Kummallisia käytäntöjä Ruotsissa

Liittynyt
19 Syyskuu 2007
Viestit
841
Olen matkustanut muutaman kerran Pohjois-Ruotsissa Haaparannalta Luulajaan ja takaisin (1991, 1994 ja 2000) bussilla. Kaikilla kerroilla huomiotani kiinnitti se, etteivät matkan varrelta kyytiin pyrkineet heilutelleet käsiään lainkaan. Näytti siltä, että riitti seisoa paikallaan tien laidassa ja katsoa linja-auton tulosuuntaan. Kaikkien tällaisten kohdalle bussi pysähtyi ja kaikki myös nousivat kyytiin. Toinen kummallisuus oli se, ettei taajamien ulkopuolella ollut merkittyjä pysäkkejä juuri ollenkaan. Levikkeitä tolppineen oli (tuolloin) vain muutamassa risteyksessä. Kun oli tottunut suomalaiseen käytäntöön, että levikkeitä ja tolppia on yleisten teiden varrella haja-asutusalueella melkein jokaisessa risteyksessä, nämä tien varren seisoskelijat olivat kummallinen näky. Bussi pysähtyi ajoradalle kaistalleen näitä matkustajia varten.

Toki Suomessakin on pikkuteitä, joilla ei ole merkittyjä pysäkkejä, mutta Ruotsissa oli kyseessä E4-tie, olkoonkin että väli on ehkä kyseisen tien vähäliikenteisin osuus. Olen saanut käsityksen, että Suomessa yleisten teiden pysäkeistä vastaa tienpitäjä eli Tiehallinto ainakin levikkeen ja merkin osalta kuntien tai kyläyhdistysten pystytellessä katoksia. Ruotsissa vastuu lienee tienpitäjän sijaan läänien liikenneyhtiöillä. Ainakin olemassaolleissa pysäkeissä oli Länstrafiken Norrbottenin merkki. Suomessa sinivalkoinen yleinen pysäkkimerkki on neutraali liikennemerkki. Keltamustassa paikallisliikenteen pysäkkimerkissä muistan nähneeni liikenteestä vastaavaan organisaatioon viittaavan nuolikuvion vain Helsingissä. Tuskin niitä on Suomessa kovin monessa kaupungissa.

Johtuisivatko nämä pysäkkikäytäntöjen erot erilaisesta vastuunjaosta? Jos Suomeen tulee alueellisia tms. liikennettä tilaavia organisaatioita suurimpien kaupunkiseutujen ulkopuolellekin, niin tulemmeko näkemään teiden varsilla erilaisten logojen koristamia pysäkkimerkkejä?

Tornion linja-autoasemalta Haaparannalle mennessä on muuten pian rajan ylityksen jälkeen Krannigatanilla tullin ja Ikean lähellä pysäkkipari, joka on merkitty sellaisilla pysäkkimerkeillä, jotka eivät viittaa mihinkään liikennöitsijään. Käsitykseni mukaan kyseisen pysäkkiparin kautta kulkee Haaparannan RingLinjenin, Tornion Kaupunkilinjan (palveluliikenne) ja Veljekset Salmelan vuoroja sekä mahdollisesti kaksi E.Jussilan tai Ylimäen Liikenteen vuoroa. Salmelan aikatauluunkin tämä erikoiselta näyttävä pysäkki on päässyt.
 
Kaikilla kerroilla huomiotani kiinnitti se, etteivät matkan varrelta kyytiin pyrkineet heilutelleet käsiään lainkaan. Näytti siltä, että riitti seisoa paikallaan tien laidassa ja katsoa linja-auton tulosuuntaan. Kaikkien tällaisten kohdalle bussi pysähtyi ja kaikki myös nousivat kyytiin.

Jos tiellä kulkee vain yksi linja niin silloin kuljettaja voi olettaa että pysäkillä olijat haluavat kyytiin. Miksi he muuten pysäkillä seisoisivat. Olen huomannut että Lappeenrannassa pysähtymismerkin näyttäminen ei ole kovin yleistä. Esimerkiksi Skinnarilankadulla tuskin tulee epäselvyyttä mihin bussiin matkustaja haluaa koska kaikki bussit vievät keskustaan, tosin hieman eri reittiä. Bussit 1 ja 5 kulkevat yleensä 15 minuutin välein joten pysäkillä oleva matkustaja tuskin odottaa 15 minuutin kuluttua saapuvaa bussia. Helsingintietä kulkevat paikallisliikenteen lisäksi seutuliiikenne ja kaukoliikenne. Juttelin kerran erään kuljettajan kanssa ja hän sanoi että Helsingintiellä kuljettaja ei voi tietää haluaako matkustaja nousta paikallisbussiin vai Expressbussiin. Mielestäni Helsingintien pysäkeille pitäisi laittaa juliste jossa lukisi että pysähtymismerkki olisi syytä näyttää.

Toinen kummallisuus oli se, ettei taajamien ulkopuolella ollut merkittyjä pysäkkejä juuri ollenkaan. Levikkeitä tolppineen oli (tuolloin) vain muutamassa risteyksessä. Kun oli tottunut suomalaiseen käytäntöön, että levikkeitä ja tolppia on yleisten teiden varrella haja-asutusalueella melkein jokaisessa risteyksessä, nämä tien varren seisoskelijat olivat kummallinen näky. Bussi pysähtyi ajoradalle kaistalleen näitä matkustajia varten.
Suomessa pysäkkejä on runsaasti pienillä teilläkin joiden numero on kolminumeroinen. Se on tietysti vain hyvä asia että haja-asustusalueellakin pysäkkejä on tiheään.
 
Jos tiellä kulkee vain yksi linja niin silloin kuljettaja voi olettaa että pysäkillä olijat haluavat kyytiin. Miksi he muuten pysäkillä seisoisivat. ... Suomessa pysäkkejä on runsaasti pienillä teilläkin joiden numero on kolminumeroinen. Se on tietysti vain hyvä asia että haja-asustusalueellakin pysäkkejä on tiheään.

Kun pysäkkejä ei ollut merkitty, bussi pysähtyi seisoskelijan kohdalle, olipa seisoskelija millaisessa paikassa tahansa tien varressa.

Pienellä tiellä tarkoitan lähinnä teitä, joiden numero on neli- tai viisinumeroinen. Esimerkiksi tiellä numero 8852 ei ole merkittyjä pysäkkejä kuin yksi pari, vaikka tiellä on pituutta melkein 15 km ja sen kautta kulkee linja-autoreitti. Esimerkiksi viisinumeroisella tiellä 19225 ei ole merkittyjä pysäkkejä ollenkaan, vaikka siellä liikennöi linja-auto.
 
Viimeksi muokattu:
Baltiassa bussit pysähtyvät aina, jos ei ole varmaa, ettei kukaan tule kyytiin tai jää pois. Kerran ajoin Vilnassa pysäkin ohi, kun oli vähän väkeä. STOP-nappia ei tarvitse painaa, mutta tyhjähkössä bussissa pitää mennä keskiovelle seisomaan, jotta kuljettaja näkee, että joku on jäämässä. Busseille ei näytetä pysäkeillä merkkiä.

Ilmeisesti ainakaan ennen Ruotsissakaan ei näytetty pysähtymismerkkiä. Ainakin olen kuullut tarinan Suomeen muuttaneesta henkilöstä, joka meni sitten Helsingissä kotinsa lähelle ison väylän varteen hiljaiselle pysäkille, oli siellä seisoskellut aikansa ja mennyt takaisin kotiin, kun yksikään bussi ei pysähtynyt. HKL:n neuvontaan soittamalla ongelma kai oli selvinnyt.

Tuo pysäkkien rakentaminen automaattisesti tuntuu vähän hassulta. Tietöitten yhteydessä olen nähnyt tehtävän monimutkaisia järjestelyitä pysäkin saamiseksi uuteen risteykseen. On kivetty reuna ja muutakin kiveystä, kevyenliikenteen väylääkin pätkä. No pysäkin kautta ei mene bussia, ei ole koskaan mennyt bussia eikä varmaan jatkossakaan mene. Joskus kuuntelin maalla mummojen valitusta, kun lähes joka ristyksessä on pysäkki, muttei heidän kohdallaan. Maanteillä pysäkkien välit ovat vieläpä usein varsin pitkiä. Kuulemma kummankaan suunnan lähipysäkiltä ei kulje edes koululaisia, kylän ainoat bussimatkustajat joutuvat aina kauppatavaroidensa kanssa kävelemään sitten tienpiennarta. Yhteydenotot tienpitäjään eivät tuoneet helpotusta.
 
Itse olen joskus näyttänyt pysäyttämismerkkiä, Helsingin käytäntöön tottuneena, Tukholman bussiliikenteessä kulkiessani ja joka kerta paikalliset bussinkuljettajat ovat katselleet minua hieman huvitttuneena. Kerran yksi naiskuljettaja taisi jopa tokaista, että: "Ei tämä mikään taksi ole".
 
Tuo pysäkkien rakentaminen automaattisesti tuntuu vähän hassulta. Tietöitten yhteydessä olen nähnyt tehtävän monimutkaisia järjestelyitä pysäkin saamiseksi uuteen risteykseen. On kivetty reuna ja muutakin kiveystä, kevyenliikenteen väylääkin pätkä. No pysäkin kautta ei mene bussia, ei ole koskaan mennyt bussia eikä varmaan jatkossakaan mene.

Hyvä silti, että pysäkkejä tehdään tietöiden yhteydessä, tulevaisuuden tarpeita ajatellen. Niiden tekeminen kun ei varmaankaan paljoa maksa isomman remontin yhteydessä.
 
Saksassakin on tapana, että paikallisbussi pysähtyy pysäkille aina silloin, kun siellä on ihmisiä. Tällä tavalla tulee toisinaan turhia pysähdyksiä, kun ihmiset ovatkin menossa johonkin toiseen, myöhemmin tulevaan bussiin. Pysähtymismerkkiä pitää toki käyttää, kun haluaa poistua bussista eli ei muuta kuin "Wagen Hält" (jne.) -valo palamaan.
 
Takaisin
Ylös