan päätöksentekoon.

Lienee luonnollista että Sibelius-Akatemia haluaa musiikkitalon, Kansallisooppera peruskorjauksen (ja jos ei vielä niin pian kuitenkin), Finlandia-talo uudet seinälaatat, sairaanhoitopiiri enemmän hoitajia, joukkoliikennepiirit enemmän investointeja joukkoliikenneinfraan, autoilijat teihin, Finavia lentoasemiin (tai siis siihen yhteen mihin oikeasti keskittyvät), RHK ratainfraan, VR ja yksityiset bussifirmat ostoliikenteeseen, rahtifirmat rekkaparkkiin, opettajat kouluihin, yliopistot korkeakoulutukseen jne. jne. Mutta kuka osaa sanoa onko tärkeämpi esim. antaa Sibelius-Akatemialle musiikkitalonsa vai rakentaa Vaalimaan rekkaparkki? Kenen kannalta ja millä kriteereillä tätä pitäisi arvioida? Asiantuntijoiden mukaan molemmat ovat varmasti tarpeellisia. Tosin asiantuntijoiden vaikuttimet eivät aina ole puhtaan altruistisia eikä heilläkään ole asiantuntemusta muilta aloilta, jotta kykenisivät näkemään jos joku muu tarvitsisi niukkaa rahaa enemmän.

Henkilökohtaisesti minusta Sibelius-Akatemian siirto Kuopioon on varsin mielenkiintoinen ajatus. Vielä mielenkiintoisempaa kuin itse siirtoajatus on seurata argumentointia, jolla se todistetaan absoluuttisesti ja täysin mahdottomaksi, sekä totaalisen vastuuttomaksi ja turmiolliseksi jo ajatustasolla.

Varmaan yhtä turmiollista oli 1960-luvulla siirtää yhteiskunnallinen korkeakoulu Tampereelle, jossa ei ollut kuin savupiippuja ja työläisiä -- ei ollenkaan sellaista fiinimpää väkeä jonka kanssa professoris-ihmiset olivat tottuneet olemaan tekemisissä. Mutta hyvinhän tuo toimi, ja tuskinpa kukaan voi nykypäivänä väittää, ettei Tampereen yliopisto edustaisi yhteiskuntatieteissä Suomen tämänhetkistä huippuosaamista, vaikkei täällä sijaitse yhtään ministeriötä, lääninhallitusta tai edes eduskunnan saunaosaston sivutoimipistettä.

Alunperin kirjoittanut janihyvarinen

Provosoin nyt hieman tahallani, mutta mitä tekemistä Finlandia-talon huonolla akustiikalla on sen kanssa pitääkö rahaa sijoittaa musiikkitaloon (jossa toivotaan olevan parempi akustiikka) vai johonkin ihan muuhun kohteeseen?

En täysin edes ymmärrä provosointiasi, koska mielestäni se on kaikkein olennaisin kysymys koko asiassa: pääkaupunkiseudulla ei ole kunnollista konserttisalia, joten sen rakentaminen ja rahoittaminen on olennaisen tärkeää. Kyse on siitä, että koko musiikkitalohanke leimataan täysin tarpeettomaksi ja keksitään miljoona muuta "parempaa" kohdetta.

Ja musiikkitalon kanssa kyse ei ole siitä, että vain toivotaan parempaa akustiikkaa. Nykytietämyksellä akustiikan suunnittelu on insinöörisuunnittelua, jossa ei voi epäonnistua, jos tietää mitä on tekemässä. Alvar Aallon aikaan tätä tietämystä ei vielä ollut, ja kuulemma Aaltokin olisi joskus tokaissut, että "akustiikkaa ei voi suunnitella". Nykyään tiedetään, että hän oli väärässä.

Alunperin kirjoittanut janihyvarinen

Musisoinnin kannalta on tietysti parempi jos on kunnon sali jossa harjoitella, mutta joku ulkopuolinen voisi olla sitä mieltä, että on hyödyllisempää vaikka rakentaa uusi ratikkalinja tai palkata muutamia sairaanhoitajia lisää.

Mielestäni tämä koko eri "rahareikien" vastakkainasettelu on harvoin hedelmällistä. Musiikkitalon rakentaminen on kulttuuriin sijoittamista, sairaanhoitajat terveydenhuoltoon ja ratikkalinja joukkoliikenteeseen. Ei terveydenhuollon ja kulttuurin keskinäisiä budjetteja voi päättää sillä perusteella, että onko musiikkitalo parempi kuin muutama sairaanhoitaja, vaan ne tulee päättää ihan toisin perustein. Vaikka kaikki tuleekin samasta rahakasasta, ei eri alojen hankkeiden vertailu ole mielekästä.

Alunperin kirjoittanut janihyvarinen

Siksipä en ole ikinä kuullut, että Suomessa on vain kaksi vakavasti otettavaa orkesteria ja että molemmat ovat Helsingissä. Olen elänyt käsityksessä, että Suomessa on kansainvälisesti tarkasteltuna harvinaisen vireä musiikkielämä ja kohtuullisen tasokkaita orkestereita useammallakin paikkakunnalla (jopa pienilläkin), vaikkapa nyt esimerkiksi Tampere Filharmonia (ent. Tampereen kaupunginorkesteri) tai Turun kaupunginorkesteri.

Kyllä, Suomessa on vireä musiikkielämä kautta maan, myös harrastelijarintamalla. Mutta silti on mielestäni nähtävissä, että kaksi orkesteria on selkeästi vakiinnuttanut asemansa huipulla, vaikka Tampereen, Turun ja Lahden pumput ovatkin kovatasoisia. En ole itsekään järin seppelöity asiantuntija tässä, mutta voisin perustella asiaa jo sillä, miten huippukapellimestareiden urakehitys kulkee, esim. Okko Kamu, Jukka-Pekka Saraste ja Leif Segerstam ovat kansainvälisesti tunnettuja kapellimestareita, jotka ovat nousseet urallaan HKO:ssa ja RSO:ssa. Tuorein esimerkki on John Storgårds, joka siirtyy Tampere Filharmoniasta HKO:n ylikapellimestariksi. Vaikea uskoa, että Storgårds tekisi tätä pelkistä asuinpaikkamukavuussyistä.

Alunperin kirjoittanut janihyvarinen

Jälkimmäiselle hypoteesille antaisi uskottavuutta mm. eräs tunnettu pääosan urastaan ulkomailla tehnyt suomalainen huippulaulaja, joka on viimeiset parikymmentä vuotta kieltäytynyt Suomessa käydessään esiintymästä Helsingissä mutta on sen sijaan konsertoinut useita kertoja Tampereella.

Kerro nyt edes kuka on kyseessä. Mielestäni Helsinki-viha on täysin yhtä typerää kuin tarpeeton Helsinki-ylpeyskin.

Alunperin kirjoittanut janihyvarinen

Puheet siitä kuinka muualla Suomessa ei ole riittävästi yleisöä ovat myös vähän turhanaikaisia. Miten Porissa riittää kuulijoita jazzille, Savonlinnassa oopperalle, Tampereella yleisöä teattereille (huom. ympäri vuoden) jne.? Ja miksi Seinäjoen kaltaisessa tuppukylässä edes kannattaa ylläpitää teatteria? Näihin riittää yleisöä siksi, että ihmiset kulkevat esitysten perässä laajalta alueelta sinne missä hyvät esitykset ovat.

Kuinka monesti olet itse käynyt Seinäjoen teatterissa seuraamassa jotain valtakunnallista tunnettuutta saanutta huippuesitystä?

Kaksi ensimmäistäsi olivat festivaaleja, jotka ovat aivan eri asia kuin säännölliset kaudet. Klassisen musiikin konsertit eivät ole viihdettä, jota normaalisti lähdetään katsomaan pitkien matkojen päähän, vaan samalla tavalla kuin leffaan. Poikkeuksia toki on, mutta yleisön suuren massan muodostavat juuri paikalliset kuulijat ja väitän, että Helsingin konserteissa VR:n vyöhykealueen ulkopuolelta tulevat ovat erittäin pieni marginaali. On päivänselvää, että 1 000 000 asukkaan seudulla on siksi enemmän konserttitarjontaa kuin 300 000 asukkaan seudulla.

Alunperin kirjoittanut janihyvarinen

Todellinen syy miksi Sibelius-Akatemiaa ei voitaisi siirtää Helsingistä Kuopioon ei liene musiikillinen vaan se, että nykyinen henkilökunta on asettunut Helsingin seudulle asumaan eikä halua muuttaa muualle. Nämä klusteroitumisteoriat vain sattuvat olemaan sopiva ylevä viikunanlehti paljon raadollisemmille ja henkilökohtaisemmille vaikuttimille.

Vaikka Sibelius-Akatemia siirrettäisiin Kuopiin, ei Helsingin konserttitarjonta eikä -kysyntä siitä vähene. Siksi myös rahoitus Helsingissä tulee aina olemaan parempi kuin maakunnissa. Ja siksi tänne myös jäisi kaksi huippuorkesteria, jotka tulisivat aina olemaan kaukana musiikin korkeimmasta opetuksesta. Eikä ole hyväksi Sibelius-Akatemialle, että sen opettajat eivät voi tehdä sivutyötä käytännön musiikin parissa. Siballa tämä on hyvin yleistä; tuskin kukaan opettaja siellä on vain ja ainoastaan Siballa töissä.

Toki RSO:lla on myös tärkeä tehtävä valtakunnallisena orkesterina, jonka konsertteja televisioidaan ja radioidaankin ympäri Suomea. Mutta orkesteri tarvitsee myös paikalla olevan konserttiyleisön, ja Helsingin seutu on ainoa paikka Suomessa, joka pystyy tarjoamaan yleisöä kahdelle orkesterille, vieläpä yli 1000-henkisissä konserttisaleissa. Valitettavasti.

Alunperin kirjoittanut janihyvarinen

Finlandia-talo uudet seinälaatat

Täsmennetään tähän nyt vielä, että Finlandia-talokin haluaa varmasti musiikkitalon, koska talolle riittää yllin kyllin kysyntää kongressikäyttöön, joka lienee paljon rahakkaampaakin bisnestä.

Ja loppukaneettina vielä: kun on tilanne de facto, että Helsingissä on enemmän konserttitarjontaa ja -yleisöä kuin muussa maassa, miksi tilanne on kuitenkin se, että kaikilla maakuntaorkestereilla on paremmat konserttitilat?

On hyvä, että maakunnissakin on monipuolista tarjontaa jokaisella saralla joukkoliikenteestä kulttuuriin, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että joillakin aloilla ainoastaan Helsingin seutu tarjoaa riittävän massan ylläpitämään huipputarjontaa. Joillakin aloilla myös Turku, Tampere ja Oulu pystyvät siihen, ja joillakin aloilla vieläkin pienemmät kaupungit. Mutta en silti pidä vaikkapa Salon kaupunginteatterin tarjontaa riittävänä omaan kulttuurinälkääni, vaan vaadin vähintään Turun ja Tampereen tasoista tarjontaa.

Alunperin kirjoittanut 339-DF

Suomi on monessa mielessä liian Helsinki-keskeinen. Sitä ei itse helsinkiläisenä välttämättä edes huomaa, kun sitä pitää niin itsestäänselvyytenä. Sen vuoksi on ihan hyvä, että maakunnista tulee kritiikkiä tästä asiasta. Mutta kuitenkin ihmettelen, Jani, sun jatkuvaa ja suoranaista Helsinki-vihamielisyyttäsi. Ihan sama, onko kyseessä lentoliikennetopikki, junaliikenne, yleinen rahanjako tai vaikka sitten musiikkitalo. Ettei kuitenkin olisi niin että kateuden peikko siellä hyytävi veren?

En tunnusta olevani kade. Joskus olen kysynyt itseltäni voisiko näin olla, meillä kaikilla kun on heikkoutemme, mutta jos olen täysin rehellinen, en usko näin olevan.

Minulla on helsinkiläisiä ystäviä, työkavereita ja armeija-aikaisia kavereita joiden kaikkien kanssa olen tullut vallan hyvin toimeen. Samoin minulla olisi ollut lukemattomia tilaisuuksia muuttaa Helsinkiin: tulin aikoinaan hyväksytyksi mm. Helsingin yliopistoon mutta menin muualle, joten mitään katkeruutta ei ole syntynyt siksi että olisin tullut ikinä torjutuksi. Myöhemmin työn vuoksi olisi ollut tilaisuuksia muuttaa monesti, jos vain olisin halunnut, kerran-pari on taidettu jopa suoraan ehdottaa. Itse asiassa monet työtehtävistäni olisivat lähtökohtaisesti sijainneet Espoossa (tuorein homma olisi vastaavasti Pariisissa), mutta kun työni kerran ei ole paikkaan sidottua, voin vallan hyvin hoitaa sitä Tampereelta käsin, mistä olen alunperin kotoisin. Olen toki käynyt muualla opiskelemassa ja mennyt naimisiin samoin muualta kotoisin olevan vaimoni kanssa, joten mikään umpi-/kantatamperelainen en myöskään koe olevani.

Toisaalta haluan elätellä vahvaa toivoa siitä, että myös Tampereella voisi tulevaisuudessakin olla sekä opiskelu- että työmahdollisuuksia kaikilla mahdollisilla aloilla, ja mahdollisimman pitkälle toivon tätä muillekin paikkakunnille, koska pystyn arvaamaan että monet muut ovat samalla tavalla kiinnittyneet henkisesti omille kotipaikkakunnilleen, osa pienille ja osa suurille.

Kuten olen monesti sanonut, minulla ei ole yhtikäs mitään Helsinkiä vastaan, eikä useimpia helsinkiläisiäkään. Yksi aspekti on, että en irrationaalisesti palvo ko. kaupunkia, kuten jotkut, vaan yritän nähdä sen sellaisena kuin se objektiivisesti on. Valitettavasti suomalaiseen viralliseen retoriikkaan on pesiytynyt ilmeisesti kansainvälisestä pärjäämisen paineesta johtuva "huippu"-retoriikka. Tässä ei sinänsä olisi muuta vikaa kuin että jos vähän raaputtaa tämän pintaa, paljastuu melko alaston oman edun ajaminen, riippuen tahosta.

Toki Suomessa monikin seutu yrittää ajaa omaa etuaan, ja se on kaikissa muodoissaan yhtä likainen ja vastenmielinen ilmiö. En ole yhtään suopeampi syrjäseutujen siltarumpuja kohtaan kuin eräitä Helsingin megaprojekteja. Tällä foorumilla vaan harvempi yrittää puolustaa ensinmainittuja, ja nykypäivänä ne ovat lisäksi mittasuhteiltaan paljon vähäisempiä ja sellaisina harmittomampia kuin jälkimmäiset.

Uskon vahvasti alueelliseen omatoimisuuteen ja yritteliäisyyteen, en valtion tukiaisten siunauksellisuuteen. On selviö, että Helsingissä on Suomen mittakaavassa jo valmiiksi eniten resursseja omatoimisuuteen. Tässä ei ole mitään vikaa. Kukin yrittäköön tyylillään ja resurssiensa mukaisesti.

Ongelmia tuleekin vasta sitten kun otetaan käyttöön tuo "huippu"-diskurssi (tai "vahvin klusteri"-diskurssi) ja keinotekoisesti vahvistetaan valtiovallan tuella jo valmiiksi vahvimpia hankkeita (olkoot nuo hankkeet sitten infraa, kulttuuri, koulutusta tms.). Argumentointi kuuluu, että tuo on kansallinen etu. Samalla kuitenkin näkee, että "maakunnissa" on lukemattomia vastaavia hankkeita jotka ovat paikallista näkökulmasta vähintään yhtä tärkeitä ja jotka eivät saa vastaavaa valtiollista työntöapua vaan niitä pikemminkin vähätellään (julkisuudessa jopa pilkataan) tarkoituksena saada näyttämään valittu "huippu" ainutlaatuisemmalta ja tärkeämmältä kuin se todellisuudessa onkaan.

Ehkä minulla vain on sellainen luonnevika, että en tykkää nähdä vahvinta autettavan ja heikkoja poljettavan. Tämä pätee sekä yksilötasolla että yhteiskuntaa ajatellen, sekä Suomessa että kansainvälisesti. En koe vetäväni kotiinpäin Tampereelle, koska voisin yrittää perustella Tampereen etua samalla suuruuden logiikalla kuin Helsingin etua perustellaan. Mutta tämä ei olisi eettisesti kestävä lähtökohta: etiikka vaatii, että jos haluaa itse jotakin, on pakko sallia muille sama. Mieluummin lähdenkin tasa-arvoisesti ajattelusta, että kukin on oman onnensa seppä, ja ketään ei saa haitata tai estää toteuttamasta unelmiaan, kunhan kaikille taataan sama oikeus. Suomalaisena tämän luulisi olevan itsestäänselvyys, sillä onhan Suomi Euroopan mittakaavassa vähintään yhtä periferiaa kuin monet Suomen paikkakunnat ovat maan mittakaavassa.

En koe edustavani Helsinki-vihaa. Haluan tosin kyllä kyseenalaistaa vallitsevia kliseenomaisia ajattelutapoja. Piinttyneimpiin yksilöihin tämä ei pure, mutta toivon että ajattelevat yksilöt näkevät tässä mahdollisuuden terävöittää argumentointiaan. Itse asiassa monestikin voisi olla löydettävissä sellainen tapa argumentoida näitä samoja asioita, jota voisi kutsua tasapainoiseksi ja rehdiksi myös muita kohtaan. Samalla toivottavasti löytyy uusia hedelmällisiä näkökohtia näihin asioihin.

Sivuuttaen rahoituskysymykset kokonaan, joukkoliikenteessä (ja monessa muussakin asiassa) meillä on vastassamme kysymyksiä joihin voidaan yrittää löytää joko Helsinki-spesifisiä ratkaisuja tai koko Suomen kattavia ratkaisuja, jotka täytyy formuloida astetta abstraktimmalla tasolla. Lopputulema voi käytännössä olla melko lähelle sama, mutta jos tarkastelu lähtee aina siitä, että katsotaan pelkkää Helsinkiä, ei ikinä ratkaista muun Suomen ongelmia. Jos katsotaan asioita Suomi-tasoisesti, hieman abstraktimmin, ja sitten sovelletaan paikallistasolle ottaen huomioon erityispiirteet vasta tässä vaiheessa, päästään ratkaisemaan sekä Helsingin että muun Suomen ongelmat kerralla. Mikä tässä olisi pahaa tai Helsinkiä syrjivää?

P.S. Toivon että tämä sama etiikka näkyy läpi kirjoituksissani joissa puolustan tilaaja/tuottaja-mallia liikennelupamallia vastaan. Tässä ei ole mitään erityistä Helsinki-aspektia vaan yritän puhtaasti puolustaa oikeudenmukaista, tehokasta ja tasapuolista ratkaisua.

Musatalolle nousi tänään 1. nosturi!
Hyvä, että sekin hanke etenee, pian pääsevät viehkot viulistitytöt soittamaan sulosäveliä paikalla, joka oli kaupungin häpeäpilkku Kampin diesel-laakson ohella.

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/st...asp?id=1588131

Alunperin kirjoittanut Ilta-Sanomat

Ensimmäinen nosturi nousi Musiikkitalon montulle
16.09.2008 15:00, päivitetty 18.09. 09:22


Musiikkitalon montun rakentamista enteilevä ensimmäinen nosturi nousi paikalleen keskiviikkona.

Lopullisessa komeudessaan, eli 36 metrin mittaisena, nosturin pitäisi olla tänään torstaina. Ensimmäiseksi hommakseen nosturi saa kellarin betoniseinien työt.

SRV Yhtiöt Oyj pystyttää rakennusmaalle neljä nosturia. Tämä ensimmäinen on nostureista matalin. Seuraa toisesta nosturista on luvassa lokakuussa.