Viestiketju: Etätyön vaikutus kaupunkirakenteeseen ja työmatkustukseen

Alunperin kirjoittanut R.Silfverberg

Työpaikoissa, ainakin ne joissa olen ollut eivät asiat toimi niin kiteytyneesto vaan lähinnä mössömäisesti. Kärjistäen ne ihmiset joilla on mahdolisuus ja halua saada aikaan jotain tulevat töihin klo 0700 ja lähtevät 1900. Muut siinä väliltä. jos kaikki hajautettaisiin ja pistettäisiin tekemään töitä johtojen päässä niin hommasta ei tulisi mitään tai ainakin tuottavuus tippuisi hommaa opeteltaessa.

Mielenkiintoinen luonnehdinta. Mitenköhän suuri osa työpaikoista on tällaisia jähmeästi toimivia? Ja kuinka moni on sellainen vielä 10 vuoden kuluttua?

Alunperin kirjoittanut R.Silfverberg

Voi olla että 20-30 vuoden päästä kun sinun ikäiset ja nuoremmat päättävät kaikista asioista työelämässä niin asia on toisin. Mutta silti on paljon sellaisia töitä ja tehtäviä varsinkin ns julkisella sektorilla jossa oma rauhallinen työpiste ja esimies joka on jämäkkä ja opastava on edellytys sujuvalle työlle ja että tuloksia syntyy. Kaikki ihmiset eivät ole luotuja sellaiseen yrittäjämäiseen paahtamiseen vaan jotkut haluavat todellakin vain säännölliset työajat, kahvi ja lounastauot ja konttorin mielellään kaupungin keskustassa jossa voi tavata kavereita työpäivän jälkeen erlaisten aktiviteeettien puitteissa jne.

Voi kuule... 30 vuoden päästä meikäläinen on jo eläkkeellä. 20 vuoden päästä en sentään todennäköisesti vielä, mutta eiköhän nuoremmat ole menneet jo ohi, kun joskus tuntuvat menevän jo nyt.

Jos julkisen sektorin toimintaa halutaan tehostaa, niin oikeastaan juuri tuohon pitäisi puuttua. En halua että verovaroillani istutaan jossain työpöydän takana verkkaisesti siirtelemässä papereita ja siemailemassa kahvikupposia. Pitäisi juosta ja saada aikaan...! Ihan kuin yksityissektorilla. Ei meillä ole varaa tehottomaan julkiseen sektoriin.

Mutta tulihan se sieltä: elämänlaatuun ja valintoihin liittyvät asiat painavat niilläkin jotka haluavat tehdä töitä fyysisesti toimistolla. Se on vähän kuin päivähoitopaikka. Eikä siinä ole mitään pahaa. Pystyy keskittymään työntekoon, kun joku muu pyörittää rutiineja ympärillä.

Mutta eiköhän se niin ole, että paras tilanne on jos on valinnanvaraa toimia kuten itse haluaa ja miten kulloinkin sattuu haluamaan.

Tästä päästään kätevästi siihen, mitä työllistämisellä ylipäätään halutaan saada aikaan. Kun työllistetään työllistämisen vuoksi, syntyy suojatöitä. Suojatöitä pitäisi tarjota vähävastuullisilla työpisteillä. Jos suojatöitä siis pitää tarjota. Suojatyöt laitostavat ja laitostuminen laiskistaa. Ei niillä rahkeilla tehdä, vielä vähemmän tärkeitä päätöksiä. Mukavasti harrastetaan konttorin sosiaalisia leikkejä kahvitaukojen väleillä.

Nykyinen palkkauslainsäädäntö tekee ikävä kyllä myös yksityisten alojen työpaikoistakin helposti alustoja suojatöille. Tekeminen kärsii, kun mukana on laitostuneita työkavereita jotka eivät viitsi tehdä.

Etätyö liittyy tekemiseen siinä, että sillä pitäisi mahdollistaa lähes yhtä tehokas yhteistyö kuin yhteisessä tilassa oleminen. Mukaanlukien tekemisen motivaatio: koti on vapaa-ajan käytön vuoksi ristiriitainen paikka työtehon kannalta, mutta useammasta eri haarakonttorista voidaan tehokkaalla etäpalaverilla kerätä niitä jotka tekevät. Konttoreihin saa paitsi tarpeellisen kaluston, myös riittävät tietoliikenneyhteydet monipuoliseen ja tehokkaaseen etätyöhön.

Konttori tulee olemaan hyödyllinen pitkään. Konttori kannattaa sijoittaa mielummin isoon kaupunkiin, koska etäyhteyksillä on hankala löytää ja solmia yhteistyötä muiden yritysten kanssa, ja konttorissa yleinen korkeakoulutettu työntekijä sitäpaitsi tyypillisesti arvostaa ison kaupungin palveluja työn ohessa, sitä edeltäen ja sen jälkeen. Kaupungin absoluuttista kokoa tärkeämpää on tietenkin olemassaolevan työvoiman sijainti sekä saatavilla olevan liiketilan tarkempi sijainti ja hinta, pikkukaupunki lienee usein kilpailukykyinen.

Alunperin kirjoittanut janihyvarinen

Pitäisi juosta ja saada aikaan...!

Juu ei. Olen oikeasti nähnyt ihmisiä, jotka työteliäitä näyttääkseen juoksevat pitkin konttorin käytäviä. Näille pitäis antaa potkut heti pölkkypäisyydestä.

Alunperin kirjoittanut hmikko

Juu ei. Olen oikeasti nähnyt ihmisiä, jotka työteliäitä näyttääkseen juoksevat pitkin konttorin käytäviä. Näille pitäis antaa potkut heti pölkkypäisyydestä.

Heh. Joskus nuorempana taisin itsekin kärsimättömänä ihmisenä pistää juoksuksi toimiston printterillä käydessä. Se kun oli yleensä viereisessä rapussa toimistotarvikevaraston yhteydessä ja matkaa oli jonkin verran. Yleensä näin tosin vain ilta-aikaan kun väkeä oli niukasti paikalla. Päivällä oli vaara kirjaimellisesti törmätä johonkuhun joka yllättäen tulisi huoneensa ovesta ulos...

Mutta juoksemisella tarkoitin siis vertauskuvallisesti sitä, että työtä pitäisi paiskia tarmokkaasti myös julkisella sektorilla.

Alunperin kirjoittanut Mikle

Pakko kysyä, että minkälaisia töitä ovat nämä vähävastuulliset työt?
Kaikki työ on arvokasta ja työllistäminen Suomessa niin kallista, että turhaa työtehtävää ei ihan heti tule mieleeni. Se ei toki sulje pois sitä, etteikö sellaisia töitä olisi.

En tiedä, koska en pidä suojatöiden tarjoamista mukamas oikeina töinä kovin mielekkäänä.

Alunperin kirjoittanut Mikle

Minun mielestäni trendi pikemminkin on ollut se, että rekrytointien onnistumiseksi uhrataan isoissakn yrityksissä paljon paukkuja siis rekrytointipäätösten tekijöiden työaikaa ja rahaa. Pienelle yritykselle epäonnistunut rekrytointi voi olla jopa firman olemassaolonkin kannalta ratkaiseva, mutta isossakin puljussa ammattisairastajat ja vapaa-matkustajat halvaannuttavat toimintaa ja närästävät asiansa kunnialla hoitavia työkavereita. Näiden suhteen on menty aikanaan metsään joko tekemällä alkujaan vääriä rekrytointeja, eikä ole korjattu väärää rekrytointia koeajan puitteissa ja/tai esimiestyö on ollut sekin laitostunutta ja huonoa. Toisaalta, onhan se valitettavasti joskus niinkin, että vätys on vätys eikä muuksi muutu. Moni firma onkin noin viimeisen viiden vuoden kuluessa herännyt tähän ongelmaan ja erilaisia työkyvyn ylläpito-ohjelmia on kehitetty. Nämä ohjelmat sitten ovat herättäneet närää siellä, johon kalikka on kalahtanut. Eli näissä laitostuneissa työntekijöissä ehkä myös johtoportaassa.
Ratkaiseva kysymys on kuitenkin myös työnantajan kannalta työntekijöiden viihtyminen töissään. Jos työtä yritetään pakkotahdittaa tai erilaisten kikkojen kautta työsopimusten ehtoja heikentää tuottavuuden nimissä, ampuu se työnantajaa ennemmin tai myöhemmin itseään jalkaan. Yleensä ennemmin. Hyvät työntekijät joko äänestävät jaloillaan tai "ovat tekevinään töitä, koska firma on maksavinaan palkkaa.."

Rekrytoinnin keskeinen ongelma on nimenomaan konsepti siitä, että työpaikka on yksipuolisesti naimisissa työntekijän kanssa. Kokemattomat (nuoriso) ja vähätehoiset (eläkeläiset, liikuntarajoitteiset, kehitysvammaiset) työntekijät ovat rahallinen itsemurha yritykselle kuin yritykselle. Minimipalkka estää epäoptimaalisen työntekijän palkkaamisen saadun hyödyn mukaan. Työmarkkinat ovat käytännössä yksinomaan kokeneen, työikäisen ja työkykyisen ihmisen hallussa.

Tähän massiiviseen epäkohtaan on yksinkertaisia ratkaisuja, mutta niiden sanominen ääneen menisi politikoinniksi. Politikointia lähinnä siinä, että moni Suomessa itsestään selvänä itseään pitävä organisaatio (=suojatyötä) kävisi samalla täysin tarpeettomaksi. Sitäpaitsi ratkaisut ovat paljon vakuuttavampia itse oivallettuna.

Alunperin kirjoittanut Kani

Niiden lisäksi, jotka jo elävät näin, on tuttavapiirissä huomattava määrä ihmisiä, jotka haluaisivat siirtää osan tai kaiken työstään etätyöksi. Potentiaali on siis oikeasti merkittävä, ja toteutuessaan se voi muuttaa koko yhteiskuntaa sellaiseen suuntaan, johon tähän asti ei ole kuljettu.

Kun ymmärretään, että ”etätyö” ei tarkoita sitä, että palkansaaja saa jäädä kotiin, huomataan, että maailma on jo täynnä etätyötä. Sitä on se, kun USA:lainen softatalo teettää koodausta Intiassa, suomalainen konsultti käy asiakkaansa luona vain muutaman kerran ja tekee työnsä jossain ihan muualla kuin asiakkaan toimipisteessä tai kun japanilainen autotehdas kokoaa autoja osista, joita valmistavat yhden perheen yritykset ties missä kaukana kokoonpanotehtaasta.

Ihmisten keskittyminen kaupunkeihin johtui joskus esim. siitä, että kaupungissa oli tarjolla toimeentuloa, koska kaupunkiin keskittyivät tehtaat ja hallinto. Nyt on jo toisin. Kaupunkien liepeillä on pääkonttori kun tehdas on satojen kilometrien päässä, ja itse kaupungissa on hallintoa (ml. rahan vallan hallintoa, eli mm. pankkeja). Mutta tärkeämpää on, että kaupungissa on palveluita ja viihdettä, siis sellaista vapaa-ajan viettoa, joka perustuu toisten ihmisten tapaamiseen.

Vapaa-ajan merkityksen näkee myös liikkumisen kehityksestä. Alle 1/3 liikkumisesta tehdään työn tähden. Siis ei työ kaupunkia kokoa, vaan vapaa-aika. Toisille työpaikkakin on sitä. Siellä on tärkeä päästä tekemisiin muiden ihmisten kanssa. Useinhan työ on sellaista, joka tehdään yksin. Ja jotta aika käytettäsiin ”tehokkaasti” eli tekemällä nimenomaan työtä, pitäisikin maksimoida yksinolo ryhmässä. Kolkko esimerkki tästä on työleiri: vartijan tehtävä on huolehtia siitä, etteivät vangit seurustele vaan keskittyvät ja tekevät vain oman työnsä.

Tilastoista täytyy aina ymmärtää, ettei tärkeätä ole se, että jotain tapahtuu samaan aikaan, vaan onko tapahtumilla syy-yhteys. Visionäärit ja ne, jotka onnistuvat luomaan uutta, ymmärtävät syy-yhteydet ja sulkevat silmänsä harhaan johtavilta tilastoilta.

Antero

Alunperin kirjoittanut Kani

Niiden lisäksi, jotka jo elävät näin, on tuttavapiirissä huomattava määrä ihmisiä, jotka haluaisivat siirtää osan tai kaiken työstään etätyöksi. Potentiaali on siis oikeasti merkittävä, ja toteutuessaan se voi muuttaa koko yhteiskuntaa sellaiseen suuntaan, johon tähän asti ei ole kuljettu. On merkittävää, jos 1900-lukulainen ajatus ihmisten matkustamisesta koneiston tarjoaman työn perässä kääntyy pienin askelin ihmiskeskeisempään suuntaan.

Minun täytyy valitettavasti todeta että etätyö, jos se yleistyisi em kuvatulle tavalla niin se huonontaa joukkoliikenteen palveluja. Ainakin Suomessa. Jos jossain 10 miljoonan asukkaan Suur-Lontoossa 1 miljoona tekee etätyötä, niin se ei näy missään, mutta jos yhden miljoonan Suur-Helsingissä 100.000 tekee, niin se taroittaa että jos päivittäin joukkoliikennettä käyttää 300.000, niin heistä potentiaalisia etätyötekijöitä olisi 50.000 niin se on aika iso kakku. Joka kuudes vuoro jätettäsiiin ajamatta. Ja melko varmaa olisi että etätyön tekijöt asuisivat suur-Helsingin laitamien omakotialueilla, joissa muutenkin joukkoliikennepalvelut ovat huonommat kuin muualla. Se tarkoittaisi linjojen karsimista. JLF:läisenä en periaatteessa haaveile etätyömahdollisuuskista, mutta Volvo- , Volkswagen ja Skoda-omistajien foorumilla asialla lienee vakiokannattajansa.

t. Rainer

---------- Viesti lisätty kello 14:09 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 14:03 ----------

Alunperin kirjoittanut Antero Alku

Vapaa-ajan merkityksen näkee myös liikkumisen kehityksestä. Alle 1/3 liikkumisesta tehdään työn tähden. Siis ei työ kaupunkia kokoa, vaan vapaa-aika. Toisille työpaikkakin on sitä. Siellä on tärkeä päästä tekemisiin muiden ihmisten kanssa. Useinhan työ on sellaista, joka tehdään yksin. Ja jotta aika käytettäsiin ”tehokkaasti” eli tekemällä nimenomaan työtä, pitäisikin maksimoida yksinolo ryhmässä. Kolkko esimerkki tästä on työleiri: vartijan tehtävä on huolehtia siitä, etteivät vangit seurustele vaan keskittyvät ja tekevät vain oman työnsä.

Tilastoista täytyy aina ymmärtää, ettei tärkeätä ole se, että jotain tapahtuu samaan aikaan, vaan onko tapahtumilla syy-yhteys. Visionäärit ja ne, jotka onnistuvat luomaan uutta, ymmärtävät syy-yhteydet ja sulkevat silmänsä harhaan johtavilta tilastoilta.

Tuohon mulla ei ole oikeastaan lisättävää. Mutta jotenkin tuntuu siltä että suurin osa niistä jotka haluavat tehdä etätöitä ovat valinneet sellaiset harrastuksetkin johon ei joukkoliikennettä tarvita. Tai sitten ovat ns sohvaperunoita, vuokraavat DVD:n ennemmin kuin että lähtevät elokuviin tai teatteriin.

t. Rainer

Alunperin kirjoittanut janihyvarinen

Missaat nyt sen pointin, että perinteinen työmatkaliikenne on ruuhkaliikennettä, jossa vuorotarjonnan harveneminen tuskin on ongelma. Ongelma on pikemminkin se, että lyhyttä ruuhkapiikkiä varten tarvitaan hirveästi resursseja, jotka ovat turhan panttina muina aikoina. Jos siis ruuhkaliikenteestä katoaa yhtäkkiä vaikka 50 000 ihmistä, niin sehän tasaa kapasiteettitarvetta päivän sisällä. Päästään eroon kalliista normaalin perusvuorotarjonnan päälle tulevista ruuhkavuoroista. Minusta tämä kuulostaa terveeltä kehityssuunnalta joukkoliikenteen näkökulmasta.

Se ehkä sitoisi vähemmän kalustoa mutta käytännössä etätyö on useimpien kohdalla vaihtoehto autoilulle. On kuitenkin iso joukko ihmisiöä jotka eivät pysty tekemään etätyötä, esim kaupan, palvelualan ja terveydenhoitoalan. Heillä on aika kiinteät työajat ja se aiheuttaa työmatkaruuhkia ja joukkoliikenteen kuormitushuippuja. Etätyön tekijät ovat vain pois siitä potentiaalista joka saataisin ehkä muuten pysymään kaupungissa jos joukkoliikenne toimisi hyvin ja asuminen olisi kohtuuhintista (utopiaa?)

Alunperin kirjoittanut janihyvarinen

Ja miksi muuten etätyöntekijät asuisivat omakotipelloilla? Eiköhän aika moni ole valinnut tuon asumismuodon kompromissina kaupungin (suhteelliselle) läheisyydelle verrattuna maaseudun rauhaan. Jos päästään eroon päivittäisestä työmatkailusta, voidaan asuinpaikka valita vapaa-ajan tarpeiden mukaan. Vapaa-aikaa ajatellen omakotitalo pellolla ei ole välttämättä ideaali vaan miellyttävämpää voisi olla asua hieman pienemmän kaupungin keskustan tuntumassa, palvelujen lähellä, isossa avarassa ja suhteellisen edullisessa asunnossa. Tilaahan omakotitaloista kai lähinnä haetaan?

Jos etätyö yleistyisi niin se johtaisi kaupunkirakenten hajaantumiseen tavalla tai toisella. Enemmistön kohdalla se tarkoittaisi omakotitaloa pellolla, vanhempien ja korkeammassa asemassa olevien kohdalla sitä että asutaan kokonaan maaseudulla jossain vanhassa kartanossa tai kokonaan toisessa kaupungissa, osassa tapauksia ulkomailla, veroparatiisimaissa tms. Tietysti kansainvälisten suuryritysten johtajat asuvat jo nyt missä huvittaa mutta ajattele jos vaikka keskisuuren suomalaisen teollisuusyrityksen johto asuisi koko vuoden jossain Costa del Solilla tai Phuketissa ja lentäisi kerran viikossa Suomeen. Hirveän ekologistako? Mutta ovat etätyömahdollisuudeet johtaneet siihenkiin että osa töistä tehdään Intiassa ja pikkupomot käyvät aina siellä. Eli loppujen lopuksi jos rehellistä mielipidetä kysyy minulta, niin etätyötä pitäisi verottaa jos se johtaa sellaisiin ilmiöihin että se lisää pitkien matkojen matkustamista.

t. Rainer

En osaa ajatella mitään liikkumista itsetarkoituksena, en myöskään joukkoliikennettä. Vaikea on myös ymmärtää, että meitä etätyön tekijöitä syyllistetään epäekologisuuden takia. Jos emme tiettyinä päivinä viikossa liiku mihinkään, se ei voi olla ympäristöä tuhoavaa. Turhan liikkumisen vähentäminen on yleisesti hyväksytty keino mm. ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Turhien liikkujien vähentäminen pienentää myös ruuhkia ja parantaa elinympäristöä. Etätyötä tekevä voi olla myös autoton ja joukkoliikenteen käyttäjä. Ja kuten janihyvarinen sanoo, joukkoliikenteen järjestämiselle on vain eduksi, jos kysyntäpiikit tasoittuvat. Siihen suuntaan vie myös väestön ikääntyminen, joka lisää keskipäivän kysyntää.

En myöskään tavoita pointtia, miten etätyötä tehtäisiin lähinnä jostain kaukaisesta kartanosta, kun sitä voi yhtä hyvin tehdä, vaikka työpaikka näkyisi kodin ikkunasta. En aisti tässä muuta kuin jotain kummallista primitiivistä kateutta etätyötä ja ihmisten luonnollista yksilöllisyyttä kohtaan. Ei kai ihmiselämän tarkoitus ole järjestelmä, vaan ihminen, ja ihmisen etu voi olla myös järjestelmän etu.

Alunperin kirjoittanut Kani

En myöskään tavoita pointtia, miten etätyötä tehtäisiin lähinnä jostain kaukaisesta kartanosta, kun sitä voi yhtä hyvin tehdä, vaikka työpaikka näkyisi kodin ikkunasta. En aisti tässä muuta kuin jotain kummallista primitiivistä kateutta etätyötä ja ihmisten luonnollista yksilöllisyyttä kohtaan. Ei kai ihmiselämän tarkoitus ole järjestelmä, vaan ihminen, ja ihmisen etu voi olla myös järjestelmän etu.

Jos nyt tekee niin läheltä etätyötä että työpaika näkyy ikkunasta, niin mikä estää menemästä silloin työpaikalle töihin? Ja kuinka moni etätyön tekijöistä on sellaisessa asemassa että voi tehdä niin? Sellaiset tapaukset mielestäni ei ole oikeata etätyötä vaan jotain muuta. Kyllä minä käsitän etätyöllä sitä että tehdään nimenomaan etäisestä pisteestä, joko kotoa tai työantajan järjestämästä etäpisteestä töitä siksi että työmatka töihin on liian pitkä tai on joku muu fyysinen este kuten jokin sairaus tai vamma mikä estää menemästä työpaikalle .

t. Rainer