Vs: Kylmä sota: Jaettu Suomi
Vanhemmissa vaakunoissa (esim. Viipurin vaakunan eri variaatiot) esiintyy kirjaimia ja muiden maiden heraldiset säännöt ovat asian suhteen huomattavasti vähemmän tiukkoja.
Heraldisiin vaakunoihin eivät kuulu kirjaimet. Säännöt ovat samat kaikkialla, mutta kaikkialla niistä ei välitetä. Välinpitämättömyys säännöistä on heraldiikan rappiota, josta kuitenkin Suomessa päästiin nousemaan sotien jälkeen. Myös Ruotsissa, Norjassa ja nykyisin Virossakin on erittäin tasokkaita kunnanvaakunoita.
Selkeän ja aikaa kestävän heraldiikan vähättely on nykymuotia. Moni kunta on alkanut käyttää mitäänsanomattomia, hetken muotivillityksiin pohjaavia graafisia kuvioita, vaikka niillä on tyylikäs vaakuna. Esimerkiksi Tampereen naapuri Ylöjärvi on ottanut tiedotteisiinsa kuvion, joka muistuttaa jotain voimisteluseuran merkkiä. Se ehkä yrittää olla tyylitelty ja dynaaminen Y-kirjain, mutta miksi moisesta kannatti maksaa, kun kunnalla oli jo olemassa saman asian ajava heraldinen vaakuna. Hieno haaruristi ei kaupungin nettisivuilla näy, tienvarresta sen ehkä vielä bongaa.
Heraldiikan sääntöjen tarkoituksena on pitää kuvat selkeinä. Esim. värisääntöjen tarkoituksena on varmistaa kuvion selkeä erottuminen myös kaukaa ja hämärässä.
Vaakunassa ratkaiseva on vaakunaselitys, jonka perusteella kuka tahansa heraldiikan käsitteet tunteva voi sitten piirtää kuvan. Kuva voidaan piirtää eri muotoiselle kilvelle, lippukankaalle jne. Yksi piirros ei ole ainoa muoto.
Toki virheitä on tehty suomalaisvaakunoissa viime aikoinakin. Esimerkiksi Itä-Uudenmaan vaakunaselityksessä puhutaan liekeistä, mutta vaakunakilvelle tien varteen ja maakuntaliiton papereihin on piirretty iilimatoja.
Tampereen vasaran voi joku tulkita "sirpin kaveriksi", mutta kyllä se kuvaa Tampereen historiaan oleellisesti kuuluvaa (metalli)teollisuutta. Ja saa siinä nähdä T-kirjaimenkin, jos tykkää, mutta heraldisesti voi selittää vain vasaran, ei T-fonttia.
Mikä tahansa kilven muotoiselle alustalle piirusteltu kuva ei ole vaakuna eikä heraldiikkaa.
