Viestiketju: Liikennepolitiikka Espoossa vs. Helsingissä

Alunperin kirjoittanut Mikko Laaksonen

Kannattaa muistaa, että se investointi, joka nosti joukkoliikenteen kulkumuoto-osuutta oli nimenomaan sähköistetyt paikallisjunat. Ensimmäinen linja kulki Espoon, Kauniaisten ja Kirkkonummen suuntaan.

Koko keskustelu siitä, että Espoo olisi erityisen joukkoliikennevihamielinen, on aina perustunut siihen, että Länsimetron toteuttaminen on takkuillut, koska hankkeen hinta verrattuna hyötyyn on korkea. Kannattaa muistaa, että tämä on ainoa suunta, johon koko ajan on suunniteltu esikaupungeissa pääosin maanalaista rataa. Kaikki muut raskaan raideliikenteen suunnat on tehty joko maan pinnalle tai sitten olevien ratojen perusparannuksena.

Täytyy muistaa että rantaradan lähijunien matkustajamäärät ovat aina olleet reilusti pienemmät kuin pääradan (jonka sähköistys Riihimäelle asti valmistui 3 vuotta rantaradan jälkeen), ja Martinlaakson radan. Johtuen tietenkin siitä että rantaradan varsi on nin harvaan asuttua. Se taas johtuu siitä että Espoossa käytiin poliittisia kiistoja 60-70-luvulla minne pääosa uusista lähiöistä ja aluekeskuksista piti rakentaa, ja rannikkoseutu voitti.

Kuten nimim Rattivaunukin huomauttaa, niin länsimetron oli 1970-luvun aikaisten suunnitelmien mukaan tarkoitettu maanpäälliseksi suurimmalti osin koko matkaltaan Tapiolasta länteen, ja sitä aikaisemmissa suunnitelmissa lähes koko matkaltaan Ruoholahdesta asti.

Martinlaakson ratakin on huomattavan "raskas" johtuen pitkistä silloistaan.

Espoo tutki pariin otteeseen 70-luvulla Martinlaakson radan tapaista haararataa rantaradalta mm Kilosta Matinkylään, mutta ei aiheuttanut toimenpiteitä.

t. Rainer