Suomalaisen kansallisen itsetunnon vaikutus liikenteeseen

Vs: Kivenlahden metro

Toinen juttu on sitten se, että jos joku helsinkiläisparka on mennyt ylvästelemään tällaisilla asioilla ihan kuin mainitut asiat tekisivät kaupungista maailmakaikkeuden keskuksen. Totta kai ylvästelyyn vastataan ilkeillä kommenteilla.

Itse olen useampaankin otteeseen törmännyt tilanteeseen, jossa itse en ole sanallakaan viitannut synnyinkaupunkini ylivertaisuuteen mutta olen erehtynyt kertomaan olevani helsingistä ja heti niskaani on kaadettu tonneittain lokaa siitä, kuinka kotikaupunkini on hanurista ja me sen asukkaat olemme omahyväisiä sikoja, joilla ei ole mitään yhteyttä todelliseen elämään (lue: mihinkään kehä kolmosen ulkopuolella). Kun tähän törmää toistuvasti ilman omaa syytään niin kyllä väkisin tulee sellainen fiilis, että Suomessa on vallalla hyvin voimakas ja itse nähdäkseni pääasiassa perusteeton viha Helsinkiä ja meitä helsinkiläisiä kohtaan.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Vs: Kivenlahden metro

Itse olen useampaankin otteeseen törmännyt tilanteeseen, jossa itse en ole sanallakaan viitannut synnyinkaupunkini ylivertaisuuteen mutta olen erehtynyt kertomaan olevani helsingistä ja heti niskaani on kaadettu tonneittain lokaa siitä, kuinka kotikaupunkini on hanurista ja me sen asukkaat olemme omahyväisiä sikoja, joilla ei ole mitään yhteyttä todelliseen elämään (lue: mihinkään kehä kolmosen ulkopuolella). Kun tähän törmää toistuvasti ilman omaa syytään niin kyllä väkisin tulee sellainen fiilis, että Suomessa on vallalla hyvin voimakas ja itse nähdäkseni pääasiassa perusteeton viha Helsinkiä ja meitä helsinkiläisiä kohtaan.

Me ollaan kyllä törmätty ihan erilaisiin ihmisiin. Kun multa on maakunnassa kysytty, mistä päin olen, niin olen heittänyt, että mun ei varmaan kannata vastata tohon, vedät mua heti turpaan. Tai sanonut, että oon Helsingistä mutten kuitenkaan ihan täys mul**u. Ihan huumorilla on suhtauduttu. Ja useamman kerran on käynyt niin, että tämä forssalainen, hämeenlinnalainen tai mikä sattuukaan olemaan ryhtyy kertomaan, miten ahdistava tuppukylä se oma kotipaikka on ja miten Helsingissä olisi niin mahtavaa asua. Joskus on jopa vähän ärsyttänyt, kyllä nyt kotiseuturakkautta pitäisi sentään jokaisella olla edes jonkun verran!
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Vs: Kivenlahden metro

Itse olen useampaankin otteeseen törmännyt tilanteeseen, jossa itse en ole sanallakaan viitannut synnyinkaupunkini ylivertaisuuteen mutta olen erehtynyt kertomaan olevani helsingistä ja heti niskaani on kaadettu tonneittain [...]

Me ollaan kyllä törmätty ihan erilaisiin ihmisiin. Kun multa on maakunnassa kysytty, mistä päin olen, niin olen heittänyt, että mun ei varmaan kannata vastata tohon, vedät mua heti turpaan. [...] Ihan huumorilla on suhtauduttu. Ja useamman kerran on käynyt niin, että tämä forssalainen, hämeenlinnalainen tai mikä sattuukaan olemaan ryhtyy kertomaan, miten ahdistava tuppukylä se oma kotipaikka on ja miten Helsingissä olisi niin mahtavaa asua. Joskus on jopa vähän ärsyttänyt, kyllä nyt kotiseuturakkautta pitäisi sentään jokaisella olla edes jonkun verran!

Mielenkiintoista. Todella erilaisia tapauksia tullut sitten vastaan. :D

Pidän kyllä kiinni näkemyksestä, että laajamittaista Helsinki-vihaa ei ole, mutta kenties molemminpuolisia väärinymmärryksiä voi toisinaan tulla, jos on kovin erilaisista paikoista kotoisin. Voi olla että joku jossain on tulkinnut jonkun ihan arkisen ominaisuuden tai kommentin nurinpäin ylvästelyksi ja reagoinut sen mukaan. Kulttuurinen sensitiivisyys on asia jota joillakin on ja toisilla ei, ja harva hahmottaa että sitä voidaan tarvita myös oman maan ja kulttuurin sisällä kun suuria eroja ei ole vaan kaikenlaista pientä ja erittäin hienosyistä.

Itse en todellakaan tunne mitään Helsinki-vihaa, kuten lienee kommenteista vuosien varrella jo käynyt ilmi, mutta toisinaan jotkut helsinkiläiset ottavat faktapohjaisenkin kritiikin tai kyseenalaistamisen henkilökohtaisena loukkauksena tai osoituksena jostain syvällisemmästä vihasta, jota otaksuvat sen ilmentävän.

Voin vain toistaa 339-DF:n toivomusta terveestä kotiseuturakkaudesta ja ylpeydestä, jota toivoisin sekä helsinkiläisiltä että kaikilta muilta. Terve kotiseuturakkaus ei polje muita, ei ylvästele tai elvistele, vaan arvostaa omaa itseä ja lähiympäristöä samalla muita kunnioittaen.
 
Vs: Kivenlahden metro

Lopuksi Rainerille kysymys tai oikeastaan pari: Mitä on se böndeläisyys, joka pitää siivota pois pääkaupungista kuvan kiillottamiseksi? Väärin pukeutuvat, kirjoittavat, ajattelevat, väärää musiikkia kuuntelevat tai väärää ruokaa syövät ihmiset, vaiko ehkäpä Tokoinrannan örisevät spurgut, jotka muuten käsittääkseni passitettiin jo kerran Konalaan vuonna 1975 ETYKin alla? Mitä on se böndeläisyys suomalaisessa ruoassa, musiikissa ja kirjallisuudessa, jota pitää niin silmittömästi hävetä esimerkiksi ruotsalaisten silmissä? Eikö suomalainen ruoka kelvannut brittiläiselle TV-kokille, hui kauhea, kulttuurinen taantumuksellisuushan on totta yhteiskunnassamme!
Tässä järjestyksessä olisi paranneltavaa
1) huonot käytöstavat (varsinkin nuorilla), yhdistettynä juomakulttuuriin
2) tyylitön ja tilanteisiin sopimaton pukeutuminen (tässä ollaan naisten kohdalla jo menty vähän parempaan suuntaan, miesten kohdalla ei)
3) urheilu jyrää kaiken muun kulttuurin. Urheiluareenojen rakentamiselle ja urheilijoiden sponsorointiin löytyy aina rahaa, mutta muun kulttuurin tukemisesta väännetään peistä
4) musiikkimaun synkkämielisyys, rock liian heavy-painotteinen
5) suomalaisessa ruuassa on vikana liian korkeat hinnat, maatalouspoliittisista syistä. Siksi syödään halpaa roskaruokaa
6) kirjallisuudessa vain kerran saatu nobel-palkinto ja se oli 1930-luvulla

t. Rainer
 
Vs: Kivenlahden metro

6) kirjallisuudessa vain kerran saatu nobel-palkinto ja se oli 1930-luvulla

Ja sitäkin Nobelia jaksetaan epäillä pelkäksi poliittiseksi kommentiksi, mutta hei mä keksin, ehdotetaan Sofi Oksaselle Nobelia! Rainerkin tykkää, kun Sofi on positiivinen ihminen ja kirjoittaa iloisista aiheista.

Muoks: Muita yhden kirjallisuus-Nobelin ja matalatasoisen kulttuurin maita: Kiina, Japani, Unkari, Belgia, Itävalta, Israel, Sveitsi, Portugal. Kieltämättä aika kamalassa seurassa ollaan.
 
Viimeksi muokattu:
Vs: Kivenlahden metro

1) huonot käytöstavat (varsinkin nuorilla), yhdistettynä juomakulttuuriin

Nuorten käyttäytymistä on kauhisteltu aina ja kaikkialla. Eivät ne kullannuput niin kauniisti muissakaan maissa käyttäydy, ei ainakaan kun vanhempien silmä välttää. Pariisin lähiöissäkin on aika villiä meininkiä, mutta sen perusteella en tee johtopäätöksiä Ranskan sivistystasosta. Sitäpaitsi on Suomessakin kauniisti käyttäytyviä nuoria. Kyse on kotikasvatuksesta, joka valitettavasti monen kohdalla on päässyt lepsuksi. En lähtisi myöskään institutionalisoimaan kansallista juomakulttuuria. Sellainen asennehan vain vahvistaa ajatusta, että on normi johon pitää sopeutua. Minusta kyse on yksilöllisestä valinnasta, jos kohta ryhmäpainetta varmasti on olemassa. Mutta en voi mitenkään väittää että nk. "suomalainen juomakulttuuri" olisi osa identiteettiäni, koska minä en juo sillä tavoin. Lasi punaviiniä toisinaan aterialla ja se on siinä. Joskus aikaisemmin jopa kaksi lasillista, mutta ei viitsi enää kun esteettisen elämyksen saa jo siitä yhdestä lasillisesta ja toinen vain väsyttää turhaan.

Sen myönnän että Suomessa yleinen ajattelumalli on, että käyttäytymisen rajat pitää tulla ulkoa eikä sisältä päin, siis että lailla pitää määrätä sallitun ja kielletyn raja. Ei ymmärretä, että kaikki mikä on laillista ei ole fiksua saati suositeltavaa. Mutta tämä on yksi kulttuurin ominaisuus eikä mikään junttiuden merkki. Sanoisinko eräänlaista kollektivismia vastakohtana kulttuuriselle individualismille. Erilaisia kulttuurisia ominaisuuksia, oletuksia ja perususkomuksia on muissakin maissa ja kulttuureissa eivätkä ne kaikki ole salonkikelpoisia ja fiinejä muuallakaan.

2) tyylitön ja tilanteisiin sopimaton pukeutuminen (tässä ollaan naisten kohdalla jo menty vähän parempaan suuntaan, miesten kohdalla ei)

Viittaan edelliseen.

3) urheilu jyrää kaiken muun kulttuurin. Urheiluareenojen rakentamiselle ja urheilijoiden sponsorointiin löytyy aina rahaa, mutta muun kulttuurin tukemisesta väännetään peistä

Minun mielessäni urheilu ei jyrää kulttuuria, mutta päätöksenteossa jyrää. Urheiluun liittyy suuria taloudellisia intressejä ja kytkentöjä, kulttuuriin paljon vähemmän. Siksi poliittinen mielenkiinto pyörii urheilun ympärillä. Varsinkin kun poliitikot tietävät että äänestäjät keskimäärin tykkäävät enemmän urheilusta. Mutta niinhän se on muissakin maissa. Etelä-Eurooppa on täynnä jalkapallohullua kansaa, Saksa ja Britannia samoin. Joissakin maissa juhlapuheissa korostetaan enemmän kulttuurin roolia, joissakin vähemmän. Ja kyllähän meilläkin juhlapuheet osataan. Niissä olemme aina maailman parhaita. Ehkä tässä jotain junttiutta voi nähdä, mutta sama tilanne on muissakin maissa: ei Suomi erottaudu mitenkään negatiivisesti joukosta.

4) musiikkimaun synkkämielisyys, rock liian heavy-painotteinen

Minun musiikkimakuni ei ole rock-painotteinen eikä synkkä. Ja kuka sanoo että synkkyys on junttia? Koko Itä-Eurooppa on sitten varmaan iso junttila? Tämä on vain yksi piirre, jossa ei kannata nähdä arvolatauksia.

5) suomalaisessa ruuassa on vikana liian korkeat hinnat, maatalouspoliittisista syistä. Siksi syödään halpaa roskaruokaa

Vaan onko kyseessä pelkkä maatalouspolitiikka vai kaupan oligopoli? Väittäisin että jälkimmäinen. Meitä viilataan linssiin ruoan hinnassa ja laadussa, mutta se ei ole suomalaisten "junttiuden" syy vaan poliittisten rakenteiden, jotka kaavoittavat kauppapaikkoja vain kahdelle suurelle ketjulle eikä muuta kilpailua ole merkittävässä määrin. Todellinen ongelma Suomessa on poliittisen järjestelmän korruptoituneisuus. Aina väitetään että Suomessa ei ole korruptiota, mutta muutaman viime vuoden aikana silmät ovat avautuneet. Julkisuudessa on ollut monta tapausta ja vielä enemmän epäilyjä, ja mitä itsekin on tullut seurattua läheltä (mutta sivusta) kunnallista päätöksentekoa, väittäisin että se on läpimätää korruptiosta. Suomalaisen korruption erityisominaisuus on sen kustannustehokkuus. Ulkomailla tarvitaan isot lahjukset isoihin palveluksiin. Suomessa riittää hyvin pieni, jopa symbolinen, lahja isoihin palveluksiin eli siihen että junaillaan asiat pyytäjän toivomalle tolalle. Verkostot ovat äärimmäisen vahvat. Korruptiota tutkittaessa ei voikaan tuijottaa pelkkiin lahjuksiin vaan asioiden lopputuloksiin. Kuka saa tahtonsa läpi aina? Miksi ja miten?

Tässäkin on siis paljastunut ettei Suomi ole mikään erikoistapaus -- ei hyvään eikä pahaan suuntaan -- vaikka itsepetoksellisesti itsellemme ja toisillemme välillä muuta uskottelemmekin.

Ruokakulttuurin ongelma muuten on hinnan ohella massaruokailukulttuuri. Meillä on lähdetty sosiaalisen hyvinvoinnin ajatuksesta että pitää päiväkodissa, koulussa, opiskelupaikassa, työpaikalla jne. aina lyödä subventoitua ruokaa ihmisten eteen -- joko ilmaista tai muuten tuettua, mitä kautta siihenkin tulee kustannuspaine mukaan. Lopputulos on että suurimman osan ajasta suomalainen tunkee leipäläpensä täyteen moskaa, jota jossain muualla ei tarjottaisi porsaillekaan. Ihmekö sitten että roskaruoka maistuu. Ongelma ei taaskaan ole junttius vaan rakenteet. Ruoan saatavilla oloa on pidetty poliittisesti tärkeämpänä kuin laatua. Itse käytän kohta 4-vuotiasta tytärtäni toisinaan mäkkärissä, mutta viime aikoina olen saanut kotona neidin tykästymään naudan pihveihin (ulkofile tai entrecôte) siinä määrin ettei edes kana meinaa välillä kelvata vaihtoehtona. Saa nähdä mihin suuntaan maku kehittyy lähitulevaisuudessa. En halua itse tarjota kotona mitään moskaa, edes kotitekoista sellaista, vaan pyrin ostamaan laadukkaita aineksia. Se ei ole aina helppoa eikä halpaa, mutta vaikea nähdä miten "junttius" voisi olla syynä tähän.

6) kirjallisuudessa vain kerran saatu nobel-palkinto ja se oli 1930-luvulla

Tuskin Nobel-säätiö sentään diktaattorimaisesti voi luokitella koko maailman kirjallisuutta. Eiköhän tarkoitus ole ensisijaisesti nostaa Ruotsin profiilia maailmalla. Kiva että palkintoja jaetaan, mutta niihin ei pidä suhtautua liian vakavasti. Ja mahtaakohan Nobel-säätiö lukea teokset alkukielellä vai joutuuko palkintokomitea työskentelemään käännöstekstien parissa? Eikö tämä anna etulyöntiaseman sellaisille kielialueille, joiden teoksia ei tarvitse kääntää? Käännöksessä teos menettää aina jotain luonteestaan kun kieli ja kulttuuri vaihtuvat toisiksi.
 
Viimeksi muokattu:
Vs: Kivenlahden metro

Ja mahtaakohan Nobel-säätiö lukea teokset alkukielellä vai joutuuko palkintokomitea työskentelemään käännöstekstien parissa? Eikö tämä anna etulyöntiaseman sellaisille kielialueille, joiden teoksia ei tarvitse kääntää?

Ks. http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_Nobel_laureates_in_Literature

Kiinankielisille kirjoittajille on Nobeleita mennyt yksi, englanninkielisille 27 kpl ja skandinavisilla kielillä tai islanniksi kirjoittaville yhteensä 14 kpl.
 
Vs: Kivenlahden metro

Me ollaan kyllä törmätty ihan erilaisiin ihmisiin. Kun multa on maakunnassa kysytty, mistä päin olen, niin olen heittänyt, että mun ei varmaan kannata vastata tohon, vedät mua heti turpaan. Tai sanonut, että oon Helsingistä mutten kuitenkaan ihan täys mul**u. Ihan huumorilla on suhtauduttu.
R.Silfverberg jo kirjoittikin tästä: vantaalaisena minulla lienee helpompaa muualla Suomessa, jos tulee juttua itse kunkin kotikaupungista. Me vantaalaiset kuitenkin olemme niitä pk-seudun "juntteja" - etenkin jos sattuu asumaan Kehä III:n pohjoispuolella.;)

Ja mitä välillä kuuntelen pk-seudulla asuvieni kavereideni/tuttujeni juttuja vierailuistaan muualle Suomeen, niin tulee mieleen johtopäätös, että omalla käytöksellä voi paljonkin vaikuttaa siihen, miten paikalliset ihmiset kohtelevat sinua (pätee myös ulkomailla vierailuihin). Muualla Suomessa asuvan ihmisen murteen irvailulla tai halveksunnalla ei yleensä saa ystäviä.

Kun parisen vuotta sitten sosiaalinen elämäni alkoi siirtyä jonkin verran Kuopion suuntaan, niin minusta oli kuulemma kyselty sitten jälkikäteen kahden kuopiolaisen välisessä keskustelussa, että "olenko tyypillinen pk-seutulainen", ts. ylimielisesti muuhun Suomeen suhtautuva. Stereotypiat ovat vahvassa - puolin ja toisin.

Ja useamman kerran on käynyt niin, että tämä forssalainen, hämeenlinnalainen tai mikä sattuukaan olemaan ryhtyy kertomaan, miten ahdistava tuppukylä se oma kotipaikka on ja miten Helsingissä olisi niin mahtavaa asua. Joskus on jopa vähän ärsyttänyt, kyllä nyt kotiseuturakkautta pitäisi sentään jokaisella olla edes jonkun verran!
Tähänkin olen törmännyt: mikäli muualla Suomessa asuva ihminen ei ole ikinä asunut pk-seudulla, niin hänen silmissään pk-seutu vaikuttaa alueelta, jossa on "kaikkea" ja oikean kaupungin sykettä.

4) musiikkimaun synkkämielisyys, rock liian heavy-painotteinen
Hyvä, että edes jonkinlainen suomalainen musiikki menee kaupaksi maailmalla. Ehkä olemme oppineet ruotsalaisilta, että kannattaa tuottaa sitä, mikä myy. Vrt. ruotsalainen "eurodance" -musiikin tehtailu 1990-luvun puolivälissä. Ei eurodance -musiikkikaan ehkä täytä korkeakulttuurin kriteereitä. ;)
 
Vs: Kivenlahden metro

Ehkä olemme oppineet ruotsalaisilta, että kannattaa tuottaa sitä, mikä myy.

Ruotsalaisilla on revyyn sun muun kepeyden alalla paljon syvemmät ja angloamerikkalaisen kulttuurin kanssa yhteensopivammat perinteet kuin meillä, mutta en osaa pitää sitä suomalaisittain kovin pahana puutteena. Laji ei vaan oikein sovi ugrilaiseen menttaliteettiin, mikä näkyy mm. euroviisukarriäärissä perin tyypillisesti - Suomen voitto voi tulla vain kieli poskella tehdyllä postmodernistisella hirviöräimerockilla. Tosin onhan meiltä viety ulkomaille The Crashia ja Darudea ja mitä lie. Suomessa kepeys, hömppä ja turhat julkkikset tulevat usein Turusta, minkä täytyy olla jotain Ruotsin kuningaskunnan jälkivaikutusta. Toisaalta osaa ne ruotsalaisetkin olla synkkiä. Kentin musiikki on pahimmillaan synkempää kuin mikään vastaava suomalainen, eikä siitä voi edes syyttää bändin suomalaissyntyisiä jäseniä, kun lauluntekijä kumminkin on ruotsalainen.
 
Vs: Kivenlahden metro

Suomessa kepeys, hömppä ja turhat julkkikset tulevat usein Turusta, minkä täytyy olla jotain Ruotsin kuningaskunnan jälkivaikutusta.

Tai ruotsinkielisiltä! Joitakin vuosia sitten TV:ssä oli kesäohjelma, muistaakseni nimeltään "Sjung och le", jossa kierrettiin rannikon ruotsinkielisillä paikkakunnilla laulamassa yhteislauluja. Se oli yllättävän hauskaa ja pirteää seurattavaa. Luvalla sanoen musiikiltaan paljon kivampitunnelmainen kuin Mikko Alatalon vetämä "Tammerkosken sillalla", jonka nauhoitukseen kerran päädyin mukaan. ;)

Tosin suomenkielisenä en silti suostu ripottelemaan tuhkaa niskaani ja vellomaan itsesäälissä, vaikka osa musiikista ympärillä onkin mollivoittoista. Kuka sanoo että se mollivoittoinen musiikki kuvaa enemmän minun henkilökohtaisia tuntojani kuin duurivoittoinen? Tietysti joskus joku mollikappale voi tuntua koskettavalta, mutta ei se tarkoita että niistä aivan erityisesti nauttii. Ellei sitten ylipäänsä nauti siitä että on koko ajan tippa linssissä ja eksistentialistisen tuskan vallassa...
 
Vs: Kivenlahden metro

Ja mitä välillä kuuntelen pk-seudulla asuvieni kavereideni/tuttujeni juttuja vierailuistaan muualle Suomeen, niin tulee mieleen johtopäätös, että omalla käytöksellä voi paljonkin vaikuttaa siihen, miten paikalliset ihmiset kohtelevat sinua (pätee myös ulkomailla vierailuihin). Muualla Suomessa asuvan ihmisen murteen irvailulla tai halveksunnalla ei yleensä saa ystäviä.

Selvennettäköön nyt vielä, että kohtaamani Helsinki(läis)viha on tullut esille tilanteissa, joissa olen ainakin omasta mielestäni käyttäytynyt ihan samalla peruspositiivisella ja ystävllisellä asenteella kuin missa thahansa muussa tilanteessa enkä todellakaan ole haukkunutn paikallisten puhetapaa ja mitään muutakaan. Sama taktiikka on toiminut mallikkaasti niin Suomen muissa kaupungeissa kuin Tunisiassa ja jopa Romanian maaseudulla, mutta paikoissa kuten Kitee tai Iitti olen saanut kuulla olevani "perus kusipää hesalainen juppi" jonka kotikaupunkia, arvoja ja puhetyyliä saa aivan rauhassa haukkua - ja jolla ei ole minkäänlaista oikeutta puolustaa kotipaikkaansa. Eipäilemättä vian on täytynyt olla osittain minussa kun olen saanut näin voimakkaan vastareaktion aikaan, mutta yhtä kaikki minusta on mystistä että täysin tavallinen käytös joka ei muualla herätä mitään närää saa aikaan näin voimakkaita kommentteja.

Toki on ollut paljon niitäkin, jotka ovat suhtautuneet neutraalisti. Mutta Danielin kokemuksen tapaisia positiivisesti helsinkiläiseen suhtautuvia ihmisiä ei ole tullut maaseudulla vastaan koskaan. Muissa kaupungeissa kyllä.
 
Vs: Kivenlahden metro

Sama taktiikka on toiminut mallikkaasti niin Suomen muissa kaupungeissa kuin Tunisiassa ja jopa Romanian maaseudulla, mutta paikoissa kuten Kitee tai Iitti olen saanut kuulla olevani "perus kusipää hesalainen juppi" jonka kotikaupunkia, arvoja ja puhetyyliä saa aivan rauhassa haukkua - ja jolla ei ole minkäänlaista oikeutta puolustaa kotipaikkaansa. Eipäilemättä vian on täytynyt olla osittain minussa kun olen saanut näin voimakkaan vastareaktion aikaan, mutta yhtä kaikki minusta on mystistä että täysin tavallinen käytös joka ei muualla herätä mitään närää saa aikaan näin voimakkaita kommentteja.

Toki on ollut paljon niitäkin, jotka ovat suhtautuneet neutraalisti. Mutta Danielin kokemuksen tapaisia positiivisesti helsinkiläiseen suhtautuvia ihmisiä ei ole tullut maaseudulla vastaan koskaan. Muissa kaupungeissa kyllä.

Kummallista. Toisaalta hyvin pienillä paikkakunnilla saattaa olla ylipäänsä nurja suhtautuminen kaikkea ulkopuolelta tulevaa kohtaan? Kenties ihan yleisesti kaupunkilaisuuttakin kohtaan? Sanot itsekin ettei näitä ongelmia ole ollut muissa Suomen kaupungeissa, ja sitä minäkin tarkoitin kun sanoin ettei Suomessa ole Helsinki-vihaa: ei kukaan esim. Tampereella mottaa kuonoon helsinkiläistä helsinkiläisyyden vuoksi.
 
Vs: Kivenlahden metro

Tässä järjestyksessä olisi paranneltavaa
1) huonot käytöstavat (varsinkin nuorilla), yhdistettynä juomakulttuuriin
2) tyylitön ja tilanteisiin sopimaton pukeutuminen (tässä ollaan naisten kohdalla jo menty vähän parempaan suuntaan, miesten kohdalla ei)
3) urheilu jyrää kaiken muun kulttuurin. Urheiluareenojen rakentamiselle ja urheilijoiden sponsorointiin löytyy aina rahaa, mutta muun kulttuurin tukemisesta väännetään peistä
4) musiikkimaun synkkämielisyys, rock liian heavy-painotteinen
5) suomalaisessa ruuassa on vikana liian korkeat hinnat, maatalouspoliittisista syistä. Siksi syödään halpaa roskaruokaa
6) kirjallisuudessa vain kerran saatu nobel-palkinto ja se oli 1930-luvulla

t. Rainer

Vaikka niitä Hesalaisten miesten verkkareita en oikein ymmärrä. Ja myös ulos mennessä....
 
Nyt kun tässä kirjallisuuttakin on sivuttu, niin on kyllä pakko suositella Rainerille Nousiaisen Vadelmavenepakolaista, ja miksei Metsäjättiäkin.
 
Nyt kun tässä kirjallisuuttakin on sivuttu, niin on kyllä pakko suositella Rainerille Nousiaisen Vadelmavenepakolaista, ja miksei Metsäjättiäkin.

Olen harkinnut lukea Vadelmavenepakolaisen tai käydä katsomassa näytelmän. Sitä ovat jotkut muutkin ehdottaneet minulle;)

Itse asiassa harkitsin nuorempana ulkomaille muuttoa monista syistä mutta perhesyistä jäi lähtemättä.

t. Rainer
 
Takaisin
Ylös