Tässä ketjussa on jotain perin kiusallista. En tiedä johtuuko puuduttavuus siitä, että on harvinaisen epäselvää, mistä keskustellaan, vai siitä, että keskustelu kulkee ympyrää.
On tietenkin johdonmukaista, että joukkoliikennefoorumilla käsitellään joukkoliikenteen ekonomiaa eli sitä, miten ihmisten siirtymisestä saadaan mahdollisimman tehokasta. Ensimmäinen kysymys tietenkin on, pyritäänkö etupäässä vaikuttamaan ihmisten valintoihin vai sopeutumaan niihin. Tästä herää kysymys, mistä preferenssit muodostuvat ja miten niitä voidaan tulkita. Tämä on hankalaa, koska preferenssit ovat aina kompromisseja sen välillä, mitä halutaan ja mitä voidaan saada.
Neliökohtaiset hinnat ovat kaikkialla korkeimmat kaupungin ydinkeskustassa. Hinnan informaatioarvoa on vaikea kiistää; se osoittaa, että ydinkeskusta on eri alueista halutuin ja että useampi asuisi keskellä kaupunkia, jos se vain olisi mahdollista. Tähän on monia syitä. Kuten joku jo totesikin, ihmiset vaihtavat harvemmin asuntoa kuin työpaikkaa. Ydinkeskustassa asuminen tarkoittaa, että työpaikka pysyy kohtuullisesti saavutettavana paljon todennäköisemmin kuin jos asuisi haja-asutusalueella. Tämä on erityisen tärkeää niille pariskunnille, jotka joutuvat joka tapauksessa löytämään kompromissejä maantieteellisen sijoittautumisensa suhteen. Yksin asuville taas muut sosiaaliset suhteet ovat tärkeitä; sosiaalisen verkoston maantieteellinen sijoittuminen on tärkeä asia. Muitakin syitä on - joku arvostaa palveluja, joku toinen kulttuuririentoja, kolmas urbaania sykettä.
Mutta yksilötason lisäksi on tarkasteltava myös makrotasoa. Katsoimmepa sitten taloutta tai kulttuuria, molemmat ovat syntyneet ja kukoistavat nimenomaan kaupungeissa. Miksi? Koska molemmat ovat luonteeltaan vaihtoa. Siksi ei ole yllätys, että maailman rikkaimmat alueet ovat kaikki kaupunkeja, ja useimmiten erittäin tiiviitä sellaisia. Innovaatiot tapahtuvat yliopistoissa, jotka ovat kaupunkeissa; niiden tuotteistaminen tapahtuu kaupungeissa, koska maaseudulla pääoma ei kasaudu riittävällä tavalla. Kaupungeilla on skaalaetu maaseutuun nähden; koska innovaatiot liittyvät nekin vaihtoon, tuottavuuden kasvu, joka mahdollistaa talouskasvun ja joka perustuu nimenomaan innovaatioihin, kaupungeilla on jälleen etusija maaseutuun nähden.
Näistä syistä on typerää tekohengittää maaseutua, sillä sen lopputuloksena kaikilla menee huonommin. Suurena maana Suomen aluepolitiikka on ollut erityisen vahingollista. Ainoa lohtu lienee, että lähitulevaisuudessa maaseudulla ei asu enää kukaan, minkä vuoksi poliittinen paine aluepoliittisille tulonsiirroillekin katoaa. Poliittiselta kannalta Vanhasen ajatus onkin kiintoisa, sillä katoavan maaseuturälssin myötä katoaa keskustalta myös kannatus. Niinpä kannattajia etsitään ideologisista nurmijärveläisistä, jotka pitävät kansankunnan resursseja tuhlaavaa elämäntapaansa perusoikeutenaan.
Sen sijaan tulevaisuuskuvana Vanhasen fundeeraus on ankea. Vanhanen haluaa vähentää vaihtoa - hänen tulevaisuuskuvassaan ihmiset eivät liiku kuin työpaikalta kotiin ja takaisin. Jos vaihto vähenee, ei synny kulttuurillisia tai taloudellisia keskittymiä, jolloin innovaatioketjut katkeavat ja talouskasvu hiipuu. Erityisen penseästi suhtaudun ajatukseen matkailun loppumisesta - siis siihen, että suomalaiset matkailisivat etupäässä kotimaassaan; ulkomaalaisten kohdalla olisi tietenkin ilmeistä, ettei kukaan haluaisi käydä vanhaslaisessa Suomessa, koska kulttuuriton, nurkkakuntainen, köyhä maa ei kiinnostaisi enää ketään.
Kävin hiljattain muuten Kööpenhaminassa, ja olin hieman kateellinen. Siellä sai hieman osviittaa siitä, miten moni asia voisi olla toisin.