Osaako joku YVA-menettelyä tunteva kertoa, millainen käytännön merkitys YVA:n tekemisellä voi hankkeelle olla? Valtuustohan on jo päättänyt, minkä vaihtoehdon mukaan yhteys aiotaan toteuttaa. Onko YVA:ssa siitä huolimatta tutkittava erilaisia vaihtoehtoja, vai riittääkö, että esitetään seuraukset ja vaikutukset tälle yhdelle, jo valitulle vaihtoehdolle?
En ole hallintojuristi, mutta pidän Museoviraston kantaa hieman erikoisena ja epäilenkin, että sen taustalla voivat olla lobbareina muutamat tunnetut voimat.
Vaikutusten arviointi on tehtävä aina asemakaavoituksen yhteydessä, ja näin on Kruunuvuorenrannan joukkoliikenneyhteydestä jo tehty osana kaavoitusta. Tätä edellyttää Maankäyttö- ja rakennuslaki (MRL), ja ilman vaikutusten arviointia kaava ei ole laillisesti valmisteltu. Museoviraston olisi mielestäni pitänyt valittaa asemakaavasta sillä perusteella, ettei vaikutuksia ole kaavoitusprosessin aikana riittävästi tutkittu. Valitusaika on mennyt umpeen, joten asiaan puuttuminen nyt on myöhäisherännäisyyttä.
Sama koskee myös mm. niitä kulosaarelaisia, jotka ovat nyt heränneet siihen, että heidän merimaisemansa muuttuu.
Museovirasto voi tietenkin olla sitä mieltä, että sillan kanssa onkin kysymys erillisestä hankkeesta, kuten oli mm. Espoon metro. Tämä on minusta kuitenkin väärä tulkinta. Joukkoliikenneyhteys on olennainen osa alueen kaavoitusta, koska koko kaavaratkaisu perustuu tähän yhteyteen. Kaavaa ja yhteyttä on suunniteltu samanaikaisesti, ei erillisinä hankkeina. Kruunuvuorenrannan asemakaava on itse asiassa viivästynyt sen vuoksi, että joukkoliikenneratkaisun valmistuminen viipyi.
Museovirasto voi ajatella myös niin, että vaikutusarvio pitäisi tehdä erikseen, koska ympäristöviranomaiset eivät ole päässeet sanomaan asiassa sanaansa. Ei ole, mutta kun MRL:n kaavoitusprosessi on sellaiseksi muutettu, että kunta saa hyväksyä itse kaavansa, eikä kaavoja enää alisteta valtiollisen viranomaisen syyniin. Valtion viranomainen on kaavaprosessissa samassa asemassa kuin yksityinen kansalainen: se pääsee puuttumaan asiaan vasta valtuuston kaavapäätöksen jälkeen tekemällä kaavasta valituksen, jos on sitä mieltä, ettei kaavan valmistelu ole täyttänyt lain vaatimuksia. Se, että Museovirasto ei tykkää sillasta, ei olisi ollut valitusperuste kaavan kumoamiselle, vaikka virasto olisi ajoissa valittanutkin.
Jos oletetaan, että joukkoliikenneyhteys olisi erillinen hanke, siitä varmasti pitäisi tehdä YVA - ei MRL:n vaan
SOVA-lain mukaan. Tällöin se olisi tehtävä kuten vaikutukset ja vaihtoehdot on nytkin jo tutkittu. Eli YVA:n henki on, että suunnitelmalle on oltava vaihtoehtoja ja yhtenä vertailukohteena myös se, ettei hanketta toteuteta lainkaan. SOVA-lain perusteella tehtävä YVA poikkeaa MRL:n kaavoitukseen sisältyvästä vaikutusarvioinnista sikäli, että SOVA-YVA on alistettava ympäristökeskukselle eli kunnan ulkopuolelle, jos on kyse kunnan hankkeesta.
Antero
