Viestiketju: Kuka käyttää valtaa kunnissa?

Alunperin kirjoittanut Rattivaunu

Ottamatta kantaa johdinautojen tuloon tai tulemattomuuteen kysyn ihan uteliaisuuttani, miksi virkamiehet mahdollisesti tietävät tästä tekniikan alasta ratkaisevasti enemmän kuin valtuutetut (tai muut poliitikot)? Pitääkö tämä tulkita myös niin, että olisi laajemmatkin perusteet siirtyä demokratiasta (lähes) täydelliseen virkamiesvaltaan?

Sinänsä hyvä kysymys. Kommentoin yleisellä tasolla, en erityisesti Helsinkiä koskien.

Valtuutetut ja muut poliitikot ovat 99 %:sesti maallikoita, jotka eivät mitenkään voi hankkia asiantuntemusta kaikilta aloilta, joita koskevia päätöksiä joutuvat tekemään. Virkamiehet erikoistuvat kukin omaan alaansa ja yleensä muuttuvat ennemmin tai myöhemmin erikoisasiantuntijoiksi. Virkamiehen tiedolliset valmiudet ylittävät yleensä kirkkaasti sen mihin parhaatkaan luottamushenkilöt ikinä yltävät. Mutta virkamiehillä ei taas voi mitenkään olla kokonaisnäkymystä siitä miten yhteiskunta toimii ja mihin suuntaan sitä pitäisi kokonaisuutena viedä. Aina oma erityisala painottuu jotenkin. Siksi virkamiesten tehtävä on valmistella päätökset parhaan asiantuntemuksensa mukaan ja poliitikkojen tehtävä on päättää esitysten pohjalta mihin suuntaan yhteiskuntaa viedään.

Kun virkamies ryhtyy politikoimaan, syntyy surullista jälkeä. Tästä on esimerkkejä Suomessakin. Ja kun poliitikko ryhtyy mestaroimaan teknisten yksityiskohtien parissa niin, no, yleensä kompastutaan lillukanvarsiin ja tehdään massiivisen vääriä, kalliita ja tehottomia päätöksiä.

Virkamiesvaltaan ei voida siirtyä, koska päätöksille tarvitaan kansan tuki, joka demokratiassa tulee poliitikkojen kautta. Mutta kieltämättä tulee mieleen, että asoiden valmistelussa saisi olla mukana vähän kokonaisvaltaisempaa näkemystä virkamiespuolellakin: pitäisi nähdä miten sektoriasiat muodostavat suurempia kokonaisuuksia ja miten tämä vaikuttaa kansalaisten elämään. Ja poliitikoilta voisi toivoa vähän enemmän perehtymistä tuotettuun taustamateriaaliin sekä asiantuntijoiden näkemyksiin - ja vähemmän ennakkoluuloja ja populismia. Aika paljon saavutettaisiin jo sillä, että saataisiin sekä poliitikoilta että virkamiehiltä ulkopuoliset kytkyt ja intressit karsittua pois. Nykyinenkin järjestelmä voisi toimia kohtuullisesti, jos ei joku ajaisi koko ajan jotain massiivisia siltarumpuja (tai kalliotunneleita) toteutusta kohti täysin riippumatta mistään objektiivisista hyödyistä. (Jätän avoimeksi sen miten objektiivisia hyötyjä voitaisiin mitata, mutta sen toteamiseksi ettei tuollaista nykyään edes yritetä ei vaadita sitä että tiedettäisiin miten se pitäisi tehdä.)

Poliitikon tehtävä suhteessa virkamiesten asiantuntijavalmisteluun on:
- Antaa tehtävät, esimerkiksi se, että Helsingissä tulee olla vetovoimainen ja vähäpäästöinen joukkoliikenne kohtuullisin kustannuksin.
- Arvioida kriittisesti virkamiesten tekemiä esityksiä ja vaatia tarvittaessa parempia laskelmia ja esityksiä.
- Edustaa kansaa ja kuunnella sen mielipidettä.
- Valvoa, että tehdyt päätökset toimeenpannaan ja virkamiehet tekevät päätösten mukaan asiantuntevat esitykset.
- Valvoa, että virkamiehet osaavat olla asiantuntevia ja kriittisiä ja tarvittaessa esittävät perustellusti, miksi aikaisempia päätöksiä ei ole perusteltua toteuttaa.

Poliitikko voi tietysti olla ja on syytäkin olla joidenkin alojen joko "maallikkoasiantuntija" tai oikea erikoisasiantuntija. Kannattaa muistaa, että enemmistö esimerkiksi
Helsingin poliitikoista on korkeakoulutettuja, joka ihan selkeästi tekee heistä oman alansa asiantuntijoita ja jonka pitäisi antaa valmiudet omaksua ja arvioida myös muiden alojen tietoa.

Puhuttaessa Helsingin johdinautoselvityksessä ongelmana on, että selvitys on valmistelijoiden politikointia. Siinä on selkeästi vääristettyjä kohtia:
- Johdinautojen "kannattavuus" perustuu siihen, että raitiolinja 1/1A on ehdotettu lakkautettavaksi
- Johdinautoille on lisätty toiminnallisesti perusteeton nopeusetu +2%
- Johdinautojen infrakustannuksia ei ole arvioitu verrattaessa niitä raitiotien infrakustannuksiin.

Siksi sekä virkamiesten että poliitikkojen tehtävä on ampua alas nyt tehty Helsingin johdinautoselvitys.

Poliitikkojen kriittisyyden vuoksi meillä on Helsingissä edelleen raitiotiet, kun laskelmien virheellisyys osoitettiin.

Toisaalta poliitikkojen tietyn selkärangattomuuden vuoksi Helsingissä ja Tampereella ei ole johdinautoja, kun aiemmin tehtyjen päätösten toteuttamista ei vaadittu.
Helsingissä ja Tampereella olisi ollut aivan eri asia säilyttää se johdinautoliikenne, joka oli olemassa 1974-76 asti, kuin nyt perustaa uutta.

Turussa poliitikot mokasivat eivätkä osanneet lukea selvityksiä, joiden kriittinen lukeminen olisi paljastanut että raitiotien lakkauttamislaskelma oli tarkoitushakuinen.

Helsingin joukkoliikennepolitiikan osalta poliitikot eivät ole riittävän kriittisiä, kun esimerkiksi joukkoliikenteen tukemiseen käytettävän rahan käytön tehokkuutta
ei haluta arvioida, vaan pidetään suurta tukisummaa itseisarvona ilman tietoa siitä, miten se edistää joukkoliikenteen käyttöä.

Virkamiesvallassa, kuten missä tahansa asiantuntijavallassa, on se ongelma että asiantuntijat taitavat oman erikoisalansa ja katsovat asiaa sen näkövinkkelistä. Käytännössä vaan esimerkiksi liikennesuunnittelu kytkeytyy vähän kaikkeen muuhunkin, kuten kaupunkisuunnitteluun ja palveluverkkoon. Luottamusmiehet taas päättää rahasta ja voi ylipäänsä sanoa ei. Jos osaoptimointi ja asioiden vastustaminen kuulostaa tutulta, niin tuossa lyhyet käsitykseni siitä miksi näin.

Alunperin kirjoittanut 339-DF

Jani ja Mikko vastasivat jo Ratin kysymykseen kattavasti. Yhdyn heihin. Lisäksi herättelisin jatkokysymystä: eikö meillä ole jo hyvin pitkälle viety, ellei lähes täydellinen virkamiesvalta Helsingissä?

Minusta Helsingissä virkamiehillä ei ole kauhean paljon valtaa. Suurta osa merkittävistä päätöksistä puidaan niin lehdistössä, valtuustossa, lautakunnissa, nettipalstoilla kuin erilaisissa intressipiireissäkin. Tuo pienentää virkamiesten valtaa. Suurimmillaan virkamiesten valta on pienissä kunnissa, joissa julkista keskustelua ratkaisuista syntyy vähemmän.

Hyvä kysymys. Nähdäkseni Helsingissä virkamiehillä on enemmän valtaa ja poliittinen ohjaus horjuvampaa kuin esimerkiksi Tampereella ja Turussa.
Käsittääkseni Helsingissä ei ole vastaavia kunnallisen parlamentarismin elementtejä kuin Tampereella ja Turussa, vaan päätökset tehdään sattumanvaraisin koalitioin.
Tampereella ollaan pormestarimallin ja -ohjelman myötä kokonaan kunnallisessa parlamentarismissa, ja Turussa ollaan osittain siinä.
Tietääkseni myöskään Helsingissä ei ole kokopäivätoimisia poliitikkoja, vain poliittisen jäsenkirjan perusteella valittuja virkamiehiä.

Helsingin seudun päätöksentekoa seuratessa olen joskus ihmetellyt virkamiesten toimia. Toki ihmeellisyyksiä on muuallakin riittänyt.

Oma mielipiteeni on, että joukkoliikennepolitiikkakin olisi linjakkaampaa selkeässä kunnallisessa parlamentarismissa. Tällöin esimerkiksi vaalituloksen ja puolueiden ohjelmien pohjalta
laadittavassaa "hallitusohjelmassa" sovittaisiin vaikkapa:

"Kaudella 2013-2016 Helsinki toteuttaa Raide-Jokerin ja laajentaa raitiotiet sille asti, ja johdinautoverkko toteutetaan Itä-Helsingin
metron liityntälinjoille. Investoinnit rahoitetaan siirtämällä joukkoliikennerahoituksen painopistettä lipputuesta investointeihin."

Kummasti on Turussa esimerkiksi parantunut päätöksentekokulttuuri kun tällainen ohjelma tehtiin. Sen joukkoliikennettä koskeva kohta:

Alunperin kirjoittanut Turun ryhmien välinen sopimus

Kaupunkiympäristön kehittämisessä tavoitteena on tiivistää ja eheyttää kaupunkirakennetta sekä vähentää liikenteen tarvetta ja energian kulutusta. Keskeisiä hankkeita ovat ydinkeskustan kevyen
liikenteen kehittäminen sekä päätös joukkoliikenneohjelmasta, johon kuuluu sekä seudullisen bussiliikenteen käynnistäminen naapurikuntien kanssa että pikaraitiotien vaikutusten, kustannusten ja
toteuttamismahdollisuuksien arvioiminen ja päätöksenteko 2010 vuoden loppuun mennessä.

Tämän perusteella tehdyt ohjelmat löytyvät:
Turun ohjelmat

Tälläisella menettelyllä voidaan siirtää valtaa virkamiehiltä kansan valitsemille edustajille.

Alunperin kirjoittanut janihyvarinen

Toisaalta mm. lehdistössä puiminen tarkoittaa, että HS kirjoittaa esim. metroa, kehärataa, pisaraa yms. tiukkaan sävyyn vaativia kirjoituksia. Ja miksi näin? Kenen intressit ovat taustalla ja kuka näitä mielipiteitä lehdelle syöttää? Se on aika ilmeistä, että HS ei harrasta täysin riippumatonta ja objektiivista journalismia ainakaan infra- ja aluekehitysasioissa.

HS on hyvin iso lehti jolla ei ole kovin selkeää yhteistä kantaa, mutta refleksinomaisesti ja keskimäärin lehti kannattaa mitä tahansa hanketta samoin kuin vaikkapa rakennushankkeita, ja tämä on minusta sitä perintöä että HS on edistysmielinen. Rakentaminen on edistystä. Tuo nyt ei tietenkään ole rajallisten resurssien maailmassa järkevää, mutta noin se ajatuksenjuoksu minusta menee, eikä siinä sen kummempaa taustalla ole. Kauppakamari on ihan samanlainen.

Ylipäänsä media ei, minusta ihan ymmärrättevän osaamisen puutteen vuoksi, yleensä tee kriittisiä, tutkivia, taustoittavia juttuja liikennehankkeista. Tämä näkyy ihan kielenkäytön tasolla, moottoriteitä ja ratoja vaan rakennetaan, johdinautoja ajetaan ja köysiradat kulkee siihen ja tuohon vuoteen mennessä, ikäänkuin niistä ei kukaan päättäisi mitään, mitään vaihtoehtoja ei olisi, tms. Ne vaan tippuu jostain liikennetaivaasta. Koomiseksi tämä menee kun sama media kuukauden välein otsikoi että vaikkapa Laajasaloon tehdään toisiaan poissulkevia liikennejärjestelmiä.

Eikä Helsingissä tai ylipäänsä Uudellamaalla väärässä siinä olla että suhteessa liikenne- ja asukasmääriin osuudet valtion liikennerahoista on alakanttiin. Sama tosin koskee isoja kaupunkiseutuja yleensäkin.

Alunperin kirjoittanut teme

minusta ihan ymmärrättevän osaamisen puutteen vuoksi

Hesarin kirjoittelu on kyllä ajoittain ylittänyt ymmärrettävän tietämättömyyden rajat, köysiratahaahuilu malliesimerkkinä. Hesari kuitenkin kirjoittaa kaupunkisuunnittelusta suht paljon ja valtakunnan suurimpana sanomalehtenä sillä jos millä pitäisi olla panostaa asiaan toimittaja, joka ymmärtää edes perusasiat.

Erittäin usein tekisi mieli vaatia juttuihin (ei pelkästään Hesarin) joku maininta siitä, että missä kohtaa päätöksenteko on meneillään, eli mikä on vaan jonkun kuvitelmaa, mistä on virkamiesten esitys, mistä periaatepäätös ja mihin on annettu rahat. Ja jos ei ole annettu rahoja, niin kuinka monen mutkan takana rahoituspäätös olisi. Tämä on tietysti vähemmän lennokasta luettavaa kuin 'köysirata surraa vuonna 15' -heitot.

Alunperin kirjoittanut janihyvarinen

Toisaalta mm. lehdistössä puiminen tarkoittaa, että HS kirjoittaa esim. metroa, kehärataa, pisaraa yms. tiukkaan sävyyn vaativia kirjoituksia. Ja miksi näin?

Meikäläisessä kun on ollut vähän metro-, kehärata- ja pisarauskovaisen vikaa niin minusta HS:n linja näiden suhteen on ollut ihan jees, olipa lehden kanta noihin peräisin mistä tahansa.
Tosin se köysirata meni mullakin vähän yli hilseen

Alunperin kirjoittanut teme

Ylipäänsä media ei, minusta ihan ymmärrättevän osaamisen puutteen vuoksi, yleensä tee kriittisiä, tutkivia, taustoittavia juttuja liikennehankkeista. Tämä näkyy ihan kielenkäytön tasolla, moottoriteitä ja ratoja vaan rakennetaan, johdinautoja ajetaan ja köysiradat kulkee siihen ja tuohon vuoteen mennessä, ikäänkuin niistä ei kukaan päättäisi mitään, mitään vaihtoehtoja ei olisi, tms. Ne vaan tippuu jostain liikennetaivaasta. Koomiseksi tämä menee kun sama media kuukauden välein otsikoi että vaikkapa Laajasaloon tehdään toisiaan poissulkevia liikennejärjestelmiä.

Tämä on minusta juuri HS:lle ominainen piirre. Suomen muut maakuntalehdet kyllä hehkuttavat alueidensa hankkeita, mutta mielestäni tuovat selkeämmin esille kenen tahtotilasta on kyse, ja että toteutuminen ei ole itsestäänselvää. Ja sitten on AL joka mollaa oman maakunnan hankkeita pahemmin kuin kukaan ulkopuolinen edes kehtaisi. Kriittistä, taustoittavaa liikennejournalismia ei tyypillisesti löydä mistään näistä lehdistä.

Alunperin kirjoittanut 339-DF

Jani ja Mikko vastasivat jo Ratin kysymykseen kattavasti. Yhdyn heihin. Lisäksi herättelisin jatkokysymystä: eikö meillä ole jo hyvin pitkälle viety, ellei lähes täydellinen virkamiesvalta Helsingissä?

Jos uskotaan politiikan ja poliittisen historian tutkijoita, niin Helsinki on nimenomaan virkamiesvaltainen, ja on ollut sitä vuosikymmenet. Eikä tätä taida tieteen piirissä kiistää kukaan. Maallikot ja poliitikot sekä virkamiehet voivat olla eri mieltä. Erityisesti poliitikoilla ja virkamiehillä on hyvä syy väittää asian olevan toisin. Poliitikko ei halua myöntää olevansa vallaton ja virkamies ei halua paljastaa valtaansa, josta voisi joutua vastuuseen.

Minulla ei ole selvää käsitystä siitä, miten kauan virkamiehistö on ollut poliittista. Mutta virkojen politisoituminen ei vähennä vaan lisää virkamiesvaltaa. Sillä poliitikolla on entistä suurempi syy luottaa virkamieheen, kun virkamies edustaa omaa poliittista kantaa. Poliittinen virkakoneisto vie vallakäyttöä yhä kauemmaksi demokratiasta eli kansanvallasta. Sillä poliitikot sentään voi vaihtaa vaaleissa, virkamiehiä ei. Ja siinä on myös syy virkojen politisoimiseen. Poliittinen valta saadaan betonoiduksi vaaleista riippumattomaksi ulottamalla poliittinen valta virkakoneistoon.

Antero