Tämä harrastajapiirien kielenkäytössä halventavassa merkityksessä esiintyvä termi "suomalaiset erityisolosuhteet" kuvaa vähän erilaisia juttuja kuin luulet. Talvikelithän ovat ihan aidosti erityisolosuhde, joka on otettava huomioon vaikkapa kalustohankinnoissa (eli ei hankita pendolinoja jne), enkä ole havainnut, että sellaiselle asialle naureskeltaisiin.
"Harrastajamerkityksessä" näitä erityisolosuhteita sitävastoin käytetään kuvaamaan tilannetta, jossa jokin maailmalla/Euroopassa/naapurissa ym. yleinen käytäntö on meillä tuomittu operaattorin/tilaajan/liikennesuunnittelun/jonkun muun viranomaisen toimesta mahdottomaksi, vaikka on yleisesti tunnettua, ettei ko. asia ole mahdoton eikä sen toteuttamiselle ole muita esteitä kuin tahto ja ymmärrys.
Esimerkkinä nyt vaikkapa se, että suomalaisissa erityisolosuhteissa ei voi korvata kankeaa ja huonosti toimivaa varovaa systeemillä, jossa suojatie ohjataan normaalein liikennevaloin autojen kohdalla, mutta raitiotien kohdalla on vain vilkkuvat varoitusvalot jalankulkijoille sekä lainsäädäntö, joka suo ratikalle etuajo-oikeuden jalankulkijoihin nähden. Tämän estää paitsi nykyinen lainsäädäntö (jota "suomalaisissa erityisoloissa" ei voi muuttaa) myös Helsingin KSV:n käsitys stadilaisen jalankulkijan ymmärryskyvystä: ajatellaan, että jos kauempana loistaa vihreä ukko autokaistalla, niin jalankulkija katsoo sitä ja kävelee ratikan alle. Minulle on jäänyt arvoitukseksi, miksi "suomalaisissa erityisolosuhteissa" ei voida olettaa helsinkiläiseltä jalankulkijalta vastaavaa älykkyyttä kuin zürichiläiseltä tai gööteporilaiselta. Ehkäpä Tatu Vanhasella olisi tähän vastaus.![]()