Omalla asenteella voi hyvin pitkälti vaikuttaa siihen, mitä matkustajat sanovat työpäivän aikana. Itse olen kohdannut ikäviä ihmisiä bussin ratissa hyvin vähän, mutta en saakaan mitään tyydytystä siitä, että alan tarkoituksella haastaa riitaa tai väitellä asioista. Toki on aina tilanteita, joihin itse ei ole syyllinen, mutta saa kuitenkin kaiken sonnan niskaansa. Niidenkin kanssa voi elää.
Taukotiloissa kuulee silloin tällöin typeriä juttuja, kuinka joku on kohdellut tahallaan asiakkaita huonosti. Koulutusputkessa on tämän ammatin osalta ollut vuosikausia pahoja puutteita, kun motivoituneet ja asiasta kiinnostuneet eivät ole alalle päässeet siksi, etteivät he ole olleet työttömiä. Toisaalta riittävällä kuorma-autokokemuksella on voinut suorittaa D-ajokortin ilman pienintäkään koulutusta alalle.
Ehkä ikävintä on mielestäni puuttuvan vuoron perässä ajaminen. Jokaisella pysäkillä joku kysyy taatusti, miksi auto on myöhässä tai missä edellinen vuoro on. Asialle et voi itse mitään, mutta matkanteko hidastuu aavistuksen jokaiseen kysymykseen vastaamisesta. Vuoro kerää koko ajan suurempaa lastia kuin muut ja jää jatkuvasti myöhään. Ei ole herkkua.
Kerran olin hyvää hyvyyttäni lähtenyt oman työpäiväni päälle vuoroa, josta puuttui kuljettaja. Eräällä pysäkillä muuan nainen avautui minulle hyvin äänekkäästi siitä, että auto oli lähes kymmenen minuuttia myöhässä ja hän ei ehdi johonkin suunniteltuun menoonsa. Mieli teki kysyä, olisiko ollut parempi, ettei autoa olisi tullut ollenkaan, mutta ei matkustaja voi tietää asian taustoja.
Kaluston kunto valitettavasti heikkenee pääkaupunkiseudun yrityksissä koko ajan. Tässä asiassa toisissa yrityksissä asiat ovat vielä huonommin kuin toisissa. Ja yrityksen koko ja kaluston kunto vaikuttavat hyvin pitkälti olevan kääntäen verrannollisia.
Joka tapauksessa linja-auton ajamisessa on minusta monia hyviä puolia. Työaika alkaa ja loppuu selvästi johonkin aikaan. Töitä ei voi viedä kotiin, vaikka kuinka haluaisi. Työt eivät voi jäädä kesken siten, että seuraavana päivänä joutuisi palaamaan niihin. Jokainen päivä on omanlaisensa. Koulutuksen pituuteen nähden palkkakin on kohtalainen, ellei lasketa aivan puhtaita ruuhkatyövuoroja ilman mitään lisiä.