Asumisvalinnat ja joukkoliikenne pääkaupunkiseudulla

Vs: Pisararata

Lue sisustuslehtiä tai katsele TV-ohjelmia tyyliin "Suomen kaunein koti" niin näet millaisia unelmia ihmisillä on asumisestaan. Toki niissäkin esitellään prameita huoneistoja suurten kaupunkien keskustoista mutta ne ovat selvästi aliedustettua lähiö- pientalo- pikkukaupunki ja maaseutuasumiseen verrattuna.

Ystäväni on Suomen laajalevikkisimmässä sisustuslehdessä töissä ja hänen mukaansa isoja kaupunkiasuntoja on todella vaikea saada näytille. Niissä ei yksinkertaisesti asu sellaisia ihmisiä, jotka haluaisivat esitellä kotiaan lehdessä. Nuorten ihmisten itse remontoituja max 80 neliöisiä ikeakoteja sen sijaan olisi jonoksi asti ja se on pitkälti kuva, jonka media kaupunkiasumisesta tarjoaa.

Parahin Rainer! Noista sun kirjoituksista paistaa todella voimakkaasti läpi se, että yleistät omat asumismieltymyksesi suomalaisten asumismieltymyksiksi ja haet perustelut tarvittaessa vaikka Avotakasta taikka Suomen kauneimmasta kodista. Tämä sama keskustelu on käyty palstalla lukemattomia kertoja ja vakuuttelusi suomalaisten halusta asua lähiöissä ja vastentahtoisuudesta asua kaupungissa saa kerta kerralta surkuhupaisampia piirteitä. Faktat eivät ole puolellasi, lopeta hyvä mies räpiköinti!
 
Vs: Pisararata

Suomalaiset vieroksuvat ajatusta asua suurkaupungeissa, vaikka ihaillaan muiden maiden miljoonkaupunkeja niin Helsingistä ei haluta sellaista. Kysymys on yksinkertaisesti psykologinen. Suurin osa suomalaisista ei halua muita ihmisiä lähelleen asumaan, vaan halutaan asua omakotitalossa.

t. Rainer

Johanna Hankosen kirja "Lähiöt ja tehokkuuden yhteiskunta" antoi sodanjälkeisestä esikaupungistumisesta sellaisen kuvan, että noin vuodesta 1955 lähtien Helsingin seudun lähiöt olisi toteutettu toisaalta arkkitehttikunnan ihannemaailman, toisaalta liikenteellisten ihanteiden ja toisalta kauppakamarien ihanteiden mukaan.

Eli siis: Pienten muutosten summana on syntynyt iso muutos, josta oikein kukaan ei ole ottanut vastuuta.
 
Takaisin
Ylös