Loivaliikkeinen on jo vanha ilmaisu. Googlaa vaikka. Estetiikkaa ei raavas Suomen mies kaipaa eikä tarvitse. Eikä me olla herkkätuntoisia.
Eihän se ole mitään lainaamista, jos ensin otetaan jokin vieraskielinen sana jonkin pienen piirin käyttöön sellaisenaan, ja yritetään vakuuttaa, että tämä on tätä kielen kehitystä! Se on aivotonta kopsaamista.
Minulle ainakin aikanaan opetettiin koulussa, että sivistyssanoja ei pidä käyttää tarpeettomasti. Silloin kun vastaavaa suomalaista sanaa ei ole, ei viestiä saa perille oikein tai vaivatta ilman sivistyssanoja, jolloin sivistyssanan käyttö on selvästi tarpeellista.
Jukka Korpela on myös kirjoittanut aiheesta hyvän artikkelin.
Arhinmäki ja Soini(koulutettujen puolueen miehet) käyttivät vaalien alla ilmaisua positiivinen diskriminointi. Tätä samaa ilmaisua näkee usein, kun lukee tutkielmia esim. sosiaalipolitiikan alueelta. Onko tällaisen ilmaisun käyttäminen tarpeellista ?
Riippuu asiayhteydestä. Tieteellisessä tutkielmassa ehdottomasti kyllä, koska sanoilla on alan osaajille omat tarkat merkityksensä. Laajalle yleisölle voisi ehkä puhua "myönteisestä syrjinnästä", mutta ainakin omasta mielestäni se on ilmauksena lähes yhtä epämääräinen.
Ja menivätköhän sinullakin jotenkin sanat sekaisin, koska Vasemmistoliitto ja Perussuomalaiset eivät kyllä ainakaan tilastollisesti taida olla keskimääräistä koulutetumpien ihmisten puolueita...
Olen vähän huono hakemaan tietoa. Osoitatko minulle sen tutkimuksen, jonka mukaan metrosta tykkääminen "perustuu vahvasti markkinoinnillisiin keinoihin", eikä esimerkiksi vaikkapa itse metroon, Itä-Helsingin liikenneyhteyksiin, sosiodemograafisiin seikkoihin tai muihin, vähän uskottavampiin tulkintoihin todellisuudesta?
OIkeasti nyt. Markkinointi on se aine, jonka tenteistä krapulaiset opiskelijat käyvät keräämässä noppia. kun Kela ahdistelee opintojen etenemisestä. Tuomiojan mielestä teologia ei kuulu yliopistoon, samaa mieltä, mutta kyllä mä heivaisin markkinoinnin ensiksi.
Noh noh, aika ennakkoluuloinen asenne.
Olen itse ekonomi (ylempi korkeakoulututkinto, vuoden 1995 tutkintouudistusta edeltäneen ajan tutkintorakenteen mukaan) Turun kauppakorkeakoulusta, pääaineena kansainvälinen markkinointi (sivuaineina laskentatoimi, tietojärjestelmätiede ja ranskan kieli; lisäksi hum.kand.-tutkinto Turun yliopistosta). Olen vuosien varrella monesti pohtinut markkinoinnin akateemisuutta tai sen puutetta, ja akateemisuuden hyötyjä/haittoja markkinoinnin kannalta.
Näkemykseni on, että markkinointi on pääasiallisesti sovellettua tiedettä. Siinä hyödynnetään mm. psykologiaa, kvantitatiivisia menetelmiä ja lukuisia muita osa-alueita, joilta on olemassa tieteellisesti tutkittua tietoa. Samoin markkinointia ja sen vaikuttavuutta voi tutkia tieteellisesti ja tuottaa ihan hyödyllistä tietoa. Sen sijaan markkinointi praktiikkana ei ole tiedettä. Valkotakkiset sedät suklaapatukan kampanjaa suunnittelemassa ovat urbaanileganda (ja jonkun mainostoimiston hauska oivallus).
No, mikä on johtopäätös tästä? Mielestäni markkinoinnilla on sijansa yliopistotasoisessa opetuksessa ja tutkimuksessa. Yliopistot luovat lisäarvoa tutkimuksellaan ja alan akateemiset opinnot antavat vahvan pohjan työelämässä toimimiselle, nimenomaan siinä mielessä että oppii analysoimaan alan tietoa ja tuottamaan sitä riittävän tieteellisesti. Mutta suomalaisessa systeemissä on se ongelma, että sen läpikäyneet eivät välttämättä tiedosta riittävästi sitä, että markkinointi (tai kauppatieteet yleensäkin) on enemmän praktiikkaa kuin teoriaa. Paraskaan teoria ei tuota tuloksia automaattisesti, vaikka voikin ohjata oikeaan suuntaan toimenpiteitä suunniteltaessa.
Suomi on harvinaisen teoriapainotteinen maa kauppatieteiden opetuksessa. Vertailukohtani on Ranskasta missä olin yhden lukukauden opiskelijavaihdossa EDHEC:ssä (Ecole de Hautes Etudes Commerciales du Nord) Lillessä. Vaikka ranskalaiset yleisesti ovat suorastaan kartesiolaisia teoriapainotteisuudessaan, kauppatieteet ovat Suomeen verrattuna paljon käytännönläheisemmin opetettuja. Case-tyyppistä opetusta on paljon, samoin harjoittelua, yrityspelikursseja, vierailijaluennoitsijoita, yleistiedon opetusta jne. Suomessa on siihen verrattuna erittäin metodi- ja kirjallisuuspainotteinen lähestymistapa, joka ei välttämättä opeta yhtä hyvin lähestymään asioita käytännönläheisesti, mutta antaa toisaalta paremmat eväät kokonaan uuden tiedon ja uusien käytäntöjen luomiseen tyhjästä. Lopputuloksena suomalainen vastavalmistunut ekonomi on liian usein lähes puhdas teoreetikko, joka ei osaa kääriä hihoja tarvittaessa. Ja ranskalainen taas ehkä helpommin ismien vietävissä, kun ei ole yhtä vahvaa kriittistä asennetta ja edellytyksiä arvioida ismien taustoja. Toki tämä on hieman stereotyyppinen arvio, yksilökohtaista vaihtelua on.
Viimeisin muokkaaja janihyvarinen; 24.11.2012 kello 20:53.
Kohderyhmäkään ei ole sama asia kuin segmentti. Kohderyhmä on ihan yleisesti markkinoinnissa kyllä käytetty sana, englanniksi se on target group. Segmentti on englanniksi segment. Kaikki kuluttajat jaetaan segmentteihin, mutta vain yhdestä tulee kohderyhmä. Kohderyhmä voidaan myös valita muuten kuin segmentoimalla. Ja segmentointihan voidaan myös tehdä muuten kuin geodemografisesti (en voi sanoa maantieteellis-väestötieteellisesti, kun kukaan ei ymmärtäisi, että puhun geodemografisesta), vaikka se lieneekin yleisin tapa.
---------- Viestit yhdistetty klo 1:12 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 1:10 ----------
Yleensä kaikkien yritysten toiminta- tai muut alueet ovat yritykselle erityisen sopivia. Niche taas on erittäin rajallinen sellainen. Mutta miksi sanoa "erittäin rajallinen erityisen sopiva toiminta-alue", kun voi käyttää sanaa niche?
---------- Viestit yhdistetty klo 1:14 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 1:10 ----------
Voisimme toki puhua kuluttajajaokkeista (joskin segmentti viittaa paremmin siihen, että segmentit yhdessä muodostavat koko joukon), mutta kun kukaan muu ei puhu, paremmin teen itseni ymmärretyksi puhumalla kuluttajasegmenteistä.
---------- Viestit yhdistetty klo 1:15 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 1:10 ----------
Ei se ole nišee vaan niš, jos se pitää kirjoittaa "suomalaisittain".
---------- Viestit yhdistetty klo 1:20 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 1:10 ----------
Nämä ovat hyviä pointteja, mutta menevät vähän ohi. Markkinointi ei ole vain markkinointiviestintää, vaan se alkaa siitä, että asiat alun perinkin mietitään markkinoinnin näkökulmasta: keitä tämän "tuotteen" käyttäjät ovat, miten he toimivat ja mitä he haluavat? Paljolti siis sitä, että joukkoliikennettä tuotettaisiin asiakaslähtöisesti eikä tuotantolähtöisesti.
---------- Viestit yhdistetty klo 1:44 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 1:10 ----------
No jos se suomeen kiinteytetään (integroidaan), niin ainakin muodossa keissi. Tässä ollaan vähän häilyvillä vesillä, kun keissille on kyllä olemassa suomennos tapaus. Mutta samoin kuin tapaus voidaan kääntää englanniksi case, instance, incident, event, niin sana keissi on suomessakin alkanut ottaa oman hyvin rajatun merkityksensä. Ei ole siis selvää, onko sanan case käyttö tarpeen vai ei. Eri tilanteissa on, eri tilanteissa ehkä ei. Minusta se on hyvin pitkälti genrekysymys (viestinnän tutkimuksessakaan ei ole selvää, pitäisikö puhua genrestä vai tekstilajista; käytännössä ovat synonyymeja, mutta eivät ihan). Kielen käyttäjän pitää tunnistaa aina oman kohderyhmänsä tavat kielenkäytöstä, millään muulla ei ole merkitystä. Tietysti jos kyse on vaikka peruskoulun äidinkielen opetusta, täytyy antaa vähän muitakin evästeitä.
Koska olemme oikeinkirjoitusketjussa, rohkenen huomauttaa, että suomessa kysymysmerkkiä ei edellä välilyönti. Kuten ei huutomerkkiäkään. Tämähän on tietysti täysin loogista, sillä ei näihin rinnastuvaa pistettäkään eroteta välilyönnillä edeltävästä sanasta.
Ranskalaiset ovat tässäkin asiassa väärässä.![]()
Viimeisin muokkaaja tlajunen; 25.11.2012 kello 04:37.
HSL-tapauksessa homma kuitenkin toimii tuon alun perin miettimisen näkökulmasta. Suunnittelijat pystyivät ainakin tässä kantakaupungin linjastouudistuksessa suunnittelemaan sellaisen bussilinjaston, joka lähtee siitä, että tyydytetään käyttäjien tarpeet mahdollisimman laadukkaasti (esim. dösät pois Kaivokadulta/Espalta ym -> luotettavuus), kustannustehokkaasti (esim. 24 linjastomuutokset, jolloin yksi tyhjä dösä kiertää kaikki "pakkokohteet" sen sijaan, että tyhjiä dösiä on kolmella eri linjalla) ja monipuolisesti. Homma lässähti vasta siinä vaiheessa, kun jonkun olisi pitänyt kertoa kansalle, mitä nyt on tapahtumassa. Kukaan ei kertonut, joten kansa ei tajunnut ja ryhtyi nurisemaan. Sääli.
USA ei taida monenkaan mielestä olla mikään joukkoliikenteen mallimaa, mutta jenkkityyliin siellä silti osataan markkinoida myös joukkoliikennettä. Useammassakin kaupungissa olen törmännyt paitsi joukkoliikennevälineissä myös niiden ulkopuolella mainontaan, jossa kehutaan ja todistellaan jotain tiettyä yhteyttä, kulkuneuvoa tai ominaisuutta. Esimerkiksi verrataan matka-aikoja henkilöauton ja raitiovaunun kesken tai mainostetaan uutta yhteyttä kertomalla ydinasiat selkeästi ja ymmärrettävästi: "aamukuudesta iltayhteentoista vartin välein kaikkiin näihin paikkoihin" ym. Meillä pitäisi osata lukea Metro-lehden HSL-palstaa ja tutkia pysäkkikatoksiin läiskittyjä A4-tiedotteita. Jos ei tee kumpaakaan, kuten vaikkapa autoilija kai harvemmin tekee, ei tiedä tuon taivaallista mistään.
---------- Viestit yhdistetty klo 4:35 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 4:32 ----------
Ei tuolla ole mitään tekemistä sen kanssa, että markkinointi sinänsä olisi jotenkin humpuukia. Jos olisi, niin ei yksityiset firmat käyttäisi siihen miljardeja rahaa. Meillä opiskellaan muutenkin korkeakouluissa kaikenlaista roskaa, joka ei niihin kuuluisi.
Markkinointi ei ole rakettitiedettä, fiksu tyyppi oppii vaikka amiksessa ihan riittävästi markkinoinnin ja toimivan viestinnän teoriaperusteita ja työharjoittelussa oppii sitten soveltamaan niitä käytäntöön.
"Puolet asunnosta on oltava kylpyhuonetta siltä varalta, että sinne tulee joskus joku invalidi suihkuun."
– Minna Lindgren: Kuolema Ehtoolehdossa
Ennemmin tahallisen provosoiva. Mulla on markkinoinnista opintokokonaisuus. Sivuaineesta jäi muutama kurssi, kun olisivat vaatineet läsnäoloa
Mun nähdäkseni siitä, mihin yritykset käyttävät rahaa, ei voi päätellä asian tarpeellisuutta. Markkinoinnin osalta voi vieläpä todeta, että jotkut tutkimukset kertovat yritysten käyttävän rahaa markkinointiin lähinnä siksi, että kilpailijatkin käyttävät. Toki näissä äärimmäisen pehmeissä tieteissä saadaan tutkimuksista sellaisia tuloksia kuin halutaan, joten pintapuoleisella perehtymisellä on vaikea sanoa mitään tulosten luotettavuudesta.
Olen ollut duunissa yhdessä melko suuressa rakennusalan yrityksessä, joka ei toimitusjohtajan (ja pääomistajan) kertoman mukaan ole koskaan harkinnutkaan mitään markkinointiin liittyvää yrityksen tuloksen/menestyksen parantamiseksi. "Olemme keskittyneet rakentamiseen". Kolmesta peestä ensimmäinen on tietysti hoidossa tuollakin asenteella. Ystäväni pyörittää tällä hetkellä kaupanalan erikoisliikettä (liikevaihto reilun miljoonan, kasvu viime vuodet kymmeniä prosentteja), eikä ymmärrä markkinoinnista mitään. En usko, että nämä anekdootit ovat mitenkään erityisiä.
Markkinoinnilla on varmasti sijansa maailmassa, mutta väittäisin kaupunkijoukkoliikenteen suosion perustuvan ensisijaisesti käsittämättömän moniin muihin asioihin kuin hyvään markkinointiin. Uskaltaisin jopa lyödä aika isosti vetoa siitä, että jos HSL:n toiminnoista ja budjetista karsittaisiin kaikki markkinointiin liittyvä kokonaan, niin se ei näkyisi joukkoliikenteen käyttäjämäärissä millään aikavälillä mitenkään. Jos tällä hetkellä markkinointiin käytettävä raha ja energia käytettäisiin johonkin muuhun, vaikka pysäkkikatosten rakentamiseen tai liikennevälineiden siivoamiseen, niin käyttäjämäärät nousisivat. (Ja tokihan markkinointi-ihmiset näkevät tuon markkinoinnillisena valintana. Tosiasiassa se on kuitenkin vain keskittymistä olennaiseen.)
Viimeisin muokkaaja j-lu; 25.11.2012 kello 11:32.
"Kuten ei huutomerkkiäkään" ei ole itsenäinen lause, koska siitä puuttuu verbi, joten periaatteessa se pitäisi liittää edeltävään lauseeseen pilkulla. Tlajusen käyttämä erottelu voidaan ymmärtää painottavana tehokeinona, mutta kieliopillisesti parempi tapa ilmaista sama painotus on käyttää ajatusviivaa pisteen sijaan.
Siksi, että käsitteelle ei ole olemassa vakiintunutta suomenkielistä ilmaisua. Tieteellisessä tutkielmassa käsitteistön pitää olla tarkasti määriteltyä, jotta vastuu tulkinnasta ei jää lukijalle. Tieteellä on suomen kielen "puhtauden" kannalta sellainen ikävä taipumus, että suurin osa siitä tulee Suomeen ulkomailta käyttäen jo vakiintuneita englanninkielisiä ilmauksia käsitteilleen. Suomalaisten tutkijoiden on yksinkertaisesti helpompaa käyttää näitä valmiita ilmauksia vain vähän muokattuina kuin yrittää keksiä suomennoksia ja lopulta päästä yksimielisyyteen siitä, kenen käännös on paras. "Sivistyssanojen" käyttö auttaa myös käsitteitä erottumaan yleiskielen joukosta, mikä ei tieteellisessä kirjallisuudessa ole lainkaan huono asia.Alunperin kirjoittanut Salomaa
Jos ilmaus myöhemmin leviää yleisempään käyttöön vaikkapa poliitikkojen välityksellä, on melko myöhäistä enää yrittää muuttaa vakiintunutta käytäntöä. Toisaalta suurelle yleisölle käsite pitää selittää tarkemmin riippumatta käytetystä ilmauksesta. Tällaisessa tilanteessa ei ole juuri eroa sillä, käytetäänkö vieras- vai kotoperäisiä sanoja. Itse en tosin "puolitoistakielisenä" (opin englannin pikkulapsena ulkomailla asuessa) liene paras henkilö arvioimaan vaikkapa oikeinkirjoituksen helppoutta.
Selvä, sarkasmia siis. Kun sanoilla ei käyttämässäsi muodossa ollut mitään selkeää merkitystä (Arhinmäki ja Soini eivät edusta samaa puoluetta, vaikka sana oli yksikössä), yritin päätellä, tarkoititko "omien puolueidensa koulutetuimpia miehiä" (luultavasti ainakin karkeasti totta) vai "koulutettujen ihmisten puolueita edustavia miehiä" (sarkasmia). Kieliopillisesti oikea teksti auttaa kummasti ymmärtämään tällaisia vivahteita kirjoitetussa kielessä.Timo Soini (hoikka poika) sanoi....
Ymmärsitkö nyt tuon idean ?