Viestiketju: Suomalaisen kansallisen itsetunnon vaikutus liikenteeseen

Alunperin kirjoittanut Kaid

Itse olen useampaankin otteeseen törmännyt tilanteeseen, jossa itse en ole sanallakaan viitannut synnyinkaupunkini ylivertaisuuteen mutta olen erehtynyt kertomaan olevani helsingistä ja heti niskaani on kaadettu tonneittain lokaa siitä, kuinka kotikaupunkini on hanurista ja me sen asukkaat olemme omahyväisiä sikoja, joilla ei ole mitään yhteyttä todelliseen elämään (lue: mihinkään kehä kolmosen ulkopuolella). Kun tähän törmää toistuvasti ilman omaa syytään niin kyllä väkisin tulee sellainen fiilis, että Suomessa on vallalla hyvin voimakas ja itse nähdäkseni pääasiassa perusteeton viha Helsinkiä ja meitä helsinkiläisiä kohtaan.

Me ollaan kyllä törmätty ihan erilaisiin ihmisiin. Kun multa on maakunnassa kysytty, mistä päin olen, niin olen heittänyt, että mun ei varmaan kannata vastata tohon, vedät mua heti turpaan. Tai sanonut, että oon Helsingistä mutten kuitenkaan ihan täys mul**u. Ihan huumorilla on suhtauduttu. Ja useamman kerran on käynyt niin, että tämä forssalainen, hämeenlinnalainen tai mikä sattuukaan olemaan ryhtyy kertomaan, miten ahdistava tuppukylä se oma kotipaikka on ja miten Helsingissä olisi niin mahtavaa asua. Joskus on jopa vähän ärsyttänyt, kyllä nyt kotiseuturakkautta pitäisi sentään jokaisella olla edes jonkun verran!

Alunperin kirjoittanut R.Silfverberg

6) kirjallisuudessa vain kerran saatu nobel-palkinto ja se oli 1930-luvulla

Ja sitäkin Nobelia jaksetaan epäillä pelkäksi poliittiseksi kommentiksi, mutta hei mä keksin, ehdotetaan Sofi Oksaselle Nobelia! Rainerkin tykkää, kun Sofi on positiivinen ihminen ja kirjoittaa iloisista aiheista.

Muoks: Muita yhden kirjallisuus-Nobelin ja matalatasoisen kulttuurin maita: Kiina, Japani, Unkari, Belgia, Itävalta, Israel, Sveitsi, Portugal. Kieltämättä aika kamalassa seurassa ollaan.

Alunperin kirjoittanut R.Silfverberg

1) huonot käytöstavat (varsinkin nuorilla), yhdistettynä juomakulttuuriin

Nuorten käyttäytymistä on kauhisteltu aina ja kaikkialla. Eivät ne kullannuput niin kauniisti muissakaan maissa käyttäydy, ei ainakaan kun vanhempien silmä välttää. Pariisin lähiöissäkin on aika villiä meininkiä, mutta sen perusteella en tee johtopäätöksiä Ranskan sivistystasosta. Sitäpaitsi on Suomessakin kauniisti käyttäytyviä nuoria. Kyse on kotikasvatuksesta, joka valitettavasti monen kohdalla on päässyt lepsuksi. En lähtisi myöskään institutionalisoimaan kansallista juomakulttuuria. Sellainen asennehan vain vahvistaa ajatusta, että on normi johon pitää sopeutua. Minusta kyse on yksilöllisestä valinnasta, jos kohta ryhmäpainetta varmasti on olemassa. Mutta en voi mitenkään väittää että nk. "suomalainen juomakulttuuri" olisi osa identiteettiäni, koska minä en juo sillä tavoin. Lasi punaviiniä toisinaan aterialla ja se on siinä. Joskus aikaisemmin jopa kaksi lasillista, mutta ei viitsi enää kun esteettisen elämyksen saa jo siitä yhdestä lasillisesta ja toinen vain väsyttää turhaan.

Sen myönnän että Suomessa yleinen ajattelumalli on, että käyttäytymisen rajat pitää tulla ulkoa eikä sisältä päin, siis että lailla pitää määrätä sallitun ja kielletyn raja. Ei ymmärretä, että kaikki mikä on laillista ei ole fiksua saati suositeltavaa. Mutta tämä on yksi kulttuurin ominaisuus eikä mikään junttiuden merkki. Sanoisinko eräänlaista kollektivismia vastakohtana kulttuuriselle individualismille. Erilaisia kulttuurisia ominaisuuksia, oletuksia ja perususkomuksia on muissakin maissa ja kulttuureissa eivätkä ne kaikki ole salonkikelpoisia ja fiinejä muuallakaan.

Alunperin kirjoittanut R.Silfverberg

2) tyylitön ja tilanteisiin sopimaton pukeutuminen (tässä ollaan naisten kohdalla jo menty vähän parempaan suuntaan, miesten kohdalla ei)

Viittaan edelliseen.

Alunperin kirjoittanut R.Silfverberg

3) urheilu jyrää kaiken muun kulttuurin. Urheiluareenojen rakentamiselle ja urheilijoiden sponsorointiin löytyy aina rahaa, mutta muun kulttuurin tukemisesta väännetään peistä

Minun mielessäni urheilu ei jyrää kulttuuria, mutta päätöksenteossa jyrää. Urheiluun liittyy suuria taloudellisia intressejä ja kytkentöjä, kulttuuriin paljon vähemmän. Siksi poliittinen mielenkiinto pyörii urheilun ympärillä. Varsinkin kun poliitikot tietävät että äänestäjät keskimäärin tykkäävät enemmän urheilusta. Mutta niinhän se on muissakin maissa. Etelä-Eurooppa on täynnä jalkapallohullua kansaa, Saksa ja Britannia samoin. Joissakin maissa juhlapuheissa korostetaan enemmän kulttuurin roolia, joissakin vähemmän. Ja kyllähän meilläkin juhlapuheet osataan. Niissä olemme aina maailman parhaita. Ehkä tässä jotain junttiutta voi nähdä, mutta sama tilanne on muissakin maissa: ei Suomi erottaudu mitenkään negatiivisesti joukosta.

Alunperin kirjoittanut R.Silfverberg

4) musiikkimaun synkkämielisyys, rock liian heavy-painotteinen

Minun musiikkimakuni ei ole rock-painotteinen eikä synkkä. Ja kuka sanoo että synkkyys on junttia? Koko Itä-Eurooppa on sitten varmaan iso junttila? Tämä on vain yksi piirre, jossa ei kannata nähdä arvolatauksia.

Alunperin kirjoittanut R.Silfverberg

5) suomalaisessa ruuassa on vikana liian korkeat hinnat, maatalouspoliittisista syistä. Siksi syödään halpaa roskaruokaa

Vaan onko kyseessä pelkkä maatalouspolitiikka vai kaupan oligopoli? Väittäisin että jälkimmäinen. Meitä viilataan linssiin ruoan hinnassa ja laadussa, mutta se ei ole suomalaisten "junttiuden" syy vaan poliittisten rakenteiden, jotka kaavoittavat kauppapaikkoja vain kahdelle suurelle ketjulle eikä muuta kilpailua ole merkittävässä määrin. Todellinen ongelma Suomessa on poliittisen järjestelmän korruptoituneisuus. Aina väitetään että Suomessa ei ole korruptiota, mutta muutaman viime vuoden aikana silmät ovat avautuneet. Julkisuudessa on ollut monta tapausta ja vielä enemmän epäilyjä, ja mitä itsekin on tullut seurattua läheltä (mutta sivusta) kunnallista päätöksentekoa, väittäisin että se on läpimätää korruptiosta. Suomalaisen korruption erityisominaisuus on sen kustannustehokkuus. Ulkomailla tarvitaan isot lahjukset isoihin palveluksiin. Suomessa riittää hyvin pieni, jopa symbolinen, lahja isoihin palveluksiin eli siihen että junaillaan asiat pyytäjän toivomalle tolalle. Verkostot ovat äärimmäisen vahvat. Korruptiota tutkittaessa ei voikaan tuijottaa pelkkiin lahjuksiin vaan asioiden lopputuloksiin. Kuka saa tahtonsa läpi aina? Miksi ja miten?

Tässäkin on siis paljastunut ettei Suomi ole mikään erikoistapaus -- ei hyvään eikä pahaan suuntaan -- vaikka itsepetoksellisesti itsellemme ja toisillemme välillä muuta uskottelemmekin.

Ruokakulttuurin ongelma muuten on hinnan ohella massaruokailukulttuuri. Meillä on lähdetty sosiaalisen hyvinvoinnin ajatuksesta että pitää päiväkodissa, koulussa, opiskelupaikassa, työpaikalla jne. aina lyödä subventoitua ruokaa ihmisten eteen -- joko ilmaista tai muuten tuettua, mitä kautta siihenkin tulee kustannuspaine mukaan. Lopputulos on että suurimman osan ajasta suomalainen tunkee leipäläpensä täyteen moskaa, jota jossain muualla ei tarjottaisi porsaillekaan. Ihmekö sitten että roskaruoka maistuu. Ongelma ei taaskaan ole junttius vaan rakenteet. Ruoan saatavilla oloa on pidetty poliittisesti tärkeämpänä kuin laatua. Itse käytän kohta 4-vuotiasta tytärtäni toisinaan mäkkärissä, mutta viime aikoina olen saanut kotona neidin tykästymään naudan pihveihin (ulkofile tai entrecôte) siinä määrin ettei edes kana meinaa välillä kelvata vaihtoehtona. Saa nähdä mihin suuntaan maku kehittyy lähitulevaisuudessa. En halua itse tarjota kotona mitään moskaa, edes kotitekoista sellaista, vaan pyrin ostamaan laadukkaita aineksia. Se ei ole aina helppoa eikä halpaa, mutta vaikea nähdä miten "junttius" voisi olla syynä tähän.

Alunperin kirjoittanut R.Silfverberg

6) kirjallisuudessa vain kerran saatu nobel-palkinto ja se oli 1930-luvulla

Tuskin Nobel-säätiö sentään diktaattorimaisesti voi luokitella koko maailman kirjallisuutta. Eiköhän tarkoitus ole ensisijaisesti nostaa Ruotsin profiilia maailmalla. Kiva että palkintoja jaetaan, mutta niihin ei pidä suhtautua liian vakavasti. Ja mahtaakohan Nobel-säätiö lukea teokset alkukielellä vai joutuuko palkintokomitea työskentelemään käännöstekstien parissa? Eikö tämä anna etulyöntiaseman sellaisille kielialueille, joiden teoksia ei tarvitse kääntää? Käännöksessä teos menettää aina jotain luonteestaan kun kieli ja kulttuuri vaihtuvat toisiksi.

Alunperin kirjoittanut 339-DF

Me ollaan kyllä törmätty ihan erilaisiin ihmisiin. Kun multa on maakunnassa kysytty, mistä päin olen, niin olen heittänyt, että mun ei varmaan kannata vastata tohon, vedät mua heti turpaan. Tai sanonut, että oon Helsingistä mutten kuitenkaan ihan täys mul**u. Ihan huumorilla on suhtauduttu.

R.Silfverberg jo kirjoittikin tästä: vantaalaisena minulla lienee helpompaa muualla Suomessa, jos tulee juttua itse kunkin kotikaupungista. Me vantaalaiset kuitenkin olemme niitä pk-seudun "juntteja" - etenkin jos sattuu asumaan Kehä III:n pohjoispuolella.

Ja mitä välillä kuuntelen pk-seudulla asuvieni kavereideni/tuttujeni juttuja vierailuistaan muualle Suomeen, niin tulee mieleen johtopäätös, että omalla käytöksellä voi paljonkin vaikuttaa siihen, miten paikalliset ihmiset kohtelevat sinua (pätee myös ulkomailla vierailuihin). Muualla Suomessa asuvan ihmisen murteen irvailulla tai halveksunnalla ei yleensä saa ystäviä.

Kun parisen vuotta sitten sosiaalinen elämäni alkoi siirtyä jonkin verran Kuopion suuntaan, niin minusta oli kuulemma kyselty sitten jälkikäteen kahden kuopiolaisen välisessä keskustelussa, että "olenko tyypillinen pk-seutulainen", ts. ylimielisesti muuhun Suomeen suhtautuva. Stereotypiat ovat vahvassa - puolin ja toisin.

Alunperin kirjoittanut 339-DF

Ja useamman kerran on käynyt niin, että tämä forssalainen, hämeenlinnalainen tai mikä sattuukaan olemaan ryhtyy kertomaan, miten ahdistava tuppukylä se oma kotipaikka on ja miten Helsingissä olisi niin mahtavaa asua. Joskus on jopa vähän ärsyttänyt, kyllä nyt kotiseuturakkautta pitäisi sentään jokaisella olla edes jonkun verran!

Tähänkin olen törmännyt: mikäli muualla Suomessa asuva ihminen ei ole ikinä asunut pk-seudulla, niin hänen silmissään pk-seutu vaikuttaa alueelta, jossa on "kaikkea" ja oikean kaupungin sykettä.

Alunperin kirjoittanut R.Silfverberg

4) musiikkimaun synkkämielisyys, rock liian heavy-painotteinen

Hyvä, että edes jonkinlainen suomalainen musiikki menee kaupaksi maailmalla. Ehkä olemme oppineet ruotsalaisilta, että kannattaa tuottaa sitä, mikä myy. Vrt. ruotsalainen "eurodance" -musiikin tehtailu 1990-luvun puolivälissä. Ei eurodance -musiikkikaan ehkä täytä korkeakulttuurin kriteereitä.

Alunperin kirjoittanut SD202

Ja mitä välillä kuuntelen pk-seudulla asuvieni kavereideni/tuttujeni juttuja vierailuistaan muualle Suomeen, niin tulee mieleen johtopäätös, että omalla käytöksellä voi paljonkin vaikuttaa siihen, miten paikalliset ihmiset kohtelevat sinua (pätee myös ulkomailla vierailuihin). Muualla Suomessa asuvan ihmisen murteen irvailulla tai halveksunnalla ei yleensä saa ystäviä.

Selvennettäköön nyt vielä, että kohtaamani Helsinki(läis)viha on tullut esille tilanteissa, joissa olen ainakin omasta mielestäni käyttäytynyt ihan samalla peruspositiivisella ja ystävllisellä asenteella kuin missa thahansa muussa tilanteessa enkä todellakaan ole haukkunutn paikallisten puhetapaa ja mitään muutakaan. Sama taktiikka on toiminut mallikkaasti niin Suomen muissa kaupungeissa kuin Tunisiassa ja jopa Romanian maaseudulla, mutta paikoissa kuten Kitee tai Iitti olen saanut kuulla olevani "perus kusipää hesalainen juppi" jonka kotikaupunkia, arvoja ja puhetyyliä saa aivan rauhassa haukkua - ja jolla ei ole minkäänlaista oikeutta puolustaa kotipaikkaansa. Eipäilemättä vian on täytynyt olla osittain minussa kun olen saanut näin voimakkaan vastareaktion aikaan, mutta yhtä kaikki minusta on mystistä että täysin tavallinen käytös joka ei muualla herätä mitään närää saa aikaan näin voimakkaita kommentteja.

Toki on ollut paljon niitäkin, jotka ovat suhtautuneet neutraalisti. Mutta Danielin kokemuksen tapaisia positiivisesti helsinkiläiseen suhtautuvia ihmisiä ei ole tullut maaseudulla vastaan koskaan. Muissa kaupungeissa kyllä.