Viestiketju: Kunnallisvaalit: Joukkoliikennetori Kolmella Sepällä ke 22.10.

Alunperin kirjoittanut omp

Kristillisen perinteen tuputtaminen oppilaitoksissa pikkunaperosta alkaen ei mielestäni ole koskaan ollut hyväksyttävää toimintaa; jos halutaan välttämättä syöttää lapsille enemmistön uskonnollisia perinteitä, samalla periaatteella esimerkiksi monissa Itä-Helsingin kouluissa olisi syytä joulujuhlan sijasta viettää vaikkapa Ramadania.

Jokaisella on oikeus saada koulussa oman uskontonsa opetusta ja uskontokuntiin kuulumattomille järjestetään elämänkatsomustiedon opetusta. (Jos vähän yksinkertaistetaan - jotta ne muukalaispelkoisetkin ymmärtävät - niin kielen ja kirjallisuuden opetuksessakin jokainen perehtyy omaan kulttuuriperinteeseen eli äidinkieleen. Ja lisäksi myös muihin kieliin.)

Koulun elämään voi kuulua monenlaisia asioita opetuksellisessa mielessä. Kaikki uskontoperinteeseen viittava ei ole uskonnon harjoittamista. Sitä paitsi se joulun synttärisankari on Koraanissakin tärkeä henkilö, vaikka muslimien käsitys hänen asemastaan suhteessa Jumalaan on hieman erilainen kuin kristityillä.

Mikään ei estä koulua juhlimasta myös Islamin juhlapäiviä, jos siellä niin päätetään. Ja monikulttuurinen kaupunki hyväksyy myös erilaisten uskonnollisten - ja uskonnottomienkin - perinteiden rauhanomaisen rinnakkaiselon.

Koulun ohjelmassa voi tietysti olla tarjolla myös uskonnollisia tilaisuuksia, mutta ne ovat eri asia kuin uskonto- ja katsomusopetus. Koulussa ketään ei pakoteta osallistumaan vieraan uskonnon tilaisuuksiin.

Uskontoallergia voi saada ihan yhtä epäilyttäviä piirteitä kuin ulkomaalaisallergia.

Alunperin kirjoittanut Ilmari Syrjälä

Jokaisella on oikeus saada koulussa oman uskontonsa opetusta ja uskontokuntiin kuulumattomille järjestetään elämänkatsomustiedon opetusta.

Mielestäni ei ole peruskoulun tehtävä opettaa uskontoa lapsille. Jos uskontokasvatus on välttämätöntä, se on tehtävä kotona, pyhäkoulussa, koraanikoulussa yms. paikoissa.

Alunperin kirjoittanut Ilmari Syrjälä

Koulun elämään voi kuulua monenlaisia asioita opetuksellisessa mielessä. Kaikki uskontoperinteeseen viittava ei ole uskonnon harjoittamista. Sitä paitsi se joulun synttärisankari on Koraanissakin tärkeä henkilö, vaikka muslimien käsitys hänen asemastaan suhteessa Jumalaan on hieman erilainen kuin kristityillä.

Toki. En usko sen kuitenkaan järin paljon lohduttavan muslimeja. Kuinka moni meistä haluaisi osallistua muslimimaassa asuessaan vaikkapa Ramadanin viettämiseen? Lisäksi olen eri mieltä siitä, etteikö joulujuhla olisi uskonnon harjoittamista. Ko. tilaisuuksissa nimittäin lauletaan yleensä virsiä ja luetaan Raamatun tekstiä.

Alunperin kirjoittanut Ilmari Syrjälä

Uskontoallergia voi saada ihan yhtä epäilyttäviä piirteitä kuin ulkomaalaisallergia.

Niin voi. Siinä mielessä myönnän olevani uskonto-allergikko (vaikka olenkin ev-lut. kirkon jäsen), etten pidä minkään uskonnon väkisin tuputtamisesta lapsille, jotka eivät ole kypsiä käsittelemään uskonnollisia asioita vielä moneen vuoteen. Ei Nietzscheä ja Kantiakaan, puhumattakaan kapitalismista ja globalisaatiosta, opeteta alakouluikäisille edes kuvien kera, vaikka ne ovat paljon yksinkertaisempia asioita kuin vetten päällä kävelyt ja paratiisissa odottavat neitsyet.

Yleistämisestä seuraa ennakkoluuloja, joiden myötä ääri-ilmiöt ruokkivat toisiaan. Kiihkoilua on niin kansallisuuksien, uskontojen kuin muidenkin ryhmien piirissä. Eroavaisuuksien korostaminen lietsoo ristiriitoja ja pelkoja puolin ja toisin.

Suvaitsevaisuus ei tarkoita samaa kuin moraalittomuus. Suomalaisesta kulttuurista ei tarvitse luopua: monien kulttuurien rinnakkaiselo on tätä maata ennenkin rakentanut ja puolustanut. Kristityllä ja muslimilla on paljon yhteistä perinnettä ja molemminpuolinen tapakulttuurien kunnioitus on mahdollista, vaikkei kaikesta ajatella samoin.

Helsingissä on monenlaisia kulttuureja, mutta kaikkia kaupunkilaisia yhdistää helsinkiläisyys. Se voi helpottaa yhteisen sävelen löytämistä. Aivan niin kuin englantilaista ja saksalaista yhdistää suomalaisiin eurooppalaisuus.

Meitä suomalisia on vajaa promille maapallon väkiluvusta. Me emme voi elää eristäytyneinä omissa oloissamme, vaan kanssakäyminen toisten kansojen kanssa on väistämätöntä.
Moni työnantaja toimii monessa maassa. Korkean teknologian yritykset tarvitsevat asiantuntijoita, joista osa on ulkomaalaisia. Korkeakouluopiskelijat hankkivat osan tutkinnostaan muista maista. Ihmiset muuttavat maasta toiseen. Maailama kansainvälistyy.
Samalla meidän kuitenkin on myös oltava ylpeitä omasta kulttuuristamme, sitähän turistit tulevat katsomaan. Meillä on paljon annettavaa muille kulttuureille.
Paikallisen kielen hallitseminen on avain siihen yhteiskuntaan, tie saada palvelut, tie kulttuuriin. Siksi pidä n tärkeänä että maahanmuuttjille opetaan suomenkieli.
Kullakin ihmisellä on vain yksi kieli, äidinkieli, jolla hän pystyy käsittelemään filosofian ja uskonelämän tapaisia vaikeita asioita (kaunokirjallisuuden lukemiseen tarvittava vieraan kielen taito on mahdollista oppia kieltä harrastamalla).
Kulttuurimme on länsimainen, sen perustana on antiikin kerikkalainen filosofia ja kristinuskon filosofinen opetus. Ymmärtääksemme kultturitaustaamme oisi tärkeätä että näitä aiheita opetetaan koulussa. Uskonnon tunnustuksellinsen opetuksen voi jättää kotien ja uskonnollisten yhteisöjen tehtäväksi.
Tämä keskustelu on saanut hyvin mielenkiintoisia sivujuonia, meitä on moneksi. 'Niin monta mieltä kuin miestä', kuten vanha sanalasku sanoo.

Alunperin kirjoittanut Hape

Paikallisen kielen hallitseminen on avain siihen yhteiskuntaan, tie saada palvelut, tie kulttuuriin. Siksi pidä n tärkeänä että maahanmuuttjille opetaan suomenkieli.
Kullakin ihmisellä on vain yksi kieli, äidinkieli, jolla hän pystyy käsittelemään filosofian ja uskonelämän tapaisia vaikeita asioita (kaunokirjallisuuden lukemiseen tarvittava vieraan kielen taito on mahdollista oppia kieltä harrastamalla).
Kulttuurimme on länsimainen, sen perustana on antiikin kerikkalainen filosofia ja kristinuskon filosofinen opetus. Ymmärtääksemme kultturitaustaamme oisi tärkeätä että näitä aiheita opetetaan koulussa.

Nämä asiat on otettu huomioon monikulttuurisen Helsinkimme perusopetuksessa.

Alunperin kirjoittanut Hape

Uskonnon tunnustuksellinsen opetuksen voi jättää kotien ja uskonnollisten yhteisöjen tehtäväksi.

Näin on Suomessa jo tehtykin. Säädöksissä ja opetussuunnitelmissa oli takavuosina "tunnustuksellinen uskonnonopetus". Tuosta määritelmästä on luovuttu ja nyt kouluissa on "oman uskonnon opetusta". Helsingissä oppilaiden enemmistö kuuluu luterilaiseen kirkkoon ja niinpä luterilainen uskonnonopetus on yleisintä, mutta huoltajan velvollisuus on ilmoittaa uskontokuntaan kuulumisesta tai kuulumattomuudesta kuten äidinkielestäkin. Näin koulu voi turvata oman kulttuuritaustan mukaisen opetuksen myös vähemmistöille. Kaikkien uskontojen ja elämänkatsomustiedon opetus sisältää katsomusopetusta, siis yleisiä eettisiä kysymyksiä sekä tietoa erilaisita aatteista ja uskonnoista. Sen lisäksi jokaiselle uskontokuntaan kuuluvalle halutaan antaa perusvalmiudet itsenäisesti arvioida omaa uskontoaan, jonka vaikutuspiirissä hänen perheensä elää. Kouluopetus ei siis ole tunnustuksellista rukouselämää.

Linkaan tähän tiivistelmän siitä, miten maahanmuuttajataustaisia oppilaita tukee Helsingin peruskoulujen Monikulttuurinen opetus.