Vartiosaari, Helsinki

Viheralueita tuntuu Helsingissä kyllä olevan yllinkyllin, mutta kohtuuhintaisista asunnoista on pulaa. Näin joskus luvun, että vain 8% kaupungin vuokra-asunnon hakijoista saa asunnon - toki lukemaa vääristää kaikki sisään jätetyt "lottokupongit" jossa haetaan paraatipaikalta itselle vaihtoasuntoa. (Tuo 8% perustuu vahvaan muistikuvaan vain.)
Tämä ei selitä, miksi juuri Vartiosaari on maalitauluna, eivätkä nämä yllin kyllin riittoisat muut viheralueet.
Kohtuuhintaisten asuntojen puuttuminen vaikeuttaa myös matalapalkka-aloilla työskentelevien muutto/asumismahdollisuuksia pääkaupunkiseudulla. Omistusasuminen ei enää monelle ole vaihtoehto, kun hinnat alkaa karata lapasista. Yksityiset vuokranantajatkin repii aikamoisia vuokria asunnoista.
Tämäkään ei vaadi nimenomaan Vartiosaaren täyttämistä. Kaikki halukkaat ja matalapalkkaiset eivät mahdu seudun ytimeen millään, vaikka kuinka rakennettaisiin uusia (lue: yhtä kalliita) asuntoja lisää. Sen sijaan voidaan katsoa alueita seudun aluekeskusten ympäriltä, joista löytyy jo lähes kaikki Helsingin keskustan palvelut ja on yhteyksiä joka ilmansuuntaan, eikä vain ruuhkaiselta niemeltä poispäin. Näitä aluekeskuksia ei ole edes tarpeeksi, vaan aivan uutta (lue: Östersundom) kaivataan. Kortteli- ja townhouse-rakentamista alueen keskelle ja omakotitalorakentamista kunnon pihoineen alueen laitamille - nimittäin kohtuuhintaiset omakotitalot ovat vielä kerrostalojakin harvemmassa. Östersundomissa, Espoossa, Sipoossa ja Kirkkonummella olisi myös kysyntää sekä tilaa uusille omakotitaloille, koska tyypillinen omakotitaloasuja suostuu asumaan kauempana keskuksista. Östersundom olisi vain Helsingin "viimeinen" mahdollisuus saada kohtuuhintaisia ja mukavia omakotitaloja.
Ihan hyvä, että nyt on oikeasti päätetty alkaa rakentamaankin fiksusti ja tiiviisti kaupunkia. Toivottavasti ei vain sitten tule sitä peruslähiöö vaan laadukasta kantakaupunkimaisuutta itäänkinpäin, raitiovaunuineen. Myös muutamia Neukkukuutio lähiöitä voisi pistää maantasalle ja uudelleenrakentaa, kaikkien muiden suunnitelmien lisäksi.
Uudisrakentaminen vähentäisi kohtuuhintaisia kaupungin vuokra"neukkukuutioita" eli vähentää matalapalkkaisten muuttomahdollisuuksia entisestään. Ja miten nämä uudisrakennetut asunnot tuottaisivat itsensä takaisin, ellei myymällä ne kylmällä rahalla tai nostamalla vuokria yli matalapalkkaisten tason? Toki tässä on hyviäkin puolia, kaupungin profiilin nostattaminen esimerkiksi.
Hieno paikkahan tuo Vartiosaari oli, kun siellä kerran tuli käytyä vuosia takaperin, mutta eipä se mikään suuri menetys ole jos se laadukkaasti rakennetaan sitten joskus. Saariahan Helsingin edustalla riittää.
Saaret ovat aina pussinperiä ja pitkän päälle siispä huonompia asuinalueita, kuin mantereen solmukohdat, joilla on nyt pk-seudulla liikennevihreää ja muuten rakentamatonta virkistyskäyttökelvotonta viheraluetta. Virkistysalueet ovat virkistysalueita, ja kuten Salomaa totesi, on jo keskusteltava siitä, missä vaiheessa niiden täyttö Helsingin osalta on lopetettava (nyt ei siis poissuljeta muiden viheralueiden rakentamista). Liikarakentamista kun ei voi enää perua.
 
Tämä ei selitä, miksi juuri Vartiosaari on maalitauluna, eivätkä nämä yllin kyllin riittoisat muut viheralueet.

Tuo johtuu siitä, että Vartiosaari on hyvällä paikalla, rakentamalla ratikka Laajasalon ja Vartiosaaren kautta Vuosaareen saadaan uusi hyvä käytävä, joka on lähellä keskustaa. Toiseksi. Vartiosaarella ei tällä hetkellä ole paljonkaan käyttöä, muutama talo ja asukas. Sitä ei myöskään ole suojeltu eikä sillä ole mitään erityistä luontoarvoa, samanlaisia saaria on vaikka kuinka paljon Suomenlahdella.

Jos katsotaan vaikeampia kaupungin tiivistämisprojektia, esimerkiksi Vanhankaupungilahden täyttämisellä saataisiin paljon rakennusmaata eikä siitä kärsisi kuin pari hassua siivekästä, mutta jostain syystä linnunsuojelualueita halutaan ylläpitää keskellä kaupunkia, vaikka linnuillahan on siivet ja merenlahtia riittää. Sama tilanne on muuten vielä enemmän Laajalahdenkin kanssa, ihan tavallinen merenlahti, jossa on muutama siivekäs ja siksi pitäisi olla rakentamatta asuntoja. Vaikka voi olla että Laajalahden suojelupäätös lähivuosikymmeninä tulee uudelleen käsiteltäväksi, kaksi suojeltua merenlahtea keskellä suurkaupunkia on jo sulaa hulluutta.
 
Pari taustatietoa tähän keskusteluun: Laajasalontien muuttamista luonteeltaan kaupunkikaduksi suunnitellaan ja sen varren ympäristöä kaavoitetaan. Virasto on alustavasti lupaillut tuoda asiasta tarkempaa tietoa kaupunkisuunnittelulautakunnalle talvella 2014. Kadun varrelle tullee asukkaita noin 5000 asukkaalle. Lisäksi Yliskylän keskuksen tiivistäminen on suunnitelmissa. Tämän aikataulusta minulle ei ole tarkkaa tietoa.

Nämä molemmat projektit voidaan toteuttaa asemakaavoilla ja siksi on todennäköistä, että ne ehditään kaavoittamaan ja ehkä jopa rakentamaan ennen kuin Vartiosaaren kaavoitus on siinä pisteessä, että siellä päästään rakentamaan ensimmäistäkään taloa.

Nyt hyväksyttiin vasta Vartiosaaren osayleiskaavan suunnitteluperiaatteet (sen jälkeen ainakin osayleiskaavaluonnos, osayleiskaava, muistutuksista tehdyt muutokset ja mahdolliset lisäkierrokset näytettävänä). Osayleiskaavan tekeminen on hidas prosessi, johon menee helposti 5-10 vuotta aikaa. (Oma kysymyksensä on pitäisikö sen olla nopeampaa - ja miten prosessia voisi nopeuttaa).

Oltaneen selvästi 2020-luvun puolella ennen kuin Vartiosaaren rakentaminen alkaa. Yleiskaavan pohjalta tuleva rakennusmaa kestänee helposti viitisen vuotta pidempään.

Lopuksi vielä: on ihan hyvä kysymys pitäisikö Vartiosaaren olla kokonaisuudessaan Seurasaarimainen virkistysalue vai tiiviiksi kaavoitettu kaupunginosa. Molempiin on ihan hyvät perusteet. Väestötiheys rakennetulla alueella on siis ihan kohtuullisen korkea (toki voisi ehkä olla vähän korkeampikin). Oma kysymyksensä on myös se, että olisiko saari pitänyt alunperin kaavoittaa vielä tiiviimmin ja laajemmin, jos sitä lähdetään rakentamaan.

Rakennettu alue on kooltaan noin 40 hehtaaria ja siihen on suunniteltu 5000-7000 asukkaan kaupunginosaa. Tuo tuottanee aamuruuhkassa noin 500-700 ratikkamatkaa aamun ruuhkatunnin aikana. Pitää muuten varautua niihin isompiin ratikoihin. Ja varmistaa, että Laajasalon läpi ajava ratikka on luonteeltaan nopea ja luotettava. Täällä ei voida elää minkään huonojen kompromissiratkaisujen kanssa. Porton metro voisi olla aika luonteva lähtökohta järjestelmälle.
 
Tuo johtuu siitä, että Vartiosaari on hyvällä paikalla, rakentamalla ratikka Laajasalon ja Vartiosaaren kautta Vuosaareen saadaan uusi hyvä käytävä, joka on lähellä keskustaa. Toiseksi. Vartiosaarella ei tällä hetkellä ole paljonkaan käyttöä, muutama talo ja asukas. Sitä ei myöskään ole suojeltu eikä sillä ole mitään erityistä luontoarvoa, samanlaisia saaria on vaikka kuinka paljon Suomenlahdella.
Vuosaareen on jo käytävä, joka ei ole lainkaan tukossa eikä kierrä vaan tulee suhtsuoraan keskustasta - raitiovaunu ei säästäisi Vuosaarelaisten aikaa niin paljon, että se kannattaisi. Ja alkuperäisen käytävän (Itäväylä-Vuotie) varrella on täydennysrakennustilaakin. Uuden käytävän saa paljon helpommin rakentamalla ratikka bulevardi-Lahdenväylän, bulevardi-Porvoonväylän, bulevardi-Vihdintien jne. keskelle. Uutta asuintilaa varten ei tarvitse tuhota huviloita, maisema-arvoja eikä virkistysalueita tai täyttämällä merta.
Jos katsotaan vaikeampia kaupungin tiivistämisprojektia, esimerkiksi Vanhankaupungilahden täyttämisellä saataisiin paljon rakennusmaata eikä siitä kärsisi kuin pari hassua siivekästä, mutta jostain syystä linnunsuojelualueita halutaan ylläpitää keskellä kaupunkia, vaikka linnuillahan on siivet ja merenlahtia riittää. Sama tilanne on muuten vielä enemmän Laajalahdenkin kanssa, ihan tavallinen merenlahti, jossa on muutama siivekäs ja siksi pitäisi olla rakentamatta asuntoja. Vaikka voi olla että Laajalahden suojelupäätös lähivuosikymmeninä tulee uudelleen käsiteltäväksi, kaksi suojeltua merenlahtea keskellä suurkaupunkia on jo sulaa hulluutta.
Mereen rakentaminen ei ole halpaa lystiä, joten vielä kannattaa keskittyä vapaisiin "turhiin" viheralueisiin. Kun tila on totaalisesti loppu, kannatan kyllä lahtien harkittua kaventamista.
 
Toiseksi. Vartiosaarella ei tällä hetkellä ole paljonkaan käyttöä, muutama talo ja asukas. Sitä ei myöskään ole suojeltu eikä sillä ole mitään erityistä luontoarvoa, samanlaisia saaria on vaikka kuinka paljon Suomenlahdella.
Jos ei halua ottaa selvää tosiasioista, tai ei kerta kaikkiaan niistä välitä, niin olkoon sitten niin.
Alla lainaus ja jopa Helsingin Kokoomukselta on tullut luontoarvoja erityisesti arvostava lausunto. Saaressa on parikymmentä suojeltua rakennusta.
Mutta jos ei halua välittää totuudesta, niin voi voi.

Viherkehä Wiki sanoi:
Vartiosaaressa on neliökilometrin alalla vaihteleva topofrafia ja monia erilaisia luontotyyppejä, joita kulttuurivaikutus edelleen rikastaa. Alueella on muun muassa arvokkaita lehtoja ja laidunmaata sekä vanhan metsän piirteitä omaava kallioylänkö. Saaren korkeimmalta kalliolta on maisemallisesti merkittävä näköala Helsingin itäsaaristoon. Koko saari on tärkeää lepakkoaluetta. Vartiosaaressa on Suomen ainoa tunnettu rantaruttojuuren kasvusto ja monipuolinen linnusto. Geologisia kohteita ovat muun muassa siirtolohkareet, hiidenkirnu ja Litorina-meren aikainen muinaisranta.
 
Asuntojen kohtuuhintaisuuden turvaaminen on huono peruste Vartiosaaren rakentamiselle. jossain vaiheessa Helsinki on täyteen rakennettu kuitenkin. Silloinko sitten alkaa keskupuiston rakentaminen pala kerrallaan jotta saadaan kohtuuhintaisia asuntoja.

Tuo tiivistäminen on mantra jota hoetaan. Rakentaa voidaan myös väljästi. Etelä-Haaga, Länsi-Herttoniemi, Konala, Munkkivuori jne ovat väljemmin rakennettuja ja viihtyisämpiä asua. Viheraluetta pitää jättää myös talojen väliin.
 
Tuo tiivistäminen on mantra jota hoetaan. Rakentaa voidaan myös väljästi. Etelä-Haaga, Länsi-Herttoniemi, Konala, Munkkivuori jne ovat väljemmin rakennettuja ja viihtyisämpiä asua. Viheraluetta pitää jättää myös talojen väliin.

Nuo alueet ovatkin turhan löysästi rakennettuja. Kaavoituksella tuohon voidaan toki vaikuttaa. Kun tuplataan rakennusoikeus kaikille tonteille ja nostetaan maksimaalista kerrosten lukumäärää viiteen tai kuuteen, johon alkavat talot kasvamaan. Toki tuohon on syytä yhdistää myös porkkanoita, joilla kaupungin vuokratonteillekin saadaan lisää asuntoja.
 
Viheraluetta pitää jättää myös talojen väliin.

Ei pidä. Ei todellakaan pidä. Yksityinen piha on kaikista huonointa tilankäyttöä kaupungissa. Vielä huonompi kuin aiheesta pilkattu maanpäällinen parkkipaikka. Sillä on vain pari käyttäjää, jotka viettävät suurimman osan ajastaan jossain muualla kuin pihallaan. Puoliyksityinen taloyhtiön piha on vain vähän parempi, silti ala-arvoisen huonoa tilaa. Varsinkin aidattuna, aktiivisesti pilaten läpikulkevien kävelymatkat. Kaupungissa viheralueiden pitää olla yleisiä, suurten ihmismassojen saavutettavissa olevia puistoja jotka ovat paitsi helposti saavutettavissa, myös houkuttelevia.

Talojen välissä ei pidä olla kuin kolmas talo, käytännöllisyyden rajoissa. Näin minimoidaan yksityinen tila ja maksimoidaan yleinen tila. Näin luodaan viihtyisää kaupunkia jossa on yhtäaikaa sekä suuret määrät asukkaita, että myös paljon tilaa viihtyä.

Odotan edelleen keskustelun viherterroristeilta, että mitkä mahtavat olla hyväksyttävät kaupunkiviheralueiden mittasuhteet ja sijainnit. "Nykytilanne on hyvä" ei kerro mitään, raakoja lukuja pöytään. Neliökilometrejä, kävelymatkoja.

Minusta hyvä puisto on puolisen kilometriä kotoa, ja sen tuntumassa on kattavasti palveluja kuten kahviloita ja kirjasto. Puistolla ei mielestäni tarvitse olla kokoa kuin korkeintaan sata metriä suuntaansa, minimissään joku muutaman puistonpenkin vetävä puutarha.
 
Ei pidä. Ei todellakaan pidä. Yksityinen piha on kaikista huonointa tilankäyttöä kaupungissa. Vielä huonompi kuin aiheesta pilkattu maanpäällinen parkkipaikka. Sillä on vain pari käyttäjää, jotka viettävät suurimman osan ajastaan jossain muualla kuin pihallaan. Puoliyksityinen taloyhtiön piha on vain vähän parempi, silti ala-arvoisen huonoa tilaa. Varsinkin aidattuna, aktiivisesti pilaten läpikulkevien kävelymatkat. Kaupungissa viheralueiden pitää olla yleisiä, suurten ihmismassojen saavutettavissa olevia puistoja jotka ovat paitsi helposti saavutettavissa, myös houkuttelevia.

Talojen välissä ei pidä olla kuin kolmas talo, käytännöllisyyden rajoissa. Näin minimoidaan yksityinen tila ja maksimoidaan yleinen tila. Näin luodaan viihtyisää kaupunkia jossa on yhtäaikaa sekä suuret määrät asukkaita, että myös paljon tilaa viihtyä.

Odotan edelleen keskustelun viherterroristeilta, että mitkä mahtavat olla hyväksyttävät kaupunkiviheralueiden mittasuhteet ja sijainnit. "Nykytilanne on hyvä" ei kerro mitään, raakoja lukuja pöytään. Neliökilometrejä, kävelymatkoja.

Minusta hyvä puisto on puolisen kilometriä kotoa, ja sen tuntumassa on kattavasti palveluja kuten kahviloita ja kirjasto. Puistolla ei mielestäni tarvitse olla kokoa kuin korkeintaan sata metriä suuntaansa, minimissään joku muutaman puistonpenkin vetävä puutarha.
Juurikin Helsingin kantakaupunki on tätä kuvailemaasi onnelaa. Lähipuistot ovat max 1 korttelin kokoisia ja metsään täytyy matkustaa. Ikkunasta näkyy naapurin ikkuna. Jotkut pitävät tälläisestä alueesta, mutta laitama-alueilla voidaan toteuttaa myös väljempää rakentamista. Olen samaa mieltä siitä, että yksityiset suljetut pihat ovat huono ratkaisu julkisen tilan kannalta, mutta yleisiä kaikkien käytössä olevia pihoja ja puistoja tarvitaan - ja niitä asuntojakin niiden lomaan, ei päinvastoin.

Myllypuro on mielestäni Länsi-Herttoniemen ja ohella onnistunut esimerkki kerrostalorakentamisesta: väljää, mutta pihat ovat yleisiä ja vapaasti samoiltavissa. Vaikka taloilla on etäisyyttä toisiinsa, eivät lähimetsät/puistot ole silti kaukana. Palvelut tarjoaa keskitetysti ostoskeskus ja lähikauppa/kaupat. Ja jos asuntoja halutaan lisää, äsken myös erään myllypurolaisen taloyhtiön suosima ratkaisu, lisäasuinkerros joko vintille tai talon jatkeeksi, on paras kompromissi. Kerros tuottaa rakennuskustannuksensa moninkertaisena takaisin ja sieltä on hienot näköalat vihreään kaupunginosaan. Kaupunginosa sai heti valmistuessaan kiitosta sen luonto- ja liikuntatarjonnastaan ja suurin osa sen asukkaista asuu (mututuntuman mukaan) nimenomaan mieluummin myllypuromaisella, kuin kantakaupunkimaisella asuinalueella. Länsi-Herttoniemi ja Myllypuro ovat mielestäni myös arvostettuja alueita, eli niissä kokonaisuus on onnistunut.

Viihtyisä kaupunki vaatii mielestäni monenlaisia asuin- ja virkistysalueita: mielestäni Helsinkiin on kokoontunut hienosti monenlaista asuinympäristöä ja kaikilla on kannattajansa. Onhan Marjaniemikin palveluton (poisluk. uimaranta), yksityispihallinen omakotitaloalueensa ja sillekin riittää silti suosionsa - joka tontti on asutettu ja arvokas. Väite, että koko kaupungin pitäisi olla tiivistä kerrostaloaluetta ilman virkistysalueita pelkkine pikku puistikkoineen aina rajalle asti ja sen jälkeen aarnimetsää (mihin pitäisi kaikkien matkustaa sinne halutessaan) on mielestäni absurdi.
 
Miten muka kantakaupungissa ei ole virkistysalueita? Sinnehän menee koko työssäkäyntialue viikonloppuisin virkistymään. En näe eroa sillä, että ihmisten pitää matkustaa virkistymään kaupunkiin, kuin että ihmisten pitää matkustaa virkistymään aarnimetsään. Kaupungilla on kuitenkin enemmän funktioita kuin pelkästään ulkoillen virkistyminen, joka on kovin pieni osa jokapäiväisestä rutiinistamme.
 
Miten muka kantakaupungissa ei ole virkistysalueita? Sinnehän menee koko työssäkäyntialue viikonloppuisin virkistymään. En näe eroa sillä, että ihmisten pitää matkustaa virkistymään kaupunkiin, kuin että ihmisten pitää matkustaa virkistymään aarnimetsään. Kaupungilla on kuitenkin enemmän funktioita kuin pelkästään ulkoillen virkistyminen, joka on kovin pieni osa jokapäiväisestä rutiinistamme.
Näissä molemmissa on etunsa, ja ne yhdistyvät hyvin luodussa lähiössä. Tästä kertoo sekin, kun on paljon lähiössä asuvia, jotka voivat olla vapaa-ajastaan reippaasti suurimman osan oman asuinalueensa ympäristössä käymättä keskustassa tai aarnimetsässä. Ja kun asuu näiden välissä, on tarjolla hyvät liikenneyhteydet mutta ei huonoja puolia, kuten ruuhkaa, ahtautta ja huonolaatuista hengitysilmaa.
 
N

Kaupunkisuunnittelussa raitiovaunu olisi asukkaita varten eikä asukkaat raitiovaunua varten. Kun välillä näyttää siltä että kaavoitetaan Vartiosaari täyteen asukkaita, jotta olisi helpompi saada raitiovaunuyhteys.

Raitiotie Laajasaloon ei synny ilman siltaa, koska raitiovaunu ei lennä. Ja silta on ollut vastatuulessa etupäässä sen kalleuden takia. Sillan itäpäähän tarvittaisiin siis enemmän asukkaita kuin mitä pelkästään Laajasalossa ja Kruunuvuorenrannassa tulisi olemaan, että silta kannattaisi. Problematiikka on aika samankaltainen kuin länsimetron kohdalla. Espoossa on vastustettu uusien asuinalueiden rakentamista metron kylkiäisenä Nittykumpuun (nykyisten autokauppojen kohdalle) ja Suomenojaan (jätevedenpuhdistamon paikalle) sekä tornihotellia Westendiin ym ym mutta vastarinta alkaa laantua. Helsinki ottanee paikan kaupunkina jossa ovat kiihkeimmät vastustajat. Ehkä he ovat entisiä espoolaisia ;)

t. Rainer
 
Kyllä suuresta osasta kantakaupunkia pääsee melko nopeasti keskuspuistoon vaikkapa ratikalla. Jos tykkää hölkätä, niin Töölönlahden seutu on ihanteellista siihen tarkoitukseen. Sitten on vielä vaikkapa Arabianranta. Jos kantakaupungissa asuu puiston laidalla, niin ei ne naapuritalon ikkunat mitenkään liian lähellä ole ja kantakaupungista löytyy paljon rauhallisia katuja ja kujia, joten kyllä kantakaupunki on melko miellyttävää asumisympäristöä. Kantakaupungin etuna lähiöihin on vielä sen vanhempi rakennuskanta ja se että kantakaupunki on todella kaupunkimainen kun taas monet lähiöt ovat aivan liian hajanaisesti rakennettuja ja ne avoimet parkkikentät vielä pahentavat tilannetta. Kyllä sotien jälkeen on rakennettu myös ihan kohtuullisen mukavan näköisiä taloja ja välillä niiden sijoittelukin on järkevää, mutta kyllä kaupunki-ilmeeltään kantakaupunki lähiöt yleisesti ottaen voittaa.

Vartiosaaresta puolestaan voisi saada todella ihanteellisen asuinalueen. Sen rannat toimisivat virkistysalueena, kun asutus olisi kompaktisti keskitetty saaren keskiosiin. Saari olisi vielä sen kokoinen, että rannalle olisi aina lyhyt matka. Jos vielä tuonne saisi ratikkayhteyden, niin tuosta voisi saada hyvinkin aikaan esikaupunkialueiden viihtyisimmän asuinalueen. Kyllä sitä on paljon pelloille ja metsiin pystytettyjä lähiöitä, mutta tuollaisia kompakteja saaria, jonne vielä pääsisi ratikalla, ei niin paljon olekaan.
 
Juurikin Helsingin kantakaupunki on tätä kuvailemaasi onnelaa. Lähipuistot ovat max 1 korttelin kokoisia ja metsään täytyy matkustaa. Ikkunasta näkyy naapurin ikkuna. Jotkut pitävät tälläisestä alueesta, mutta laitama-alueilla voidaan toteuttaa myös väljempää rakentamista. Olen samaa mieltä siitä, että yksityiset suljetut pihat ovat huono ratkaisu julkisen tilan kannalta, mutta yleisiä kaikkien käytössä olevia pihoja ja puistoja tarvitaan - ja niitä asuntojakin niiden lomaan, ei päinvastoin.

Myllypuro on mielestäni Länsi-Herttoniemen ja ohella onnistunut esimerkki kerrostalorakentamisesta: väljää, mutta pihat ovat yleisiä ja vapaasti samoiltavissa. Vaikka taloilla on etäisyyttä toisiinsa, eivät lähimetsät/puistot ole silti kaukana. Palvelut tarjoaa keskitetysti ostoskeskus ja lähikauppa/kaupat. Ja jos asuntoja halutaan lisää, äsken myös erään myllypurolaisen taloyhtiön suosima ratkaisu, lisäasuinkerros joko vintille tai talon jatkeeksi, on paras kompromissi. Kerros tuottaa rakennuskustannuksensa moninkertaisena takaisin ja sieltä on hienot näköalat vihreään kaupunginosaan. Kaupunginosa sai heti valmistuessaan kiitosta sen luonto- ja liikuntatarjonnastaan ja suurin osa sen asukkaista asuu (mututuntuman mukaan) nimenomaan mieluummin myllypuromaisella, kuin kantakaupunkimaisella asuinalueella. Länsi-Herttoniemi ja Myllypuro ovat mielestäni myös arvostettuja alueita, eli niissä kokonaisuus on onnistunut.

Miten voidaan mitata ihmisten arvostuksia luotettavasti? Minusta yksi hyvä mittari on, miten paljon ihmiset ovat valmiita maksamaan jostain palvelusta tai asuinympäristöstä.

Helsingissä raha, tuo armoton arvostuksen mitta kertoo, että ihmiset haluavat asua paljon ennemmin kantakaupungissa kuin vaikka Myllypurossa. He ovat nimittäin valmiita maksamaan kantakaupungin asunnoista paljon enemmän. Sama ilmiö näkyy muuallakin Euroopassa, korttelikaupunki houkuttaa ihmisiä enemmän kuin vehreät lähiöt.

Toki makuja on monenlaisia, mutta kyllä minä mieluummin yrittäisin tehdä uusista alueista Punavuoria tai Kallioita kuin Myllypuroja tai Länsi-Herttoniemiä. Tiheää kaupunkia on nykyään niin vähän tarjolla.

Viihtyisä kaupunki vaatii mielestäni monenlaisia asuin- ja virkistysalueita: mielestäni Helsinkiin on kokoontunut hienosti monenlaista asuinympäristöä ja kaikilla on kannattajansa. Onhan Marjaniemikin palveluton (poisluk. uimaranta), yksityispihallinen omakotitaloalueensa ja sillekin riittää silti suosionsa - joka tontti on asutettu ja arvokas. Väite, että koko kaupungin pitäisi olla tiivistä kerrostaloaluetta ilman virkistysalueita pelkkine pikku puistikkoineen aina rajalle asti ja sen jälkeen aarnimetsää (mihin pitäisi kaikkien matkustaa sinne halutessaan) on mielestäni absurdi.

Olen samaa mieltä siitä, että kaupunkiin mahtuu monenlaisia alueita, juuri siksi Vartiosaari kannattaakin rakentaa, jotta tarjolla olisi jotain muutakin asumista kuin metsäisiä lähiöitä, joissa luonto on kyllä lähellä. Mutta jotka eivät ainakaan asuntojen hintojen perusteella houkuta asukkaita.
 
Miten voidaan mitata ihmisten arvostuksia luotettavasti? Minusta yksi hyvä mittari on, miten paljon ihmiset ovat valmiita maksamaan jostain palvelusta tai asuinympäristöstä.

Helsingissä raha, tuo armoton arvostuksen mitta kertoo, että ihmiset haluavat asua paljon ennemmin kantakaupungissa kuin vaikka Myllypurossa. He ovat nimittäin valmiita maksamaan kantakaupungin asunnoista paljon enemmän. Sama ilmiö näkyy muuallakin Euroopassa, korttelikaupunki houkuttaa ihmisiä enemmän kuin vehreät lähiöt.

Toki makuja on monenlaisia, mutta kyllä minä mieluummin yrittäisin tehdä uusista alueista Punavuoria tai Kallioita kuin Myllypuroja tai Länsi-Herttoniemiä. Tiheää kaupunkia on nykyään niin vähän tarjolla.
Kärjistäen: jos alettaisiin Nuorgamiin tekemään korttelikaupunkia, se ei olisi Helsingin vastaavan veroista. Helsingin keskustan hintataso johtuu suurimmaksi osaksi palveluista ja yrityksistä, jotka sinne ovat juurtuneet. Aluetta voi laajentaa, muttei vastaavanlaisia plänttejä kannata ampua haulikolla kauas kantakaupungista. Eli Vartiosaari ei saa omaa Stockaansa, rautatieasemaansa eikä omaa Kauppatoriaankaan. Sinne ei tule koskaan edes Itäkeskuksen palveluita, joten miksi yrittää mahdotonta? Sinne ei tule millään yhtä arvokkaita asuntoja kuin keskustassa vaan hinnasto on lähempänä esim. Aurinkolahtea ja Viikkiä. Lähiöistä, kuten myös Vartiosaaresta, on edelleen matkustettava keskustaan palveluiden luo ja aarnimetsään aarnimetsän luo.

Olen samaa mieltä siitä, että kaupunkiin mahtuu monenlaisia alueita, juuri siksi Vartiosaari kannattaakin rakentaa, jotta tarjolla olisi jotain muutakin asumista kuin metsäisiä lähiöitä, joissa luonto on kyllä lähellä. Mutta jotka eivät ainakaan asuntojen hintojen perusteella houkuta asukkaita.
Ainoa ratkaisu liian pieneen keskustaan on sen, ja muiden olemassa olevien aluekeskusten laajentaminen. Voidaan myös luoda uusia voimakkaita aluekeskuksia, mutta Vartiosaaresta sellaiseksi ei ole - sama, kun sanoisi että tehdään Marjaniemestä Itä-Helsingin suurin ja palvelurikkain kantakaupunkialue. Ei mitään järkeä. Keskustaa voi laajentaa monessa paikassa Vartiosaarta lähempänä, kuten Koivusaaressa (täyttömaan kera), bulevardisoimalla, Pitäjänmäellä, Meilahdessa jne. Laajasalosta voidaan tehdä suuri, tiiviisti ja korttelimaisesti raskaalla kädellä rakennettu suuri aluekeskus, mutta jospa jätettäisiin Vartiosaari sen ja Itä-Helsingin "Seurasaareksi"?
 
Takaisin
Ylös