Vs: Raitioliikenteen supistukset vuonna 2010
HKL:n johtokuntaakaan ei itseasiassa koota asiantuntijaperustein, vaan ihan perinteisellä "ketä kiinnostaisi tämän aihealueen asiat, kuka kiinnostuneista sai eniten ääniä kunnallisvaaleissa, onko se paikan vaatimaa sukupuolta", siinä ne valintaperusteet...
Ideaalitilanteessa HSL:n johdossa olisi mielestäni nykyisten johtokuntien ja suunnitteilla olevan leimasinhallituksen sijaan sellainen poliittinen vastuullinen edustus, jolla olisi rautainen tekninen asiantuntemus, vahva sosiaalinen omatunto ja näkemys joukkoliikenteestä sekä kykyä ja tahtoa toimia kuntayhtymän ja asukkaiden välisenä linkkinä. Sellaisten minä haluaisin päättävän minun asioistani.
Olen Mirvan kanssa täysin samaa mieltä siitä, että nykyinen lautakunnan/johtokunnan valintaperuste ei vastaa tarkoitustaan ja valinnan pitäisi perustua Mirvan kuvaamaan tapaan siihen, että valitaan asioista päättämään sellaiset asiantuntijat, joihin kaupunkilaiset (ja poliittiset ryhmät) voivat luottaa.
Joku voi tietenkin sanoa, että se on vastoin demokratian periaatetta. Että demokratian periaate toteutuu vain sillä, että eniten ääniä saavat jakavat paikat. Äänimääräperiaate on kuitenkin jo rikottu sukupuoliperiaatteella, jota – hassua sinänsä – toteutetaan lauta- ja valiokunnissa, mutta ei kuitenkaan valtuustoissa ja eduskunnassa.
Minusta demokratian periaate on kuitenkin rikottu jo nykyisessä vaalijärjestelmässä, joka suosii ulkoparlamentaarisia perusteita. Valituksi tulevat julkkikset ja rahakkaat mainostajat. Parlamentaarisin perustein valituksi tulevat vain jo aiemmin valituksi tulleet ja siten julkisuutta saaneet.
Oikeudenmukaisuuden näkökulmasta on väärin, jos kaikki miehet ja naiset haluaisivat pelkästään naisia esim. sosiaalilautakuntaan, mutta sukupuoliperiaatteella he eivät voi tätä saada. On siis haluttu korjata systemaattista virhettä siitä, että lautakunnan sukupuolijakauma ei myötäile kansalaisten sukupuolijakaumaa.
Miksi sama periaate ei kelpaa muihin inhimillisiin ryhmittelyihin? Sanokaamme, että jos kansasta on 1 % julkkiksia, eduskunnassa ja valtuustossa ei saa olla enempää kuin 2 % julkkiksia. Ja sovelletaan samaa kampanjarahoitukseen. Jos 5 % ehdokkaista käyttää 95 % vaalikampanjoiden rahoituksien summasta (ja saa 95 % äänistä), he eivät kuitenkaan voi saada enempää kuin 10 % paikoista.
Edellä kuvailen vain periaatetta, en väitä, että tällainen olisi käytännössä helppo toteuttaa oikeudenmukaisesti kaikkia kohtaan.
Mutta palataan siihen lauta-/johtokuntaan. Kun sellainen joutuu tekemään vaativia päätöksiä, jäsenten tulisi olla kykeneviä arvioimaan päätöksiä ja ottamaan vastuunsa. Helsingin rakennuslautakunnassa on joskus edellytetty vähintään rakennusmestarin pätevyyttä, mutta se on poistettu. Minun mielestäni siinä on toimittu väärin, ja päin vastoin olisi pitänyt laajentaa pätevyysvaatimusta muihinkin lautakuntiin.
Minusta ei ole väärin, että esim. vasemmistopuolue nimeää lautakuntaan vasemmistolaisen asiantuntijan. Onhan se puolueen ja sen kannattajien edun mukaista. Nythän on sellainen tilanne, että maallikkoedustaja on helposti höynäytettävissä, ja ilkeä porvarivirkamies saa vilpittömän vasemmistomaallikon erehtymään kannattamaan porvarillista vaihtoehtoa.
Antero