Viestiketju: Asumisvalinnat ja joukkoliikenne pääkaupunkiseudulla

Radiosta tarttui korvaan, että jossain EK:n seminaarissa oli esitelty tutkimusta jonka mukaan 80% ihmisistä valitsee ensin asuin- ja sitten työpaikan.

Alunperin kirjoittanut petteri

Miten matkan käsite menee? Jos menee aamulla töihin ja tulee illalla takaisin, onko kyseessä kaksi vai yksi matkaa?

Työssä käynti on 2 matkaa. Samoin kaupassa käynti. Mutta ulkoilulenkillä käynti on yksi matka, jossa lähtö- ja päätepiste on sama. Urheiluhallissa käynti on kaksi matkaa, vaikka sinne mentäisiin juoksemaan sisärataa.

Edellä olevasta voi jo huomata, että matkan käsitteen lähtökohtana on liikenneverkon kuormittuminen. Kevyen liikenteen verkko kuormittuu lenkillä käynnistä, sen vuoksi se on matka. Juoksu urheiluhallissa on liikuntana ihmiselle samaa kuin lenkkeily jalkakäytävällä, mutta kun se ei kuormita liikenneverkkoa, kyse ei ole matkasta.

Mutta nämä tulkinnanvaraiset jutut ovat sitten viime kädessä tutkimuksen tekijän vastuulla ja kysymys siitä, mitä hän haluaa saada tiedoista ulos. Tutkimukseen osallistuvalle henkilölle esimerkiksi tulee ongelma, miten hän merkitsee matkan, jos hän lähtee lenkille, mutta poikkeaa lenkillä kioskille ostamaan illaksi sipsejä? Yksi vai 2 matkaa, ja mikä on matkojen tarkoitus? Muistelen erään tutkimuksen teettäjän ohjeistaneen, että merkitsee seurantalomakkeelle koti–kioski ja kioski–koti ja kulkutavaksi jalankulku. Aineiston jatkokäsittelyssä sitten voi tehdä tulkinnan siitä, miten tieto käsitellään.

Antero

Alunperin kirjoittanut teme

Radiosta tarttui korvaan, että jossain EK:n seminaarissa oli esitelty tutkimusta jonka mukaan 80% ihmisistä valitsee ensin asuin- ja sitten työpaikan.

En ihmettele tätä. Nykyään ehkä on vaikeampaa valita asuinpaikka kuin työpaikka. Ja asunnon hankinta on varsin työläs prosessi, joka varmaan mieluusti tehdään mahdollisimman pitkälle riittäväksi. Liikkuminen on suhteessa asumiseen halpaa, joten on helpompi joustaa siinä ja työpaikassa kuin asunnossa. Erityisesti tämä pätenee perheellisiin. Sinkuille luulisi olevan huoletonta vaihtaa asuntoa vaikka työn perässä.

Et muista yhtään, mikä tuo tutkimus oli ja miten sen löytäisi?

Antero

Vapaavuori esittää tiivistä englantilaistyyppistä asumista.

http://www.hs.fi/politiikka/artikkel.../1135239854093

Alunperin kirjoittanut HS

Asuntoministeri Jan Vapaavuoren (kok) mielestä suomalaisen yhdyskuntarakenteen ongelma on kaupunkimaisen ja maaseutumaisen asumisen väliin syntynyt hallitsematon vyöhyke. Vapaavuori tarkoittaa tällä esimerkiksi voimakkaasti lisääntynyttä pientalorakentamista kaava-alueiden ulkopuolelle ja sitä, että asumista ei suunnitella toimivien keskusten varaan.

"Ongelma on että meillä on liian kaupunkimainen maaseutu ja liian maaseutumainen kaupunkiseutu", Vapaavuori luonnehti. Asuntoministeri puhui Politiikan toimittajat ry:n tilaisuudessa.

Vapaavuori muistutti, että nykyisin rakennetaan vuosittain 5 000–6 000 pientaloa kaava-alueen ulkopuolella. Kymmenessä vuodessa puhutaan 50 000 pientalosta ja 20 vuodessa sadasta tuhannesta.

Hän kaipasi tämän sijasta Suomeen pientalovaltaista, mutta tiivistä kaupunkiasumista. Vapaavuoren mukaan tämäntyyppinen asuminen on erittäin suosittua Keski-Euroopassa. Hän nimitti mallia alkuperäiseksi englantilaistyyppiseksi puutarhakaupungiksi.

"Eheä yhdyskuntarakenne on se mitä tavoitellaan. Eheä ei tarkoita samaa kuin ahdas tai tiivis. Olennaista on seudullisesti ajateltu, hyvin toimiva kaupunkiseutu."

Alunperin kirjoittanut teme

Muuten, ja tämän tietopohja on nyt sitten ihan kahvipöytäkeskustelujen tasolla, minulla on sellainen kuva etteivät useimmat ihmiset edes halua asua kävelyetäisyydellä työpaikastaan. Muutenkin tulee roikuttua liian myöhään töissä, pomo soittelisi perään että mene nyt sinä selvittämään asia kun kerran asut siinä vieressä, lapset juoksisi jatkuvasti kärttämässä karkkirahaa, jne. Työmatka koetaan siirtymänä kotielosta työeloon, ja se täten ylläpitää niiden rajaa. Toisaalta työmatkan toivotaan olevan kuitenkin lyhyt. Eli joku pari kilometriä / 10 min. hajurakoa olisi monen ideaali.

Minun on helppo uskoa, että tämä pitää paikkansa. Ja tämä on myös yksi syy siihen, miksi naiset ovat lakanneet olemasta kotirouvia. Duuni on vaihtelua kotiarkeen. Jopa sekin, että alle kouluikäisten äiti vie lapset päiväkotiin ja menee itse töihin toiseen.

Mutta tässäkin toteutuu se, ettei hyvä ratkaisu ole kumpikaan äärilaita, vaan optimi on siinä välissä. On mukava vaihtaa maisemaa, mutta ei ole mukavaa, jos siihen menee liian kauan. Liikennetekniikassa puhutaa aikabudjetista ja tilastot monen vuoden ja vuosisatojen ajalta osoittavat sitä max. kolmen vartin työmatkaa. Mutta olisikin kiinoisaa selvittää, mikä on minimityömatka. Siis se aika, jona kykenee rentoutumaan niin, että ajatukset vaihtuvat ja duunimurheet jäävät työpaikalle. Ajatusten vaihtoon voinee auttaa jopa liikenteen stressi, mutta se ei tee sitä positiivisella tavalla.

Antero

Alunperin kirjoittanut petteri

Vapaavuori esittää tiivistä englantilaistyyppistä asumista.

Minusta Vapaavuori on esittänyt ministeriaikanaan useissa yhteyksissä fiksuja näkemyksiä. Arvelen, että se johtuu hyvistä avustajista sekä siitä, ettei Vapaavuorella ollut ”gurun” aatetaakkaa ryhtyessään asuntoministeriksi. Monilla muilla ideologeilla on ongelma siitä, miten pyörtää aiempia sanomisiaan, kun on ajan myötä tullut viisaammaksi. Sekä siitä, ettei voi uskoa omista poikkeavia näkemyksiä, vaikka näyttäisi olevan syytä.

Antero

Alunperin kirjoittanut R.Silfverberg

Ääriesimerkki, työpaikan vieressä asuminen ei varmaan kenenkään mielestä ole kivaa. Mutta miksi sitten ns etätyön tekeminen on sitten niin suosittua? Silloinhan asutaan itse työpaikalla.

Se on yksi syy miksi etätyön tekeminen ei olekaan suosittua.

Alunperin kirjoittanut vompatti

...tiiveintä asuminen on Yhdysvalloissa, sillä siellä näille pienille tonteille on rakennettu suurimmat talot.

Rakentamisen ja asumisen tehokkuus ovat kaksi eri asiaa. Talo voi olla iso, mutta asukkaita silti vähän.

Jos vertailtavien tapausten tontin koko on sama ja asukkaana on samankokonen perhe, on tontin asumistehokkuus ihan sama olipa sitten talossa neliöitä 80 tai 250.

Energiatalouden kannalta olisi varsinkin Suomessa hyvä saada mahdollisimman vähiin kuutioihin mahdollisimman paljon väkeä, mukavuudesta kuitenkaan tinkimättä. Siihen valitettavasti ohjaa jossain vaiheessa joko lainsäätäjä tai energian hinta.

Alunperin kirjoittanut edsel

Pari kuuluisaa vanhempaa kokeilua ovat esimerkiksi Letchworth Garden City ja Welwyn Garden City.

En kylläkään tiedä mitä Vapaavuorella on ollut mielessä. Nuo alueet taitavat olla melko väljiä ja elitistisiä.

Niin, jäämme jännityksellä odottamaan mitä puutarhakaupunkia Vapaavuori tarkoitti.

Kuvittelisin, että hänen mielessään häämöttää jonkinlainen tiiviimpi versio vanhasta Kulosaaresta, Munkkiniemestä tai Käpylästä, ts sellaisten yhtenäisten esikaupunkien rykelmää jota Eliel Saarinen piirsi v 1918 Helsingin ympärille, ja joista suurin osa jäi toteuttamatta.

Nythän emme elä enää vuotta 1918, ja asemakaavat kehäykkösen sisällä ovat kutakuinkin staattiset.

Mutta en heitä silti kirvestä kaivoon, etteikö nykyisistä vanhoista lähiöistä voisi jalostaa oikeita putarhakaupunkeja, joihin ihmiset muuttaisivat ennemmin kuin Nurmijärvelle tai Sipooseen.

Mielestäni jokaista vanhaa lähiötä pitäis inventoida tarkemmin ja löytää niiden vahvuudet, ja yrittää kehittää niitä että niillä ei heikkouksia enää olisi.

Voi olla että joka lähiöön ei saada kaivattuja työpaikkoja, eikä myöskään raideliikennettä, ainakaan lyhyellä aikataululla, mutta se on hyväksyttävä. Annetaan niille ihmisilel jotka haluavat kehäkolmosen sisälläkin asua syrjässä, vaikka keskellä, se mahdollisuus.

Täytyy muistaa myös se, että juuri mitään lähiötä Helsingin tai muidenkaan kaupunkien ympärillä ei ole tahallaan rakennettu epäviihtyisäksi, vaan jokaisen takana on ollut jokin ylevä ajatus. Se että joistakin on tullut epävihtyisiä, on johtunut joko keskeneräisyydestä palveluiden suhteen, tai väärin toteutuneesta asukasmixistä tai jostain muusta syystä.

Eräs lähiö josta piti tulla vuosituhanen puutarhakaupunki, mutta jossa mentiin metsään on esim Malminkartano. Sitä suunnittelivat kansainväliset huippuarkkitehdit, mutta nykyisin se kärsii huonosta maineesta ja nuhjuisuudesta. Se että sieltä pääsee junalla nopeasti pois on ainoa positiivinen asia. Mutta alueen perusidea on juuri sellainen mitä pienen puutarhakaupunginosan pitää olla. Malminkartanossa on ilmeisesti liikaa sosiaalisin perustein rakennettuja asuntoja ja jotain pitäisi asialle tehdä. En vain tiedä mikä keino olisi "poliittisesti korrekti".

Toinen esimerki on Espoon keskus, jota moni pitää hirviöpaikkana. Monet haluaisivat purkaa Espoon kaupungintalon ja virastokeskuksen, ja rakentaa asuntoja tilalle, ja kaupungintalo ja virastot muualle. On totta että siten saataisiin lisää asuntoja, mutta se ei ole mielestäni mitä Espoon keskus kaipaa, vaan lisää työpaikkoja, muiltakin sektoreilta kuin julkiselta. Jos kaupungin virkamiehet eivät halua työskennellä kaupungintalossa ja virastokeskuksessa, niin tottakai heille on osoitettava muu paikka, mutta nykyiset rakennukset voitaisiin yhtä hyvin myydä jollekin kiinteistösijoitusyhtiölle joka jalostaa niistä toimistoja muille yrityksille.

Nämä nyt oli joitakin esimerkkejä. Tottakai pääkaupunkiseutu tarvitsee kipeästi myös uusia asuinalueita kun muuttovirta ja asumisväljyyden kasvu on niin suurta. Mutta vanhoja alueita ei saisi unohtaa.

t. Rainer

Alunperin kirjoittanut R.Silfverberg

Täytyy muistaa myös se, että juuri mitään lähiötä Helsingin tai muidenkaan kaupunkien ympärillä ei ole tahallaan rakennettu epäviihtyisäksi, vaan jokaisen takana on ollut jokin ylevä ajatus.

Ylempää tulevat ylevät ajatukset ovat joskus kaukana taloudellisista realiteeteista ja asukkaiden omasta arvomaailmasta.

1960-luvulla lähiöt ajateltiin kertakäyttöratkaisuiksi, jotka voidaan purkaa pois 40-50 vuoden sisällä ja tehdä tilalle aikaan paremmin sopivaa. Sen sijaan niiden ongelmia on paikkailtu purkkaratkaisuilla ja osa jopa päätetty suojella.

Lähiöiden suojelu on kuitenkin eri asia kuin yksittäisen talon suojelu. Sympaattiselle pikku puutalolle löytyy helposti asialle omistautunut ostaja joka yleensä pystyy muokkaamaan talon kuorien sisälle nykyaikaista tekniikkaa ja elämään 2000-luvun tyyliin.

Lähiön suojelu sen sijaan lamaannuttaa alueen kehityksen kun palveluja ei voi parantaa, liikenneyhteyksiä kehittää ja vinoutunutta asukasrakennetta muuttaa. Suojellusta lähiöstä voi tulla virheiden ulkomuseo jonka sosialisin perustein valitut asukkaat pakotetaan edelleen elämään "ylevien" ajatusten antaman mallin mukaisesti muun yhteiskunnan ulkopuolella.