Puolueiden erot

teme · 15 Helmikuu 2009

Vs: Lamaa odotellessa

Antero Alku sanoi:
Tässä tapauksessa täytyy osata tehdä ero kuluttamisen ja tuhlaamisen välillä. Sinänsä on toki oikein, että jos kerran matkansa voi tehdä kävellen, niin ei silloin tarvitse käyttää joukkoliikennettä sen enempää kuin autoakaan.

Munkkiniemestä voi kävellä keskustaan, kyse on siitä onko siinä mitään järkeä kun ratikka kulkee. Siis jos on menossa töihin, eikä lenkkeilemässä. Pointti esimerkissäni oli että siinä että käyttökelpoisia laitteita, ihmisiä, palveluita seisoo tyhjän panttina ei ole mitään järkeä, minulla oli mielessä mitä taloushistorioitsija ja kommentaattori Brad DeLong kirjoitti suuresta lamasta:

Brad DeLong sanoi:
At its nadir, the Depression was collective insanity. Workers were idle because firms would not hire them to work their machines; firms would not hire workers to work machines because they saw no market for goods; and there was no market for goods because workers had no incomes to spend. Orwell's account of the Depression in Britain, The Road to Wigan Pier, speaks of "...several hundred men risk[ing] their lives and several hundred women scrabbl[ing] in the mud for hours... searching eagerly for tiny chips of coal" in slagheaps so they could heat their homes. For them, this arduously-gained "free" coal was "more important almost than food." All around them the machinery they had previously used to mine in five minutes more than they could gather in a day stood idle. http://econ161.berkeley.edu/TCEH/Slouch_Crash14.html

Antero Alku · 16 Helmikuu 2009

Vs: Lamaa odotellessa

teme sanoi:
Munkkiniemestä voi kävellä keskustaan, kyse on siitä onko siinä mitään järkeä kun ratikka kulkee.

Kirjoitinkin, että on tehtävä ero kulutuksen ja tuhlaamisen välillä.

teme sanoi:
Siis jos on menossa töihin, eikä lenkkeilemässä. Pointti esimerkissäni oli että siinä että käyttökelpoisia laitteita, ihmisiä, palveluita seisoo tyhjän panttina ei ole mitään järkeä, minulla oli mielessä mitä taloushistorioitsija ja kommentaattori Brad DeLong kirjoitti suuresta lamasta:

Se, että maailmassa on autotehtaita joiden kapasiteetti on suurempi kuin autojen todellinen tarve ei oikeuta tuottamaan verorahoilla autoja, joita ei tarvita. Autot, raitiovaunumatka ja lämmityshiili eivät ole aivan vertailukelpoisia asioita. Lämmityshiilen kuluttaminen ei ole tuhlaamista, koska ilman lämmitystä ei tulla toimeen. Raitiovaunumatka Munkkiniemestä keskustaan on hyödyllinen tapa tehdä matka, vaikka ei välttämätön. Sen sijaan matkan tekeminen autolla, vaikka raitiovaunukin kulkee, on tarpeetonta ja tuhlaamista, eikä sitä pyhitä se, että muuten autoteollisuuden ylikapasiteetti niin koneina kuin työvoimanakin jää jouten.

Minusta ratkaiseva laman ongelma on, ettei meillä osata jakaa työtä, ainoastaan toimeentuloa. Teknologian kehittyessä tuottavuus paranee, ja toimeentuloon tarvittava ihmistyön määrä vähenee. Työajan pitäisi siis lyhentyä, kuten se tekikin 1960-luvulle asti. Sillä keinolla työ ja kehityksen tuoma hyöty jaettiin kaikille.

Enään ei jaeta, vaan ihmiset jaetaan työtä tekeviin ja työtä vaille oleviin. Työtä tekevät elättävät kuitenkin kaikki. Työttömyyttä yritetään sitten hoitaa keksimällä työtä eli keksimällä tehtäväksi erinäisiä tarpeettomia asioita. Se nostaa bruttokansantuotetta ja siten väitetään sen olevan jopa talousteoreettisesti oikein. Turhan työn tekemisellä voidaan tietenkin nostaa jossain määrin aineellista elintasoa, mutta ei rajattomasti. Sillä ei ihmisten hyvinvointi lisäänny siitä, että he vaihtavat käytettyjä asioita uusiin ilman, että uudesta on mitään hyötyä entiseen nähden. Paitsi se, että keinotekoisesti tehdään vanhasta käyttökelvoton, kuten esimerkiksi analogisesta televisiovastaanottimesta.

Antero

teme · 16 Helmikuu 2009

Vs: Lamaa odotellessa

Antero Alku sanoi:
Se, että maailmassa on autotehtaita joiden kapasiteetti on suurempi kuin autojen todellinen tarve ei oikeuta tuottamaan verorahoilla autoja, joita ei tarvita.

Minusta se ei ole ihan noin yksinkertaista, vaikka olenkin samaa mieltä. Kun autojen kysyntä laskee, ja se tekee niin siksi että autoistumisen trendi länsimaissa on kääntynyt laskuun ja toisaalta taas kehittyvillä on rajallisesti ostovoimaa sekä väestötiheydet jotka tekevät jokamiehen autosta aika mahdottoman ajatuksen, niin toki autojen tuotannon tuleekin supistua. Mutta kun lisäksi on tämä taantuma joka on nimenomaa seurausta finanssitalouden ongelmista, eli rahamarkkinoiden häiröiden vuoksi ihmiset välttävät kaikkia investointeja, niin niiden investointien tukeminen on tavallaan ihan perusteltua. Toki tällainen elvytys tulisi kohdistaa laajalti kulutukseen ei autoihin sinänsä.

En oikein innostu ajatuksesta lajitella kulutusta tarpeelliseen ja turhaan. Ääriesimerkkejä on helppo antaa, syöminen on varmasti tarpeellista ja puolen miljoonan mersu tuskin on, mutta kun lähes kaikki tuotteet ja palvelut ovat tuossa välssä harmaalla vyöhykkeellä. Onko tuore ruoka tarpeellista, moottoriajoneuvot yleensä? Entä tukan leikkaus? Lämmityksenkin tarpeellisuus on suhteellista, koska asuintilan tarve ei ole absoluuttinen.

Antero Alku sanoi:
Minusta ratkaiseva laman ongelma on, ettei meillä osata jakaa työtä, ainoastaan toimeentuloa. Teknologian kehittyessä tuottavuus paranee, ja toimeentuloon tarvittava ihmistyön määrä vähenee. Työajan pitäisi siis lyhentyä, kuten se tekikin 1960-luvulle asti. Sillä keinolla työ ja kehityksen tuoma hyöty jaettiin kaikille.

Samaa mieltä pääpiirteittäin työajan lyhentämisestä, mutta tuo teknologisen kehityksen vaikutus on kovin alakohtaista. Maatalouden tuottavuus kasvoi koko viime ja sitä edellisenkin vuosisadan räjähdysmäisesti, tämä valui osittain lisääntyneeseen kotieläintuotantoon, katteisiin ja viljelijöiden kevyempään työhön. Huolimatta kulutuksen muutoksista, saavutettiin kuitenkin raja eli se mitä ihmiset jaksavat syödä, joka johti työvoiman rajuun supistumiseen alalla (mikä omalta osaltaan mahdollisesti teollistumisen...)

Toisaalta, autojen ja muiden kulkuneuvojen kehitys (ja sitä tukeva infra) on nostanut kuljetustehoa ihan yhtä räjähdysmäisesti, mutta kulutus on kasvanut vastaavasti, vaikka tämä henkilöliikenteessä alkaa vähän tyrehtyä. Ihmiset eivät halua viettää rajattomasti aikaa kulkuneuvoissa ja liikenteen nopeuden nostaminen nykyisestä on vaikeaa.

Ja sitten taas toisaalta, tietokoneiden suorituskyky on kasvanut eksponentiaalisesti, mutta alalla on yhä enemmän ihmisiä töissä. Näin siksi, että toistaiseksi on nostettu palvelun tehokkuutta hukkaamalla laskentaresursseja mm. luopumalla koodin optimoinnista, joka on taas mahdollistanut ihan uusien palveluiden kehittämisen. En tiedä voiko tämä jatkua maailman tappiin saakka.

edsel · 16 Helmikuu 2009

Huomenna hän tulee

teme sanoi:
En oikein innostu ajatuksesta lajitella kulutusta tarpeelliseen ja turhaan.

Jokainen saa toki itse pistää oman kulutuksensa tärkeysjärjestykseen tarpeidensa, lompakkonsa ja aatteidensa mukaan. Toisten kulutukseen puuttuminen ideologisin perustein on asia erikseen (vaikka siihenkin toimeen varmaan nytkin ilmoittautuisi lukuisa joukko vapaaehtoisia...).

Antero Alku · 16 Helmikuu 2009

Vs: Huomenna hän tulee

edsel sanoi:
Jokainen saa toki itse pistää oman kulutuksensa tärkeysjärjestykseen tarpeidensa, lompakkonsa ja aatteidensa mukaan. Toisten kulutukseen puuttuminen ideologisin perustein on asia erikseen (vaikka siihenkin toimeen varmaan nytkin ilmoittautuisi lukuisa joukko vapaaehtoisia...).

Uutisissa kerrottin juuri, että Saksa tukee auton ostajaa 2500 euron lamatuella. Minusta tämä on todella vaarallista peliä. Yhtä hullua, kuin se, että Kiina tukee bensaa, jotta ihmiset ostaisivat autoja kun autojen käyttö ei ole liian kallista.

Kun puhdas markkinatalous on yhtä mahdoton kuin suunnitelmatalous ja on pakko elää sekataloudessa, silloin tulee odottaa ja edellyttää vastuullisuutta julkiselta vallalta. Se on – Al Gorea lainatakseni – epämiellyttävä totuus poliitikoille, jotka haluaisivat vain miellyttää.

Antero

teme · 18 Helmikuu 2009

Vs: Huomenna hän tulee

Antero Alku sanoi:
Uutisissa kerrottin juuri, että Saksa tukee auton ostajaa 2500 euron lamatuella. Minusta tämä on todella vaarallista peliä. Yhtä hullua, kuin se, että Kiina tukee bensaa, jotta ihmiset ostaisivat autoja kun autojen käyttö ei ole liian kallista.

Varsinkin tuo bensan tukeminen on vastenmielistä. Mutta sitten taas toisaalta, en tiedä Saksasta, mutta Yhdysvaltain nykyinen autojen ostovauhti tarkoittaisi että uutta autoa käytetään keskimäärin 24 vuotta, http://www.calculatedriskblog.com/2009/01/vehicle-sales.html. En nyt oikein jaksa toivoa, että autokanta vähenee tuota vauhtia, eli kyseessä on jonkinlainen markkinahäiriö. Periaatteessa siihen voi mielestäni julkinen valta puuttua.

Antero Alku · 18 Helmikuu 2009

Vs: Huomenna hän tulee

teme sanoi:
Varsinkin tuo bensan tukeminen on vastenmielistä. Mutta sitten taas toisaalta, en tiedä Saksasta, mutta Yhdysvaltain nykyinen autojen ostovauhti tarkoittaisi että uutta autoa käytetään keskimäärin 24 vuotta, http://www.calculatedriskblog.com/2009/01/vehicle-sales.html. En nyt oikein jaksa toivoa, että autokanta vähenee tuota vauhtia, eli kyseessä on jonkinlainen markkinahäiriö. Periaatteessa siihen voi mielestäni julkinen valta puuttua.

Tuossa käyttöikäkäppyrässä on minusta merkittävä harha. Siitä ei ole siivottu autokannan kasvun merkitystä. Käppyrä olettaa, että autokannan määrä ei muutu, vaan jousto aiheutuu ainoastaan käyttöiän muutoksesta.

Ihan vaan yksinkertaisena esimerkkinä: Jos autokanta kasvaa 10 % vuodessa, vuoden aikana on myytävä autoja kasvu sekä poistuma. Jos autoja käytetään 10 vuotta, autojen vuosimyynnin on oltava 20 % autokannasta (10 % poistuma ja 10 % kasvu). Tuo käppyrä näyttää silloin, että auton keskimääräinen käyttöikä (rekisterissäoloikä) olisisi 5 vuotta.

Jos autokanta supistuisi 10 % autojen keskimääräisen käyttöiän ollessa 10 vuotta, supistusvuonna ei myytäisi lainkaan uusia autoja. Tuon käppyrän laskentatavalla voisi sanoa, että nyt autojen käyttöaika kasvoi äärettömäksi, mikä ei ole mahdollista, ja valtion on puututtava peliin ja pelastettava maailma. Tämä käyttöikätulos tulee jakolaskusta autokanta/(vuosimyynti nolla).

USA:n automyynti on ollut 2000-luvun alussa 17 milj. autoa vuodessa. Samaan aikaan käppyrän mukainen vuosiluku on ollut noin 14 vuotta. Vuosimyynti on ollut luokkaa 7 % autokannasta. Jutusta ei käy selville, mikä on ollut autokannan absoluuttinen kasvu, vain suhteellinen kasvu ajokortillisiin nähden, joka näyttäisi olevan 2 % luokkaa. Ehkä ajokortillistenkin määrä on kasvanut, mutta autokannan kasvu lienee ainakin 2 %. Jos vähennetään tämä kasvu tuon ajanjakson myynnistä, romutukseen meneviä autoja korvaava myynti olisi 5 % autokannasta. Se tarkoittaisi, että autojen normaali rekisterissäoloaika olisi 20 vuotta. Kannan kasvun osuus olisi 29 % vuosimyynnistä eli autokanta pysyisi ennallaan, jos vuosimyynti on 12 miljoonaa autoa. Nyt on siis paniikki päällä, kun automyynti on runsaan 10 miljoonan vauhdissa, mikä on vain hieman alle sen, että autokanta ei kasva.

Edellinen laskelma ei osoita katastrofia vaan ehkä täysin tervettä kehitystä, jota ei pidä mennä sotkemaan autoteollisuuden murheilla täsyin vääränlaisista tuotteista ja ylivelkaantumalla ostetuista tarpeettomista kakkos- ja kolmosautoista.

Antero

PS: En käynyt lukemassa tuon blogin kommentteja, olisiko joku muukin oivaltanut tämän asian.

teme · 20 Helmikuu 2009

Vs: Huomenna hän tulee

Antero Alku sanoi:
Tuossa käyttöikäkäppyrässä on minusta merkittävä harha. Siitä ei ole siivottu autokannan kasvun merkitystä. Käppyrä olettaa, että autokannan määrä ei muutu, vaan jousto aiheutuu ainoastaan käyttöiän muutoksesta.

Jäin miettimään tuota, minä ymmärsin että tuo niin kuin otsikossa lukee on rekisterissä olevien autojen määrä kunakin vuonna / myytyyjen autojen määrällä kunakin vuonna. Eli autokannan kasvu on otettu huomioon. Tätä kautta saadaan vaihtuvuus.

Calculated Risk sanoi:
This graph shows the total number of registered vehicles in the U.S. divided by the sales rate - and gives a turnover ratio for the U.S. fleet (this doesn't tell you the age of the fleet).

Lisäys: Calculated Risk on suosionsa uhri, kommentteja on yleensä pitkälti toista sataa eikä niitä kukaan jaksa siksi lukea.

Antero Alku · 20 Helmikuu 2009

Automyynnin katastofista

teme sanoi:
Jäin miettimään tuota, minä ymmärsin että tuo niin kuin otsikossa lukee on rekisterissä olevien autojen määrä kunakin vuonna / myytyyjen autojen määrällä kunakin vuonna.

Graafin lähtötiedon selitys ei minusta takaa tätä. Voisi olettaa, että tämä graafin luku lasketaan jakamalla rekisterissä olevien autojen määrä vuoden lopussa vuoden aikana myytyjen autojen määrällä. Tällöin rekisterissä olevien autojen määrä sisältää autokannan kasvun ja myynti tietenkin kasvuun myytyjen autojen määrän.

Pohtimatta nyt tarkemmin, tuntuisi siltä, että jos halutaan siivota autokannan kasvu pois, pitää jaettavaksi ottaa rekisterissä olevien autojen määrä tammikuun 1. päivänä. Autokannan kasvu saadaan vähentämällä tammikuun ensimmäisen päivän rekisterimäärä joulukuun viimeisen päivän rekisterimäärästä. Tämä sama automäärä pitää sitten vähentää vuoden automyynnin määrästä, jolloin saadaan korvausostojen määrä. Ja sillä jaetaan vuoden alun rekisterissä oleva automäärä. Ei ole vakuutettu, että näin olisi laskettu.

Ja ero on kuitenkin merkittävä, kun USA:ssakin autokannan kasvu on luokkaa 1/3 vuotuisesta automyynnistä, niin kyllä se vaikuttaa jakolaskun tulokseen aika reippaasti. Kuten laskelmani osoitti. Ja tätä tukenee myös itse graafi. Sen mukaan laskettu ”autojen ikä” on ollut alhainen autoistumisen ollessa kiivasta eli autokannan kasvaessa ja vuosimyynnin ollessa jakajana suurimmillaan suhteessa rekisterissä olevaan autokantaan.

teme sanoi:
Lisäys: Calculated Risk on suosionsa uhri, kommentteja on yleensä pitkälti toista sataa eikä niitä kukaan jaksa siksi lukea.

Selailin viestini jälkeen jonkin verran kommentointia, joka oli etupäässä täyttä sontaa, bulls shit USA:n kielellä. Aivan lopussa oli hieman älyllistä pohdintaa siitä, mitä perhe- ja yksilötasolla tapahtuu ja miten se vaikuttaa näihin lukuihin ja siten siihen, miten dramaattista se nyt on, että kahden ajokortin talouteen ei ostetakaan kolmatta tai neljättä autoa.

Antero

Harri Turunen · 23 Helmikuu 2009

Reilu viikko vierähti matkoilla, joten tässä viipeellä muutama kommentti keskusteluun.

ultrix sanoi:
Vapailla markkinoilla on se ongelma, että ei tuoteta tarpeeksi. Jos oltaisiin valmiita myydä tai vuokrata vähän halvemmalla, saataisiin varmasti ostajia tai vuokralaisia. Mutta kun tulee lama, yksityinen rakentaminen pysähtyy lähes täysin. Kun siitä kämpästä ei saa enää nyhdettyä sitä nousukausihintaa, ei sitten viitsitä tuottaa niitä vähempikatteisia kämppiä.

Epäilen, että syynä rakentamisen vähenemiseen on pikemminkin riskitason kasvu: löytyykö ostajia edes sillä hieman alemmalla hinnalla vai meneekö pakkasen puolelle.

ultrix sanoi:
Valtio ja kunnat julkisyhteisöinä ja yleishyödylliset yhdistykset ja säätiöt joutuvat paikkaamaan väkisinkin sitä, mitä yksityinen raha ei ole kiinnostunut tuottamaan. Köyhältä perheeltä ei saa kuin sen enintään 400 euroa kuussa pienestä kaksiosta.

Asumistukea tai ylipäätään sosiaalitukea korottamalla köyhä perhe pystyisi vuokraamaan asunnon vapailla markkinoilla. Kun vuokrataso on riittävän korkealla, löytyy niin rakennuttajia kuin vuokranantajiakin (jollei lainsäädäntö tai korruptio tätä estä).

ultrix sanoi:
Kiinteistömarkkinat ovat siitä erikoinen markkina-alue, että se ei ole samalla tavalla vapaa kuin normaalihyödykkeiden markkinat. Hyviä tontteja ja huoneistoja on todella rajallinen määrä ja sekä ostajia että myyjiä on normaaleihin markkinoihin nähden harvassa.

Antiikkiesineet, taide ja harvinaiset mineraalit tulivat ensimmäisenä mieleen vastaavista hyödykkeistä, joskaan en lähtisi erottelemaan näitäkään ylipäätään markkinoista. Voidaan purkaa vanhaa ja rakentaa korkeampaa, voidaan rakentaa veden päälle ja maan alle jne. Näiden konstien käyttöä vain säädellään.

ultrix sanoi:
Mitä lähempänä keskustaa ollaan, sitä kalliimmaksi yksi neliömetri tulee. Maa ja sille rakennettavat talot ovat kuitenkin välttämättömiä inhimilliselle toiminnalle. Tämä on varmasti vaikuttanut siihen, että kunnilla on etuosto-oikeus kiinteistökaupassa.

En näe miten kuntien etuosto-oikeus auttaa resurssien allokoitumista parhaimmalla mahdollisella tavalla. Käsittääkseni kunnat ovat aika eri tavoin käyttäneet tätä oikeuttaan ja jotenkin minulla on mielikuva, etteivät etuosto-oikeutta käyttäneet kunnat ole olleet tehokkaimpia tonttien rakennuttajia tai hyödyntäjiä. Jos jokin asia on todella välttämätön, niin eikö siihen silloin kannata satsata sen joka sitä tarvitsee?

ultrix sanoi:
Jos valtio, kunnat, asuntoyhdistykset tai -säätiöt tuottavat ja ylläpitävät yleishyödyllisyysperiaattein vuokra-asuntoja nollasummaperiaatteella, ei veroaste nouse mihinkään.

Asuntoyhdistykset ja säätiöt kuuluvat vapaisiin markkinatoimijoihin sillä niitä ei hallita poliittisen prosessin kautta. Poliittinen prosessi on se mikä tuottaa tehottomuutta. Tässä esimerkissä kunta voisi rakennuttaa vuokra-asuntoja (ja Helsingissä rakennuttaakin) arvokkaille paikoille, joille löytyisi markkinoilla toimijoita, jotka olisivat valmiita maksamaan paljon enemmän, koska olettavat pystyvänsä tuottamaan tuossa paikassa enemmän rahaa kuin jossain toisessa.

ultrix sanoi:
Myös spurguilla on ihmisarvo, heidän heitteillejättönsä on väärin ja sitä paitsi aiheuttaa ohikulkeville epämiellyttäviä tilanteita: kuinka moni muu on arponut maassa makaavan deekun nähdessään auttaako vai ei; nukkuuko hän vai onko hän saanut jonkin kohtauksen?

Siis näin on nykytilanteessa, kun Helsinki on rakennuttanut runsaasti vuokra-asuntoja ja vuokraa niitä tehottomasti (eli antaa asua niissä vaikka asukkaan tulotaso onkin noussut oleellisesti ja edelleenvuokrata kämppiä pimeästi kun alihintaisesta asunnosta halutaan pitää kiinni). Henkilökohtaisesti pitäisin tärkeämpänä saada kaikille työkykyisille töitä niin, että mahdollisimman harva syrjääntyisi ja sitä kautta joutuisi asunnottomaksi.

Harri Turunen · 23 Helmikuu 2009

kemkim sanoi:
Onko veroasteen nousu huono asia? Tanskassa on maailman korkein veroaste, mutta siellä ihmiset ovat myös onnellisimpia maailmassa. Alhaisen veroasteen maissa tuloerot ovat suuria ja ihmiset ovat tyytymättömiä elämäänsä. Minulla on ideologinen lähtökohta siinä, että yhteiskunnan tulisi vankasti taata elämän peruslähtökohdat niin, että elämä olisi mahdollisimman turvattua. Kun elämä on turvattua, niin voi keskittyä harrastamaan, taiteilemaan, näkemään ystäviä, tekemään töitä ja opiskelemaan saadakseen lisää elämänsisältöä ja rahaa.

Paha asia se on siksi, että tällöin yksilö voi päättää elämästään vähemmän kun isompi osa tuloista menee asioihin, joiden käytöstä joku muu päättää. Paha asia se on myös yhteiskunnalliselta kannalta siksi, että tällöin resurssit tulevat käytetyiksi tehottomammin (se poliittisen prosessin tuoma tehottomuuslisä).

kemkim sanoi:
Afrikan maissa ei ole minkäänlaista turvaa valtion taholta, jolloin kaikki aika menee välttämättömistä asioista huolehtimiseen ja edistystä ei tapahdu.

Valtiota tarvitaan juuri ihmisten turvallisuuden takaamiseen. Onneksi Afrikassakin kuitenkin jotain kehitystä tapahtuu.

kemkim sanoi:
Terveelliset raaka-aineet ovat yllättävän kalliita, oletko huomannut? Kun toimeentulotuen ruokakuluihin varattu laskennallinen osuus on 180 euroa eli 6 euroa päivässä, niin ei sillä kummoisesti ostella. Pitsoja, makkaroita, makaroneja ja hampurilaisia saa parilla eurolla kaupasta. Leipäjonoissa jaetaan myös tätä samaa tavaraa. Leipäjonoissa käy myös keskimääräistä tanakampaan kuntoon päässyttä porukkaa, kun ei ole varaa syödä terveellisesti. Kasvikset, hedelmät, tofut ym. terveelliset ruoat ovat hinnakkaampia, ei niitä ole köyhillä varaa syödä.

Juuri Portugalista palanneena tuli tosiaan huomattua, ainakin paikalliset vihannekset olivat radikaalisti halvempia siellä (kauppahallihinnat). MOT-ohjelma hiljattain valotti Helsingin poliittisia kuvioita kaavoitusrintamalla. Täällä siis SOK saa puratettua Maunulan vanhan ostarin, rakennettua tilalle asuntoja (ei tilaa kilpailijoille) ja vierestä tontin omalla marketilleen. Satun asumaan tässä suht lähellä ja koko tienoo on pääosin SOK:n hallussa. En sano, että tässä mitään laitonta olisi tapahtunut: tämä vain on osa poliittista realismia. Ehkäpä meillä toimisi kilpailu paremmin ilman maataloustukia, kunnanvaltuustojen kantaa eri keskusliikkeiden sijoittautumispäätöksiin ym. poliittista päätöksentekoa.

PS. minulla ei ole mitään SOK:ta vastaan, päin vastoin, minusta osuuskuntatoimintamuoto on mainio keksintö ja joukkovoimaa pitäisi voida enemmänkin hyödyntään.

Harri Turunen · 23 Helmikuu 2009

kemkim sanoi:
Enpä tiedä, ovatko nämä pakettitalot kovin edistyksellisiä tähän nähden. Itselleen rakennetaan mahdollisimman laadukkaasti. Kun on kyse talotehtaalla toisten asunnoista, niin hutiloidaan enemmän. Eivät rakennusmateriaalit valmistaloissakaan mitään ihmeellisiä ole, gyproc-levyä ja lautaahan ne talot ovat. Valtion asuntotoimisto voisi hyvin suunnitella valmiita tyyppipiirustuksia omakotitaloja varten ja keventää byrokratiasäädöksiä näiden mallitalojen osalta, jolloin ihmisillä olisi vaihtoehto omaehtoiseen rakentamiseen ja hyvät ohjeistukset siihen.

Jotakin tässä meidän systeemissä tosiaan on pielessä, että kirurginkin kannattaa ottaa virkavapaata ja rakentaa itselleen talo, mikäli tähän vain intoa riittää. Näin vaikka - tai ehkäpä juuri siksi, että - omatoimirakentamista on kaiken aikaa hankaloitettu. Nykyaikainen tapa tyyppipiirustusten tekoon olisi sama kuin millä Linuxia ja Wikipediaakin kehitetään. Ehkä tämä tuleekin tapahtumaan, jahka jotkut tekevät ensin ilmaisen, riittävän helppokäyttöisen ja monipuolisen CAD-ohjelman, jolla kehittämistyötä tehdä.

ultrix · 23 Helmikuu 2009

Harri Turunen sanoi:
Asumistukea tai ylipäätään sosiaalitukea korottamalla köyhä perhe pystyisi vuokraamaan asunnon vapailla markkinoilla. Kun vuokrataso on riittävän korkealla, löytyy niin rakennuttajia kuin vuokranantajiakin (jollei lainsäädäntö tai korruptio tätä estä).

Ehdottoman kannatettavaa. Kuitenkin erityisryhmiä (opiskelijat, vanhukset, vammaiset, kuntoutujat) varten tarvitaan jatkossakin "sosiaalista asumista". Tämä toki voi olla yksityisvetoista.

Harri Turunen sanoi:
Voidaan purkaa vanhaa ja rakentaa korkeampaa, voidaan rakentaa veden päälle ja maan alle jne. Näiden konstien käyttöä vain säädellään.

Ja usein hyvästä syystä. Teknokraattisen tehokkuuden maksimoinnin aika on (toivottavasti) jo ohi, ja rakennustaiteen suojelu on noussut arvona tehostamista korkeammaksi. Korkeampi rakentaminen soveltuu kaupunkikuvallisesti vain osalle kaupunkien alasta, lähinnä entisten teollisuus- ja varastoalueiden ja ratapihojen uudistamistapauksissa. Maan alle voidaan rakentaa kauppakäytäviä ja työtiloja, mutta tuskin kukaan suostuu kokonaan maan alla asumaan. Vedenpäällinen asuntorakentaminen on ihan hyvä ajatus periaatteessa, mutta lapsiperheitä varten ei kannattane rakentaa kelluvia taloja (uimataitohan kehittyy yleensä vasta alakouluiässä).

Harri Turunen sanoi:
En näe miten kuntien etuosto-oikeus auttaa resurssien allokoitumista parhaimmalla mahdollisella tavalla. Käsittääkseni kunnat ovat aika eri tavoin käyttäneet tätä oikeuttaan ja jotenkin minulla on mielikuva, etteivät etuosto-oikeutta käyttäneet kunnat ole olleet tehokkaimpia tonttien rakennuttajia tai hyödyntäjiä. Jos jokin asia on todella välttämätön, niin eikö siihen silloin kannata satsata sen joka sitä tarvitsee?

Kuntien etuosto-oikeus tai oikeastaan koko kunnan maanosto-oikeus on tärkeä työkalu kaupunkikehittämisessä. Kun kaupunki ostaa vaikkapa toimintansa lopettavan maatilan "lähiövyöhykkeeltä" matalalla maan arvolla, se voi kaavoittaa maatilan paikalle uuden asunto- ja/tai työpaikka-alueen ja myydä tontit käypään hintaan. Sama toki toimii niinkin, että maatilan isäntä tai perikunta tekee aloitteen kaavoituksesta tai myy tilan (tarvittaessa syytinkioikeus huomioiden) eniten tarjoavalle rakennusliikkeelle.

Harri Turunen sanoi:
Asuntoyhdistykset ja säätiöt kuuluvat vapaisiin markkinatoimijoihin sillä niitä ei hallita poliittisen prosessin kautta.

Asuntoyhdistykset ja -säätiöt ovat toki yksityisoikeudellisia toimijoita, mutteivät välttämättä markkinatoimijoita. Esimerkiksi asuntosäätiöillä voi olla tehtävänä tuottaa laadukasta ja edullista asumista, jonka vuokratuloilla katetaan ylläpito- ja investointikulut.

Harri Turunen sanoi:
Paha asia se on siksi, että tällöin yksilö voi päättää elämästään vähemmän kun isompi osa tuloista menee asioihin, joiden käytöstä joku muu päättää.

Minua ei ainakaan haittaa, että valtio ja kaupunki käyttävät rahaa yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Niin kauan, kun voin vaikuttaa itse siihen, ketkä yhteisten rahojen käytöstä päättävät.

Harri Turunen sanoi:
Valtiota tarvitaan juuri ihmisten turvallisuuden takaamiseen. Onneksi Afrikassakin kuitenkin jotain kehitystä tapahtuu.

Turvallisuuden voi ymmärtää myös laajassa mielessä, jolloin siihen kuuluu mm. toimeentulon, vähintään hengissäpysymisen turva silloin, kun ei voi tehdä palkkatyötä tai yrittää. Ja yleistä turvallisuutta parantaa, mitä vähemmän on huono-osaisia.

Harri Turunen sanoi:
PS. minulla ei ole mitään SOK:ta vastaan, päin vastoin, minusta osuuskuntatoimintamuoto on mainio keksintö ja joukkovoimaa pitäisi voida enemmänkin hyödyntään.

Samoin! Olenkin kolmen osuuskunnan jäsen. :smile:

petteri · 23 Helmikuu 2009

ultrix sanoi:
Kuntien etuosto-oikeus tai oikeastaan koko kunnan maanosto-oikeus on tärkeä työkalu kaupunkikehittämisessä. Kun kaupunki ostaa vaikkapa toimintansa lopettavan maatilan "lähiövyöhykkeeltä" matalalla maan arvolla, se voi kaavoittaa maatilan paikalle uuden asunto- ja/tai työpaikka-alueen ja myydä tontit käypään hintaan. Sama toki toimii niinkin, että maatilan isäntä tai perikunta tekee aloitteen kaavoituksesta tai myy tilan (tarvittaessa syytinkioikeus huomioiden) eniten tarjoavalle rakennusliikkeelle.

Kuntien pitäisi aktivoitua käyttämään kaavoitus valtaansa, siihen ei tarvita kuin kaksi peruslähtökohtaa.

1) Kun kunta kaavoittaa yksityisen omistamaa maata, 75 % kaavoitushyödystä menee kunnalle kaavoitusmaksuna.

2) Jos yksityinen ei halua kaavaa ja vapaaehtoisia kauppoja ei synny, kunta pakkolunastaa maata pelto- tai metsämaan hinnalla. Mistään rakentamattomista alueista ei makseta pellon tai metsän hintaa enempää.

Tuohon ei tarvita edes lainsäädännöllisiä muutoksia. Samalla kasvukeskukset saavat lisätuloja.

Harri Turunen · 23 Helmikuu 2009

ultrix sanoi:
Kuitenkin erityisryhmiä (opiskelijat, vanhukset, vammaiset, kuntoutujat) varten tarvitaan jatkossakin "sosiaalista asumista". Tämä toki voi olla yksityisvetoista.

En ole varsinaisesti erimieltä, mutta perustuloon ja sen kanssa yhteensopivaan verotukseen siirtymällä ei kuntien ja valtion tarvitsi puuttuu ainakaan opiskelijoiden asumisjärjestelyihin ja nykyistä vähemmän myös muiden erityisryhmien. Vuokralaisen laissa säädetty hyvä turva suhteessa vuokranantajaan on käsittääkseni jonkin verran vähentänyt edullisten vuokra-asuntojen tarjontaa.

ultrix sanoi:
Teknokraattisen tehokkuuden maksimoinnin aika on (toivottavasti) jo ohi, ja rakennustaiteen suojelu on noussut arvona tehostamista korkeammaksi. Korkeampi rakentaminen soveltuu kaupunkikuvallisesti vain osalle kaupunkien alasta, lähinnä entisten teollisuus- ja varastoalueiden ja ratapihojen uudistamistapauksissa. Maan alle voidaan rakentaa kauppakäytäviä ja työtiloja, mutta tuskin kukaan suostuu kokonaan maan alla asumaan. Vedenpäällinen asuntorakentaminen on ihan hyvä ajatus periaatteessa, mutta lapsiperheitä varten ei kannattane rakentaa kelluvia taloja (uimataitohan kehittyy yleensä vasta alakouluiässä).

Minulla ei ole mielessä minkäänlaista selkeätä ratkaisua millainen olisi ihanteellinen kaavoitusmalli. Nykyistä vapaampi sen kuitenkin mielestäni tulisi olla, ihan jo senkin takia että asuntoja saataisiin lisää ja sellaisia kuin ihmiset haluavat. Ehkä jonkinlainen vapaaehtoisiin sopimuksiin pohjautuva kaavoitusjärjestelmä olisi paras. Siis vaikka sellainen, jossa tonttien omistajat ottaisivat vapaaehtoisesti tontilleen rasitteekseen sopimuksen mukaisen kaavan. Tästä sopimuksesta ei uusi omistaja pääsisi eroon, muutoin kuin sopimalla kaavasta uudelleen sopimusosapuolten kesken.

ultrix sanoi:
Turvallisuuden voi ymmärtää myös laajassa mielessä, jolloin siihen kuuluu mm. toimeentulon, vähintään hengissäpysymisen turva silloin, kun ei voi tehdä palkkatyötä tai yrittää. Ja yleistä turvallisuutta parantaa, mitä vähemmän on huono-osaisia.

Toki, mutta nuo vaatimukset voidaan toteuttaa monenlaisilla eri tavoilla. Itse kannatan perustulon ja siihen soveltuvan verotuksen sekä muun tukiverkon huolellista selvittämistä ja kokeilua. Toimivassa mallissa nykyistä useammat olisivat töissä (ml. osa-aikatyöt) ja osallistuisivat yhteisen kakun tekoon. Kun harvempi olisi työttömänä (pidempiä aikoja), niin olisi ihmisillä vähemmän ongelmia (mm. liiasta vapaa-ajasta yhdistettynä liian vähiin tuloihin).