Mikko Laaksonen
Tunnistettu jäsen
- Liittynyt
- 28 Kesäkuu 2005
- Viestit
- 2,789
Sarjassa erikoisuuksia historiasta.
Virallisten historiikkien perusteella vaikuttaa siltä, että sekä Helsingin johdinautojen lakkautus (1974) että Tampereen johdinautojen lakkautus (1976) tehtiin ilman asianmukaisia poliittisia päätöksiä ja jopa vastoin niitä.
Helsinki (Timo Herranen, Hevosomnibusseista metroon 1988)
- Liikennelaitos suositteli johdinautojen poistamista liikenteestä 1975 mennessä
- Kaupunginvaltuusto päätti, että Helsingin vuoden 1972 talousarvioon otettiin määräraha viiden johdinauton hankkimiseks, johdinautokalusto uusittaisiin kokonaisuudessaan ja selvitettäisiin johdinautojen laajentaminen koko kaupungin alueelle.i
- Lautakunta esitti 1971 ja 7, että linjoilla 17, 18 ja 55 siirryttäisiin johdinautoihin
- V. 1973 talousarvioon määrärahat sisältyivät erittelemättöminä.
- Liikennelaitos ei hankkinut uusia johdinautoja, koska tähän ei erikseen ollut osoitettu määrärahaa..
- Liikennelaitoksen lautakunta päätti 1977 v. 1978-82 taloussuunnitelmassa, että johdinautoliikenne aloitettaisiin linjalla 14 viimeistään v. 1980 alussa ja laajennettaisiiin v. 1987 mennessä.
- Hankittiin vain koejohdinauto v 1979, koeliikenne v. 1985 asti
- Liikennelaitoksen lautakunta päätti lopettamisesta v. 31.10.1985 - kh päätti samoin.
Yhteenveto Helsingistä: vastoin sekä kaupunginvaltuuston että lautakunnan päätöksiä johdinautoja ei hankittu riittävästi edes linjan 14 liikenteeseen, puhumattakaan päätösten mukaisista laajennuksista. "Kokeiluilla" (Ziu 1973 ja Sisu-Wiima-Strömberg 1979-85) vain kypsytettiin poliitiikkoja hyväksymään tosiasiassa jo toteutettu lakkautus.
Tampere: Jarmo Peltola, Onnikoita ja rollikoita, v. 1998 s. 251-258
- Liikennelaitoksella valmisteltiin 1970-73 johdinautoliikenteen uudistamista, yhdessä Helsingin kanssa
- Vertailulaskelma 1971
- Ehdotus: v. 1972: kokeillaan Skoda-autolla, selvitetään Solingenin malli (vanhat sähkölaitteet uudteen koriin), tarjouspyyntö helsingin kanssa, 1973-75 budjetiin varat 25 johdinauton hankkimiseksi.
- Kh:lle ehdotus v. 1972, varat kahden auton uusimiseen Solingenin mallilla (vanhat sähkölaitteet uuteen koriin, Skoda vuokralle), johdinautot uusitaan 1975 mennessä.
- Johdinautoliikenne lakkautettiin 15.5.1976. "Missään elimessä ei tehty virallista periaatepäätöstä luopumisesta. Johdinautoliikenne loppui kaluston ja verkoston vanhenemisen vuoksi. Koska liikenteestä ei ollut virallisesti päätetty luopua, jäivät johdinlangat vielä vuodeksi katukuvaan. Johdinlinjat purettiin kuitenkin vuonna 1977, silläjos liikenne alkaisi joskus uudelleen "olisi nykyinen johdinverkko joka tapauksessa niin huono ja liikennetarpeet siksi muuttuneita, että johtimet olisi rakennettava ja ripustettava uudelleen" (Aamulehti)
Yhteenveto Tampereelta: Vastoin suunnitelmia, uusia tai uudistettuja johdinautoja ei kokeiltu. Liikenne lakkautettiin ilman asianomaista päätöstä.
Kaiken kaikkiaan, vaikuttaa siltä, että sekä Helsingissä että Tampereella johdinautoliikenne lakkautettiin hyvin omavaltaisesti, osittain selkeästi vastoin päätöksia ja ainakin ilman asianmukaisia päätöksiä. Lakkautus toteutettiin ensin tosiasiallisesti ja vasta (paljonkin) myöhemmin laillisesti.
Virallisten historiikkien perusteella vaikuttaa siltä, että sekä Helsingin johdinautojen lakkautus (1974) että Tampereen johdinautojen lakkautus (1976) tehtiin ilman asianmukaisia poliittisia päätöksiä ja jopa vastoin niitä.
Helsinki (Timo Herranen, Hevosomnibusseista metroon 1988)
- Liikennelaitos suositteli johdinautojen poistamista liikenteestä 1975 mennessä
- Kaupunginvaltuusto päätti, että Helsingin vuoden 1972 talousarvioon otettiin määräraha viiden johdinauton hankkimiseks, johdinautokalusto uusittaisiin kokonaisuudessaan ja selvitettäisiin johdinautojen laajentaminen koko kaupungin alueelle.i
- Lautakunta esitti 1971 ja 7, että linjoilla 17, 18 ja 55 siirryttäisiin johdinautoihin
- V. 1973 talousarvioon määrärahat sisältyivät erittelemättöminä.
- Liikennelaitos ei hankkinut uusia johdinautoja, koska tähän ei erikseen ollut osoitettu määrärahaa..
- Liikennelaitoksen lautakunta päätti 1977 v. 1978-82 taloussuunnitelmassa, että johdinautoliikenne aloitettaisiin linjalla 14 viimeistään v. 1980 alussa ja laajennettaisiiin v. 1987 mennessä.
- Hankittiin vain koejohdinauto v 1979, koeliikenne v. 1985 asti
- Liikennelaitoksen lautakunta päätti lopettamisesta v. 31.10.1985 - kh päätti samoin.
Yhteenveto Helsingistä: vastoin sekä kaupunginvaltuuston että lautakunnan päätöksiä johdinautoja ei hankittu riittävästi edes linjan 14 liikenteeseen, puhumattakaan päätösten mukaisista laajennuksista. "Kokeiluilla" (Ziu 1973 ja Sisu-Wiima-Strömberg 1979-85) vain kypsytettiin poliitiikkoja hyväksymään tosiasiassa jo toteutettu lakkautus.
Tampere: Jarmo Peltola, Onnikoita ja rollikoita, v. 1998 s. 251-258
- Liikennelaitoksella valmisteltiin 1970-73 johdinautoliikenteen uudistamista, yhdessä Helsingin kanssa
- Vertailulaskelma 1971
- Ehdotus: v. 1972: kokeillaan Skoda-autolla, selvitetään Solingenin malli (vanhat sähkölaitteet uudteen koriin), tarjouspyyntö helsingin kanssa, 1973-75 budjetiin varat 25 johdinauton hankkimiseksi.
- Kh:lle ehdotus v. 1972, varat kahden auton uusimiseen Solingenin mallilla (vanhat sähkölaitteet uuteen koriin, Skoda vuokralle), johdinautot uusitaan 1975 mennessä.
- Johdinautoliikenne lakkautettiin 15.5.1976. "Missään elimessä ei tehty virallista periaatepäätöstä luopumisesta. Johdinautoliikenne loppui kaluston ja verkoston vanhenemisen vuoksi. Koska liikenteestä ei ollut virallisesti päätetty luopua, jäivät johdinlangat vielä vuodeksi katukuvaan. Johdinlinjat purettiin kuitenkin vuonna 1977, silläjos liikenne alkaisi joskus uudelleen "olisi nykyinen johdinverkko joka tapauksessa niin huono ja liikennetarpeet siksi muuttuneita, että johtimet olisi rakennettava ja ripustettava uudelleen" (Aamulehti)
Yhteenveto Tampereelta: Vastoin suunnitelmia, uusia tai uudistettuja johdinautoja ei kokeiltu. Liikenne lakkautettiin ilman asianomaista päätöstä.
Kaiken kaikkiaan, vaikuttaa siltä, että sekä Helsingissä että Tampereella johdinautoliikenne lakkautettiin hyvin omavaltaisesti, osittain selkeästi vastoin päätöksia ja ainakin ilman asianmukaisia päätöksiä. Lakkautus toteutettiin ensin tosiasiallisesti ja vasta (paljonkin) myöhemmin laillisesti.
