Kyllä pitkille junille voi olla tarvetta matkustajamäärän lisääntyessä. Nyt vain tehdään poliittinen päätös, että ajetaan vain lyhyin junin.
Samalla menetetään yksi raideliikenteen mainioista mahdollisuuksista: matkustajakapasiteettia voisi kätevästi lisätä junaa pidentämällä. Lyhyiden junien vuorovälin tihentämisen raja tulee paljon nopeammin vastaan kuin junan koon kasvattamisen.
Kulosaaren laiturin lopun purkaminen on täysin tyhmää, kuten edellä on mainittu. Nyt, kuten usein Suomessa, tulevaisuudelle ei jätetä mitään varaa. (Tai jos jätetään, on se täysin ylimitoitettua). Pelkästään jo purkaminen maksaa. Lisäksi tehdään varauloskäynti, mutta ei tavallista uloskäyntiä. Rahaa siis kannattaa laittaa ei mihinkään. Hyötyjä ei tule, mutta paluu entiseen muuttuu lähes mahdottomaksi. Kun kuitenkin lyhyen vuorovälin kanssa tulee ongelmia, tulee ikävä pitkiä junia, mutta niihin siirtyminen on sitten "mahdotonta", kun ensin kiireellä on purettu infraa.
Sakasassa on osattu varautua tulevaan, ehkä liiankin hyvin, esimerkiksi Mühlheim an der Ruhrissa, jossa metrohullutusaikakautena tehtiin stadtbahnia.
Metrinen matalia laitureita käyttävä raitiotie kulkee yhdessä stadtbahnin (1435 mm) kanssa, joka myöskin pysähtyy matalalla osalla laiturista. Mühlheimissa kaikki stadtbahnin ja raitiotien yhteisasemat ovat tehty silmälläpitäen laiturin matalan osan korottamisesta stadtbahntasoon. Siksi laiturille tultaessa pitää niin rullaportaiden kuin hissin jälkeen astua muutama porras (tai mennä luiskaa) matalaan osaan.
Aikaa on kulunut, eikä pelkkään stadtbahniin tai varsinkaan metroon ole aikomustakaan siirtyä. Siksi asemat ovat erikoisia ja huokuvat jotenkin suuruudenhulluuden jälkeistä epäonnistumista, onhan puolet laiturista (korkea osa) suljettu aidalla hamaan tulevaisuuteen.
Muutama kuva Schloss Broichin asemalta: