Minusta Vasemmistoliitolla on ollut hyviä kannanottoja joukkoliikenteen kannalta.
Minusta vasemmistoliiton kannanotot ovat hyvä esimerkki siitä, että asiaa kannatetaan mutta liian ympäripyöreästi. Tässä esimerkki poliittisesta tavoiteohjelmasta:
Vasemmistoliitto sanoi:
Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on tärkeää vähentää yksityisautoilua ja siirtää tavarakuljetuksia rautateille. Vasemmistoliitto tukee joukkoliikenteen kehittämistä ja siihen panostamista. Erityisesti raideliikennettä on kehitettävä.
– selvää on tietenkin se, että VL tekee kaikkensa estääkseen mitään rautatieliikenteen liberalisointia.
Kokoomuksen alue- ja liikennepoliittiset sivut ovat ristiriitaisia: toisaalta kannatetaan joukkoliikenteen kehittämistä (telematiikkaa, joukkoliikennekeskusten perustamista, raiteille siirtoa), toisaalta taas MEP Vatasen kirjoituksessa vastustetaan veronmaksajain rahoilla tavaraliikenteen siirtämistä rautateille. Toisaalta, mitäpä muuta entiseltä rallikuskilta voisi odottaa.
Keskustan sivuilta en löytänyt mitään selkeätä joukkoliikenteestä.
Demarit taas näyttävät jatkavan ikuista sosiaali- ja työvoimapoliittisita jauhantaa, ja LVM Susanna Huovisen ja Leena Luhtasen "saavutukset" joukkoliikenteen saralla ovat kyllä tiedossa. SDP näyttää olevan liikenne- ja viestintäministeriössä täysin hampaaton ay-lobbareita vastaan, eikä joukkoliikennemonopoleihin kosketa enempää kuin mitä EU-lainsäädäntö edellyttää.
RKP ajaa ymmärtääkseni muita hallituspuolueita ponnekkaammin liikennehankkeita, myös joukkoliikennettä. Ainakin rannikkoseuduilla.
"Utveckla kommunikationerna – stöd lösningar som gynnar kollektivtrafiken."
Kuvittelisin että sellainen joka kannattaa kestävää kehitystä ympäristöasioissa ja nimenomaan ilmastonmuutoksissa ylipäänsä on sopiva ehdokas.
Totta, ja näitä on varmasti kaikissa puolueissa, toisissa enemmän, toisissa vähemmän.
Lähes kaikilta tulee samankaltaista liturgiaa, mutta täytyy osata suodattaa pois puhtaat autofanaatikot jotka pasaavat että biopolttoaineisiin siirtyminen ja autoveron muutos "ympäristöystävällisyyteen perustuviksi käyttömaksuksi" olisivat ainoita oikeita ratkaisuja.
Näitä näkyy paljon etenkin kokoomuksen, mutta myös muiden suurten puolueiden listoilla.
Ymmärtääkseni kaikki suuret puolueet haluavat säilyttää rautateiden, bussiliikenteen ja kaupunkijoukkoliikenteen aseman vähintään niin vahvana kuin nyt.
Minulla on sama käsitys puolueiden toiveista. Todellinen tahto ja rohkeus suuriinkin investoihin on eri asia, ja tässä tulee myös ns. "liikkuva osa" eli Vihreät kuvaan. Jos Vihreät ovat hallituksessa, korostetaan joukkoliikennettä aivan eri tavalla kuin jos he ovat oppositiossa. Tällöin myös porvarihallitus* olisi jl-myönteinen ja ainakin VR:n monopoli kaatuisi.
(* vihreä liitto on vasemmisto-oikeisto-akselilla neutraali, omien sanojensa mukaan
"ei vasemmalla eikä oikealla vaan edellä")
Ratkaisevaa tulee olemaan myös mistä puolueesta liikenneministeri tulee, ja millä paikkakunnalla asuu, ja mihin liikennemuotoon hänellä on eniten lukkarinrakkautta, jos mihinkään.
Hyvin paljon totta.
Vihreiden joukossa on asiantuntemattomia vaikkakin hyvää tarkoittavia poliitikkoja.
Jep, ja esimerkiksi eräs
Oulun vaalipiirin vihreä kansanedustaja tuntuu enemmän demarilta tai keskustalaiselta kuin vihreältä. Maaseutupolitiikkaa, ja VR:n kritisointia ilman monopolin kritisointia. Ehdokas tuntuu ajattelevan VR:ää yhä virastona, jonka kuuluisi tarjota peruspalvelut kaikille. Ihan hyvä ajatus, mutta ei VR OY-aikana enää mitenkään mahdollinen ajatus. Vihreiden siunaus ja ongelma on se, ettei ole ryhmäkuria.
Joukkoliikenteen kannalta parasta olisi saada Vihreät hallitukseen, koska me voidaan keskustella maailman tappiin siitä minkälaista raidetta tarvittaisiin, mutta jos hallituksen tasolta ei löydy rahaa eikä tahtoa niin se on yhtä tyhjän kanssa. Yksityiskohdista voidaan puhua myöhemmin, vaaleissa on kyse suurista linjoista. Tämä on juuri sellainen verrattain pieni asia jonka vyöryttämiseen Vihreidenkin massan pitäisi riittää hallitusneuvotteluissa, olettaen että kannatus ja muu poliittinen tilanne sen mahdollistaa.
Erinomaisesti sanottu.
Kun Osmo Soininvaara, Satu Hassi ja muut ovat poissa pelistä ja tilalla Tarja Cronberg, joka Vihreiden oman Vihreä Lanka-lehden mukaan ei ole niinkään kiinnostunut ekologisista asioista kuin enemmän sosiaalipolitiikasta (hyväksyy autoilunkin tarvittaessa, ääntenkalastelua autopuolueelta?), niin se herättää epäilyjä, että josko koko puolue olisi liukumassa johtajansa johdolla enemmän sosiaalipolitiikan kentälle.
Ode on erittäin fiksu mies, harmi ettei hän(tä päästetä) jatka(maan). Cronbergistä en itse ole mitään mieltä, mutta toivoisin jonkun liikenneasioista kiinnostuneen puolueen "parrasvaloihin". Esim. JJJ Kasvin tai Tynkkysen.
Mutta mistäs sitä tietää, vaikka vaalikopissa loikkaisin vasurien Paavo Arhinmäkeen, hän kun on ponnekkaasti ajanut "Helsinki raiteille"-kampanjaansa ja on aktiivinen polkupyöräilijä.
Toivottavasti ei jää ryhmäkurin runnomaksi.
Jos Vihreät suostuisivat olemaan välinpitämättömiä useimmissa asioissa, mutta ottaisivat pari olennaisinta asiaa, kuten yhdyskuntarakenteen hajautuminen ja tuloerojen kasvu, hallitusteemoikseen, voisi puolue hyvinkin päästä läpi.
Mahdollisesti. Toivoisin puolueen runnovan itsensä läpi hallitukseen ydinvoimasta riippumatta.