Tätä ehkä juuri pohdin. Omalla kulmilla maantienpätkä (mt/60/80-tasoinen), jonka varrelle kasvaa asutusta. Määrätyllä kansalaisaktivismillä voisi saada liikennöitsijä reitittämään markkinaehtoista linjaa kulkemaan tätä kautta, mutta pimeän maantien varteen tarvittaisiin silloin paitsi pysäkkitolppia myös suojateitä, pätkiä kävelyväylää ja katuvalaistusta, jotta alueen asukaat lähtisivät pysäkeille, jotka ovat ilman näitä satsauksia pimeitä ja turvattomia.
Muna-kana-ongelma. Pysyykö liikennöitsijä sitten reitillä pitkällä tähtäimellä jos infra rakennetaan, vai menevätkö julkisen tahon satsaukset hukkaan jos liikennöinti sittenkään ei taloudellisesti kannata? Vai pitääkö julkisen vallan jo kaavoituksessa miettiä, selvittää ja laskea matkustajapotentiaalit itse ja rakentaa infrat siinä toivossa, että bussi aikanaan tulee?
Ja eihän tämä välttämättä ole edes vain markkinaehtoisen liikenteen ongelma, saattaahan myös esmes kunnallinen liikenteenjärjestäjä jättää kalliilla rakennetut pysäkit autioiksi.
Kokemuksia tästä?