HS siirtyi tabloidiin

Viime lauantain Hesarissa oli laskujeni mukaan 40 broadsheet-sivua. Tämän keskiviikon Hesarissa taas 64 tabloid-sivua, joka paperinkäytön kannalta vastannee noin 32 broadsheet-sivua. Sivuja olisi siis suhteellisesti vähemmän. Tosin en osaa sanoa ovatko lauantain ja keskiviikon lehdet ylipäänsä sisällön määrän kannalta vertailukelpoisia. Jos ovat niin luontoa säästyy, mutta sisältöä on samalla rahalla vähemmän. Jos suhde on oikeasti lähempänä 1:2 niin sitten luontoa ei säästy, mutta sisältöä saa samalla rahalla saman verran. Tarkkaan ottaen luonnon säästämiseen täytyisi kai huomioida myös miten leveät siivut paperia menee hukkaan kun arkit leikataan oikeaan kokoon. Ja kun tabloid-Hesari on nidottu niin suurissa määrissä tuntuu ympäristövaikutuksissa jo niittien paino (kuljetuksissa) ja niihin kuluva metalli (raaka-aineen käyttö, kuljetus jne.). Tällä hetkellä yleisvaikutelma on että luontoa saattaisi säästyä, mutta en pidä asiaa loppuun asti selvitettynä.

Eilisen lauantain tabloid-Hesarissa taisi olla 128 sivua. Broadsheeteinä tämä olisi ollut 64. Ja viikko sitten oli 40 broadsheetiä. Lisäystä 24 broadsheet-sivua eli 48 tabloid-sivua. Paperia siis kuluu enemmän? :icon_frown: Sisältöä on siis enemmän? :D
 
Jos haluaisi oikeasti analyyttisen vertailun, pitäisi laskea molemmista versioista kuvien, tekstin ja ilmoitusten pinta-ala, kukin erikseen. Sitten katsoa, mikä on ollut minkäkin muutos. Mutta tämä olisi toki älyttömän iso työ.
 
Minkäs kokoiset marginaalit tabloid-Hesarissa on? Jos ne on vähänkään saman kokoiset, niin suhteessahan tyhjää tilaa löytyy enemmän kuin broadsheetissa, eikö?
 
Tabloid on helpompi lukea. Mutta sitten se sisältö. Se on Hesarissa ongelma. Lehti ei pyri objektiiisuuteen, vaan tukee kaupungin virkamiesten linjauksia esim. kaupunkisuunitteluasioissa. Virkamiesten tehdessä epäonnistuneitakin esityksiä HS oli aina valmis esittelemään jättäen kansalaisliikkeiden vaihtoehtoisen kannan kertomatta.

Entisen apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpisen visioista moni on toteunut ja rumantanut siten kaupunkia. HS lähti siitä että mitä Korpinen esitti, oli syytä kertoa lukijoille ilman pienintäkään kritiikkiä.

Ja tiedotusväline edes pyrkisi jonkinlaiseen objektiivisuuteen, niin sitä olisi mielenkiintoista lukea.
 
Mutta sitten se sisältö. Se on Hesarissa ongelma. Lehti ei pyri objektiiisuuteen, vaan tukee kaupungin virkamiesten linjauksia esim. kaupunkisuunitteluasioissa. Virkamiesten tehdessä epäonnistuneitakin esityksiä HS oli aina valmis esittelemään jättäen kansalaisliikkeiden vaihtoehtoisen kannan kertomatta.
Joo. Hesarin lisäksi myös muiden maakuntalehtien ja median yleensäkin pitäisi miettiä, mikä sen tehtävä on. Miksi tiedotusvälineen pitää olla jotakin mieltä asioista ja sekaantua kysymyksiin, joita hoitamaan on erikseen valittu henkilöt vaaleilla. Lehdet aina hurskastelevat olevansa huolissaan äänestysaktiivisuudesta ja demokratiasta, mutta ne itse halventavat sitä ohjailemalla päätöksentekoa.

Lehdistä pitäisi pistää kokonaan pihalle jokaiseen isompaan mediaan pesiytynyt, pääosin keski-ikäisistä miehistä koostuva pääkirjoitustoimittajien porukka, jonka ainoa tehtävä on määritellä lehden linjaa ja veljeillä vallankäyttäjien kanssa. Pääkirjoitusosaston joutaisi lopettaa kokonaan. Tilalle voisi pestata rohkeita ja teräviä journalisteja, jotka eivät kumarra mitään. Miksi millään lehdellä pitää olla "linja" ja sitä julistavia pääkirjoituksia? Linjaksi pitäisi riittää korkeatasoinen, riippumaton journalismi.

On selvää, miksei näin tehdä. Houkutus ottaa vallankäyttöä omiin käsiin on liian suuri, ja erilaisten agendojen ajamisessa on takana myös lehden kustantajan taloudellinen intressi.
 
Miksi millään lehdellä pitää olla "linja" ja sitä julistavia pääkirjoituksia? Linjaksi pitäisi riittää korkeatasoinen, riippumaton journalismi.
Juuri näin. Puolueen äänenkannattajalla voi olla linja, samoin aatteellisen yhdistyksen lehdellä, kuten myös tiettyyn asiaan keskittyvällä lehdellä. Mutta riippumaton media ei voi ripustautua mihinkään linjaan. Lehdistön ja nykyään median tehtävä on olla kansakunnan omatunto ja vastavoima kaikenlaisille peitellyille pyrkimyksille.

Nykyään taitaa olla niin, että riippuvainen ja puolueellinen media on saanut vastavoimakseen avoimen sosiaalisen median. Se on osoittanut jo voimansa järisyttää globaalia tasapainoa. Diktatuurit kaatuvat, koska diktaattorit eivät kykene hallitsemaan sosiaalista mediaa kuten ne hallitsevat institutionaalista mediaa, oli se sitten yksityisessä tai valtiollisessa omistuksessa.

Sosiaalisen median ainoa heikkous on, että se perustuu teknologiaan. Vain köyhyys voi estää sosiaalisen median voiman. Joten ei ole ihme, että köyhyys ja valtiollinen mielivalta kulkevatkin käsi kädessä. Ja pahimman diktaattorin päällimmäinen tavoite onkin pitää kansa köyhyydessä.

Antero
 
Vain köyhyys voi estää sosiaalisen median voiman. Joten ei ole ihme, että köyhyys ja valtiollinen mielivalta kulkevatkin käsi kädessä. Ja pahimman diktaattorin päällimmäinen tavoite onkin pitää kansa köyhyydessä.

Jostain kumman syystä Suomessa on vähittäiskaupassa oligopoli (joka pitää hinnat korkealla), raiteilla ja bussiliikenteessä monopoli (joka pitää hinnat korkealla), kaavoituksessa kunnan monopoli (joka pitää tarjonnan niukkana ja hinnat korkealla), rakennusliikkeillä oligopoli (joka pitää hinnat korkealla), joukkoliikenne niin niukkaa että on pakko olla auto (ja autoilun hinnat ovat kovat verojen vuoksi) jne. Suomessa lähes kaikki hinnat nyt vaan ovat korkeat (poislukien ehkä matkapuheluhinnat, joissa kilpailu on kovaa), minkä seurauksena suomalaiselle ei jää paljon rahaa käteen. Onko tämä maa hyväveli-verkostojen diktatuuri?

Täytyy sanoa että sillä hetkellä kun luovuin autosta eikä tarvinnut enää maksaa autoilun kuluja, tuli kummasti vapaampi olo. Riippuvuus muutamasta kartellista väheni kertaheitolla. Ajatella jos asunnotkin olisivat kohtuuhintaisia eikä tarvitsisi ottaa 23 vuoden lainaa sellaista varten. Jäisi rahaa jopa diskretionääriseen kulutukseen. Sitähän voisi tuntea itsensä varsin vapaaksi! ;)
 
Onko tämä maa hyväveli-verkostojen diktatuuri?
On. Kartellit, oligopolit, monopolit jne. ovat juuri hyväveliverkostoja. Niissä pieni joukko ihmisiä sopii keskenään, mitä isolta joukolta muita ihmisiä otetaan.

Kaikkea ei voi kilpailuttaa. Esimerkiksi kaupungissa ei voi olla kahta kilpailevaa pääkatua, jotka ovat samojen liikkeiden, palveluiden, virastojen ja toimistojen varrella. Sen yhden pääkadun järjestämiseksi tarvitaan demokratia, joka on melkein sama asia kuin monopoli. On vain yksi, ei ole sille vastavoimaa. Demokratian ongelma vain on sen kovin herkkä haavoittuvaisuus. Ja hyvät veljet eivät sitä asiaa sure.

Antero
 
Helsingin Sanomat rakensi ruman talon sopimattomaan paikkaan kaupungin virkamiesten myötävaikutuksella. Näin saatiin myös ylimmäiset kerrokset kaupanpäällisiksi. Eli veljeksiä löytyi virkamiesjohdosta ja lehden johdosta. Samalla taidettiin sopia että virkamiesten kaupunkisuunnittelua ei arvostella. HS meni sitomaan kätensä tai myymään osan "sitoutumattomuuttaan".

Helsingin Uutiset kirjoittaa: Edes Vihreät ei halua Koivusaaresta autotonta". Tämä lehti elää ilmoitustuloista, mutta pystyy ja haluaa ottaa kaupunkisuunnitteluasioihin kantaa silloinkin kun virkamiehet valmistelevat selviä virheellisiä ratkaisuja.
 
Itse pidän puolueetonta mediaa toki tavoiteltavana, mutta kuitenkin utooppisena asiana lähinnä inhimillisistä syistä. Täydellistä objektiivisuutta kun lienee täysin mahdotonta saavuttaa, pitäisin äärimmäisen tärkeänä median rehellisyyttä ja läpinkyvyyttä. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että medioilla on arvomaailmansa tai jopa poliittinen linjansa niin kauan kun nämä on tuotu näkyville. Sen sijaan kun väitetään, että oltaisiin täysin puolueettomia ollaan joko epärehellisiä tai eletään harhaisessa toimittajakuvassa, jossa toimittajat ovat ihmisille tyypillisten piirteiden yläpuolella.

Aamulehden entinen päätoimittaja Matti Apunen ehdotti jokin aika sitten, että toimittajat paljastaisivat omat näkemyksensä, jotta heidän juttujensa lukeminen olisi helpompaa lukijan kannalta kun tämä ymmärtäisi, mistä vinkkelistä toimittaja maailmaa katsoo. Minulla itselläni esimerkiksi ei ole mitään ongelmaa lukea ihmisten, jotka ovat kanssani eri mieltä asioista, kirjoittamia juttuja, mutta mikäli väitetään, etteivät kirjoittajan omat mielipiteet vaikuta lopputulokseen, katson, että minua pidetään typeränä tai väittäjä itse on sitä. Vaikka totta kai vaalisalaisuutta demokratiassa kannatan, oli Apusen avaus varsin perusteltu, mutta kohtasi toimittajissa "yllättäen" äärimmäistä vastarintaa. Kuitenkaan suomalaista toimittajakuntaa tuskin voi pitää puolueettomana, koska esimerkiksi toimittajilta kysyttäessä sana 'perussuomalaiset' oli yksi vastenmielisimmistä. Ottamatta mitään kantaa nykyiseen puoluepolitiikkaan väitän, ettei tämmöinen toimittajapohja kykene ihmisen omien rajojen vuoksi tuottamaan tasapuolista uutisointia. Lukijalle olisi siis reilua tietää, mihin päin toimittaja jutuissaan ihan tahtomattaankin vetää.
 
Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että medioilla on arvomaailmansa tai jopa poliittinen linjansa niin kauan kun nämä on tuotu näkyville. Sen sijaan kun väitetään, että oltaisiin täysin puolueettomia ollaan joko epärehellisiä tai eletään harhaisessa toimittajakuvassa, jossa toimittajat ovat ihmisille tyypillisten piirteiden yläpuolella.
Niinkuin 339-DF aiemmin kirjoitti, HBL:n kanssa on helppoa, kun se ei peittele agendaansa olla suomenruotsalaisuuden puolella.

Minä laajennan tämän näennäisen puolueettomuuden myös suunnittelijoihin ja insinööreihin. Heidän kanssaan – tai meidän kanssamme – on sama tilanne. Kyllä mekin vaaleissa jotakuta äänestämme. Ja kun tutkijat ovat todenneet, että suurella osalla äänestäjistä ensisijainen äänestyspäätöksen peruste on valita puolue, niin onhan se kanta silloin suunnittelijoilla ja insinööreilläkin. Ja lääkäreillä sekä kaikilla muillakin ammattiryhmillä.

Ja samalla tavalla kuin toimittajat, muidenkin ammattien harjoittajat käyttävät poliittista aatevaltaansa. Suunnittelevat jotain omista arvoistansa lähtien, mutta selittävät, että näin on vain pakko tehdä, kun muuten ei muka voi tehdä. Jotkut tekevät niin tiedostamatta, jotkut tiedostaen.

On aivan selvä, että Lasse Männistöä kannattava liikenne-, silta- tai kaavasuunnittelija pohtii, miten saada Kruunuvuoren sillalle autot kun vihreiden kannattajat eivät edes pohdi ratkaisua sille, miten silta ja sen liittymät molemmin päin voidaan tehdä niin, että autoilla voi oikaista ohi Herttoniemen. Männistöläisten mielestä joukkoliikenteen käyttäjät oikeastaan joutavat hyvin kiertämään liityntäliikenteellä ja metrolla, joten aluksi sillalle ei edes tarvita ratikan raiteita. Vaan vasta joskus, kun autosillan joukkoliikenteen käyttäjämäärä on noussut tarpeeksi suureksi.

Eli ei ongelma ole pelkästään toimittajien piilotetuissa arvoissa. Sama on kaikissa ihmisissä.

Antero
 
Sanoisin myös, että tällä foorumilla vähän turhan hanakasti puhutaan jotain tiettyä agendaa ajavasta journalismista, kun kyse on vain huonolaatuisesta journalismista.
 
Minulla itselläni esimerkiksi ei ole mitään ongelmaa lukea ihmisten, jotka ovat kanssani eri mieltä asioista, kirjoittamia juttuja, mutta mikäli väitetään, etteivät kirjoittajan omat mielipiteet vaikuta lopputulokseen, katson, että minua pidetään typeränä tai väittäjä itse on sitä. Vaikka totta kai vaalisalaisuutta demokratiassa kannatan, oli Apusen avaus varsin perusteltu, mutta kohtasi toimittajissa "yllättäen" äärimmäistä vastarintaa. Kuitenkaan suomalaista toimittajakuntaa tuskin voi pitää puolueettomana, koska esimerkiksi toimittajilta kysyttäessä sana 'perussuomalaiset' oli yksi vastenmielisimmistä. Ottamatta mitään kantaa nykyiseen puoluepolitiikkaan väitän, ettei tämmöinen toimittajapohja kykene ihmisen omien rajojen vuoksi tuottamaan tasapuolista uutisointia. Lukijalle olisi siis reilua tietää, mihin päin toimittaja jutuissaan ihan tahtomattaankin vetää.

Casessa Aamulehti vs. Tampereen raitiotie on kyllä aika vahvoja epäsuoria viitteitä siitä, että kyseessä eivät ole kenenkään yksittäisen toimittajan omat henkilökohtaiset mielipiteet tai maailmankuva vaan nimenomaan toisen päätoimittajan Jorma Pokkisen näkemykset ja sitä kautta lehden virallinen linja. Käsitykseni on että toimittajat saavat tavalla tai toisella "isällistä" ohjausta päätoimittajalta sen suhteen mikä näkökulma jutuissa pitää ottaa ratikkaan, ja tämän mukaan jokainen uraansa arvostava toimittaja sitten kirjoittaa olivat henkilökohtaiset mieltymykset mitä hyvänsä. En pysty todistamaan tätä, mutta tämän puolesta puhuu moni yksittäinen havainto vuosien varrelta.

Minulla ei ole ongelmaa sen suhteen jos yksittäisellä toimittajalla on mielipiteitä ja tämä tuo ne esiin. Mutta lähes monopoliasemassa oleva maakunnan ykköslehti on niin vahva mielipidevaikuttaja, että on epäilyttävää ellei jopa epäeettistä että lehti vetää omaa linjaansa suhteessa julkisiin hankkeisiin, ja vielä epäsuorin keinoin kuten juttujen näkökulmia valikoimalla ja toista näkemystä törkeästi mollaten.
 
Takaisin
Ylös