Viestiketju: Miten vakavia liikenneonnettomuuksia voitaisiin vähentää?

Alunperin kirjoittanut Samppa

Mielenkiintoista ja ristiriitaista tietoa on esitetty siitä, onko liikenne turvallisempaa, jos eri liikennemuodot (jalankulku, pyöräily, autot, raitovaunut ja vaikkapa ne junat) eriytetään toisistaan tai sitten kaikki liikkuvat samassa tasossa samassa tilassa suloisesti sikinsokin?

Käsitykseni mukaan tämänhetkinen näkemys on, että turvallisin liikenneympäristö on sellainen, jota autoilija ei luule turvalliseksi. Jos on syy luulla mutta onnettomuus on kuitenkin mahdollinen, onnettomuuden todennäköisyys kasvaa.

Koko liikenneturvallisuuden ongelma on siinä, että ihminen käsittelee laitetta, jota hän luulee hallitsevansa, mutta joka tosiasiassa on vain osittain ihmisen hallinnassa. Ja nämä samat laitteet kulkevat samassa tilassa, jossa kulkee ihmisiä ilman laitetta siten, että ihminen on itsensä hallittavissa. Kuitenkin molemmissa tapauksissa ihmisen toiminta on virheherkkää eikä toiminta ole ennustettavissa, vaikka ennustettavuuteen luotetaan.

Jos autot kulkisivat aina täysin erillään ihmisistä, ne olisivat teoreettisesti katsoen rakennettavissa täysin koneen ohjaamaksi jolloin inhimillisen virheen eli ennustamattomuuden mahdollisuus poistuu. Mutta autoja ja ihmisiä ei voi täysin eristää. Pysäköintipaikat ovat suuri riskialue, eikä pysäköintiä voi poistaa, kun ihmisen on päästävä autoon ja autosta. No, ehkä tämä ratkaistaan siten, että pysäköintipaikka on AINA suljettu tila, jossa auton käyttäjä ja auto eivät voi liikkua samaan aikaan. Mutta miten tämä toteutetaan käytännössä sen enempää kaupungeissa kuin maaseudullakaan.

Eli minusta autoilu on korkean riskitason toimintaa, ja tämä korkea riskitaso on hyväksytty ja siihen pakotetaan kaikki, myös ne, jotka eivät sitä ja autoilua muutenkaan halua hyväksyä. Vakavia onnettomuuksia on mahdoton poistaa, ja se on vain hyväksyttävä, jos hyväksytään autoilu.

Tosin kaikkeen elämässä liittyy jonkin tason riski, eli ei autoilu periaatteessa elämästä poikkea. Kaiken muun elämän tapaan tulisi vain jokaisella yksilöllä olla oikeus itse valita, mitä riskejä hän elämässään ottaa. Ja tässä suhteessa autoilu on poikkeuksellista, koska siinä saa luvalla riskeerata muiden elämän.

Antero

Hieman aiempaa keskustelua liittyen väitteeseeni ja Wikipedian englanninkielinen artikkeli ajatusta hyödyntävästä konkreettisesta konseptista.

Karkeasti ottaen ihminen voi aistitiedon varassa ajaa 30km/h asti. Tämän jälkeen toimitaan liikennesäännöillä ja odotuksien mukaan. Inhimillisiä virheitä tapahtuu aina, mutta niitä voi tapahtuessaan korjata helpommin kun ei lähtökohtaisesti toimita automaation mukaan. Pienessä vauhdissa on aikaa sopeutua lähestulkoon mihin tilanteeseen tahansa: vaikka pysähtymällä. Suurissa vauhdeissa virheen tapahduttua on pienemmät mahdollisuudet korjausliikkeeseen, esimerkiksi jos vastaantulijaan on törmätty jo. Kontaktin puute vaunun ja tien välillä voi myös haitata.

Fysiikan perustiedot tukevat vauhdin riskejä. Liike-energia (eli vapautuva energia äkkipysähdyksessä) kasvaa nelinkertaiseksi vauhdin kaksinkertaistuessa, mikäli massa pysyy vakiona. Ihmisen aika reagoida muutoksiin (ulkoisiin kuten esineisiin tiellä tai sisäisiin kuten inhimillisiin virheisiin) puoliintuu vauhdin kaksinkertaistuessa. Riskit kasvavat erittäin nopeasti, joten turvallisuuden takaamiseksi nopea liikenne kannattaa mielestäni rajoittaa vain äärimmäisen hyvin kontrolloituun ympäristöön.

Tavallinen tie ei ole kontrolloitu ympästistö jo koska liikerata on tien alueella mielivaltainen: arviointivirhe voi viedä vaunun törmäyskurssille missä vain. Lisäksi kalusto on niin halpaa ja monimuotoista, etteivät tekniset keinot voi toimia turvallisuuden takaajina, ainoastaan lieventäen. Lentokoneilla tekniset keinot keskinäisten törmäyksien estämiseksi toimivat kaluston kalleuden ansiosta (investointi ja kontrolli) ja kulkureittien kolmiuloitteisen erottelun avulla. Junilla liikeradat ovat raiteiden ennalta määrittelemiä ja kalusto on useimmiten niin raskasta, ettei törmäyksillä ole vaikutuksia junaan. Tekniset keinot keskinäisten törmäyksien estämiseksi ovat helppo toteuttaa kaluston kalleuden ansiosta.

Yleisesti suurikokoinen kallis kalusto sekä väylien voimakas erottelu ovat keskeisiä turvalliselle ja nopealle liikenteelle. Tämä toimii myös toisin päin: yksikön pienentyessä aina yhteen ihmiseen asti nopeuden tulee pienentyä turvallisuuden säilyttämiseksi. Erottelun tarve vähenee myös nopeuden pienentyessä, käytännössä täyden sekaliikenteen ollessa mahdollista 30km/h huippunopeudella.

Huomatkaa, että tällä ajatuksella ei suoranaisesti tasoristeysonnettomuuksia estetä. Tällä ajatuksella voi estää kaikkia muita liikenneonnettomuuksia merkittävästi.

Alunperin kirjoittanut kemkim

Sama juttu on tupakointi, etelänmatkat ja muutkin muihin vaikuttavat asiat, jotka aiheuttavat yhteistä haittaa, mutta itselle tuottavat kuitenkin nautintoa. Autoilu kiistämättä on yksi vaarallisimmista asioista, joita ihmiset päivittäin tekevät. Jo se, että saataisiin kaikkiin autoihin tieosuuden mukaan määräytyvä nopeusrajoitin ja automaattinen esteen tunnistin, joka varoittaa, väistää tai pysäyttää esteen tullessa eteen tai turvavälin ollessa liian pieni, olisi selvä liikenneturvallisuuden parannus.

Pitkällä tähtäyksellä täysautomatisoitu auto joka ei vaadi kuljettajaa olisi ihanne. Mutta se ei olisi auto. Eihän autossa matkustaminen ole nautinnollista mitenkään, vaan nimenomaan sen ajaminen!

t. Rainer

Alunperin kirjoittanut Samppa

Valtioneuvoston tavoite vuodelle 2010 on korkeintaan 250 kuolonuhria liikenteessä/vuosi. Millä keinoilla siihen voitaisiin päästä?

Vuodelle 2010 tämä ei paljon vaikuta, mutta hyvin kustannustehokas tapa parantaa liikenneturvallisuutta olisi asettaa kaikkiin uusiin autoihin ja moottoripyöriin 130 km/h elektronisesti rajoitettu kattonopeus ja 4 m/s2 (noin 7 s 0-100 km/h) maksimikiihtyvyys.

Myöhemmin voitaisiin sitten siirtyä GPS pohjaiseen nopeusvalvontaan, jossa autolla ei voisi ajaa ylinopeutta.

Korkeat nopeudet ja liian kovat kiihtyvyydet ovat paha liikenneturvallisuusongelma.

Alunperin kirjoittanut ultrix

Ennen kuin kukaan ehtii nillittää Saksan vapaista moottoritienopeuksista, muistutan että juurikin 130 km/h on Autobahnien suositusnopeus ja sen yläpuolella ajetaan "omalla vastuulla".

Oleellistahan tässä on se, miten paljon lisävahinkoa tuo yli 130 km/h ajaminen aiheuttaa.

Alunperin kirjoittanut petteri

Vuodelle 2010 tämä ei paljon vaikuta, mutta hyvin kustannustehokas tapa parantaa liikenneturvallisuutta olisi asettaa kaikkiin uusiin autoihin ja moottoripyöriin 130 km/h elektronisesti rajoitettu kattonopeus ja 4 m/s2 (noin 7 s 0-100 km/h) maksimikiihtyvyys.

Myöhemmin voitaisiin sitten siirtyä GPS pohjaiseen nopeusvalvontaan, jossa autolla ei voisi ajaa ylinopeutta.

Korkeat nopeudet ja liian kovat kiihtyvyydet ovat paha liikenneturvallisuusongelma.

Jotta ei tulisi missään olosuhteissa ohitustarvetta tulisi maksiminopeuden olla alempi siis 80 km/h ja tämä teknisesti rajoitettuna

Muistakaa kuitenkin, että väsymys on merkittävä syy kontrollin herpaantumiselle. Vielä 80km/h on usein tappava jos rattiin nukahtaa. Kuitenkin näinkin alhainen maksiminopeus pidentää matka-aikoja, ja täten vähentää turvallisuutta: pitkät matkat väsyttävät kuskeja enemmän. Moottoritieajossa ympäristö on niin tehokkaasti hallinnassa, että vaaratilanteet tulevat kuskista itsestään usein jolloin suuremmat nopeudet ovat turvallisempia. Näin todettiin Ruotsissa kokeilussa, jossa maksiminopeusrajoituksia pienennettiin 110km/h:sta 90km/h:n.

Tilanne on erilainen villimmillä teillä, jossa ulkoisia häiriöitä on.

Alunperin kirjoittanut Samppa

Raideliikenteessäkin tapahtuu valitettavasti pahojakin onnettomuuksia, joissa auto ei ole osapuolena. Sielläkään yksilö ei voi itse päättää ottamistaan riskeistä, sen tekee esim. junan tai raitiovaunun kuljettaja.

Raide- ja tieliikenteellä on kuitenkin se ero, että tieliikenteessä säännöstö on suunniteltu niin, että sääntöjenkin mukaan toimiminen sisältää riskin, myös ulkopuoliselle. Raitioliikenne on myös tieliikennettä, joten siinä on sama riskitaso kuin autoilussa, ottaen kuitenkin huomioon laitteiden tekniset erot sekä ammattikuljettajan eron yksityishenkilöön nähden.

Erillisessä rautatieliikenteessä säännöstön lähtökohtana on riskien eliminointi. Näin on ollut rautatieliikenteen alusta saakka, joskin pian parin sadan vuoden aikana on opittu paljon. Eli käytäntöjä on muutettu sitä mukaa, kun on ymmärretty, mitä on tehtävä riskien eliminoimiseksi. Siten siis silloin, kun tekniikka ei petä ja ihminen noudattaa sääntöjä, erillisessä raideliikenteessä ei tapahdu onnettomuuksia.

Alunperin kirjoittanut Samppa

Eikä autoilijallekaan ole annettu "lupaa" aiheuttaa vaaraa (=riskiä) toisen terveydelle tai hengelle.

Kuten yllä kirjoitin, olen tästä eri mieltä. Tieliikenteessä on täysin luvallista ajaa olosuhteissa, joissa ihminen ei enää kykene hallitsemaan ajoneuvoa kaikissa mahdollisissa tilanteissa.

Meillä tieliikennelaki edellyttää, että ajoneuvo on hallittava kaikissa ennalta arvattavissa tilanteissa. Jo tämä muotoilu on vähintään norsun kokoinen porsaanreikä. Ja taisi olla Konginkankaan onnettomuuden avainkysymys. Kuljettaja tuomittiin muistaakseni sillä perusteella, että oikeus katsoi liukkauden olevan ennalta arvattavissa. Tosin yhdistelmä olisi luisunut bussin eteen, vaikka kuljettaja olisi onnistunut pysäyttämään sen alamäkeen, mikä kuitenkaan ei olisi ollut teknisesti mahdollista.

Tavallisempi esimerkki on asuinalueen katu, jolla on 30 km/h nopeusrajoitus ja esim. pensasaitojen välistä aukeavia tonttiliittymiä. Jos tontilta juoksee lapsi, on täysin mahdotonta pysäyttää 30 km/h nopeudesta autoa, kun pelkkä reaktioaika vie autoa eteenpäin 8 metriä. Lapsi ei saa juosta kadulle, koska vanhemmat ymmärtävät sen vaaralliseksi. Mutta lasta eivät liikennesäännöt koske, ja hänellä on oikeus tulla kadulle, joka on sekaliikennekatu. Lainsäädännön tulkinta on, että saa ajaa 30 km/h hiljentämättä tonttiliittymien kohdalla turvalliseen nopeuteen. Perusteena lienee se, että tonttiliittymältä tuleva ajoneuvo on väistämisvelvollinen.

Antero

Alunperin kirjoittanut Antero Alku

Kuten yllä kirjoitin, olen tästä eri mieltä. Tieliikenteessä on täysin luvallista ajaa olosuhteissa, joissa ihminen ei enää kykene hallitsemaan ajoneuvoa kaikissa mahdollisissa tilanteissa.

Myös kodeissa on luvallista käyttää erilaisia laitteita olosuhteissa joissa ihmine ei kykene hallitsemaan niitä kaikissa mahdollisissa tilanteissa.

Kun reilu vuosi sitten kaadoin kattilallisen kiehuvaa vettä käsilleni ja menin pikapikaa taksilla ensiapupoliklinikalle, niin taksikuski vaan totesi että " se on vaaralline paikka se koti" (turkkilaisella korostuksella).

Alunperin kirjoittanut Antero Alku

Meillä tieliikennelaki edellyttää, että ajoneuvo on hallittava kaikissa ennalta arvattavissa tilanteissa. Jo tämä muotoilu on vähintään norsun kokoinen porsaanreikä. Ja taisi olla Konginkankaan onnettomuuden avainkysymys. Kuljettaja tuomittiin muistaakseni sillä perusteella, että oikeus katsoi liukkauden olevan ennalta arvattavissa. Tosin yhdistelmä olisi luisunut bussin eteen, vaikka kuljettaja olisi onnistunut pysäyttämään sen alamäkeen, mikä kuitenkaan ei olisi ollut teknisesti mahdollista.

Konginkankaan tapaiset onnettomudet ovat meilläkin erittäin harvinaiset, se olisi voitu välttää käytännössä vain jos kyseisellä tieosuudella jolla onnettomuus sattui, olisi kyseisenä yönä ollut sääolosuhteiden vuoksi ajokielto kaikelle raskaalle liikenteelle. Sellaista sääolosuhteista johtuvia ajokieltoja ei ole Suomessa otettu käyttöön tavallisilla maanteillä, mutta voisi olla harkinnan arvoinen asia.

Alunperin kirjoittanut Antero Alku

Tavallisempi esimerkki on asuinalueen katu, jolla on 30 km/h nopeusrajoitus ja esim. pensasaitojen välistä aukeavia tonttiliittymiä. Jos tontilta juoksee lapsi, on täysin mahdotonta pysäyttää 30 km/h nopeudesta autoa, kun pelkkä reaktioaika vie autoa eteenpäin 8 metriä. Lapsi ei saa juosta kadulle, koska vanhemmat ymmärtävät sen vaaralliseksi. Mutta lasta eivät liikennesäännöt koske, ja hänellä on oikeus tulla kadulle, joka on sekaliikennekatu. Lainsäädännön tulkinta on, että saa ajaa 30 km/h hiljentämättä tonttiliittymien kohdalla turvalliseen nopeuteen. Perusteena lienee se, että tonttiliittymältä tuleva ajoneuvo on väistämisvelvollinen.

Ei, vaan perusteena on se, että jokainen täysjärkinen vanhempi, jolla on alle kouluikäisiä lasia, ja jonka kodin pihasta on suora yhteys kadulle, rakentaa joko portin etteivät lapset pääse omin päin ulos kadulle, tai menee itse mukaan ja vartioi lapsia heidän leikkiessään pihalla. Sosiaalitantta voi nimittäin tulla ja viedä pois lapset sellaisilta vanhemmilta jotka jättävät heidät yksin ulos paikkaan josta heillä on vapaa pääsy kadulle, jos se tapahtuu toistuvasti.

t. Rainer