Tuollainen roikkurata on käytännössä terässilta, jonka päällä kulkee juna. Silta on rakennettu kolmisen metriä normaalia korkeammalle ja osa junasta (suurin osa) roikkuu sillan vierustan ohi ja on sillan kantta alempana.
Käytännössä siis kyse on samasta asiasta kuin tässä sillä erotuksella, että juna ja silta ovat vaihtaneet paikkoja keskenään:
Käytännössä roikkurata ei tuo erityisen merkittäviä hyötyjä tuollaiseen tavanomaisempaan siltarataan nähden. Kaksi hyötyä olen roikkuradalle tavalliseen terässiltaan verrattaessa hoksannut: Ensinnäkin roikkuradan silta on esteettisempi, koska se on kauempana maan pinnasta ja kaukana oleva objekti peittää näkökenttää vähemmän kuin lähempänä oleva. Toisekseen roikkuradan ali voi kuljettaa pari metriä korkeampia erityiskuljetuksia silloin, kun sillä ei satu kulkemaan junaa. Kolmatta hyötyä en ole hoksannut itse, vaan lukenut muualta: Roikkurata on automaattisesti kallistuvakorinen, mikä parantaa hieman matkustusmukavuutta mutkissa ja mahdollistaa hieman suuremmat kaarrenopeudet kuin perinteinen siltarata. Tämä perustuu siihen, että radasta roikkuva juna voi kokonaisuudessaan heilua sivusuunnassa niin että teli silti pysyy kiskoilla.
Roikkuradasta on kuitenkin haittoja. Ensinnäkin se on harvinainen ratkaisu, mikä tarkoittaa kohonneita kustannuksia niin rakennettaessa, kalustoa hankittaessa kuin ylläpidettäessäkin. Lisäksi korkeammalla oleva silta vaatii korkeammat tolpat, eli enemmän materiaalia, mikä tekee sillasta taas hiukan kalliimman. Lisäksi en ole ihan varma, onko kaluston kyky heilua ja huojua oikeasti matkustusmukavuuden kannalta oikeasti hyvä asia. En tiedä, kun en ole kokeillut.
Haitat eivät siis ole valtavan kalliita, mutta eivätpä ole hyödytkään. Helsingissä ei yksinkertaisesti taida olla tarvetta sillalla kulkevalle radalle. Tai ainakaan tarvetta ei ole koettu. Oikeastaanhan sitä tietyssä mielessä voisi katsoa olevankin... Asian laitahan on se, että noista kolmesta manitsemastani hyödystä kaksi on ratkaistavissa petteristisesti, eli poraamalla maan alle tunnelia. Koska se roikkuradan sillan esteettinen paremmuus perinteiseen siltaratkaisuun on itse asiassa ulkonäköhaitan vähentämistä, parhaaseen tulokseen päästään kun piilotetaan koko häkkyrä näkyvistä. Ja silloin mahtuvat ne korkeat kuljetuksetkin kulkemaan vielä paremmin - vaikka tietysti siellä kadun yllä on yhä kaikkea muuta haittaamassa. Mutta ehkä ne on helpompi purkaa kuin ratasilta. Ja tuollasen sillan rakentaminen ei lopulta ole hirveän eri hintaista kuin tunnelin kaivaminen, ainakin kun kyse on helsinkiläisestä kovasta peruskalliosta. Eli tilanteessa, jossa tuollaiselle saattaisiin kokea tarvetta, päädytäänkin petteröimään.
Mutta mutta, sitten päästäänkin siihen, missä tuollaisesta sillasta voisi olla oikeaa hyötyäkin...
Helsingissähän on ongelmana se, että juurikin tuon kovan peruskallion takia metroratoja on kalliihkoa tehdä cut and cover -tekniikalla. Jotain berliiniläistä hiekkapohjaa on paljon helpompi kaivaa kuin kovaa kalliota. Tämä johtaa Helsingissä poraamisen ylivoimaisuuteen, mikä taas pakottaa rakentamaan se rata syvälle. Ja kun se rata on syvällä, matka maan pinnalta radan luokse ja toisin päin kestää parikin ikuisuutta. Helsingissä saattaisi siis ehkä niin halvempaa rakentaa siltarata kuin rakentaa cut and cover -tekniikalla maanalainen rata. Siltarata on tietysti aina halvempi kuin cut and cover -rata, koska cut and cover -radan yläpuolella on joka tapauksessa se silta, jonka asfaltoidulla kannella autot sitten pärryyttävät. Helsingissä hintaero on kuitenkin niin suuri, että se cut and cover -rata on varsin automaattisesti poissa laskuista. Ja sitten jää jäljelle kysymys siitä, kumpi haitta on suurempi: siltaradan esteettinen ja metelillinen haitta vai tunneliradan saavutettavuuden haitta. (Ja lisäksi on kysymys hinnasta, mutta mulla ei ole varmaa tietoa siitä, kumpi on halvempi - porattu tunneli vai kadun ylle väkerretty silta - joten en osaa sanoa mikä vaikutus hinnalla tähän kuvioon voisi olla. Intuitioni sanoisi, että se silta varmaan on halvempi asemien ja hätäuloskäyntien takia, mutta en tosiaan ole tästä satavarma. Ehkä siltaradasta siis voisi tosiaan saada ratkaisua tuohon täyseristettyjen ratojen heikkoon saavutettavuuteen Helsingissä. Kokonaan toinen asia on sitten, tarvitaanko sitä täyseristystä lainkaan
Sitten jos päädytään siihen, että halutaan rakentaa siltarata, voidaan ruveta pohtimaan, kummalla puolella sillan kantta junan tahdotaan kulkevan.