Viestiketju: Roomalaiset numerot

Alunperin kirjoittanut tlajunen

Kyse oli neljästä pienestä i-kirjaimesta. Kummssakaan linkistäsi ei löydy sellaista. "IIII" toki löytyy jo mainituista kelloista, ja "iii" ihan vaikkapa sivunumeroinnista.

Tällainen löytyi, lisätiedoksi kiinnostuneille:
http://www.ubr.com/clocks/frequently...ock-dials.aspx

Pidän edelleenkin kiinni siitä että IV on korrekti muoto, mutta lukiessani tuota sivua tuli mieleen, että olen tainnut jossain piirtokirjoituksissa itsekin nähdä muodon IIII. Tämä ei ole kuitenkaan riittävä perustelu väittää, että se olisi nykyään korrekti muoto, saati sitten kauhistus kuten IIIII (tai iiiii), jollaista ei kai tiedetä tavatun missään.

Mielenkiintoista kuitenkin havaita, että tämä on askarruttanut ihmisiä näinkin laajasti myös muualla.

Alunperin kirjoittanut ess

Tuo vähennyslogiikka on vaan niin epämääräinen että sitä ei välttämättä haluta käyttää. Voisiko kahdeksan olla siis myös IIX? Tai neljä VIX?

Minusta se ei ole yhtään epämääräinen. Vain yhden merkin saa laittaa vähennystä osoittamaan, ja se pitää olla sen sen "kymmenkerran perusyksikkö", joita ovat I, X ja C. Roomalaiset numerothan ovat desimaalijärjestelmä: kaikki dekadit merkitään erikseen. Ensimmäinen dekadi on I-IX, toinen X-XC, kolmas C-CM. Eli I:n saa vähentää vain kerran ja vain V:stä ja X:stä, ei muiden dekadien luvuista.

Mutta tämä on tämän lähteen (ei tieteellinen eikä esitä todisteita tästä) mukaan kuitenkin vain nykyaikainen tapa, ja roomalaiset itse käyttivät lukuja miten sattuu. Silloin pääsääntö on vain, että kun luku edeltää suurempaa, se vähennetään. Eli tosiaan, nuo molemmat esittämäsi tavat ovat sinänsä sallittuja. Itse logiikassa ei siinä silti minusta ole mitään epämääräistä.

---------- Viestit yhdistetty klo 22:21 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 22:19 ----------

Wikipediassa on kuitenkin ihan käyttöesimerkki neljästä C:stä peräkkäin (joka on ihan sama asia sinänsä kuin neljä I:tä): http://en.wikipedia.org/wiki/File:Ad...donCloseup.jpg

No kun roomalaisia numeroita on rajallinen joukko, niin säännön voi toki ilmaista helposti jokaiselle tapauksellekin erikseen:

- Yhden I:n saa laittaa V:n tai X:n edelle, jolloin I vähennetään V:stä tai X:stä. Jos X:iä on useampi, I laitetaan viimeisen X:n edelle.
- Yhden X:n saa laittaa L:n tai C:n edelle, jolloin X vähennetään L:stä tai C:stä. Jos C:itä on useampi, X laitetaan viimeisen C:n edelle.
- Yhden C:n saa laittaa D:n tai M:n edelle, jolloin C vähennetään D:stä tai M:stä. Jos M:iä on useampi, C laitetaan viimeisen M:n edelle.

Muita vähennyssääntöjä ei ole, ja näitä sääntöjä lukuun ottamatta numeroiden pitää olla suurimmasta pienimpään.

Yhtään epämääräisyyttä ei jää jäljelle. Ja tämä on siis se nykyaikainen sääntö. Kuten edellä totesin, roomalaiset itse käyttivät vähennystapaa vapaammin. Mutta ei siinäkään mitään epämääräisyyttä sinänsä ole. Täytyy vain hyväksyä se asia, että yhdelle numerolle on monta vaihtoehtoista ilmaisutapaa. Sama pätee periaatteessa hinduarabialaisten numeroiden nykyaikaiseen ilmaisuun, erilaisia matemaattisia ilmaisuja hyväksi käyttäen. 1903 voidaan esimerkiksi ilmaista yhtä hyvin 1903 kuin 1,903e3. Ero roomalaisiin numeroihin on, että dekadien sisällä ei ole aritmeettisia operaatioita. Jos olisi, voisi ilman tuota e-notaatiotakin periaatteessa sanoa, että 1903 voidaan yhtä hyvin ilmaista ilmaisulla 2000 - 97. Siitähän roomalaistenkin vapaassa notaatiossa on kyse.

Ja aritmetiikka menisi toki hyvin vaikeaksi roomalaisin numeroin jo siitä syystä, ettei 0:lle ja 1000:ta suuremmille dekadeille ole ilmaisuja. Hinduarabialainen notaatio onkin ylivoimainen ennen kaikkea siinä mielessä, että jokainen dekadi ilmaistaan samalla tavoin erikseen. Roomalaiset kun nimesivät ne eri kirjaimin. Mikäli tämä virhe korjattaisiin ja nolla lisättäisiin, aritmetiikka olisi roomalaisin numeroin ihan yhtä helppoa kuin hinduarabialaisittainkin. Tosin vähän vaivalloinen kirjoittaa. Hahmotus aluksi todella vaikeaa, mutta on vaikea simuloida sitä, miten ne toimisivat jos niihin on lapsesta asti aivot viritetty.

Joukkoliikennettä ajatellen mielenkiintoinen tieto on, että Madridin metrossa käytettiin 80-luvun alkuvuosiin asti linjatunnuksina roomalaisia numeroita ja vasta siitä eteenpäin arabialaisia numeroita.

Lähde:
http://www.amazon.es/90-años-metro-e.../dp/8498730899

Alunperin kirjoittanut janihyvarinen

Joukkoliikennettä ajatellen mielenkiintoinen tieto on, että Madridin metrossa käytettiin 80-luvun alkuvuosiin asti linjatunnuksina roomalaisia numeroita ja vasta siitä eteenpäin arabialaisia numeroita.

Samoin Berliinissä vuoteen 1966 saakka, tosin vain osoittamaan kirjaintunnuksisten linjojen haaroja. (Lähde)

Alunperin kirjoittanut tlajunen

En löytänyt netistä pikaisesti googleamalla esimerkkiä "iiii":n käytöstä. Monissa kelloissa on "IIII", ja eräissä yhteyksissä järjestyslukuna käytetään muotoa "iiij" (joissa kahdeksas on VIII tai viij).

IV merkitään kelloissa usein mielellään IIII, koska se sijaitsee kellotaulun alaosassa ja on siten tavallisesti lähes ylösalaisin. Tällä pyritään välttämään sekoittuminen VI:n kanssa, joka sekin on siinä lähistöllä, myöskin osapuilleen ylösalaisin. Jos vielä kyseessä on muodoltaan pyöreä kello, jota pidetään kädessä, sekoittumiseen voisi olla oikea riskikin ehkä.

Alunperin kirjoittanut SD202

Olen samaa mieltä. IV A -olutta olen juonut monesti, mutta en vielä kertaakaan IIII A -olutta.

Entäs iii)-olutta tai iiii)-olutta?