Mikko Laaksonen
Tunnistettu jäsen
- Liittynyt
- 28 Kesäkuu 2005
- Viestit
- 2,789
Avasin uuden ketjun Rattivaunun kommentista:
Mutta sille on selvät perustelunsa Turun ratikkalakkautuksen historiassa.
Lakkautuksen älyttömyyden suuruus on itsellenikin osoittautunut vasta vähitellen mm. Hanna Sirkiän v. 2003 valmistuneen gradun "Hyvästi ny sitt raitsikat" sekä mm. viime aikoina valokuviin tutustumisen perusteella.
Tässä hieman listaa mikä on älyttömintä:
Ottaen huomioon tarkoitushakuisella valmistelulla ja siihen perustuvalla päätöksenteolla Turun kaupungille aiheutetut, myös pysyväisluonteiset haitat, ei vahingonkorvausvastuusta puhuminen ole liioiteltua.
Joo, kovaa tekstiä on.Rattivaunu sanoi:Nyt on jo kovaa tekstiä. Olen kyllä Mikon kanssa siitä samaa mieltä, että raitsikkaliikenne olisi ehdottomasti pitänyt säästää ja sitä olisi pitänyt itse asiassa 1950-60-lukujen vaihteesta alkaen laajentaa jopa kuntarajojen yli.Mikko Laaksonen sanoi:Kuten myös Turussa olisi, jos meillä ei olisi tehty v. 1965 pölkkypäisiä päätöksiä, joiden tekijät olisi pitänyt pistää korvausvastuuseen vastuuttomista päätöksistään.
Mutta sille on selvät perustelunsa Turun ratikkalakkautuksen historiassa.
Lakkautuksen älyttömyyden suuruus on itsellenikin osoittautunut vasta vähitellen mm. Hanna Sirkiän v. 2003 valmistuneen gradun "Hyvästi ny sitt raitsikat" sekä mm. viime aikoina valokuviin tutustumisen perusteella.
Tässä hieman listaa mikä on älyttömintä:
- Lakkautuksen perustelut tehtiin täysin tarkoitushakuisesti. Bussiliikenteeseen siirtymisen todellisia investointikustannuksia (kalusto, varikko ja koko ratikkakatuverkon kunnostaminen) ei laskettu lainkaan kokonaisuutena eikä lakkautuksen vaikutuksia koskaan arvioitu.
- Lakkautuksen yhteydessä hylättiin 18 1950-luvulla hankittua raitiomoottorivaunua (1951 Kariat ja 1956 VTS:t), joista 16 on sittemmin myös romutettu. Vaunuilla olisi ollut poikkeuksetta 15-20 vuotta käyttöikää jäljellä.
- Raitiotien rataverkko oli varsin suureksi osaksi kunnostettu. Eerikinkadun rata keskustassa oli uudelleenrakennettu 1949-50 ja Korppolaismäen rata 1956. Monet rataosuudet olivat hyvässä kunnossa, esim. Puistokadun - Martinmäen rataosuus, joka valokuvien mukaan oli täysin virheetön toukokuussa 1972.
- Ratikkaverkon lakkautus johti välittömästi merkittävään matkustajamäärien laskuun ja pitkällä aikavälillä siihen, että joukkoliikenne ei Turussa nykyisin ole kilpailukykyinen vaihtoehto autolle kuin muutamilla suppeilla alueilla. Matkustajamäärien laskusta lisää:
http://www.kaupunkiliikenne.net/Ratikka_ja_bussi.htm - Raitiotien kehittämissuunnitelmat 1950-60-luvun vaihteessa eli uudet linjat: 2 Nummenmäki - Kurala (600 m), pikaraitiotie Satakunnantietä Raisioon, raitiotie Uudenmaantietä Vasaramäkeen (mahdollisesti edelleen pikaraitiotienä Kaarinaan) sekä Düwag:n Grossraum - vaunujen hankinta vastasivat senaikaista ehdottomasti parasta Baselin, Düsseldorfin, Kölnin, Göteborgin käytäntöä.
- Turun raitiotien laajuus ennen ensimmäistä lakkautusta 1967 oli suurempi kuin sittemmin eräiksi maailman parhaista joukkoliikennekaupungeista kehittyneiden Freiburgin ja Linzin. Kalusto ja verkon kunto olivat vastaavia.
- 50% rataverkon ja ilmajohtojen uudishankinta-arvosta (17 km / 3 Me/km)
- 18 moottorivaunun hinta
- 18 moottorivaunua korvaavien bussien (n. 25-30 kpl) hinta
- Rataverkkoa korvaavat katuinvestoinnit (17 km kadun uudelleenrakentamista).
Ottaen huomioon tarkoitushakuisella valmistelulla ja siihen perustuvalla päätöksenteolla Turun kaupungille aiheutetut, myös pysyväisluonteiset haitat, ei vahingonkorvausvastuusta puhuminen ole liioiteltua.