Viestiketju: Pääkaupunkiseudun sosioekonomiset erot alueittain

Tuskin sillä on hirveästi vaikutusta. Jakomäessä on mahtavat näköalat kallion huipulta ja reilusti vihreää talojen välissä, mutta ei se mikään huippukaupunginosa ole silti. Enemmän vaikuttanevat paikalliset palvelut ja tuetun asumisen määrä.

Minusta tuo näköalafetissi on lähinnä arkkitehtien projektiota tavalliseen tallaajaan, joka ehtii katsoa ulos ikkunastaan muutamia minuutteja päivässä kotiaskareiden ja muualla käymisen välillä. Ihmiset ovat perinteisesti tunkeneet itsensä kaupunkeihin, jotka ovat senaikaisen arkkitehtuurikäsityksen mukaan täysin ala-arvoisia. Sen takia keksittiin kaupunkisuunnittelu: jotta ihmiset voidaan pakottaa asumaan oikein. Nauti metsä- ja parkkipaikkanäköalastasi, tai muuten.

Kivistöön rakennetaan metrolähiötä, joten tulevaisuuden voi parhaiten nähdä tarkastelemalla muita pk-seudun metrolähiöitä, jotka ovat vastaavalla etäisyydellä keskustasta. Hiekkaharju ja Koivukylä, Vantaankoski ja Martinlaakso lienevät lähimmät verrokit, rantaradan ja metron varrella voi hakea vertailukohtia myös.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että pk-seudulla ei pitäisi rakentaa kerrostaloja kehä2:n, olevan ja kuvitellun, ulkopuolelle. Asemanympäristöt 300:n metrin säteellä voisivat olla poikkeus, mutta eivät ole, kun niille ei osata suunnitella muuta kuin asfalttikenttiä ja liikennevihreää.

Alunperin kirjoittanut Minä vain

Miksi ihmeessä joku ostaisi kerrostaloasunnon Kivistöstä kalliimmalla kuin vaikka Herttoniemen aseman vierestä neliöhinnalla 3 000 € ja 10 min matka-ajalla asemalta keskustaan?

Esim siksi, että Lentoasemalla on 20 000 työpaikkaa ja Herttoniemestä on melko vaikea kulkea sinne?

Alunperin kirjoittanut hylje

Hahaha ei. Mitä oikeasti tapahtuu on se, että suurkunnalla on varaa vielä isompiin huteihin kuin Länsimetroon. Päätöksenteko kun keskittyy edelleen kuntaorganisaatioiden yhdistyessä, ja samalla hankekokokin nousee. Miksi vaivautua nyhräämään täydennysrakentamissörsselin kanssa kun voi aluerakentaa Espoon metsiin? Ei rikkaiden kaupunginosien valtuutetuilla miehitettyä megavaltuustoa muutenkaan kiinnosta, mitä edullisia ja tehokkaita pikkuprojekteja Jakomäen eduksi voisi tehdä. Jakomäen valtuustoa voisi kiinnostaa: kuntakokoa pitäisi päinvastoin pienentää, niin päätöksenteko pysyy lähellä asukkaita koko kaupunkialueella.

Siitä, millainen hallintomalli olisi paras Helsingin seudulle voi olla montaa mieltä.

Minä en kannata ainakaan nykyisten kaupunkien pilkkomista vielä pienemmiksi. Sillä saisi aikaan vain rusinat-pullasta tai kermankuorinta-ilmiön, joissa hyvätuloisten alueista muodosstetut kaupungit lännessä + Helsingin kantakaupunki porskuttaisivat ja Itä-Helsinki, Pääradan varsi ja Espoon keskus ympäristöineen olisi tuhoon tuomittuja ghettoja joissa olisi vain korkea veroäyri ja huonot palvelut, ja joista ei pääsisi muuttamaan pois muutoin kuin isolla tukulla rahaa, eli elintasomuuri nousisi niiden ympäri. Mikään "Jakomäen valtuusto" ei pystyisi tekemään ongelmille yhtään mitään. Yhdistetty Suur-Helsinki voisi sensijaan pitää omasta imagostaan huolta sen verran että järjestää asuntopolitiikan niin ettei uusia jakomäkiä synny, ja että ongelmaihmiset jotka pilaavat nykyisten jakomäkien maineen hajautettaisiin ympäri kaupunkeja.

Se on totta että Suur-helsingin valtuustossa istuusi ainakin aluksi enemmän kellokkaita arvoalueilta, onhan se nähty että viime n 10 vuotena Espoo on olut se kaupunki Suomessa jossa on asunut eniten ministereitä, siis enemmän kuin Helsingissä, mutta korjausliikkeitä tullaan kanssa näkemään jos päätökset ovat liian yksisuuntaisia. Täytyy muistaa kanssa että Helsingin seudulla samat puolueet eivät ole isoja kuin koko Suomessa. Sitä Keskustapuolue pelkää eniten jos Suur-Helsinki toteutuisi, koska se muodostaisi Suomen suurimman vaalipiirin josta Keskusta ei saisi kuin korkeintaan 1-2 edustajaa eduskuntaan, ja että "tauti" leviäisi muihin Suomen suurempiin asutuskeskuksiin. Tämän takia Uudenmaan kepulaisten agendalla on Helsingin seudun hajauttaminen omakotipelloille kehyskuntiin ja Stadin pitäminen mahdollosimman snadina.

t. Rainer

Alunperin kirjoittanut R.Silfverberg

Mikään "Jakomäen valtuusto" ei pystyisi tekemään ongelmille yhtään mitään.

Kyllä pystyy. Sillä on poliittinen tahto tehdä se. Helsingin valtuustolla ei nykyisellään ole. Suur-Helsingin valtuustolla vielä vähemmän. Isolla valtuustolla on varaa kuoria kermat ja jättää vaikeat asiat mätänemään pois näköpiiristä—niinhän he tekevät jo nyt. Ei ole Helsingillä kiire kaavoittaa ja kun kaavoitetaan, kaavoitetaan valmis ihana kaupunginosa joka tyydyttää kultapossupoliitikkojen hienostuneita arvoja. Suur-Helsingissä nämä poliitikkojen arvot varmaan senkun jalostuvat, kun Espoossa asuvat huippupoliitikot omakotitaloissaan tulevat mukaan. Lisää metsäomakotitalomattoa kaikille (joilla on varaa)!

Ahtaalla olevan kaupunginosan kaavoittaja ei ehdi nirsoilemaan. Hänen pitää saada aikaan tuloksia nopeasti ja halvalla. Se vaatii lähinnä poliittista tahtoa tehdä vaikeita ratkaisuja—rakentamaan lähiöistä kaupunkia. Oivallisia edullisia kämppiä joista pääsee kätevästi elintasomuurin toiselle puolelle töihin. Sitten hienommatkin alueet joutuvat hintakilpailuun mukaan, kun hyväpalkkaiset duunarit valuvat halvemmille keskiluokkaistuville alueille ihan naapurissa.

Alunperin kirjoittanut R.Silfverberg

Yhdistetty Suur-Helsinki voisi sensijaan pitää omasta imagostaan huolta sen verran että järjestää asuntopolitiikan niin ettei uusia jakomäkiä synny, ja että ongelmaihmiset jotka pilaavat nykyisten jakomäkien maineen hajautettaisiin ympäri kaupunkeja.

Uskoisin jos Helsinki sitä jo tekisi. Mutta on kovin helppoa vain jättää Jakomäki sivuun. Jakomäellä ei ole valtuutettujen puuttuessa mitään poliittista väliä, joten painettakaan ei ole. Miten Suur-Helsinki pärjäisi yhtään paremmin? Kuten itse sanot, valtuusto senkun vain jalostuu kun Espoon kultapossualueet tulevat mukaan.

Alunperin kirjoittanut R.Silfverberg

Täytyy muistaa kanssa että Helsingin seudulla samat puolueet eivät ole isoja kuin koko Suomessa. Sitä Keskustapuolue pelkää eniten jos Suur-Helsinki toteutuisi, koska se muodostaisi Suomen suurimman vaalipiirin josta Keskusta ei saisi kuin korkeintaan 1-2 edustajaa eduskuntaan, ja että "tauti" leviäisi muihin Suomen suurempiin asutuskeskuksiin. Tämän takia Uudenmaan kepulaisten agendalla on Helsingin seudun hajauttaminen omakotipelloille kehyskuntiin ja Stadin pitäminen mahdollosimman snadina.

Kepun agenda on mitä on, mutta Suur-Helsinki olisi parasta mitä kepu voi toivoa. Se tappaisi urbaanin kehityksen ja levittäisi uudet helsinkiläiset pitkin metsälähiöitä. Metsästä kun ei Suur-Helsingissä ole puutetta, nyky-Helsingissä ne ovat jo loppumassa. Pikkukunnat vastaavasti joutuisivat turvautumaan täysin urbaaniin täydennysrakentamiseen—vaihtoehtoja ei ole.

Alunperin kirjoittanut hylje

Kyllä pystyy. Sillä on poliittinen tahto tehdä se. Helsingin valtuustolla ei nykyisellään ole. Suur-Helsingin valtuustolla vielä vähemmän. Isolla valtuustolla on varaa kuoria kermat ja jättää vaikeat asiat mätänemään pois näköpiiristä—niinhän he tekevät jo nyt. Ei ole Helsingillä kiire kaavoittaa ja kun kaavoitetaan, kaavoitetaan valmis ihana kaupunginosa joka tyydyttää kultapossupoliitikkojen hienostuneita arvoja. Suur-Helsingissä nämä poliitikkojen arvot varmaan senkun jalostuvat, kun Espoossa asuvat huippupoliitikot omakotitaloissaan tulevat mukaan. Lisää metsäomakotitalomattoa kaikille (joilla on varaa)!

Helsinki kaavoittaa hitaasti siksi että pulaa maasta on oikeasti koska metsiin ja peltoihin, merenrantoihin, vanhoihin lentokenttiin ja varuskuntiin ei saa koskea. Espoossa ja Vantaalla ei ole niin tiukkaa.

Alunperin kirjoittanut hylje

Ahtaalla olevan kaupunginosan kaavoittaja ei ehdi nirsoilemaan. Hänen pitää saada aikaan tuloksia nopeasti ja halvalla. Se vaatii lähinnä poliittista tahtoa tehdä vaikeita ratkaisuja—rakentamaan lähiöistä kaupunkia. Oivallisia edullisia kämppiä joista pääsee kätevästi elintasomuurin toiselle puolelle töihin. Sitten hienommatkin alueet joutuvat hintakilpailuun mukaan, kun hyväpalkkaiset duunarit valuvat halvemmille keskiluokkaistuville alueille ihan naapurissa.

Määrittele "hyväpalkkainen duunari". Kaikki roikkuvat nykyään enää perälaudassa paitsi jotkut virkamiehet joilla on suojeltu asema tyyliin lääkärit ja opettajat. Hienompien alueiden hinnat tulevat romahtamaan ja muutama iso rakennusliike menee konkkaan lähivuosina ja siihen rakentaminen loppuu muutamaksi vuodeksi. No suunnitella saa tietenkin. Trendi tulee olemaan että halvat ja keskihintaiset kämpät revitään käsistä.

Alunperin kirjoittanut hylje

Uskoisin jos Helsinki sitä jo tekisi. Mutta on kovin helppoa vain jättää Jakomäki sivuun. Jakomäellä ei ole valtuutettujen puuttuessa mitään poliittista väliä, joten painettakaan ei ole. Miten Suur-Helsinki pärjäisi yhtään paremmin? Kuten itse sanot, valtuusto senkun vain jalostuu kun Espoon kultapossualueet tulevat mukaan.

Poliittinen pakka menisi uusiksi suur-Helsingin myötä. Vaikka ääniharavat löytyisivät nykyisestä Espoosta niin he vetävät omien puolueidensa ehdokkaita sisään muista kaupunginosista koko suur-Helsingistä. Vaihtoehtoisesti tulee olemaan kiinnostavaa nähdä jatkaako Kokoomus yhtenäisenä kun tappelupukarit Espoosta ja Stadista joudutaan istuttamaan samaan valtuustoryhmään.

Alunperin kirjoittanut hylje

Kepun agenda on mitä on, mutta Suur-Helsinki olisi parasta mitä kepu voi toivoa. Se tappaisi urbaanin kehityksen ja levittäisi uudet helsinkiläiset pitkin metsälähiöitä. Metsästä kun ei Suur-Helsingissä ole puutetta, nyky-Helsingissä ne ovat jo loppumassa. Pikkukunnat vastaavasti joutuisivat turvautumaan täysin urbaaniin täydennysrakentamiseen—vaihtoehtoja ei ole.

Kepun toive olisi suur-helsinki johon kuuluu lähes koko Uusimaa että se se olisi mahdollisimman hajanainen ja Vihreillä ja demareilla ja kokkareilla mahdollisimman vähän sananvaltaa. Mun mielestä nykyiset 4 YTV-kaupunkia on optimi, miljoona asukasta alueella jolla on jo nyt yhteinen infrastruktuuri ja palvelurakenne.

t. Rainer

Alunperin kirjoittanut R.Silfverberg

Helsinki kaavoittaa hitaasti siksi että pulaa maasta on oikeasti koska metsiin ja peltoihin, merenrantoihin, vanhoihin lentokenttiin ja varuskuntiin ei saa koskea. Espoossa ja Vantaalla ei ole niin tiukkaa.

Saa koskea. Helsinki ei halua. Ei ole pakko, niin miksi vaivautua vaikeisiin päätöksiin. On niin paljon helpompi vaan valitella tonttimaan loppumista.

Alunperin kirjoittanut R.Silfverberg

Määrittele "hyväpalkkainen duunari". Kaikki roikkuvat nykyään enää perälaudassa paitsi jotkut virkamiehet joilla on suojeltu asema tyyliin lääkärit ja opettajat. Hienompien alueiden hinnat tulevat romahtamaan ja muutama iso rakennusliike menee konkkaan lähivuosina ja siihen rakentaminen loppuu muutamaksi vuodeksi. No suunnitella saa tietenkin. Trendi tulee olemaan että halvat ja keskihintaiset kämpät revitään käsistä.

Vaikka hinnat romahtaisivat, kysyntää silti on. Erityisesti siellä halvassa päässä. Halpoja taloja voi rakentaa, kun normeista tingitään. Tahtotila rakentaa fiksusti eikä ison rakennusliikkeen ehdolla on mahdollinen ja löytyy kyllä. Ei vaan ole nykyisin tarvetta, kun kenelläkään valtaapitävällä kunnalla ei oikein ole paineita tehdä sitä. Kilpailijat ovat kehyskunnissa, eikä heistä ole sijaintinsa takia kaupungille todellista kilpailijaa.

Pienemmät kunnat toisivat kunnallisen kilpailun kaupunkiin. Ei ole varaa nirsoilla etenkään kun naapuri tulee ja syö lounaan.

Alunperin kirjoittanut hylje

Vaikka hinnat romahtaisivat, kysyntää silti on. Erityisesti siellä halvassa päässä. Halpoja taloja voi rakentaa, kun normeista tingitään. Tahtotila rakentaa fiksusti eikä ison rakennusliikkeen ehdolla on mahdollinen ja löytyy kyllä. Ei vaan ole nykyisin tarvetta, kun kenelläkään valtaapitävällä kunnalla ei oikein ole paineita tehdä sitä. Kilpailijat ovat kehyskunnissa, eikä heistä ole sijaintinsa takia kaupungille todellista kilpailijaa.

Pienemmät kunnat toisivat kunnallisen kilpailun kaupunkiin. Ei ole varaa nirsoilla etenkään kun naapuri tulee ja syö lounaan.

Mä näen kehyskunnat nimenomaan kilpailijoina niille jotka haluavat isoon perheasuntoon, varsinkin ok-taloon. PK-seudulla vain Espoo ja Vantaa ovat oikeasti reagoineet ok-tonttien pulaan jollain tavalla. Pientaloalueita voi kaavoittaa tiiviiksi ja esim ratojen varsille, niin ettei niisssä asuvista talouksista tule riippuvaisia kahdesta autosta.
Kehyskuntien kerrostaloihin muutetaan kanssa halvemman hinnan tai helpomman saatavuuden vuoksi, ja monet heistä jäävät pysyvästi kehyskuntiin ja muuttavat ok-taloon eivätkä haikaile Helsinkiin.

Mä olen eri mieltä kanssasi siitä että kannattaako pilkkoa Helsingin seutua keinotekoisiksi pikkukaupungeiksi joista paremmila paikoilla sijaitsevat keräisivät rusinat pullasta. Kauniainen on hyvä erimerki kaupungista joka elää kuplassa. Sen väkiluku ei ole pahemmin noussut koska sinne halutaan vain hyvätuloisia. Vuokrakämpät se on ulkoistanut Espoolle. Sen keskustassa on ollut 10 vuotta rakentamaton kuoppa jonne piti tulla kauppoja ja asuntoja mutta rakennusliike perääntyi sopparista koska se laski ettei se saisi myytyä asuntoja tai vuokrattua liiketiloja että se kannattaisi koska kaupunki oli rokottanut ylihintaa tontista Nokia-buumin aikana.

Tietysti voisi luoda Tukholman mallin mukaine metropolihallinto, siellä on n 20 kuntaa mutta niillä on vain lume-itsehallinto koska verot kerää lääninkäräjät eli sikäläinen metropolihallinto ja jakaa rahat takaisin kunnille harkintansa ja tarpeen mukaan. Eli kunnat eivät voi päättää itsenäisesti oikeastaan muusta kuin jostain puistojen hoidosta. Mä en näe siinä mitän eroa siihen että kaupungit yhdistettäisiin kokonaan. Helsingin seudun 4 ytimessä olevassa kaupungissa on yhteensä n 1 miljona asukasta eli ei olisi mikään hirveän iso nykyiseen n 650.000 asukkaan Helsinkiin verattuna, ja eurooppalaisesti silti pieni. Kehyskunnat kannattaa jättää ulkopuolelle koska ne elävät siivellä ja heidän julistamaan kilpailuun voidaan vastata ottamalla Helsingin, Espoon ja Vantaan ulompien alueiden tonttireservit käyttöön. Nurmijärvi-ilmiö alkaa heti uudelleen kun Suomen taloudellinen tilanne paranee mutta se porukka kannattaa ohjata kehäkolmosen sisälle eikä ulkopuolelle.

t. Rainer

Jos Helsingin hajottaa pikkukuntiin, kaikki ne ovat hyvillä paikoilla. Jotkut ovat toki vähän paremmilla paikoilla, mutta kaikilla on silti hyvä sijainti. Urbaania ympäristöä rakentamalla sijainti paranee.

Kauniainen voi nirsoilla, kun sillä on varaa. Ihan niin kuin Helsinki ja Espookin. Mutta kaikista niistä jaetuista pikkukunnista ei tule Kauniaisia. Joistakin tulee Keravia, ja osalla jää käteen Jakomäki. Niiden on pakko kehittyä, jotta selviytyvät. Silloin ei nirsoilla, vaan rakennetaan kaupunkia.

Minusta on paljon olennaisempaa ehkäistä kunnallista nirsoilua ja edistää kaupungin rakentamista kuin huolestua naapurikateudesta. Ihan sama jos osa kunnista jää jälkeen yrittäessään kuoria kermaa kun loput ajavat heistä ohitse. Siksi on monta kuntaa: jotta kaikki ei ole kiinni yhden valtuuston mielenoikuista.

Alunperin kirjoittanut hylje

Jos Helsingin hajottaa pikkukuntiin, kaikki ne ovat hyvillä paikoilla. Jotkut ovat toki vähän paremmilla paikoilla, mutta kaikilla on silti hyvä sijainti. Urbaania ympäristöä rakentamalla sijainti paranee.

Noin teoriassa ehkä mutta "urbaanisuus" ei tarkoita aina hyviä asioita vaan sillä on myös haittapuolensa.
Helsingin seudun eri kaupunginosat ja aluet eroavat paitsi sijaintinsa osalta myös rakennuskannaltaan, elinkeinoiltaan ja ennen kaikkea asukasrakenteeltaan niin paljon että reilua jakoa ei syntyisi. Olisi hyvin epätodennäköistä että mikään kunta joka syntyisi jakamalla nykyisiä pk-seudun kaupunkeja pienemmiksi, vapaaehtoisesti ottaisi niitä alueita itselleen jonne kunnalliset vuokrakerrostalot tai saastuttava teollisuus olisi keskitetty. Siksi nykyrajat säilyvät tai sitten kaupungit yhdistyvät.

t. Rainer

Alunperin kirjoittanut R.Silfverberg

Helsingin seudun eri kaupunginosat ja aluet eroavat paitsi sijaintinsa osalta myös rakennuskannaltaan, elinkeinoiltaan ja ennen kaikkea asukasrakenteeltaan niin paljon että reilua jakoa ei syntyisi. Olisi hyvin epätodennäköistä että mikään kunta joka syntyisi jakamalla nykyisiä pk-seudun kaupunkeja pienemmiksi, vapaaehtoisesti ottaisi niitä alueita itselleen jonne kunnalliset vuokrakerrostalot tai saastuttava teollisuus olisi keskitetty. Siksi nykyrajat säilyvät tai sitten kaupungit yhdistyvät.

Sillä, että Helsingin alueet poikkeavat toisistaan, voi yhtä hyvin perustella sitä, että niiden nimenomaan ei pidä olla yhden kuntahallinnon alla. Koska miten se muka pystyy ottamaan huomioon alueiden erot, kun se on vain yksi hallinto.

Ja mitä taas tulee entisiin YTV-kuntiin, aika on mennyt jo pari vuosikymmentä sitten ohi siitä, että olisi jotain hyötyä yhdistää ne yhdeksi kunnaksi. Sen aika oli ennen kuin seuturakenteen hajautuminen (Urban Sprawl) levitti päivittäisen liikkumisen alueen kauaksi YTV:n rajojen ulkopuolelle.

Kaupunginosakuntien tai kaupungiosahallintojen perusteleminen turhaksi on sitäpaitsi turhaa siksi, että Helsingin ja jossain määrin myös Espoon ja Vantaan hallinto on jo nyt jakautunut kaupunginosittain. Se johtuu ihan yksinkertaisesti siitä, että kunnan tehtäviä on mahdoton hoitaa organisoimatta kunnanhallintoa alueittain. Nyt tilanne on vain niin, että virkavalta toimii jo osa-aluehallintomallin mukaan, mutta demokratia ei. Onko siis hyvä tukea virkavaltaisuutta ja väheksyä demokratiaa?

Sekä yksittäisessä seudun kunnassa että koko seudulla on asioita, jotka koskevat joko rajattua kunnan tai kaupungin osaa taikka koko kuntaa tai seutua. Fundamentalistit elävät siis hienosti molempiin suuntiin. Kumpikin unohtaa ne kuntahallinnon tehtävät, jotka eivät tue omaa kantaa suurkunnasta tai kaupunginosakunnista. Kernaasti kannattaa mennä merta edemmäksi kalaan, eli ei pysähtyä vain Tukholmaan. Mannereurooppalainen käytäntö on kaksitasoinen kaupunkihallinto, kuten Lontoo tai Pariisi.

Nyt eletään mahdollisimman surkeassa välitilassa, jossa ei toimi kaupunginosahallinto eikä seutuhallinto. Niinpä kyllin härskit poliitikot, virkamiehet tai poliittisen virkamiehet saavat mitä hulluimmat ideansa läpi, kun ei ole toimivaa kontrollia. Hyvänä esimerkkinä vaikka se, miten yksi apulaiskaupunginjohtaja junailee omassa kunnassaan miljardihankkeita muiden kuntien maksettavaksi. Ei olisi mannermaisessa kaupunkihallintomallissa varmaankaan mahdollista.

Antero

Alunperin kirjoittanut Antero Alku

Sekä yksittäisessä seudun kunnassa että koko seudulla on asioita, jotka koskevat joko rajattua kunnan tai kaupungin osaa taikka koko kuntaa tai seutua. Fundamentalistit elävät siis hienosti molempiin suuntiin. Kumpikin unohtaa ne kuntahallinnon tehtävät, jotka eivät tue omaa kantaa suurkunnasta tai kaupunginosakunnista. Kernaasti kannattaa mennä merta edemmäksi kalaan, eli ei pysähtyä vain Tukholmaan. Mannereurooppalainen käytäntö on kaksitasoinen kaupunkihallinto, kuten Lontoo tai Pariisi.

Kannattaa myös huomioida, ettei monissa Euroopan maissa kunnilla ole itsenäistä henkilöverotusoikeutta, terveydenhuollosta kunta ei vastaa, ei myöskään monista sosiaalipalveluista. Kuntien vapaata kaavoitusoikeutta on rajoitettu, joukkoliikenteestä ja koko kaupunkialueen liikennehankkeet ovat myös aluehallinnolla, samoin kuin laajempaa aluetta palvelevat julkiset palvelut ja rakennukset.

Minusta pienten kuntien malli voi Suomessakin toimia, kun pikkukunnilta poistetaan henkilöverotusoikeus ja rajataan peruskuntien tehtävät niin, että kunta vastaa jatkossa kouluista, päiväkodeista, puistoista ja kaduista. Muut nykyisin kunnilla olevat tehtävät sekä henkilöverotusoikeus voidaan sitten siirtää metropoli- tai aluehallinnolle.

Alunperin kirjoittanut R.Silfverberg

Tietysti voisi luoda Tukholman mallin mukaine metropolihallinto, siellä on n 20 kuntaa mutta niillä on vain lume-itsehallinto koska verot kerää lääninkäräjät eli sikäläinen metropolihallinto ja jakaa rahat takaisin kunnille harkintansa ja tarpeen mukaan. Eli kunnat eivät voi päättää itsenäisesti oikeastaan muusta kuin jostain puistojen hoidosta.

Tämä on kyllä hyvin virheellinen kuvaus Ruotsin kunta/maakäräjä-järjestelmästä: kyllä sikäläisillä kunnilla on ihan yhtäläinen itsehallinto kuin meidän kotimaisillakin kunnilla, vaikka osa tehtävistä onkin siirretty maakäräjien tasolla hoidettavaksi. Veroja ei kerää vain maakäräjät, vaan myös kunnat keräävät veroa, jonka suuruus päätetään ihan kunnan tasolla. Maakäräjien tehtäviin kuuluvat terveydenhuollon lisäksi tietyt kulttuuriasiat, joukkoliikenne ja aluetason kaavoitus (kuin meillä maakuntakaavat). Sen sijaan mm. vanhustenhoito, koulut, ympäristönsuojelu, pelastustoimi, jätehuolto, vesihuolto - ja yleis-/asemakaavoitus kuuluvat Ruotsissakin kuntien päätösvaltaan, siis hieman muutakin kuin "puistojen hoitoa"...

Mutta kyllä Tukholmasta voitaisiin ottaa meillekin mallia: sielläpä on (muutaman muun isomman ruotsalaiskunnan tavoin) vapaaehtoisesti luotu vielä kolmas hallinnon taso kunnan alapuolelle. Kaupunginosalautakuntia (poliittisesti nimetty, 11-13 jäsentä) on 14 ja ne vastaavat sitten alaisuudessaan olevan kaupunginosahallinnon kautta siitä puistojen hoidosta, kuten myös esikouluista, vanhainkodeista jne.

Toinen varteenotettava malli kuntahallintoon löytyy mielestäni Norjasta, jossa sielläkin eri tehtävät on jaettu eri tasoille. Fylkeskommunet vastaavat vielä hieman Ruotsin maakäräjiä laajemmista asioista, mm. lukioista ja maanteistä. Toisaalta Oslokin on jaettu 15 kaupunginosaan, joiden vaaleilla valittavat 15 henkiset kaupunginosavaltuustot tekevät mm. päiväkoteihin liittyvät päätökset ja omaavat valtaa myös kaavoitusasioissa.