Antero, sä oot kuitenkin insinööri eli et saa yleistä humanistisuuttasi anteeksi tätä puppua.
No mutta, kyllä sinäkin humanistina olet aiemmin ymmärtänyt marginaalimuutoksen ja keskiarvon eron. Joten miksi se ero pitää kieltää tässä yhteydessä?
Kaikissa ilmiöissä on niin, että yhden pienen ihmisen teko ei vaikuta mitään globaalisti. Vanha sananlasku: Ei sota yhtä miestä kaipaa. Mutta kun niitä pieniä tekoja on tarpeeksi paljon tai sotilaita kokonainen armeija, niin tapahtuu. Siitä tässä on kysymys.
Jos ajatellaan, ettei vesisähkösopimuksella ole merkitystä, yhtä hyvin voidaan ajatella, että ei ole mitään merkitystä sillä, jättääkö joku sen yhden lampun kotona sammuttamatta tai siirrytäänkö me täällä Suomessa johonkin vähäpäästöiseen, kun Kiina myrkyttää ilmaa jotain miljoona kertaa enemmän kuin me kumminkin.
Tietenkään Suomen vesisähkön tuotanto ei muutu merkittävästi siitä, paljonko täällä tehdään vesisähkösopimuksia. Vesisähköä tuotetaan voimaloiden valuma-alueen sademäärän mukaan – jos kyetään. Juuri nyt ei kyetä, vaan valutetaan lumen sulamisvesiä ohi. Periaatteessa vesisähköasiakkaiden perusteella voitaisiin vaikka nostaa huipputehoa siten, että ohijuoksutustarve vähenisi.
Energiateollisuuden mukaan vesisähkön vuosituotanto vaihtelee sademäärien mukaan ollen 9,5–17 TWh vuodessa. Normaalivuoden tuotanto on 13 TWh. Voimaloiden yhteenlaskettu huipputeho on 3,1 GW, joten teoreettisesta maksimituotannosta pystytään tuottamaan parhaimmillaan 63 %.
Raitio- ja metroliikenteen vuosittainen sähkönkulutus on noin 100 GWh. Se on 0,8 % Suomen vesivoiman keskituotannosta. Ohijuoksutuksissa menetetty energia on 0,6-1,0 TWh, eli 6–10 kertaa se sähkömäärä, jonka HKL:n sähköinen liikenne käyttää. Siis hyttysen kakkaa on näinkin suuren asiakkaan merkitys.
Mutta VR:n ja HKL:n vesisähköpäätökset tarkoittavat, että molemmat haluavat ostaa kestävällä tavalla tuotettua sähköä. Onko se paha asia, jota pitää haukkua viherpesuksi? Suomessa kun on tilanne, ettei täällä ole tarjolla muuta kestävää sähköä kuin vesisähköä, niin se on sitten ainoa kestävä sähkö mitä ne voivat ostaa.
Se marginaali ja globaali tulee siitä, että kun me tulemme tilanteeseen, jossa pitää päättää uusista voimalaitosinvestoinneista – kokonaistehon lisäämiseksi tai vanhentuvien laitosten korvaamiseksi – vesisähköasiakkaillakin on merkitystä. Koska he kasvattavat sitä joukkoa, jolle pitää tuottaa kestävää sähköä. Ne ovat kaupallinen insentiivi voimayhtiöille tehdä sellaisia päätöksiä, joita vihreät toivovat teollisuuden tekevän hyvää hyvyyttään.
Antero
