Köyhyys on negatiivinen asia nykyisessä, toteutuvassa politiikassa.
Elinkustannusten pohja on säännelty varsin korkealle, joten vähätuloisella menee suuri osa tuloista suoraan pakollisiin elinkustannuksiin. Tämä on epäkohta, johon on pakko tarttua ennen kun epätoivoiset vähävaraiset alkavat asumaan laittomasti ja lainsuojattomasti. Epäkohtaan helppo ja toteutuskelpoinen ratkaisu on löysätä asumisen ylellisyystekijöiden minimivaatimuksia kautta linjan.
Kyllä pukumieskin käyttää joukkoliikennettä, jos se on hänelle paras ratkaisu liikkumiseen. Suunnittelun ei kannata milloinkaan perustua siihen, mitä kuvittelee toisten ihmisten haluavan ja tarvitsevan. Vähävarainen ja upporikas ovat molemmat ihmisiä, jotka kykenevät päättelemään itse mitä he haluavat ja tarvitsevat. Itse asiassa koko asumisen kalleus perustuu siihen, että normeihin ja lakeihin on kirjoitettu se, mitä ihmisten kuvitellaan haluavan ja tarvitsevan ilman poikkeuksia. Esimerkiksi auton tarpeellisuus on kirjattu näin. Autoihin sopii toki varautua: todellisen eikä kuvitellun kysynnän mukaan.