Ydinkysymys kuuluukin, onko meillä oikeasti vaarallisia teitä? Vai onko meillä vaan varomattomia jalankulkijoita, piittaamattomia pyöräilijöitä ja röyhkeitä autoilijoita, jotka eivät näe muuta liikennettä?
Sekä että. Liikenneku(lttuu)ri on yksi asia, liikennemiljöö toinen. On ilmiselvää, että kiitoratamaisessa miljöössä (kuten Lempääläntie) aniharva autoilija huomaa tien reunassa vuoroaan surkeasti kyhjöttäen odottavan jalankulkijan, kun taas esim. Insinöörinkadulla Duon kohdalla on harvinaisen törkeä poikkeus, jos joku kaasuttaa päästämättä jalankulkijoita kadun yli.
Omien havaintojen perusteella liikennekuri tuntuu olevan kaikilta osapuolilta huonoa.
Päivittäin näkee tilanteita, joissa jalankulkijat menevät punaisia päin - jopa koko perhe, jossa vanhemmat näyttävät alakouluikäisille huonoa esimerkkiä.
Totta.
On kuitenkin myös ihmisiä, joiden arvomaailmassa se ei ole iso rike.
Ja pyöräilijöiden kohelluksella ei tunnu olevan mitään rajoja, näistä kuitenkin eniten vaaratilanteita (itselleni) aiheuttaa hetket, jolloin pyöräilijät ajavat jalkakäytävää pitkin ja turhan suurella tilannenopeudella. Jos muistutat pyörätiestä (joka kulkee kadun toisella puolen), saat haistattelua tai keskisormea osaksesi. Eikä poikkeuksellista ole myöskään yksisuuntaista katua vastakarvaan polkevat.
Raivostuttavan totta! Harvassa on ne hetket, kun olen kanssapyöräilijöistäni ylpeä Tampereella. Aikuiset ihmiset sotkemassa – toki vuosia kestäneen kampanjoinnin myötä kypärä päässä – kuitenkin ilman valoja pitkin kapeita jalkakäytäviä. Kaiken huippu oli Hatanpäällä, kun joku spede kääntyi pyörätieltä reunakivelle, joka siis oli vain reunakivi ilman, että siinä oli edes varsinaista jalkakäytävää. Sellaista "pyörätietä" pitkin ajaessa on ihan oma vikansa, jos kaatuu ja satuttaa itsensä. Mutta tosiaan pyöräily jalkakäytävillä ja myös ammattitaidottomien liikenneinsinöörien "suunnittelemilla" kevyenliikenteenväyläkkeillä (jossa sininen jalankulku+pyörätie-merkki laitetaan jalkakäytävälle,
problem solved) on kyllä hengenvaarallista sekä jalankulkijoille että pyöräilijöille itselleen. Viimeksi maanantaina katselin O'Connell'sin ikkunasta, kun jengi porhalsi alamäkeen pitkin Rautatienkadun länsipuolen jalkakäytävää, joka on tuskin edes 2 metriä leveä ja siinä on koko matkalta autoja parkkeerattuna ja liuta porraskulkuja.
Mulla on hypoteesi, että tämä perustuu suomalaiseen kulttuuriin, jossa kasvetaan ja vartutaan lähiössä tai kaupungin liepeillä jossain semiböndellä (Nurmijärvet, Ylöjärvet ja muut Kempeleet), jossa on yleensä ihan hyvät pyörätiet kaikkialla. Pyöräily vähenee dramaattisesti siirryttäessä yläasteelle (sattumalta lähes samoihin aikoihin, kun laillinen oikeus pyöräillä jalkakäytävillä päättyy), jolloin aletaan yleensä käyttää bussia ja osa porukasta siirtyy 15-vuotiaana mopoon/mautoon. Sitten siirrytään aikuisuuden kynnyksellä opiskelemaan yliopistokaupunkiin ja muutetaan Cityyn, ja ilman muuta ajetaan polkupyörällä (tai Jopolla), niin ne kaikki muutkin tekee. Ja kun kukaan ei ole tullut opettaneeksi pyöräilyn perusliikennesääntöjä, kuten sitä, että
jalkakäytävä on jalkakäytävä, kunnes liikennemerkillä toisin todistetaan, ja pyöräteittömillä väylillä on pyöräiltävä ajoradalla, ei monelle tule edes mieleen käyttää ajorataa edes silloin, kun se on ilmiselvästi sujuvin, turvallisin ja ainoa laillinen tapa edetä kyseistä katua pitkin. Surkuhupaisaa katsella menoa esim. Tuomiokirkonkadun kapeilla jalkakäytävillä, jossa metrin kapeilla rotvalleilla joku spede yrittää jopoilla tiensä perille. Siirtyisi sille puolityhjälle ajoradalle, mutta ei toope tajua, kun luulee että fillari/Jopo on yhtä kuin jalankulku, paitsi vain vähän nopeampaa.
Ja sitten kun siitä yrittää varovasti vihjaista, niin saa kommentteja tyyliin että pelottaa ajaa ajoradalla. No hitto soikoon, jos mua pelottaa ajaa autolla maantietä pitkin, niin kai mäkin saan siirtyä sen ajoneuvon kanssa pyörätielle pujotteleen?
</avautuminen> :lol:
Autoilijoiden törttöily onkin sitten oma lukunsa, mikä toisaalta ihmetyttää, onhan autokoulu kuitenkin pakollinen. Nykytrendinä tuntuu olevan liikennevahingoissa se, että liikennevahingon aiheuttanut osapuoli pakenee paikalta. Huolestuttava piirre on myös sekin, että auton sisällä keskitytään vallan muihin asioihin kuin muun liikenteen seuraamiseen ja ennakointiin. Tuohan ne metallikuoret suojaa autoilijalle, mutta kevyen liikenteen käyttäjän kannalta tilanne on lohduton. Vaikka itse noudattaisi liikennesääntöjä, pitää muihin suhtautua sillä asenteella, että he eivät välttämättä noudata.
Okei, yks pointti jalkakäytäväpyöräilyssä on siinäkin, että autoilijat, ml. ammattikuskit eivät edes tiedä liikennesääntöjä. Yhtenä riesana on Viinikankadun tallisivuja Paunun varikolle ajavat laiskurit, jotka eivät viitsi sen vertaa rattia kääntää, etteivät ajaisi pyöräkaistaviivan päällä. Voisi sinnekin tulla joskus vaikka (uusien kaistaviivojen ilmestyttyä katuun) joku poliisipartio tarkkailemaan ja jakelemaan huomautuksia. Kuulemma vielä tämä on niin absurdi juttu, että kaupungin taholta on jo vuosikaudet yritetty saada nimimerkki
masi käskemään kuljettajansa käyttämään hallireittinä Lempääläntie–Kuokkamaantie-reittiä tai Jokipohjantien reittiä ja että
masi olisi vastannut, ettei voi kuljettajillensa mitään, mutta eräältä niinikään foorumin jäsenenä olevalta Paunun bussikuskilta kuulin taas, ettei heille tällaista ukaasia koskaan ainakaan hänen aikanaan olisi edes tullut.
Marraskuussa 2011, Hämeenkadun kevyenliikenteenväylien juuri vaihduttua jalkakäytäviksi päätin pyöräillä Sampolasta Metsoon. Suorin tie näiden kahden välillä käy Itsenäisyydenkadun ja Hämeenkadun kautta. Pyöräilinkin, ja linjan 18 bussi ohitti minut aluksi about Attilan mäessä. Ohitin bussin uudestaan, kun se oli tasaamassa aikaa Keskustorilla. Sitten ylämäkeä kohti Tuulensuuta ja ensin Ravi Mehta-kreivikunnan KABUS vilkutti valojansa minulle tuntemattomaksi jääneestä syystä ja sen jälkeen sitten samainen linjan 18 bussi alkoi Hämeenpuiston liikennevaloissa tööttäileen. Puolisen minuuttia punaisissa seistyäni ja hermot kurissa pidettyäni kyllästyin aggressiiviseen tööttäilyyn ja päätin mennä kysyyn, että mitä ihmettä. Korvissa humisi ja en saanut järkevää sanaa suustani, mutta eipä saanut TKL:n torviartistikaan. Minun piti kuulemma mennä pois hänen tieltään, mutta järjellistä ja laillista vastausta, että minne, ei tullut. Huomasin sitten valojen vaihtuvan kohta vihreiksi ja palasin fillarin satulaan ja jatkoin Metson šikaaniin, jossa tööttäily jatkui. Sentään ymmärsi ohittaa vasemmalta, kun huusin peesailun päätteeksi ihan hanat, että "J******UTA SULLA ON KÄÄNTYVÄT ETUPYÖRÄT". Välittömästi hävetti, että päässäni oli puolueen kypärä. Ja heti insidentin jälkeen soitin adrenaliinihöyryissä täristen TKL:n LIVAKkiin, jossa eivät ottaneet minua todesta eivätkä edes olleet perillä kaupunkimme pääkadun liikennejärjestelyistä, minkä luulisi kuuluvan kaupungin laitoksen liikenteenvalvontayksikön tehtävänkuvaan. Jälkeenpäin laitoin vielä JOLI:lle kirjallista palautetta, joka otettiin ihan asiallisesti vastaan.
Suojatiekäyttäytyminen on hakusessa kaikilla kolmella ryhmällä. 2+2 kaistaiset tiet ja kadut virittyvät suojatietä ylittävän ansaksi, kun toista kaistaa kulkeva autoilija päästää jalankulkijan ylittämään turvallisesti tien. Viereisellä kaistalla tätä elettä ei ymmärretä tai seurata ja läheltäpiti-tilanteita tapahtuukin varsin usein.
Sitäkin sattuu, että jäädään pyörätien päälle seisoskelemaan ja odottamaan, että autot päästävät ohi. Ja jos pyörän pysäyttää, arvatkaa vain, pysäyttääkö viereistä kaistaa ajava auto?
Pyöräilijät taasen eivät osaa hypätä munamankelinsa selästään taluttamaan fillariaan niissä tilanteissa, joissa pyörätie ei jatkukaan välittömästi suojatien toisella puolen. Eikä tunnu perillä olevan myöskään uudistetut suojatiemaalaukset...
Missäs tällaisia on muualla kuin Rongankadulla Pellavatehtaankadun risteyksessä (jossa pitäisi pyörätien jatkeen sijaan siirtyä roheesti ajoradalle)?
Vaan pitääkö tieinfra pilata töyssyillä, kavennuksilla, alennetuilla nopeusrajoituksilla ja liikennevaloilla, kun kukaan ei tunnu osaavan omaa rooliaan tieliikenteessä? Niillä kuitenkin on myös vaikutusta joukkoliikenteenkin sujuvuuteen.[/QUOTE]
Tuossa Lempääläntiellä ja varmasti muuallakin on loistavia esimerkkejä siitä, että suojateitä ja alikulkutunneleita ei käytetä, koska niitä ei ole tehty juuri siihen, mistä halutaan kulkea. Kitiniitynkadun kohdalla suojatie on väärässä päässä pysäkkiä eli sitä ei kukaan käytä. Rukkamäentien risteyksessä olisi alikulkutunneli Lempääläntien ali, mutta niinpä vaan jokainen bussista nouseva jää siihen pysäkille odottamaan mahdollisuutta päästä tien yli.
Jäin juuri tunti ennen viestiäsi juuri tuolla Valkaman pysäkillä pois ja hypein luonnollisesti kadun yli, jopa normaalia varomattomammin.
Tätä voisi sanoa eritasoratkaisujen tragediaksi. Tämä on aivan oppikirjaesimerkki SCAFT-suunnitteluperusteista, niin hyvässä kuin pahassa: teoriassa se tekee liikenneonnettomuuden jalankulkijan ja moottoriajoneuvon välillä mahdottomaksi, mutta käytännössä ihmiset ovat laiskoja ja jopa pelkäävät pimeitä tunneleita liukkaine luiskineen. Suoraan maantien poikki oikaisten ei edes riko mitään Tieliikennelain pykälää (suojatietä ei ole lähellä), ja vaikka ylitys on omalla vastuulla, ei se tuota aikuiselle lähes koskaan vaaraa.
Käytännössä halvemmalla saadaan efektiivisesti turvallisemmat tienylitykset tekemällä keskisaarekkeita, joihin voi kävellä odottamaan autovirran katkeamista. Jos kaikki noudattaisivat liikennesääntöjä, maassamme ei olisi yhtäkään keskisaareketta ja vain kourallinen alikulkuja, eli tämä on taas suojatiekulttuuriin liittyvä ongelma.