Oletko siis sitä mieltä, että VR:n ei pitäisi juhlistaa merkkivuotta lainkaan?
En, päin vastoin. Odottaisin VR-Yhtymältä kunnioitusta ja nöyryyttä sitä kohtaan, mitä on ollut sitä ennen. Edes tänä yhtenä vuotena. Mutta sitä, miten yhtymä menneisyyteen suhtautuu, kuvaa osuvasti tämän päivän uutinen HS:ssa Karjaalta: Siellä säilytetyn höyryveturin romutus on aloitettu, kuin juhlavuoden kunniaksi. Ja se homma hoituu kyllä ripeästi, perjantaihin mennessä. Tiedän, ettei VR-Yhtymä omista tätä veturia, mikä ei sinänsä ole yllätys, sillä perinteiden säilymisestä ovat saaneet kantaa huolta määrällisesti aivan muut kuin VR-Yhtymä. Ja yhtymää vastaan monet taistot käyden. Puhun myös omasta kokemuksesta, vaikka muut ovat saanet kokea paljon enemmän.
Viestissäni tartuin vain siihen, että VR ei täytä 150 vuotta. Ei ole edes olemassa enää organisaatiota nimeltä VR. Se lakkasi olemasta viimeistään 1995. Eli Valtionrautatiet ei koskaan saavuttanut 150 vuoden ikää, vaan se lakkautettiin ennen sitä. VR-Yhtymän historia alkaa vuodesta 1995, joten se ei missään tapauksessa täytä 150 vuotta tällä vuosisadalla. Jos edes koskaan.
VR-Yhtymä ei ole nykymuotoinen VR, sillä mikä oikeus tällä yksityisoikeudellisella osakeyhtiöllä olisi omia rataverkkoa ja liikennettä budjettirahoituksella hoitaneen viraston perinnettä. Sen viraston tarkoitus oli edistää rautatieliikennettä ja sitä kautta Suomen ja suomalaisten hyvinvointia. Tämä osakeyhtiö on nykyjohtonsa suulla vakuuttanut kerta toisensa jälkeen, että sen tehtävä on tuottaa rahaa ja erityisesti se on johdon tehtävä, koska siitä ja vain siitä se saa bonuksia. Jä tätä tehtäväänsä täyttääkseen se on innokkaasti supistanut ja supistamassa rautatieliikennettä ja tarjoamassa tilalle maantiekuljetuksia.
Lähinnä entistä VR:ää on Liikenneviraston rataosasto, koska sen tehtävä ja tavoite on edelleen periaatteessa sama kuin VR:llä. LiVi:n rataosasto ei tavoittele maksimaalista rahan keräämistä, vaan Suomen ja suomalaisten hyvinvointia edistävää rataverkkoa ja rautatieliikennettä. Tosin monessa paikassa se työ on aika epätoivoista, kun ainoa rataverkon käyttäjä ei ole kiinnostunut rataverkon käytöstä.
VR:ää yhtiöitettäessä samat duunarit jatkoivat samoissa duuneissaan, eivätkä yhdessä yössä unohtaneet yli satavuotiasta tietotaitojatkumoa.
Moni duunari on saanut jatkaa myös VR-Yhtymän hommissa, mutta yhtä moni on saanut kenkää. Karkeasti ottaen porukkaa oli 1990-luvulla 30.000 ja nyt puolet. Ja samalla on potkittu pihalle ilmeisesti enemmän kuin puolet siitä perinteestä ja osaamisesta, jota 135 vuoden aikana ehdittiin kerätä. Tilalle on otettu kaikenlaisia kvartaaliekonomeja, jotka eivät ymmärrä kuin romuttaa lumiauratkin, kun niitä ei kesäisin tarvita. Ja sitten matkustetaan Moskovaan kuulemaan, että junaliikenne toimii talvella paremmin, kun radat aurataan. Sen kvartaaliekonomin mielestä auraaminen on ollut ihan turhaa, kun pöllyttäähän jokainen juna sitä lunta koko ajan.
Tiedot VR-Yhtymän henkilökunnan tyytyväisyydestä ovat sitä luokkaa, että eiköhän yhtymä pääse lopuistakin rautatieliikenteen perinteitä kunnioittavista työntekijöistään mukavasti eroon ilman irtisanomisiakin. Lisäksi tiedän, että talon rekrytointipolitiikallakin on pyritty pitämään turha menneisyyden kunnioitus poissa osakeyhtiöstä. Jos on ollut rautatieharrastajan maineessa, se on yleensä ollut rasite ja peruste valita joku toinen. Entä miten näkyy rautatieosaamisen ja alan tuntemuksen arvostus viime aikojen johtajanimityksissä?
Antero
