Ensinnäkin totean, että luojan kiitos, tehtäväkenttääni ei kuulu pohtia millä rahoitustavalla kannattaa Länsilinjojen tai Paunun uudet autonsa ostaa. Sitä varten käsittääkseni kummassakin yrityksessä on hieman fiksumpia henkilöitä näitä ratkaisuja pohtimassa. Oletan että omaksi panoksekseni riittää tehdä työni mahdollisimman hyvin ja pitää ne asiakkaat tyytyväisinä, jotta he tulisivat jatkossakin osallistumaan palkkani maksuun.Alunperin kirjoittanut Admiral Observer
Toisekseen, on myös hyvä ettei ole minun tehtäväni miettiä, paljonko uusia autoja vuotta kohden on varaa milläkin yrityksellä ostaa. Sitäkin varten on yrityksien johtoportaassa ne viisaammat ihmiset. Vaikka olet kirjoituksessasi kertonut, mikä tulee olemaan todennäköistä (eli pitkä tauko uushankinnoissa Paunun kohdalla), toivon kovasti että olet väärässä...
Olen kuitenkin pannut merkille, että Paunun autot eivät ole liikennöineet juurikaan esimerkiksi Nordea Rahoituksen teipit koristeenaan, vaikka tuollainen taho saattaa uusimpien autojen rekisteriotteen "omistaja" -kentässä ollakin mainittuna. Mutta mitenkäs on Länsilinjain laita? Jotain sinivoittoisessa värityksessä kulkevia linjureita (eikä edes kovinkaan uusia) on näkynyt useahkosti linjalla 50, mistä johtuen joskus olenkin leikkimielellä heittänyt että "ajaakos tuota Höytämöläistä nykyään OP-Bussiliikenne?"
Yksi talouselämän realiteetti on se, että rahoituslaitos varmasti sanoo "ei" viimeistään siinä kohtaa, kun se katsoo mahdollisesti ottavansa liian suuren riskin rahoituksen myöntäessään. Mikäli tälläinen tilanne tulee yritykselle eteen, lienee johtohenkilöillä todellakin itsetutkiskelun paikka, joskin se saattaa siinä kohtaa olla jo hieman myöhäistä.
Puhut tuolla eräässä toisessa kirjoittamassasi tekstissä, että "asiakaspalvelu on merkittävä tekijä kokonaisuutta ajatellen". Onko mielestäsi hyvää asiakaspalvelua vaikkapa se, että kesäliikenteestäkin vaikkapa mainitulla linjalla 50 aika iso osa hoidettiin paitsi vanhalla, myös monin osin ajoon soveltumattomalla kalustolla (kuten esim 80-luvun puolivälin korkea pikavuoro-Deca)? Onko sinällään kiihkeärytmisessä kaupunkiliikenteessä täyden työpäivän vanhalla manuaalivaihteisella "turistibussilla" suorittava kuljettaja parhaalla mahdollisella tavalla motivoitunut palvelemaan asiakkaita? Ja mikä ainakin minun mielestäni tärkeintä, kokeeko maksava asiakas tuollaiseen vaunuun astuessaan, että häntä arvostetaan siten kuten kuljettajien, ajojärjestelijöiden ja lopulta yrityksen johdonkin palkkojen ensisijaisena maksajana kuuluisi arvostaa? Uskallan epäillä... Jos kuljettajalle annetut työvälineet asiakkaiden palvelemiseen ovat lähtökohdiltaan puutteelliset, ei paraskaan asiakaspalvelija voi mitään tosiasioille. Parhaansa toki voi tehdä, mutta ei siinä ihmeisiin pystytä. Vanhaa sanontaa lainatakseni: "vaikea kauhalla ottaa, jos on lusikalla annettu".Alunperin kirjoittanut Admiral Observer
Ps. Käsittääkseni valtaosa maamme linja-autoyrityksistä hankkii kaikesta huolimatta kalustonsa pääasiassa uutena. Käytettyjä hankkimalla kalustoaan "uusivat" lähinnä maaseutujen pikkuyritykset, joiden autoille kertyvät kilometrisuoritteet ei välttämättä ole kovinkaan suuria. Sellaiseen ajoon hyväkuntoinen käytetty bussi epäilemättä onkin oikein fiksu ratkaisu. Eihän ole mitään järkeä ostaa uutta ja kallista autoa pihaan seisomaan, sen tajunnemme kumpikin.