Kenen asialla on Liikenneturva?

Liittynyt
5 Maaliskuu 2009
Viestit
1,217
Pyöräilypiireissä tästä aiheesta on ollut jo kauan keskustelua. Tasaisin väliajoin Liikenneturvan palkolliset jakavat mediassa näkemyksiään ja tasaisin väliajoin ne aiheuttavat kummastusta. Milloin jalankulkijan on turvallisuutensa vuoksi luovuttava oikeuksistaan suojatiellä autojen eduksi ja muuta sontaa. Sitä Liikenneturva syytää.

HS: "Lapsella on suunnilleen hamsterin keskittymiskyky"

Onhan tuossa joku näkökulma,vaikka tietysti voisi olla sitä mieltä, että lapsia holhotaan ja valvotaan nykyään muutenkin liikaa. En ymmärrä miten itse selvisin hengissä omasta lapsuudestani 80-luvulla, kun ei perääni ollut taukoamatta joku katsomassa. Tuurilla ilmeisesti.

Oleellisempi pointti on kuitenkin se, että onko juuri nyt oikea hetki tuollaisille kommenteille, kun tällä hetkellä näyttää siltä, että lapsi on jäänyt alkoholin vaikutuksen alaisena auraa ajaneen kuljettajan alle? Ei liikenneturvaa kiinnosta esimerkiksi alkoholin sopivuus liikenteeseen, olisiko siitä voinut sanoa jotain? Ei olisi. Mutta vanhempia on hyvä hetki syyllistää, kun eivät taukoamatta valvo lapsiaan.
 
Jos mainittu "pyöräilypiireissä" käyty keskustelu ei ole tuttua niin kannattaa lukea tämä:
http://www.kaupunkifillari.fi/blog/2014/05/14/mita-tehda-liikenneturvalle/

Ja ehkä myös tämä:
http://www.kaupunkifillari.fi/blog/2014/12/11/valitettava-onnettomuus/
Ehkä hieman kärjistettyä tekstiä linkkien takana, mutta oli siellä hyviäkin kohtia:
Kolmion takaa tulevat autoilijat katsovat tosiaan yleensä ensisijaisesti vain risteävää autoliikennettä. Etuajo-oikeutetun kevyen liikenteen seuraaminen on hieman harvinaisempaa. Viime kesänä eräässä risteyksessä oli aina hyvä olla valmiina jarruttamaan, sillä tuossa risteyksessä sai joitakin kertoja tehdä äkkijarrutuksen väistämisvelvollisen ajoneuvon takia.

Toki myös pyöräilijöiden liikennekäyttäytymisessä on joskus hieman korjaamisen varaa. Niitä "kiireisiä" pyöräilijöitä näkee kevyen liikenteen väylilläkin. Heitä ei punaiset valot aina koske ja muiden kevyen liikenteen käyttäjien huomioiminen on vähäistä.
Mikäli noiden kiireisten pyöräilijöiden tavoitteena on mahdollisimman suuri keskinopeus ja nopea pääsy paikasta A paikkaan B, niin siihen on olemassa lääkkeet. Maantiet soveltunevat paremmin nopeaan pyöräilyyn - kevyen liikenteen väylillä kun on hitaampiakin (jalan-)kulkijoita. Ja kiireeseen auttaa yleensä se, että varaa matkaansa hieman enemmän aikaa.

Ja käsittääkseni tieliikennelaissa kai on jonkinlainen maininta suojatielle astumaisillaan olevasta jalankulkijasta ja siitä pitäisikö hänelle antaa tietä vai ei. Käytännössä tuon lakipykälän toteutuminen on kuitenkin melko harvinaista. Noh, itsekin luovun joskus oikeuksistani terveyteni vuoksi. Ja toisaalta, jalankulkijan uudelleen liikkeellelähtö vie vähemmän energiaa kuin jarruttamaan joutuneen raskaan kaluston saaminen uudelleen matkanopeuteen. ;)
 
Liikenneturva jalkautuu ajoittain kauppakeskuksiin. Silloin hiedän edustajansa keskustelevat mielellään yleisön kanssa. Vaikuttaa että nämä liikenteen turvallisuuden puhehenkilöt edustavat liikenteessä autolla liikkuvia. Niin usin olen saanut kuulla että kävelijä ja pyöräilijän pitäisi liikkua hitaammin lähestyessään ajotien reunaa ja siirtyessään suojatielle. Tässä tilanteessa he tunnustavat että laki antaa kävelijälle vapaan ajoväylän ylittämisoikeuden. Jos heille ihmettelee että auton ajanakin voisi lähestyä suojatien reunaa hitaammin, he suorastaan suuttuvat. Samoin heitä ärsyttää jos kritisoi kävelykadulla liikkuvan huoltoliikenteen vaatimuksia kävelijöitä kohtaan.
Tämä ihmetyttää minua.
On tutkittu että ison auton ammatiksi ajaminen kaupungin keskustassa on eräs stressavimmissita ammateista. Heillä on kiire, tavarat pitää saada perille nopeasti. He eivät aina ehdi havaita kaikkia muita.
Mielessäni pyörii jo lapsena kuulemani ohje että kukaan ei ole tien/kadun päällä yksin, siellä on myös muita joita kohtaan itsekullakin on velvollisuuksia joita olis kunnioitettava.
 
Liikenneturva on kieltämättä hieman omituinen julkisoikeudellinen yhdistys, josta säädetään omalla erillislailla ja -asetuksella.

Miksi tällaiseen ratkaisuun on päädytty, sitä en tiedä. Päällisin puolin tämä näyttää korporatistiselta rakenteelta, missä potentiaalisesti sekoittuvat yhdistys-, liike- ja viranomaistoiminta keskenään heikosti läpinäkyvällä tavalla. Tosin en ole perehtynyt aiheeseen niin tarkasti että osaisin sanoa millaisia käytännön ongelmia tästä olisi syntynyt - muuta kuin että valtio on antanut julkisoikeudellisen statuksen aggressiivisille autoilun puhemiehille. Joku innokas tutkiva journalisti voisi tietysti tätäkin selvittää.

Edit: Wikipedia kertoo hieman lisää taustasta: perustajajäseninä olivat Liikennevakuutusyhdistys ja Autoliitto. Vahvasti autoilun puolesta toimivia tahoja siis. Hyvin 70-lukuhenkiseltä kuulostaa, että myös puolueet piti saada mukaan toimintaan, vaikka nämä sittemmin ovatkin väistyneet sivummalle. Vahvistaa näkemystä, että kyseessä on nimenomaan korporatistishenkinen jäänne ajalta, jolloin Suomessa kaikki mahdollinen toiminta yritettiin vääntää neuvostohenkisesti "demokraattisen" kontrollin alle.
 
Viimeksi muokattu:
Oleellisempi pointti on kuitenkin se, että onko juuri nyt oikea hetki tuollaisille kommenteille, kun tällä hetkellä näyttää siltä, että lapsi on jäänyt alkoholin vaikutuksen alaisena auraa ajaneen kuljettajan alle? Ei liikenneturvaa kiinnosta esimerkiksi alkoholin sopivuus liikenteeseen, olisiko siitä voinut sanoa jotain? Ei olisi. Mutta vanhempia on hyvä hetki syyllistää, kun eivät taukoamatta valvo lapsiaan.

Sitten kun onnettomuuden poliisitutkinta on valmistunut, voidaan varmista oliko alkoholi syyllinen tähän onnettomuuteen vai ei.

Suomessa lukuisat järjestöt ja yhteiskuntavaikuttajat syyllistävät aina kuljettajia joilla on vähäisiäkin määriä alkoholia veressä jos ovat joutuneet onnettomuuteen, vaikka syyllinen onnettomuuteen olisi toinen osapuoli tai kokonaan muu ennalta arvaammaton seika.

t. Rainer
 
Vaarallisia työkoneita kuten traktoreita ja autoja on mahdollista käyttää turvallisesti myös pikkulasten ja muiden arvaamattomien sivullisten läsnäollessa. Ja vastuuta tästä on oikein vaatia. Niin, myös silloin kun koneen käyttäjällä ei ole alkoholia veressään.

Meillä on hyvin pitkä matka takaisin siihen ihmisten maailmaan, jossa myös lapset saattoivat viettää aikaa kadulla ja liikenteen sopeutuvan siihen. Ja sinne pitääkin pyrkiä, olemmehan ihmisiä enemmän kuin liikennettä.
 
Vaarallisia työkoneita kuten traktoreita ja autoja on mahdollista käyttää turvallisesti myös pikkulasten ja muiden arvaamattomien sivullisten läsnäollessa. Ja vastuuta tästä on oikein vaatia. Niin, myös silloin kun koneen käyttäjällä ei ole alkoholia veressään.

Meillä on hyvin pitkä matka takaisin siihen ihmisten maailmaan, jossa myös lapset saattoivat viettää aikaa kadulla ja liikenteen sopeutuvan siihen. Ja sinne pitääkin pyrkiä, olemmehan ihmisiä enemmän kuin liikennettä.

Erilaisten työkoneiden, traktoreiden ja peruuttavien tavallistenkin autojen alle jää joskus lapsia, tai jää junien, raitiovaunujen ja bussien alle. Valitettavasti. Tiedän itse, koska olen elänyt ns avainlenkkilapsiaikaa 1960-luvulla, että kun lapsia vahdittiin vähemmän, heille sattui huomattavasti enemmän vakavia tapaturmia kuin nykyisin. Kaikki eivät toki liikenteessä, vaan heitä tippui talojen katolta tai puista joihin oli kiivetty, tai tippuivat veteen ja hukkuivat, tai polttivat itsensä kun leikkivät tulella, mutta myös liikenteessä.

On myös olemassa kunnon vanhan ajan vaihtoehto huoltofirmojen traktoreiden tekemille lumitöille. Palkata talkkari joka kolaa lumet käsin, tai antaa talon asukkaiden tehdä itse lumityöt.

t. Rainer
 
Tiedän itse, koska olen elänyt ns avainlenkkilapsiaikaa 1960-luvulla, että kun lapsia vahdittiin vähemmän, heille sattui huomattavasti enemmän vakavia tapaturmia kuin nykyisin. Kaikki eivät toki liikenteessä, vaan heitä tippui talojen katolta tai puista joihin oli kiivetty, tai tippuivat veteen ja hukkuivat, tai polttivat itsensä kun leikkivät tulella, mutta myös liikenteessä.
t. Rainer

thl.fi

Lasten ja nuorten tapaturmainen kuolleisuus on vähentynyt merkittävästi 1970-luvulta. Kehityksestä on kiittäminen liikenne- ja tuoteturvallisuuden edistämisessä sekä myrkytysten ja hukkumisten ehkäisyssä tehtyä työtä. Muun muassa lainsäädännön muutokset, tietoisuuden lisääntyminen riskeistä ja ehkäisykeinoista, Myrkytystietokeskuksen perustaminen ja toiminnan laajentaminen sekä tapaturmapotilaiden hoidon kehittyminen ovat parantaneet tilannetta.

en näe kyllä valvonnalla olevan mitään tekemistä asiassa kuten ylläkin on....
 
thl.fi

en näe kyllä valvonnalla olevan mitään tekemistä asiassa kuten ylläkin on....

On kyllä tekemistä, ja raportti ei kerro kaikia taustoja. Siinä esitetyt käyrät alkavat vasta vuodesta 1972, vain vuotta ennenkuin kunnille tuli velvollisuus järjestää päivähoito työssäkäyvien vanhempien lapsille. Ennen sitä aika pienetkin lapset olivat korkeintaan muutama tunti päivässä lastentarhassa, puisto- tai hoitotädillä, ja loput päivästä vanhempien sisarustensa vahtimina jos kenenkään jos molemmat vanhemmat oli töissä. Monet kunnat lipsuivat vielä 1980-luvulle asti päivähoidon järjestämisessä eli tarjosivat eioota, mm Espoo.

t. Rainer
 
Takaisin
Ylös