Admiral Observer sanoi:
Valitettavan tyypillinen elämäntapa. Minä teen vain sen mitä ”minulle kuuluu”. Tämä vielä hieman syö pohjaa koko keskustelulta, sillä mielestäni on kornia vaatia uutta kalustoa käyttöön mutta samassa kiistää, ettei se ole minun ongelmani keksiä siihen rahoitus. Tietysti, jos on hyvä asiakaspalvelija se auttaa asiaa todella paljon. Enemmän, kuin uusi kalusto.
Ai että valitettava. Nyt alan ymmärtää sen, miksi ihmeessä teillä "naapurifirmassa" tuntuu olevan erilaisia pikkupomoja yhtä paljon kuin henkilökuntaa yleensäkin. Ihan tosissani tarkoitin, että jätän rahoitus- ja muut yrityksen johtamiseen liittyvät tehtävät niitä hoitaville henkilöille ilomielin. Jos valitettavaa on se, että pyrin sen "oman tonttini" hoitamaan niin hyvin kuin osaan, niin sitten on. Mielipiteen vapaus on Suomessa edelleen voimassa. Toisaalta en mitenkään vaadi uutta kalustoa käyttöön, olenhan autossa vain se välttämätön paha. Aiheutan työnantajalleni vain kuluja, toisin kuin matkustajat jotka tuovat tullessaan sitä rahaakin. Ja vaikka matkustajat eivät vaatimalla vaatisi, osaavat he kokemukseni mukaan kyllä arvostaa siistiä, uudehkoa ja tietyillä mukavuusvarusteilla kyllästettyä kalustoa.
Admiral Observer sanoi:
Tässä kannattaa muistaa että Paunu toi Tampereen seudulle tuon kokomainosteippaus-kirouksen 1990-luvulla. Ja on viisaasti jo päässyt siitä eroon.
Olet oikeassa. Omankin muistini mukaan ensimmäiset mainosbussit näillä kulmin olivat juuri Paunun vaunuja. Elettiin aikaa, jolloin uuden kaluston hankintaan ei ollut varaa, ja vanhojenkin ulkoasu oli monin paikoin päässyt ikävästi ränsistymään. Tuolloin saatiin pientä ensiapua kaluston yleisilmeen siistimiseen tekemällä sopimuksia eri yritysten kanssa autojen esiintymisestä "maksajan väreissä". Mielestäni tämä on parempi vaihtoehto, kuin ajaa vanhoilla autoilla pohjamaalit loistaen. Kuten sanoitkin onneksi nykytilanne on siinä määrin aurinkoisempi, että mainosvetoisia autoja ei enää juuri ole.
Admiral Observer sanoi:
Yleensäkin asiakkaiden tärkein kriteeri 95 % tapauksista on se, että pääsee minne on menossa ja mahdollisimman lähelle aikataulua. Hyvin, hyvin harvoin asiakas on tyytymätön kalustoon. Lastenvaunutkin ovat menneet kuulemma hyvin tavaratilaan. Tässäkin, tärkeintä on itse matka, ei se minkälaisella kalustolla se tehdään.
Juu, varmasti ne lastenvaunut menee tarvittaessa vaikka auton katolle, kuten olisi tehty vielä 60-luvulla pitämättä sitä mitenkään hankalana. Taisin jo aiemmin muistuttaa, että elämme 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen jälkipuoliskoa, jolloin on keksittynä paljon kätevämpiä konsteja liikkua vaunujen kanssa julkisilla kulkuvälineillä. Mikäli korkealattiainen (saati sitten "turistikalusto") olisi käytännöllistä ja ihan kelpoa, eiköhän myös TKL:n kalustosta valtaosa olisi sellaista.
Admiral Observer sanoi:
Sopimaton millä kriteerillä? Sillä, että linjaa ei saisi ajaa kuin uudella autolla? 95 % asiakkaista ei kiinnitä kalustoon minkäänlaista huomiota. Tuntuu, että ainoat jotka oikeasti valittavat vanhasta kalustosta ovat alan harrastajat, jotka eivät edes kulje kyseisillä autoilla? Katso kohdat 2 ja 5. Sopimattomaksi kalustoksi tulkitsen 100 hengen kuljetusta tekemistä 30 hengen pikkubussilla. Tai rahtivuoron ajamista autolla jossa ei ole rahtitilaa.
Mielestäni mainitun tyyppiset manuaalivaihteiset korkealattia-autot eivät todellakaan ole sopivia kaupunkiliikenteeseen, jollaiseksi itsestäänselvyyksinä lasken mm. Tampereen seutukunnan linjat 45, 50, 61, 62. Ne eivät ole sopivia ko. ajoon matkustajan, eikä kuljettajan kannalta. Varmasti ne ovat sopivia tarkasteltaessa asiaa suoraan yrityksen investointikustannusten kannalta, mutta se on jälleen mielestäni varsin lyhytnäköistä tarkastelua se. Mikäli itse kuitenkin ihannoit siinä määrin askeettisuutta sekä 70-lukua, että katsot kaikki nykyaikaisessa bussikalustossa esiintyvät uudistukset ja parannukset turhiksi, niin siellä Kemin suunnalla töitä vielä saanee tehdä perinteisellä kalustolla. Tuskin siellä katsottaisiin pahalla vaikka vähän matkustelisitkin kyseisen tyyppisillä vaunuilla.
Tuo "rahtivuoro" onkin sinällään mielenkiintoinen käsite, mikä tuo ilman hetkenkään pohtimista mieleen Rahti... anteeksi Länsilinjat Oy:n... En nyt takerru kuitenkaan siihen aiheeseen enempää ;-)
Admiral Observer sanoi:
Jos kalusto vaikuttaa jopa asiakaspalvelun tasoon, voi kuljettaja katsoa peiliin ja kysyä onko hän oikealla alalla? Ja jos on tyytymätön kalustoon, palautetta.
Olet tavallaan oikeassa. Ammattikuljettaja tekee työnsä niin hyvin kuin mahdollista sillä kalustolla mikä hänen käyttöönsä annetaan. Ainakin teoriassa... Silloin harvoin, kun itse omassa työssäni "pääsen" ajamaan vaikkapa lähiliikennettä keppivaihteisella autolla, koen sen piristävänä vaihteluna, en rangaistuksena. Mikäli se olisi jokapäiväistä työtä, alan/työpaikan vaihto ei varmasti olisi kovin kaukana päällimmäisistä ajatuksista.
Admiral Observer sanoi:
Kuljettajat ovat olleet tyytyväisiä autovalintoihin. Kumoaa sen, että kalusto vaikuttaisi kuljettajan asiakaspalvelumotivaatioon.
Varmasti itsekin tiedät, että kynnys tulla kiukuttelemaan kalustosta voi olla joskus melko korkea. Varsinkin tilanteessa, jossa työntekijä tietää, että kiukuttelulla asian laitaan tuskin on saatavissa parannusta. Kuten itsekin olet sanonut, ei uusia ja hienoja autoja kuitenkaan hankita kuljettajien leikkikaluiksi, vaan asiakkaiden kuljettamiseen paikasta a paikkaan b mahdollisesti kulkien paikan c kautta.
Admiral Observer sanoi:
Asiakas ja hänen matkustustarpeensa on tärkein.
Erittäin hyvin sanottu, olen täsmälleen samaa mieltä. Siitä huolimatta ei pidä tuudittautua siihen (sinänsä virheelliseen) uskomukseen, että asiakkaille kelpaa ikuisesti ihan mikä tahansa. Se, että pääsee kulkemaan, on palvelun minimitaso. Eikö sinunkin mielestäsi pitäisi pyrkiä palvelussa edes hieman tuota minimitasoa korkeammalle?
Admiral Observer sanoi:
Täytyy muistaa, että kaikki linja-autot ovat vain ja ainoastaan työkaluja. Toiset sopivat paremmin tiettyyn ajoon kuin toiset. Tärkeintä on kuitenkin eteenpäin pääsy.
Siinäpä se, olisi mielestäni varsin positiivista etenkin asiakkaiden, miksei myös kuljettajien kannalta, että kullekin linjalle ja kuhunkin vuoroon pyrittäisiin laittamaan ajoon (vara-autonkin joutuessa linjalle) kyseiseen tehtävään hyvin soveltuva auto. Oli se sitten uusi tai vanha. Toisin sanoen, kaukoliikenteeseen kaukoliikenneauto, lähiliikenteeseen lähiliikenneauto, mielellään matalalattiainen sellainen.
Admiral Observer sanoi:
Mikäli joskus nyt näin kävisi, että joku asiakas olisi tyytymätön kalustoon (hyvin, hyvin harvinaista) pystyy yleensä asiakaspalveluorientoitunut kuljettaja pelastamaan tilanteen niin, että asiakas tulee toistenkin.
Harvinaisuus on suhteellinen käsite. Toisaalta, jos on johonkin tasoon x tottunut, ei kovin herkästi osaa edes odottaa parempaa. Silloin puhutaan siitä palvelun minimitasosta, mitä jo useampaan otteeseen mainitun Velj. Salmelan sekä vaikkapa tämän Luopioisten uusimman hankinnan kohdalla sivutaan hyvin läheltä. Asiakas alistuu kohtaloonsa ja ajattelee "onneksi edes näin..." Kaikesta huolimatta, kuten sanoitkin: asiakaspalvelun periaatteet oikein oivaltanut henkilö pystyy tilanteen joissakin tapauksissa pelastamaan, mutta ei sekään ihmeisiin riitä.
Admiral Observer sanoi:
Mutta, ettei tämä nyt mene ihan riidan haastamiseksi, täytyy myöntää, että onhan se uusi kalusto ihan jees. Täytyy vain muistaa, että sitä kalustoa ei hankita vain siksi, että se on uutta (mikä tuntuu olevan täällä yleensä ainoa peruste hankinnalle) ja huomioon ottaen rahallisen tilanteen sekä uuden kaluston todellisen tarpeen.
Onneksi ei kovin monen bussi- (eikä muunkaan alan) yrityksen hankinnoista tehdä ratkaisuja näillä foorumeilla. Hukka meidät kaikki sillä menolla perisi. Totean edelleen, että onneksi useimmissa yrityksissä on fiksuja ja tehtäviensä tasalla olevia henkilöitä tekemässä näitäkin päätöksiä. Itse ajattelin jatkossakin keskittyä hoitamaan sen oman tonttini ja lähteä aamulla ajoon sillä vaunulla minkä työnantajani edustaja on ajoon valinnut. Oli se auto sitten uusi tai vanha, sopiva tai epäsopiva. Lähinnä asiakkaiden kannalta toivon että se olisi ennen kaikkea sopiva ja siisti.
