Työvoiman korvaaminen halpatyövoimalla

Liittynyt
5 Maaliskuu 2009
Viestit
1,217
Vs: Konduktöörien poistaminen lähijunista

Suurimman osan suorittavista töistä hoitaa parin viikon koulutuksella, asiantuntijatehtävät vaativat kuukauden. Edellisissä palkan määrää ammattiliiton vahvuus (joka on suoraan verrannollinen alan yhteiskunnalliseen tai taloudelliseen merkittävyyteen) jälkimmäisissä älli riittää pitkälle. Ne jotka väittävät oman työnsä olevan jotenkin ainutlaatuista, käyvät yleensä hitaalla. Itse olen sorvannut teloja paperitehtaassa ja ohjaillut raksalla nosturia huomattavasti paremmalla palkalla kuin tutkinut yliopiston laskuun yhteiskunnallisia ilmiöitä. Tuskin tarvitsee alleviivata kumpi on vaatinut enemmän kapasiteettia. Suomi on duunareiden luvattu maa ja ammattiliitot ovat kuninkaita. Tulevaisuutta näillä eväillä ei ole ja siksi meikäläinen on junamyyjien (ja muiden palkkojen polkijoiden) kelkassa. Halvemmalla, enemmän ja paremmin on nykyajan citius, altius ja fortius. Pitäisi olla niin, että ne ansaitsevat, jotka ansaitsevat. Sak:n aikakaudella niin ei ole.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Ne jotka väittävät oman työnsä olevan jotenkin ainutlaatuista, käyvät yleensä hitaalla.
Se on totta, että kaikki työt, toimet ja ammatit ovat ihmisen kehittämiä ja ihmisten suorittamiksi tarkoitettuja. Siksi tuskin kovin ainutlaatuiseksi mitään työtä voi ylentää vaikka näin toki moni mielessään tekeekin. Toimenkuvat ja jopa ammattinimikkeet ovat muuttuneet ja tulevat muuttumaan kun kehitys kehittyy. Alaan katsomatta. Mun mielestä on hyvä, että työelämässä ihmisellä on useampikin pätevyys, kokemusta tai tutkintokin eri aloille. Ei tulisi ajatella, että nyt kun olen yhden duunin opetellut niin teen sitä samaa hamaan tappiin asti. Halu hallita ja omata kokemusta useammastakin eri hommasta on positiivinen juttu.

Halvemmalla, enemmän ja paremmin on nykyajan citius, altius ja fortius. Pitäisi olla niin, että ne ansaitsevat, jotka ansaitsevat.

Jos ajatellaan asiaa työnantajan hyvinvoinnin kannalta, niin väitän duuniinsa kohtuullisen tyytyväisen, hyvällä asenteella varustetun, terveen (vähän sairastavan) ja tehtäviinsä riittävän perehdytyksen saaneen työntekijän olevan kannattava investointi. Ja miten se duunari pysyy tyytyväisenä ja siten hyvänä duunarina? Kohdellaan sitä reilusti, annetaan hyvät työvälineet, huolehditaan työturvallisuudesta ja huom huom!maksetaan riittävää liksaa, että kaveri kokee tekevänsä tärkeää duunia ja pysyisikin duunissa. Ehkä kokee tervettä ammattiylpeyttäkin tekemisistään. Tyytyväisyyteen tietysti liittyy paljon muutakin, mutta liksan taso on tosi tärkeä.

Palkanpoljenta on mun mielestä todella epäterve ilmiö. Kyllä ymmärrän, että lyhyellä tähtäimellä säästöjä syntyy, mutta vain lyhyellä. Harras teesini on, että asiallisella tasolla oleva palkkaus hyödyttää niin työntekijää, työnantajaa kuin yhteiskuntaammekin. Ja on siinä toki se vastuullisuus-aspektikin. Kyllä ihmisen pitäis tulla palkallaan toimeen ja kattaa normaalit elämisen menonsa.
Otan esimerkin vuokratyöstä, mulla kun on siitä kokemusta. Tämä vuokratyöhän usein koetaan ns.palkan ja työsuhteiden kannalta huonoksi. Sitä se tietysti onkin vaikka palkka sinällään on toki tessien mukainen. On kokemusta useammasta eri vuokraväen toimittajasta. Ja nimenomaan kokemusta tilaajapuolelta. Koetettu tasata tuotantopiikkejä. Helppoahan sen toki voisi kuvitella olevan tilaajan näkökulmasta, koska ilmoittaa vaan monta tyyppiä tarvitaan, milloin ja mihin asti. Se helppous loppuu kyllä yleensä siihen mailin väsäämiseen tai tilauspuheluun.. Jos verrataan ”omaan porukkaan” , voin todeta kokemusten olleen kokonaisuudessaan negatiivisia, koska taito, asenne ja sitoutuminen on olleet joitakin poikkeuksia lukuunottamatta paljon alemmalla tasolla. Eli työn jälki ja jopa suoranainen hävikki ei ollut ollenkaan halutulla tasolla. Huolimattta siitä, että hommiin on annettu vielä tilaajan toimesta ja kustannuksella se ”täysin riittävä parin viikon perehdytys”. Ja näin siltikin vaikka kyseessä oli vain yhtä vähän haastavat tehtävät kuin joku ilmiöiden tutkiminen yliopistolla ja tämäkin perehdytys tehtiin vain siksi, että homma sujuisi edes jotenkin:lol:
Henkilövuokrauksessa toimii nykyään kuulemma myös joitain ”hyvää materiaalia” toimittavia firmoja, mutta kas kas..siellä onkin porukalla aika paljon yleisestä linjasta poikkeavat palkat ja vuokrafirmaan kunnolliset työsuhteet..Ehkä sielläkin jotain on opittu?

Totean omasta puolestani, että minusta kaikella tehtävällä työllä pitää olla tarkoitus. Sen on hyödytettävä työnantajaa, olipa se työnantaja mikä taho tahansa. Jotain lisäarvoa täytyy saada ja monista, mm. tutkijoiden hommista, ei se mitattava arvo ole suinkaan raha edes epäsuorasti vaan jotain muuta. Lisäksi vierastan tätä jaottelua suorittavaan työhön, asiantuntijatyöhön, esimiestyöhön ym. Kyllä ne kaikki on suorittavia töitä, työtehtävät toki erilaisia. Tavoitteet pitää olla samat. Ei turhia töitä voi olla, tai ainakaan saisi olla. Ei se ole kokonaisuutena kenenkään etu. Tosin se, että nykyäänkin nysvätään työkseen paljon kaikenlaista minun mielestäni turhaa, ei välttämättä tarkoita, että se oikeasti olisi turhaa. En ehkä vaan tunne kritisoimaani tehtävää tarpeeksi hyvin.

Sak:n aikakaudella niin ei ole.
Ammattiliittoja mielestäni tarvitaan nykyäänkin työelämän koventuessa ja näiden erilaisten lieveilmiöiden yleistyessä. Ammattiliittojenkin on silti kyettävä uudistamaan osin ajattelumalliaan, jotta kokonaisuutena ei tulisi lyötyä kapuloita hyvinvoinnin rattaisiin.

Kyllä tähän maailmaan ja foorumiinkin mielipiteitä mahtuu, tässä siis yksi pitkänlainen itseäni kiinnostavasta aihepiiristä. :cool:
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Kyllä ammattiliittoja tarvitaan. On myös tärkeää olla liiton jäsen. Mikään "Loimaan kassa" ei auta, jos tulee työnantajan kanssa ongelmia.
Minunkin firmani on jatkuvassa myllerryksessä. Irtisanomisia riittää. Mutta liitto edes sentään pystyi neuvottelemaan "muutosturvapaketin" irtisanottavien turvaksi. Meille kun eivät kuulu nuo "kultaiset kädenpuristukset". Liittykää liittoonne!!!

Jos ajatellaan asiaa työnantajan hyvinvoinnin kannalta, niin väitän duuniinsa kohtuullisen tyytyväisen, hyvällä asenteella varustetun, terveen (vähän sairastavan) ja tehtäviinsä riittävän perehdytyksen saaneen työntekijän olevan kannattava investointi. Ja miten se duunari pysyy tyytyväisenä ja siten hyvänä duunarina? Kohdellaan sitä reilusti, annetaan hyvät työvälineet, huolehditaan työturvallisuudesta ja huom huom!maksetaan riittävää liksaa, että kaveri kokee tekevänsä tärkeää duunia ja pysyisikin duunissa. Ehkä kokee tervettä ammattiylpeyttäkin tekemisistään. Tyytyväisyyteen tietysti liittyy paljon muutakin, mutta liksan taso on tosi tärkeä.
Kunpa saisit nuo kultaiset sanat uppoamaan meidän firman päättäjien päähän.

Nimimerkillä monet kohta odottavat postejaan.
 
Ammattiliittoja mielestäni tarvitaan nykyäänkin työelämän koventuessa ja näiden erilaisten lieveilmiöiden yleistyessä. Ammattiliittojenkin on silti kyettävä uudistamaan osin ajattelumalliaan, jotta kokonaisuutena ei tulisi lyötyä kapuloita hyvinvoinnin rattaisiin.

Ammattiliitot ovat tärkein syy sille, miksi meillä on pitkäaikaistyöttömiä niin paljon. Ne ensinnäkin lisäävät työnantajan riskiä ottaa ketään töihin roimasti, ja lisäksi ne ajavat vain työssä käyvien jäsentensä etuja. Harvemmalle joukolle enemmän. Ammattiliitoille on vastenmielinen ajatus, että heidän jäsentensä tuloja annettaisiin pois nykyisille työttömille. Sen lisäksi ne ovat maan ainoa laillinen kartelli. Kartellin vaikutukset kansantalouteen tiedetään.

Näkisin kovin mielelläni Suomessakin Tanskan mallin, jossa irtisanominen on helppoa, mutta työtä vastaavasti löytyy paljon helpommin ja sosiaaliturva työttömille korkeampi. Parempi, että jokainen meistä olisi työttömänä silloin tällöin kuin että jotkut ovat lopun ikäänsä. Se on myös erittäin tervettä, ettei kukaan tuudittaudu siihen ajatukseen, että oma tulotaso on turvattu tästä ikuisuuteen. Se vähän järkeistäisi kotitalouksien lainanottoakin ja suomalaista itsepäisyyttä omistaa oma asunto (vaikkakin omistusasumisen tuesta (= tulonsiirrosta asunnon jo omistaville ja maksaneille) pitäisi myös päästä eroon).
 
Elmo sinänsä on ihan oikeassa, tosin minä kyllä jatkaisin että Suomessa osin lainsäädännöstä ja osin ihan vaan vakiintuneista tavoista johtuen on vaikea erottaa yhtä työntekijää, mutta suhteellisen helppoa erottaa sata työntekijää. Pitäisi olla toisin päin.

Mutta yleisemmin, ay-liikkeellä jos se hoitaisi hommansa kunnolla on sellainen funktio että se pitää huoltaa siitä että palkat yleisesti nousee tuottavuuden nousun mukana. Mittari tälle on työvoimakulujen osuus BKT:sta. Jos näin ei käy, niin se johtaa siihen että pääomatulot kasvattaa osuuttaan. Kuitenkin, sen korkeamman tuottavuuden avulla tuotetut palvelut ja tuotteet pitää asiakkaiden eli työntekijöiden jotenkin ostaa, ja rahoitussektori hoitaa tämän niin että se kierrettää pääoman luotoiksi. Ihmiset eivät vaan voi ottaa loputtomiin lisää luottoa, ja sitten kun luotonottokyky on tapissa hyytyy kysynnän kasvu, ja saamme laman. Edellinen on yksi versio siitä mitä viime aikoina tapahtunut, varsinkin tuo graafi on hyvä:
http://www.nytimes.com/2011/09/04/o...-of-the-middle-class.html?_r=2&pagewanted=all
 
Edellisestä tulee kylmät väreet. Hui hitto :shock:.

Ja asia-argumenttisi ovat [täydennä alle]:
-
-
-

Minähän yllä puolustan nimenomaan kaikkein heikoimpin asemaa. Nykyajan paarialuokka ei ole enää työläiset vaan sitäkin alempi työttömien luokka. Mutta työläiset pitävät kynsin hampain kiinni parempiosaisuudestaan, koska se on heille niin mukavaa.
 
Edellisestä tulee kylmät väreet. Hui hitto :shock:.
Parempi, että jokainen meistä olisi työttömänä silloin tällöin...
No näin voi kirjoittaa henkilö, jolla koulutustaso on jotain muuta kuin tavallisella duunarilla.
Kun duunari joutuu työttömäksi, niin se on siinä. Herätkää todellisuuteen, ei avoimia työpaikkoja ole valita asti. Jos olet päälle viisikymppinen, niin tilanne on toivoton.
Kenellekään ei ole parempaa olla työttömänä. Ilmeisesti tuon kirjoittaja on perheetön ja yksineläjä.
Minulla on 40 vuoden kokemus duunarin työelämästä. 1970 -luvun alkupuolelle duunarilla meni hyvin. Silloin sai valita työpaikan. Mutta samalla vuosikymmenellä se autuus loppui.
Mahdollisesti syyllisiä ovat ammattiliitot. Jäsenillä meni hyvin, hitiot muista,
Itse koen, että kun Rakennusliiton jäsenet alkoivat omistaa Saab 900 -autoja, loppui solidaarisuuskin. Olen ollut raksallakin.
Aikanaan Rakennusliitto sai aikaan hyvää muillekin.
OT on tietenkin vapaa, mutta älkää nyt ihan mitä tahansa skeidaa tännekään heittäkö.
 
Kun duunari joutuu työttömäksi, niin se on siinä. Herätkää todellisuuteen, ei avoimia työpaikkoja ole valita asti.

No mistäköhän se juuri johtuisi, ettei ole niitä työpaikkoja? Ammattiliitoista.

---------- Viesti lisätty kello 17:44 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 17:38 ----------

Kenellekään ei ole parempaa olla työttömänä.

Ei olekaan, mutta ei ole olemassa vaihtoehtoa, jossa kukaan ei ole työtön. Voimme vain valita onko meillä iso määrä pitkäaikaistyöttömiä vai sitten vähäinen määrää lyhytaikaistyöttömiä, mutta niin että useampi ihminen on joskus työtön. Ja minusta jälkimmäinen on sekä yleisesti parempi että eettisesti kestävämpi. Mutta kukaan työssä käyvä ei sitä halua, vaan mieluummin pitää jonkun muun pitkäaikaistyöttömänä kuin itse ottaisi vastaan vähän isomman riskin olla työtön. Ja se on itsekkyyttä.

Ilmeisesti tuon kirjoittaja on perheetön ja yksineläjä.

Asiaton ad hominem.

Ei ole myöskään perheellisen hyvä tuudittautua ajatukseen, että oma tulotaso jatkuu vakaasti tästä ikuisuuteen. On parempi, jos jokainen osaa paremmin taloudessaan varautua lyhyisiin työttömyysjaksoihin. Kyllä perheellinenkin nykyäänkin ihan yhtä hyvin voi työttömäksi joutua, mutta sitten vasta huonosti käykin. On parempi jos pudotus on pienempi, työttömyydestä pääsee nopeammin ylös ja siihen on jo lähtökohtaisesti osattu varautua.

---------- Viesti lisätty kello 17:45 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 17:44 ----------

OT on tietenkin vapaa, mutta älkää nyt ihan mitä tahansa skeidaa tännekään heittäkö.

Kokeile nyt ensin itse käyttää asiallisia argumentteja eikä mitään tällaisia typeriä asiaan liittymättömiä heittoja, joilla pyrit vastapuolen leimaamaan skeidanheittäjäksi kun et itse osaa mitään asiallista sanoa vastaankaan.

---------- Viesti lisätty kello 17:56 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 17:45 ----------

Mutta yleisemmin, ay-liikkeellä jos se hoitaisi hommansa kunnolla on sellainen funktio että se pitää huoltaa siitä että palkat yleisesti nousee tuottavuuden nousun mukana.

Olet oikeassa, tämä on ammattiliiton tärkeä tehtävä. Ongelma vain on, että ammattiliitto ei jousta alaspäin. Siinä vaiheessa kun alkaa mennä huonommin, ammattiliitto rakentaa barrikadin, jolla pidetään jäljelle jääneiden saavutetuista eduista huolta. Jos ammattiliitto pystyisi paremmin rakentamaan uutta työllisyyttä eikä vain pitämään kiinni vanhasta työllisyydestä, kannattaisin estoitta liittoja.

Ja nyt vielä tiivistäen aikaisempaa: Albertin viestistä käy hyvin ilmi se, että työttömyys on valtavan iso elintasokuilu, josta on vaikea päästä ylös. Ja juuri tätä epäkohtaa minäkin haluan korjata. Kenellä tahansa on riski joutua sinne kuiluun, ja sitten käy huonosti. Käänteinen lottovoitto. On parempi, että useampi putoaisi matalampaan kuiluun, josta pääsee myös ylös. Sen lisäksi nykyään se kuilun syvyys ja leveys kasvaa koko ajan, koska työvoima joutuu tehottomampaan käyttöön. On parempi lähteä muuttamaan yhteiskuntaa siihen suuntaan, että sillä on myös varaa rahoittaa työttömiä. Nykyinen järjestelmä ruokkii itseään, mutta suosii niitä, jotka siitä leivästään viimeisenä pitävät kiinni.

Työttömyys on muutenkin Suomessa luuseriksi leimaava tabu. Siitäkin olisi syytä päästä eroon, jotta työttömyys ei niin paljon haittaa työllistymistä. Ainoa mahdollisuus siihen on tehdä työttömyydestä vähän useampia ihmisiä lyhytaikaisesti koskettavaa.
 
Työttömyys on sitä, että työnhakija ei vastaa kenenkään löytämänsä työnantajan vaatimuksia. Vaatimukset voidaan kiteyttää työnhakijan odotettuun arvoon ja riskiin siitä, että työnhakija ei vastaa odotuksia. Työttömyyden voi siis ratkaista kahdesta suunnasta: Työnantajan palkkausriskiä vähentämällä ja työntekijän tarjoamaa arvoa kasvattamalla.

Ensin vähän konkreettista näkökulmaa: McDonaldsin pihvinkääntäjä, ikoninen paskatyö, maksaa McDonalds-yrittäjälle (tai konsernille) ensimmäiset noin pari kuukautta, jonka jälkeen työntekijä kasvattaa tuottoa enemmän kuin aiheuttaa kuluja. McDonalds ei voittoa tavoittelevana yrityksenä pyri palkkaamaan ketään, joka antaa olettaa ettei pysy töissä tätä kynnysarvoa enempää.

Mitä vaativampi työ, sitä enemmän mokia, koulutusta sekä työssäoppimista, sitä enemmän työllistämiskuluja, sitä suurempi kynnys. Ei kukaan voittoa tavoitteleva työnantaja halua palkata ihmisiä tappioksi.

Irtisanomisehdot kasvattavat työnantajan riskiä edelleen ja vievät työsuhteen pituuden kannattavuuskynnystä ylemmäs. Kaikki saavutetut edut, korkeat minimipalkat sun muut vievät kynnystä edelleen ylemmäs. Mitä enemmän ja isompia etuja, sitä nuorempi, korkeakoulutetumpi ja ennestään taitavampi työntekijä ylipäätään saa mahdollisuuden työllistyä. Muut jäävät korkean kynnyksen alle auttamattomasti kannattamattomina työntekijöinä, joita ei ikinä kannata palkata ansiotyöhön.

Jolloin syntyy pitkäaikaistyötön, joka ei yksinkertaisesti kykene tuottamaan työnantajalle riittävästi odotusarvoa, että kattaisi työnantajan palkkausriskin. Koska voittoa tavoitteleva työnantaja ei halua palkata ihmisiä omaksi tappiokseen.

Ei ole hääppöinen tilanne epäihanteelliselle työnhakijalle nyky-Suomessa. Mutta ei onneksi vääjäämättömästi.

Palkkausriskiä vähennetään joko kuluista tai palkasta tinkimällä. Saavutetut edut ovat leikkauslistalla. Tähän kuuluvat kaikki työehdot turvallisuutta lukuunottamatta. Jos etuja ja palkkaa ei haluta karsia, vaihtoehto on myös etujen tarjoaminen ja palkkatuki suoraan verorahoista.

Työntekijän arvoa kasvatetaan työssä oppimisella, koulutuksella ja työuran pituutta kasvattamalla. Näitä kannattaa tehdä joka tapauksessa eri keinoin.

Mutta! Koko työmarkkina ei tietenkään pidä olla voittoa tavoittelevia yrityksiä.

Hyväntekeväisyysjärjestöjen lahjoituksien tukema työllistäminen hyötyy myös palkkausriskin pienennyksestä ilman, että ne toimisivat erillään muista työmarkkinoista kovin oleellisesti. Tämä mahdollistaa työntekijän taitojen karttuessa luontevan siirtymän itsekannattaviin yrityksiin, ja tarvittaessa takaisinpäin. Kun lahjoitusten tukemaa työvoimaa siirtyy itsekannattaviin yrityksiin, hyväntekeväisyysjärjestö voi tarjota työtä ja tekemistä yhä matalammalla kynnyksellä. Myös matalien palkkojen palkkatuki auttaisi hyväntekeväisyysjärjestöä tarjoamaan mielekästä työtä myös erittäin pieneen työpanokseen kykeneville ihmisille.
 
Onpa merkillinen keskustelu. Ihan oikeesti, ilman ammattiliittojen ja työnantajien solmimia työehtosopimuksia ei yhteiskunta yksinkertaisesti toimisi, ei ainakaan niin vakaasti kuin nyt. Tarvitaan raamit, minkä puitteissa toimitaan. Itse en voi mitenkään käsittää suuripalkkaisten johtajien loputonta ahneutta ja oman edun tavoittelua. On melkoiset tuloerot, mutta mikään ei riitä. Usein melko pienistäkin vaatimuksista esim. kuljetusalalla tehdään julkisuudessa isoja mörköjä, vaikka edes vuorokausikohtaista ylityölisää ei ole olemassa. Tehdään pitkää päivää noin kympin nettopalkalla. Yleensä silloin, kun yrityksessä ollaan kovasti ammattiliittoa vastaan, tulee mieleen, ettei toiminta yrityksessä kestä kovin tarkkaa tarkastelua.
 
Olen kyllä samoilla linjoilla Elmon kanssa siitä, että ammattiliittojen nykyinen toimintatapa ei ole kyseenalaistamisen yläpuolella.

Ammattiliittojen toimintaa voi parantaa, tai yhteiskuntaa voi rakentaa niin että työntekijöiden oikeusturva katetaan jollain muulla tavalla. Työllisyystilanteen parantaminen pitää lähteä työllisyyden faktoista, siitä minkä takia ketään ylipäätään palkataan. Tai minkä takia kukaan ryhtyy hakemaan tai tekemään jonkinlaista työtä. Ei välttämättä ammattiliitoista.

Siksi en edes maininnut ammattiliittoja.
 
Elmo, minä lopetan tähän. Sinulla on oma näkemyksesi ja minulla omani.
Kieltämättä oli asiatonta repostella kirjoittajan perhesuhteista. Pyydän anteeksi.
Mutta muuten mihinkään eipäs-juupas -väittelyyn en lähde.

Jokainen duunari liittykää liittoonne!
 
Ihan oikeesti, ilman ammattiliittojen ja työnantajien solmimia työehtosopimuksia ei yhteiskunta yksinkertaisesti toimisi, ei ainakaan niin vakaasti kuin nyt.

Vähän niin kuin kumisaappaiden ja maitotölkin hintakin pitää määrätä valtiollisessa komiteassa, jotta yhteiskunta toimisi vakaasti? Lainsäädäntö asettaa ihan riittävät raamit työvoimamarkkinoille niin kuin muillekin markkinoille.

---------- Viesti lisätty kello 20:21 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 20:18 ----------

Sinulla on oma näkemyksesi ja minulla omani.

Totta kai, enkä odotakaan että ainakaan tässä keskustelussa näkemystäsi mihinkään muuttaisit, jos koskaan. On silti hedelmällistä keskustella asioista ja tuoda esiin omia taustaoletuksia ja logiikkaa, joilla oman mielipiteensä asiasta muodostaa. Ei se tarkoita juupas-eipäs-väittelyä. Ihan oikeasti mielenkiinnolla luen argumentteja ammattiliittojen puolestakin.

---------- Viesti lisätty kello 20:34 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu kello 20:21 ----------

Itse en voi mitenkään käsittää suuripalkkaisten johtajien loputonta ahneutta ja oman edun tavoittelua.

Ei ehkä voikaan, mutta se on aivan turha aihe. Vaikka näiden johtajien palkkaa leikattaisiin 100 %, ei sillä Suomen työttömyyttä poistettaisi. Pari euroa ehkä lisää työttömyyskorvauksiin. Ehkä se rahtarin tuntipalkka voisi puoli senttiä nousta. Lämmittääkö se jotakuta? Siksi on ihan turha juuttua keskustelussa siihen, että ammattiliitot ovat pienen työläisen suoja ahneita johtajia vastaan ja sillä perusteella kieltäytyä mistään kehityksestä työllisyyden parantamiseen ja työttömyyden haittojen ehkäisyyn.
 
Olen ollut työpaikassa, jossa ei ollut käytännössä lainkaan ay-toimintaa ja työpaikassa, jossa on voimakasta ay-liikkeen toimintaa. Työntekijän asemasta katsottuna työpaikka, jossa oli voimakasta ay-liikkeen toimintaa oli huomattavasti parempi. Erilaisia sääntöjä joita toivoikin noudatettavan noudatettiin ja palkka oli huomattavasti parempi kun huomioidaan, että molemmat olivat saman koulutustason työpaikkoja. Olen kotoisin Suomesta alueelta, jossa on maan pahin työttömyystilanne, mutta yhtä asiaa en ymmärrä. Nuorten työttömyys on korkealla Etelä-Suomessa, asia joka tuntuu uskomattomalta. Teen itse kahta työtä, joista toinen toimii myös osittain harrastuksena. Töitä olisi niin paljon kuin jaksaisi tehdä. Työtarjouksia on tullut muualtakin. Toki monelle on tärkeää työn mielekkyys, mutta mielestäni on helpompi vaihtaa työpaikkaa kuin hakea sitä työttömänä. Itse taas edustan sitä kantaa, että Suomessa on liian hyvä sosiaaliturva ja se kannustaa työttömyyteen, jonka sitten maksaa työssä käyvät. Sekin on outoa, että jos olet ahkera ja jaksat tehdä toista työtä niin sitä verotetaan entistä kovemmin.

Jos työttömyydestä syytetään pelkästään ammattiliittoja niin se on kyllä aika yksioikoista. Esim. luottamusmies toiminta työpaikoilla on tärkeää. Kuinka paljon he ovat saaneet estettyä aiheettomia irtisanomisia esim. sen takia kun joku esimies ei ole tullut toimeen jonkun työntekijän kanssa, vaikka tämä olisikin hoitanut työt moitteetta. Kyllähän työelämässä pitää olla joku malli, millä sopimukset hoidetaan. Toki itse kannatan taloustilanteesta johtuen esim. yrityskohtaisia sopimuksia, mutta kyllähän se joku sopimus pitää olla minkä mukaan toimitaan. Jokainen työ on tärkeää, siivoamisesta alkaen. Arvostan ihmistä joka tekee jotakin työtä paljon enemmän kuin ihmistä joka on tietentahtoen työtön ja kehuu kuinka yhteiskunta maksaa kaiken.
 
Viimeksi muokattu:
Takaisin
Ylös