Viestiketju: Asumisvalinnat ja joukkoliikenne pääkaupunkiseudulla

Alunperin kirjoittanut teme

Minusta yksikeskustaisuus ei ole uskon asia eikä ylipäänsä semmoinen asia josta voi olla järkevästi jotain mieltä noin yleensä, se onko se mahdollista vai ei on laskutoimitus jonka lähtöarvot eli tulos riippuu paikallisista olosuhteista.

Yksikeskustaisuudesta on sekä hyötyä että haittaa. Suurin lähellämme oleva yksikeskustainen kaupunki on Pietari, jonka kasvaminen on johtaunut siihen että ympäröivä maakunta on alikehittynyt. Itse Pietarissa on n 4.5 miljoonaa asukasta mutta ympäröivässä Leningradin Oblastissa (="kuvernementissä" ) vain 1.7 miljoonaa. Leningradin Oblasti on pinta-alaltaan 2 kertaa niin iso kuin koko Tanska (ilman Gröönlantia)

Toinen esimerkki yksikeskustaisesta, mutta paljon hallitummin kehittyneestä suurkaupungista onkin Kööpenhamina. Vaikka Suur-Köpis on jaettu useaan hallinnolliseen kuntaan, ja kahden kaupungin välinen raja kulkee n 1 km päässä Kööpenhaminan ydinkeskustasta, niin kaupunki on kuitenkin harvinaisen yhtenäinen. Suur-Kööpenhamina 2 miljoonalla asukkaallaan on kiistatta suurin keskittymä Tanskassa, mutta se ei ole näivettänyt muuta Tanskaa. Kakkoskaupunki Århus on Tamperetta isompi, ja kolmos- ja neloskaupungit vain hiukan Tamperetta pienemmät. Vaikka Kööpenhaminan laitamat perustuvat omakoti-tyyppiseen asumiseen niin joukkoliikenteen kulkumuoto-osuus on pysynyt korkeana hyvin kattavan raideliikenteen ansiosta.

Myös raitiotieliikenteen johtavan maan Saksan suuret kaupungit ovat yksikeskustaisia. Poikkeuksena Berliini joka oli ihan konkreettisesti kaksikeskustainen vuosina 1945-1990, jossa kummalla keskuksella oli omat raideliikennejärjestelmänsä.

Vaikka espoolaiset ja vantaalaiset kehuvat omia kaupunkejaan onistuneina juuri monikeskustaisuutensa vuoksi, niin unohdetaan se tosiseikka että Helsingin keskusta on yksi Espoon ja Vantaan monista keskuksista. Helsingin keskusta on espoolaisten ja vantaalaisten kaupallisen, kultturi- ja viihde- elämän keskus. Lisäksi Espoolla on toinenkin keskus vieraan kunnan alueella, Kauniainen.

Alunperin kirjoittanut teme

Case in point, Pääradan varrella voisi tehdä jotain valintoja. Joka toisen aseman vieressä on toimitilaa joka on myös hämmentävän usein tyhjänä. Samoin joka toisessa motarin liittymässä.

Mielestäni toimitiloja rakennetaan ylipäänsä liikaa esim asuntoihin nähden, ja aivan hölmöihin paikkoihin. Miten se on mahdollista että voidaan pitää jotain toimistoja vuosikaudet tyhjinä?

t. Rainer

Alunperin kirjoittanut Antero Alku

Alunperin kirjoittanut petteri

Minusta alkaa vaikuttaa siltä, että olet hiljalleen lähestymässä johtopäätöstä jonka mukaan suomalaistyyppiseen omakotitaloasutukseen ja moottoriteihin perustuva yhdyskuntarakenne tuottaa likimain samanlaisen joukkoliikenteen käyttöasteen kuin kerrostaloasutukseen tai tiheään pientaloasutukseen ja raskaaseen raideliikenteeseen perustuva.

Et näytä itse tuntevan seudun olosuhteita. Kun siivotaan vaihtojen vaikutus pois ja verrataan toteutuvia matkoja YTV-kaupunkien kesken, joukkoliikennematkojen määrä asukasta kohden on Helsingissä vain alle 10 % suurempi kuin Espoossa ja Vantaalla. Huolimatta siitä, että yhdyskuntarakenteet ovat hyvin erilaiset. Eikä raskaan raideliikenteen ymppääminen Espooseen muuta tätä tilannetta, joten miksi pitäisi kuvitella, että se olisi ratkaisu?

Varsinkin Vantaalla, mutta myös Espoossa on kohtuullisen paljon tiheitä kerrostalolähiöitä, jotka lisäävät joukkoliikenteen käyttöä. Länsiväylän suunnassa bussiliikennekin saavuttaa jonkinlaisen joukkoliikenteen käyttöasteen kerrostalolähiöissä ja tiheämmillä pientaloalueilla, koska länsisuunnassa moottoritie tulee niin lähelle keskusta.

Harvasti asutuissa kehyskunnissa, kuten Nurmijärvellä, Tuusulassa ja Vihdissä, joissa Keskusta haluaa laajentaa Nurmijärvimallisia omakotitalovaltaisia autoiluun perustuvia pelto-pusikkokaupunkeja, joita keskusta kutsuu puutarhakaupungeiksi, joukkoliikenteen käyttöaste on matala.

Tiistaina 23.09.2008 Suomenmaan pääkirjoitus

Alunperin kirjoittanut Suomenmaa

Suuri enemmistö tukee Vanhasen ”puutarhamallia”

Suomalaiset haluaisivat asua väljästi ja maaseutumaisesti.
Selvä enemmistö suomalaisista tukee keskustan puheenjohtajan Matti Vanhasen yhdyskuntamallia eli ”puutarhakaupunkia”. Ylen teettämään mielipidekyselyyn vastanneista 53 prosenttia kertoi kannattavansa pääministerin mallia, jossa asutus, palvelut ja osa työpaikoista sijaitsevat pieninä keskittyminä väljästi maaseudulla ja kaupunkien läheisyydessä.
Huonona Vanhasen esittämää mallia piti vain 22 prosenttia.

Hieman yllättävää oli, että erilaisten perheiden välilläkään ei suhtautumisessa ole eroa. Lapsiperheistä Vanhasen esittämää mallia piti hyvänä 55 prosenttia, ja 21 prosenttia vastusti. Aikuistalouksissa vastaavat prosenttiosuudet olivat 51 ja 23.

Hieman kriittisemmin Vanhasen esittämään malliin suhtauduttiin Uudellamaalla, mutta sielläkin vastustajia oli vain 32 prosenttia. Puolet vastanneista oli Uudellamaallakin Vanhasen kannalla.

Tutkimus mahtoi olla kylmä suihku ja mustaa myrkkyä betonipuolueen asiamiehille ja muille Vanhasen vastustajille. Niinpä Helsingin Sanomissakin asia oli haudattu mahdollisimman vaatimattomasti sisäsivulle yhdelle palstalle. Uutisarvoa sillä olisi kyllä ollut moninkertaisesti.

Keskustelussa olisi viimeinkin hyvä tunnustaa, että Vanhasella on enemmän kansalaisten tukea kuin kaikkien muiden puolueiden johtajilla sekä valtamedioilla yhteensä.

Mutta vielä tärkeämpää olisi huomata, että suuri osa kansalaisista joutuu valitseman pakosta asuinympäristönsä. Unelmat olisivat kokonaan toisenlaiset.

Kysymys kuuluu: eikö yhteiskuntaa pitäisi kehittää kansalaisten toiveiden mukaan?

Nyt ei ole niin tehty. Nyt on edistetty vain grynderivetoista kansalaisten uudelleensijoittamispolitiikkaa. Se on johtanut elämisen laatuun suhteutettuna ylettömän kalliisiin asumisen kustannuksiin, pitkiin ja vaivalloisiin työmatkoihin ja valtaviin liikenneinvestointeihin.

Onkin turha väittää, että asuntojen korkeat hinnat kertovat vain Helsingin vetovoimasta. Kun työn perässä on pakko muuttaa pääkaupunkiseudulle, niin pakko siellä on asuakin. Ja kun on pakko muuttaa ja pakko asua, on pakko myös maksaa kohtuutontakin hintaa asumisesta.

Tämä politiikka on kuitenkin tulossa tiensä päähän. Tavallisen ihmisen palkat eivät enää riitä. Mutta ei tavallisella ihmisellä näytä oikein olevan enää haluakaan. Keskustelussa pitääkin ivailun sijaan päästä eteen päin. Mutta ehkä niin tapahtuukin, kun kokoomuksen korviinkin kansalaisten suuren enemmistön mielipide varmaan viimeinkin kiirii, ja SDP:n unelmienkerääjätkin havahtuvat.

Keskittämistä ei voi puolustaa edes ympäristösyillä. Raideliikenne auttaa kyllä liikenteen sujuvuutta, mutta ei muuta suuria ja tiiviitä metropoleja ekologisesti toimiviksi. Se pienentää kasvihuonekaasujen määrääkin investointeihin verrattuna vain olemattoman vähän. Viiden prosentin biopolttoaineosuus tai autoverotukseen jo toteutettu päästöporrastus vähentävät hiilidioksidipäästöjä sata kertaa niin paljon kuin Espoon metro aikanaan.

Vanhasen visioissa työpaikat ja asunnot ovat lähellä toisiaan myös pääkaupunkiseudulla. Muualla maassahan näin onkin. Tätä voidaan hoitaa kaavoituksella. Kaikkien ei pidä tietenkään asua väljästi pientalossa, mutta sen on oltava mahdollista kohtuulliseen hintaan myös pääkaupunkiseudulla niille, jotka sitä haluavat

.

Kommentti: viimeisin kappale on hauskin. Tämä Vanhasen vision kuvaaminen siis. Syntisessä Helsingissä työpaikka on kaukana ja kun keskustan puutarhakaupunki toteutuu, niin niin ei enää olekaan. Mitenkähän niihin puutarhakaupunkeihin tulee niitä työpaikkoja, kun yleensä työpaikat keskittyvät miniklustereihin kaupungin sisään.

Kyse on vain ja ainoastaan siitä, että keskustapuolue ei ole millään ehdoilla valmis kehittämään Helsingin seutua. Helsinkiin ei saisi rakentaa mitään, eikä varsinkaan parantaa joukkoliikenneyhteyksiä. Puutarhakaupunki on todellakin visio, pelkkä kangastus, jota ei ole edes Nurmijärvellä.

Tämä Vanhasen mallin ympärillä keskustelu on saanut pääkirjoitus- ja nettifoorumitasolla samanlaisia piirteitä kuin kysymys Nato-jäsenyydestä, tai viime vuosikymmenenä käydystä rajusta keskustelusta EU-jäsenyydestä.

Pääkaupungin valtamedia sekä oikeistolaiset ja liberaalimmat vasemmistolaiset politikot kannattavat keskittävämpää asuntorakentamista kuten myös länsisuhteita ja länsikauppaa vaalivaa ulkopolitiikkaa johon myös turvatakuut lännestä ja Nato-optio kuuluvat, kun taas maaseutu-Suomen valtamedia ja keskustalaiset ja vanholliset vasemmistolaispolitikot Paasikivi-Kekkosen linjan puolustus- ulko- ja kauppapolitiikkaa ja asumisen hajasijoittamista.

Taitaa olal niin että Suomi on vielä niin nuori valtio että erilaiset traumat ja kollektiivinen muisti ohjaa enemmistöä kannattamaan jotain tähän asti hyväksi koettua ennemmin kuin jotain sellaista joka johtaisi kansainvälistymiseen ja uusiin mahdollisuuksiin.

Vaikka gallupit meillä antavat aina vanhan säilyttävän linjan kannalle enemmistön tuen, niin eri nettifoorumeissa ja johtavan median keskuteluissa, johtavien politikkojen ja asiantuntijoiden osalta saa aivan toisenlaisen kuvan tilanteesta.

Gallupit ja kansanäänestykset eivät todista myöskään sitä että kansa olisi aina oikeassa. Se todistaa vain että kansa on sitä mieltä asiasta, vaikka sen mielipide olisi kuinka tyhmä.

Ruotsissa valtaeliitti yritti toteuttaa oikeanpuoleiseen liikenteeseen siirtymisen tieliikenteessä useaan otteeseen 1900-luvun aikana, mutta ei voinut koska kansa vastusti. Vasta 1967 järjestetyssä kansanäänestyksessä äänesti siirtymisen puolesta, mutta kustannukset kohosivat silloin moninkertaiseksi siihen verrattuna että se olisi toteutettu jo 1920- tai edes 1950-luvulla.

t. Rainer

Alunperin kirjoittanut R.Silfverberg

Vaikka galluppien ja kansanänestyksen tulokset puhuvat omaa kieltään niin ei se todista sitä että kansa on aina oikeassa. Se todistaa vain että kansa on sitä mieltä asiasta, vaikka sen mielipide olisi kuinka tyhmä. Ruotsissa "valtaeliitti" yritti toteuttaa oikeanpuoleiseen liikenteeseen siirtymisen tieliikenteessä useaan otteeseen 1900-luvun aikana, mutta ei voinut koska kansa vastusti. Vasta 1967 järjestetyssä kansanäänestyksessä äänesti siirtymisen puolesta, mutta kustannukset kohosivat silloin moninkertaiseksi siihen verrattuna että se olisi toteutettu jo 1920- tai edes 1950-luvulla.

Varsinkin ns gallupdemokratiaan pitää ylipäänsä suhtautua varauksella. Jos kysyy asiaa aktiiviväestöltä, jota asia koskettaisi enemmän, ja asettaa kysymykset ymmärrettävästi, niin saataisiin toisenlaisia tuloksia.

Gallup demokratia on mielenkiintoista ja mielenkiintoisia tuloksia voidaan saada kun asetetaan kysymykset sopivasti.

Gallup 1: malli Suomenmaa

Matti Vanhanen on esittänyt kaupunkirakenteen kehittämistä suuntaamalla kasvua puutarhakaupunkeihin.

1) Onko Vanhasen ehdotus, että asuminen, palvelut ja työpaikat sijaitsevat lähellä toisiaan puutarhakaupungeissa hyvä?

2) Haluaisitko asua omakotitalossa suurella tontilla väljässä puutarhakaupungissa, jossa on luonto, palvelut ja työpaikat sijaitsevat lähellä ja asunnot ovat edullisia?

Gallup 2: malli Petteri

Matti Vanhanen on esittänyt pääkaupunkiseudun kasvun suuntaamista puutarhakyliin ympäri Uuttamaata.

1) Kaupunkirakenteen hajautuminen lisää autoliikennettä ja pitkiä työmatkoja. Onko asumisen hajakeskittäminen ympäri Uuttamaata Vanhasen mallin mukaan hyvä idea?

2) Haluaisitko Sinä asua omakotitalossa syrjäisessä puutarhakylässä?

Noista kahdesta eri gallupista voinee odottaa eri vastauksia.

Alunperin kirjoittanut Antero Alku

Eivätkö muut kuin Keskustan lehdet kirjoita asumisesta ja kaupunkirakenteesta mitään? Vai etkö lue lainkaan muita lehtiä?

Kyllähän ne kirjoittavat ja luenkin, mutta tuollaisia tekstejä harvemmin tulee eteen.

p.s Vastasin muuten aiemmassa viestissäni kysymykseesi siitä, minkälaista rakennetta minä haluan.