Enpä tiedä, olisiko tuommoinen suunnitelma uudesta uljaasta maailmanjärjestyksestä hyvä juttu. Semmoisista tapaa seurata hyvin pitkää poliittista vääntöä joka pahimmillaan rampauttaa osan 'uljaudesta'. Metro käynee esimerkistä. Mieleen tulee myös tanskalaisen kaupunkisuunnittelijan Jan Gehlin kommentit. Hän on toistellut, että Kööpenhaminan nykyisiä kävelyalueita ei olisi mitenkään lähtötilanteessa 60-luvulla voinut saada kerralla poliittisesti läpi. Sen sijaan autoilta rauhoitettuja alueita ja pyöräteitä ehdotettiin ja toteutettiin pätkä kerrallaan, julistamatta sen suurempaa mullistusta. Muillakin aloilla (esim. ohjelmistot) monimutkaisia järjestelmiä kehitetään bottom-up tyyliin vastaamalla välittömiin osatarpeisiin ensin ja antamalla 'strategian' ilmaantua ikään kuin itsekseen.
Helsingin ratikkaverkkoon näyttäisi itse asiassa olevan tulossakin paloittain päätettyjä laajennuksia niin monta, että ne pakottanevat joihinkin uusiin järjestelyihin ydinkeskustassa. Ts. jos vuonna 2016 Jätkäsaaren, Hernesaaren, Ilmalan, Laajasalon ja ehkä jopa Jokerin raitiotiet ja näiden vaatimat järjestelyt ovat toiminnassa, niin aika uuteen tilanteeseen on päädytty, vaikka kukaan ei varsinaisesti olisi 'kokonaisvaltaista strategiaa' kuuluttanutkaan. Tuollaisesta tilanteesta eteenpäin katsoen asiat näyttäisivät varmasti erilaiselta eikä esikaupunkipikaratikat mitenkään utopistisilta.