Antero Alku
Tunnistettu jäsen
- Liittynyt
- 28 Kesäkuu 2005
- Viestit
- 7,552
Pisararata-ketjussa keskustelu kääntyi sen pohtimiseen, mikä vaikuttaa kaupungissa autoilun ruuhkautumiseen. Kun viime vuoden alkuun mennessä ei ole ollut aktiivista ketjua tälle aiheelle, avaanpa uuden, jotta aiheesta ei keskustella väärän otsikon alla.
Ville O. Turunen viittasi amerikkalaiseen tutkimukseen, joka osoitti, että ruuhkautuminen riippuu tarjolla olevasta tie- ja katukapasiteetista, yksinkertaisimmin autoilun tilan määrästä.
Em. ajatus sisältää olettaman, että autoilu on aina ensisijainen henkilöliikenteen muoto, jota käytetään, jos se vain on mahdollista. Tästä voi edelleen johtaa olettaman, että jos näin on, joukkoliikenteen palvelutason on oltava aina huonompi kuin minkä autoilu voi tarjota. Koska muutenhan autoilu ei olisi ensisijainen vaihtoehto. Ville O. Turunen kirjoitti:
Toinen havainto on, että halutaan asumaan kaupunkiin eikä lähiöihin ja vain omakotitaloihin. Tällä voi myös olla yhteys autoilun suosioon. Yksi syy, miksi halutaan lähiöistä kaupunkiin voi olla, että halutaan eroon auton tarpeesta.
Autoilu ja erityisesti ruuhkautuminen pilaavat kuitenkin kaupunkiasumista. Eli autoista ei pääse eroon muuttamalla kaupunkiin, koska kaupungissa on muiden autoja. Vaikka ei itse käyttäisi eikä tarvitsisi autoa, auto haittaa kuitenkin liikkumista, esimerkiksi haittaamalla joukkoliikenteen toimivuutta. Mitä tehdä?
Kaupunkiin saapuvien autojen määrää voi säätää onnistuneesti ja yksinkertaisesti liikennevaloilla rajoittamalla. Ilman tätä rajoitusta autojen määrään säätää katuverkon ruuhkautuminen. Periaatteessa kumpikin on yksi autoilun hinnan muoto: automatkaan menevä aika kasvaa jonottamiseen joko liikennevalojen tuolla puolen kaupungin ulkopuolella tai kaupungin kaduilla ruuhkautuneessa autoliikenteessä.
Auton käyttö kaupungissa ja erityisesti autolla kaupunkiin tulo maksaa selvää rahaa pysäköinnin kustannuksen muodossa. Ruukamaksu tai tietulli ovat pysäköintimaksuun verrattavissa oleva autoilun hinnan muoto. Ne nostavat rahassa maksettavaa hintaa, jonka seurauksena aikana ja autoilun laatuna koettava hinta ehkä laskee, jos ruuhkautuminen vähenee.
Autoilun rajoittaminen liikennevaloilla lienee poliittisesti helpoin ratkaisu, kun se on ollut käytössä Helsingissäkin jo 30 vuotta. Se on myös kaupungin asukkaiden kannalta luultavasti paras, koska se vähentää nimenomaan kaupungin autoilun määrää ja siten kaupungin asukkaille autoilusta aiheutuvaa haittaa.
Toisiksi helpointa lienee pysäköinnin hinnan korottaminen ja niin, että hinta koskee kaikkia pysäköintipaikkoja. Eli myös kiinteistöjen omia pysäköintitiloja. Nottinghamissa on rahoitettu raitiotietä ”parkkipaikkaverolla”. Sitä pidettiin parempana kuin tietullia, koska tietulli olisi koskenut myös kaupunkiin suuntautuvaa asiointia ja siten esim. liikkeiden mahdollisuuksia palvella autoilevia asiakkaita. Pysäköinnin hinnoittelu ei kuitenkaan vaikuta varmasti ruuhkautumiseen, koska sillä ei säädellä samalla kertaa kaupunkiin tulevaa automäärää.
Tietulli vaikuttaa myös kaupunkiin tulevaan asiointiin sekä läpiajoon. Vaikutus on siis laajempi kuin pysäköinnin velottamisella. Mutta tullikaan ei vaikuta ruuhkautumiseen, koska autoilijat voivat tulla samanaikaisesti. Poliittisesti tietulli näyttää olevan Suomessa ylivoimainen haaste.
Joukkoliikenteen palvelutasosta ja kilpailukyvystä autoilun kanssa ei meillä ole puhuttu keinona vähentää kaupungin ruuhkaa. Johtuuko tämä siitä, että palvelutaso on niin kaukana autoilusta ja palvelutasotavoitekin on sellainen, ettei joukkoliikenne ole millään lailla kilpailukykyinen autoilun kanssa? Vai onko asenne jo sellainen, ettei uskota joukkoliikenteen voivan koskaan ollakaan kilpailukykyinen autoiluun nähden? Ja jos näin on, mistä se johtuu? Eikö uskota joukkoliikenteeseen vai eikö uskota omiin kykyihin kehittää joukkoliikennettä?
Jos nykyään on ihmisiä, jotka eivät halua autoilla, eikö silloin olla väärässä siinä, ettei joukkoliikenne ole kilpailukykyistä?
Antero
Ville O. Turunen viittasi amerikkalaiseen tutkimukseen, joka osoitti, että ruuhkautuminen riippuu tarjolla olevasta tie- ja katukapasiteetista, yksinkertaisimmin autoilun tilan määrästä.
Tutkimuksessa oli käsitelty myös joukkoliikenteen merkitystä, joskaan ei tyhjentävästi.THE FUNDAMENTAL LAW OF ROAD CONGESTION: EVIDENCE FROM US CITIES; Gilles Duranton, Matthew A. Turner, 2009. Tuossa ollaan käyty tilastotiedot liikenteestä läpi 225 Yhdysvaltain metropolialueelta ja verrattu autoliikenteen ja päätieverkon suhdetta. Vaikka ruuhkaisuus on tarkasteluvälillä 1983 - 2003 lisääntynyt, tämä ei riippunut lainkaan tieverkon määrästä. Itse asiassa tutkimustuloksena saatiin aineiston tarkkuuden rajoissa yksi yhteen vastaavuus päätiekilometrien ja liikenteen määrän välillä: joka kaupunkiseudulla on oma vakiintunut ajan myötä muuttuva ruuhkautuneisuusaste. Lisäkaistakilometrien rakentaminen lisää autoilua suhteessa täsmälleen saman määrän ja ruuhkautuminen on vakio. Samoin kaistakilometrin vähentäminen vähentää autoliikennettä.
Itse olen päätellyt niin, että autoilun ruuhka on kaupunkiliikenteen ominaisuus, koska kaupungissa ei ole koskaan tilaa kaikelle henkilöliikenteelle autoiluna. Niinpä autoilu täyttää kadut, ja se henkilöliikenne, joka ei kaduille autoillaan mahdu, käyttää joukkoliikennettä tai kevyttä liikennettä.Ohimennen sanoen tutkimuksen mukaan myöskään joukkoliikenteen lisääminen ei vähennä ruuhkautumista, vaan jokainen joukkoliikennematkustaja vain vapauttaa tilaa tieverkolla uudelle autoilijalle. Joskin tämä tulos on alustavampi, sillä pohjana ei ollut mitään hyvää mittaria joukkoliikenteen tarjonnalle metropolialueilla, ei varsinkaan sen palvelutasolle.
Em. ajatus sisältää olettaman, että autoilu on aina ensisijainen henkilöliikenteen muoto, jota käytetään, jos se vain on mahdollista. Tästä voi edelleen johtaa olettaman, että jos näin on, joukkoliikenteen palvelutason on oltava aina huonompi kuin minkä autoilu voi tarjota. Koska muutenhan autoilu ei olisi ensisijainen vaihtoehto. Ville O. Turunen kirjoitti:
Nythän on havaintoja siitä, että kaikki eivät pidä autoilua ykkösvaihtoehtona. Ajokorttia ja/tai autoa ei välitetä hankkia. Jos tulee tilanne, jossa auto on tarpeen, otetaan vuokra-auto.Voisi kuvitella, että tasokas joukkoliikenne ja runsaat palvelut kävelyetäisyydellä kuitenkin vähentäisivät ihmisten ruuhkansietohaluja, mutta tämä on nyt vain hypoteesi. Tämä voisi kuitenkin olla kiva selvittää joskus, jos tarjoutuisi tällaiseen työhön tilaisuus.
Toinen havainto on, että halutaan asumaan kaupunkiin eikä lähiöihin ja vain omakotitaloihin. Tällä voi myös olla yhteys autoilun suosioon. Yksi syy, miksi halutaan lähiöistä kaupunkiin voi olla, että halutaan eroon auton tarpeesta.
Autoilu ja erityisesti ruuhkautuminen pilaavat kuitenkin kaupunkiasumista. Eli autoista ei pääse eroon muuttamalla kaupunkiin, koska kaupungissa on muiden autoja. Vaikka ei itse käyttäisi eikä tarvitsisi autoa, auto haittaa kuitenkin liikkumista, esimerkiksi haittaamalla joukkoliikenteen toimivuutta. Mitä tehdä?
Kaupungin ruuhkaan liittyy kaksi asiaa: paljonko autoja on kaduilla samanaikaisesti ja paljonko autoja kaduille voi tulla. Kaupunkiin ei voi tulla enempää autoja kuin siellä on pysäköintipaikkoja. Jos kaupunkiin tulee enemmän autoja, ne eivät voi kuin olla läpiajomatkalla.Autoliikennettä saadaan vähenettyä vain tekemällä ajo ruuhkaisessa keskustassa maksulliseksi jolloin rahoistaan nuukat ihmiset jättävät turhat huviajot keskustassa pois ja mahdollisilla asionti- tai työmatkoillaan pohtivat joukkoliikennevaihtoehtoja. Pelkkä liikennevalo-ohjaus ei riitä, sillä jos autoilu keskustassa on yhtä ilmaista kuin sen ulkopuolella niin sinne pyrkii vakiomäärä autoja joka tapauksessa, liikkuminen on vain hitaampi ja haitat suuremmat kaikille osapuolille, myös niille jotka asuvat kantakaupungissa.
Kaupunkiin saapuvien autojen määrää voi säätää onnistuneesti ja yksinkertaisesti liikennevaloilla rajoittamalla. Ilman tätä rajoitusta autojen määrään säätää katuverkon ruuhkautuminen. Periaatteessa kumpikin on yksi autoilun hinnan muoto: automatkaan menevä aika kasvaa jonottamiseen joko liikennevalojen tuolla puolen kaupungin ulkopuolella tai kaupungin kaduilla ruuhkautuneessa autoliikenteessä.
Auton käyttö kaupungissa ja erityisesti autolla kaupunkiin tulo maksaa selvää rahaa pysäköinnin kustannuksen muodossa. Ruukamaksu tai tietulli ovat pysäköintimaksuun verrattavissa oleva autoilun hinnan muoto. Ne nostavat rahassa maksettavaa hintaa, jonka seurauksena aikana ja autoilun laatuna koettava hinta ehkä laskee, jos ruuhkautuminen vähenee.
Autoilun rajoittaminen liikennevaloilla lienee poliittisesti helpoin ratkaisu, kun se on ollut käytössä Helsingissäkin jo 30 vuotta. Se on myös kaupungin asukkaiden kannalta luultavasti paras, koska se vähentää nimenomaan kaupungin autoilun määrää ja siten kaupungin asukkaille autoilusta aiheutuvaa haittaa.
Toisiksi helpointa lienee pysäköinnin hinnan korottaminen ja niin, että hinta koskee kaikkia pysäköintipaikkoja. Eli myös kiinteistöjen omia pysäköintitiloja. Nottinghamissa on rahoitettu raitiotietä ”parkkipaikkaverolla”. Sitä pidettiin parempana kuin tietullia, koska tietulli olisi koskenut myös kaupunkiin suuntautuvaa asiointia ja siten esim. liikkeiden mahdollisuuksia palvella autoilevia asiakkaita. Pysäköinnin hinnoittelu ei kuitenkaan vaikuta varmasti ruuhkautumiseen, koska sillä ei säädellä samalla kertaa kaupunkiin tulevaa automäärää.
Tietulli vaikuttaa myös kaupunkiin tulevaan asiointiin sekä läpiajoon. Vaikutus on siis laajempi kuin pysäköinnin velottamisella. Mutta tullikaan ei vaikuta ruuhkautumiseen, koska autoilijat voivat tulla samanaikaisesti. Poliittisesti tietulli näyttää olevan Suomessa ylivoimainen haaste.
Joukkoliikenteen palvelutasosta ja kilpailukyvystä autoilun kanssa ei meillä ole puhuttu keinona vähentää kaupungin ruuhkaa. Johtuuko tämä siitä, että palvelutaso on niin kaukana autoilusta ja palvelutasotavoitekin on sellainen, ettei joukkoliikenne ole millään lailla kilpailukykyinen autoilun kanssa? Vai onko asenne jo sellainen, ettei uskota joukkoliikenteen voivan koskaan ollakaan kilpailukykyinen autoiluun nähden? Ja jos näin on, mistä se johtuu? Eikö uskota joukkoliikenteeseen vai eikö uskota omiin kykyihin kehittää joukkoliikennettä?
Jos nykyään on ihmisiä, jotka eivät halua autoilla, eikö silloin olla väärässä siinä, ettei joukkoliikenne ole kilpailukykyistä?
Antero