Itse olen ottanut nykyään sen kannan, että ensin liikenneturvallisuus ja asiakaspalvelu ja vasta sen jälkeen tervehtimiset. Joskus liikenne yms. vaan on niin muuta tarkkaavaisuutta vaativaa, ettei kolleegan tervehtimiseen likene aikaa, valitettavasti. Kyllä se toinen joukkoliikenneammattilainen varmasti ymmartää. Joskus urani alkuaikoina (90-luvun alussa) olin lähellä ajaa Hämeentiella pysähtyneen henkiloautojonon perään kun niin innokkaasti tervehdin kaikkia vastaantulevien bussien kuskeja.
Tässä on yksi poikkeus: kauniita vastakkaisen sukupuolen kollegoita tervehditään AINA ja keinoja kaihtamatta

.