Viestiketju: Asumisvalinnat ja joukkoliikenne pääkaupunkiseudulla

^ Yhdyskuntarakenne on hajaantunut, koska sen on sallittu tapahtuvan. Julkisella sektorilla on kaavoitusmonopoli ja vaikka monopoleissa ei yleensä ottaen ole mitään hyvää, niin tässä tapauksessa se mahdollistaisi rakentamisen keskittämisen tiiviille alueelle. (Toistaiseksihan kaavoitusmonopolia on käytetty täysin päinvastoin: rakentamista rajoitetaan niillä alueilla, joissa kysyntä olisi suurinta ja toisaalta kaavoitetaan pakettitalopeltoja pitkin nurmijärviä, jonne ihmisten on lopulta pakko muuttaa, koska rakentamisrajoitukset ovat nostaneet haluttujen alueiden neliöhinnat pilviin).

Hajaantumisen salliminen on aika kevyt sanavalinta, kun pari virkettä myöhemmin jo pohditaan että hajaantuminen olikin päämäärä.

Kaavoituksen puuttuminen tosiaan yleensä johtaa lähes sietämättömän tiiviiseen kaupunkiin. Kutsutaan slummeiksi. Slummeista saa kuitenkin oikein mukavaa kaupunkia vetämällä niihin vesijohdon ja viemärin, itse kukin voi käydä Pispalassa katsomassa.

Alunperin kirjoittanut Antero Alku

Tämä juurikin on yksi yksinkertaistamisen ongelma. Lähempänä on tietenkin parempi kuin kaukana. Mutta ihmiset tekevät oman elämänsä kokonaisoptimointia, ei osaoptimointia vain liikenteessä vietetyn ajan suhteen. Kun aikaa ei voi säätää panemalla purkkiin ja ottamalla sieltä tarpeen mukaan, aikaa kuluu joka päivä saman verran. Jos liikenne nopeutuu, samassa ajassa pääsee pidemmälle, jossa on halvempi maa ja asuminen. Silloin samalla ajalla ja samoilla tuloilla saa enemmän asumista, joten siinä sen nopeutuneen liikenteen ja ”aikasäästön” hyöty. Juuri näin on maailmassa tapatunut.

Suomessa väestöhistorialliset syyt ovat johtaneet hajallaan asumisen suosimiseen. Suomi kaupungistui tai kaupungistuu vieläkin hitaammin kuin muu Eurooppa. Suomalaiset vieroksuvat ajatusta asua suurkaupungeissa, vaikka ihaillaan muiden maiden miljoonkaupunkeja niin Helsingistä ei haluta sellaista. Kysymys on yksinkertaisesti psykologinen. Suurin osa suomalaisista ei halua muita ihmisiä lähelleen asumaan, vaan halutaan asua omakotitalossa. Ja jos vaika itse haluaisi asua keskellä ihmisvilskettä, niin puoliso tai lapset eivät välttämättä halua. Se johtaa kompromissiratkaisuihin eli että asutaan lähiössä rivitalossa ja hankitaan lisäksi kesämökki tai vene, tai muita sellaisia harrastuksia, jonne menemiseen tarvitaan tietysti auto.

Toinen syy joka on johtaunut hajarakentamiseen on tietenkin asumisen kalleus, joka on osittain keinotekoista. Rakennusliikkeillä ja pankeilla ja maanomistajilla on niin paljon valtaa että yksikään hallitus ei ole pystynyt murtamaan tätä pyhää kolminaisuutta.

t. Rainer

Alunperin kirjoittanut R.Silfverberg

Kysymys on yksinkertaisesti psykologinen. Suurin osa suomalaisista ei halua muita ihmisiä lähelleen asumaan, vaan halutaan asua omakotitalossa.

On aika paksu väite että kaupunkirakentamisen loppuminen johtui viimeisen kaupunkiasumista halunneen suomalaisen muuttamisesta juuri tuolloin kaupunkiin.

Vai olisiko kenties niin, ettei suomalaisia päästetä asumaan kaupunkiin? Kaupunkiasuminen ei olisi kallista, jos kukaan ei haluaisi kaupungissa asua. Päinvastainen tilanne, eli kaupunkiasumisen sietämätön hinta, johtuisi siis vahvasta halusta asua kaupungissa, jota ei ole kuitenkaan tarjolla. Kumpi on totta?

Minusta avaintekijä Helsingin kaupungistumisessa on voimakkaimman väestönkasvun ja asumisväljyyden nousun painottuminen "lähiöaikakaudelle". Koko Euroopassa autoistuminen ja muukin liikenteen nopeutuminen yhdistettynä kantakaupunkien pahoihin ilmanlaatuongelmiin johti 50- ja 60-luvuilla painopisteen siirtymiseen lähiömaiseen rakentamiseen. Suomessa samaan aikaan koettiin suhteellisen kaupungistumisen huippu.

Viime vuosikymmeninä savusumu-, ja pakokaasuongelmat on pitkälti ratkaistu kaukolämmön ja pakokaasunormien avulla ja kantakaupunkimaisn liikenteen melutasoakin on saatu alaspäin. Sen seurauksena sekä pienten talouksien lisääntyessä tiheästä kaupungista on taas tullut hyvin houkutteleva asuinpaikka.

---------- Viestit yhdistetty klo 18:25 ---------- Edellinen viesti oli kirjoitettu klo 18:05 ----------

Alunperin kirjoittanut R.Silfverberg

Toinen syy joka on johtaunut hajarakentamiseen on tietenkin asumisen kalleus, joka on osittain keinotekoista. Rakennusliikkeillä ja pankeilla ja maanomistajilla on niin paljon valtaa että yksikään hallitus ei ole pystynyt murtamaan tätä pyhää kolminaisuutta.

Suomessa asuminen on hyvin kallista oikeastaan vain Helsingin seudulla. Siihen tärkein syy on erittäin kova kysyntä ja väestönkasvu. Vuonna 2013 Helsingin seudun väestö kasvoi 17969 asukkaalla eli 1,3 % vuodessa. Alkuvuonna 2014 väestönkasvu entisestään kiihtynyt ja vuoden lopulla saatetaan väestönkasvussa kolkutella jo 20000 uuden asukkaan rajaa. Helsingin seutu on näillä lukemilla Euroopan suhteellisesti nopeimmin kasvavia suurkaupunkeja ja väestö kasvaisi varmaan vielä nopeamminkin jos asuntoja olisi enemmän tarjolla.

Alunperin kirjoittanut 339-DF

Ja sen vuoksi Helsingin keskusta onkin kamalaa slummia, josta tyrkytetään asuntoja ihmisille puoli-ilmaiseksi, kun taas kylänraiteilla ympäri suomea revitään omakotitalot käsistä kymppitonnin neliöhinnoilla. Eiku...

ja

Alunperin kirjoittanut hylje

Vai olisiko kenties niin, ettei suomalaisia päästetä asumaan kaupunkiin? Kaupunkiasuminen ei olisi kallista, jos kukaan ei haluaisi kaupungissa asua. Päinvastainen tilanne, eli kaupunkiasumisen sietämätön hinta, johtuisi siis vahvasta halusta asua kaupungissa, jota ei ole kuitenkaan tarjolla. Kumpi on totta?

Ei Helsingin seudun rakentaminen ole loppunut mutta uusien alueiden rakentamista sekä vanhojen alueiden tiivistämistä, ml myös korkeampien talojen rakentamista, vastustetaan ja yritetään valituksilla hidastaa. Eli suomalaisia ei päästetä asumaan kaupunkiin mutta jarruna ovat muut kaupunkilaiset eli ns lähidemokratian toteutuminen. Ne jotka haluavat asua suomalaisessa miljoonakaupungissa edustavat vähemmistöä tässä maassa ja myös Helsingissä, ja heidän on tyytyminen enemmistön päätöksiin

Toinen juttu ovat rakennusliikkeet jotka eivät halua toteuttaa suunnitelmia joita varten ovat aiemmin ostaneet tontteja, esimerkkinä Kalasataman kauppakeskus jonka paikalla on vain kuoppa. Siksi ihmiset suhtautuvat epäilevästi keskeneräisiiin hankkeisiin kun grynderit halauvat maksimoida voittonsa ja pitävät kalliita asuntoja myymättöminä vuosikaupalla ennemmin kuin myisi ne sillä hinnalla kuin ne menisivät kaupaksi, ja syntyy kierre että ihmiset muuttavat ennemmin vanhaan kaupunginosaaan tai lähiöön tai pientaloalueelle jossa palvelut ja ympäristö on kaikki valmista ja sitten kun joku ehdottaa "tiivistämistä" niin syntyy karmea älämölö ennenkuin piirustuksia on edes nähty.

t. Rainer

Alunperin kirjoittanut 339-DF

Hauskaa logiikkaa. Eli koska enemmistö ei asu Helsingissä, on huolehdittava siitä, ettei kukaan muukaan voi sinne muuttaa. Sitäkö tarkoitit?

Minulle länsimaalainen, moniarvoinen yhteiskunta merkitsee sitä, että yksi voi asua kaupunkimaisesti, toinen lähiössä ja kolmas maalla, ja silti kaikilla on ihmisarvoinen elämä – jokaisessa asumismuodossa on omat rajoituksensa ja vapautensa, ja yksilö valitsee. Pohjois-Koreassa pakotetaan ihmiset Kimin muottiin, ei kai sentään meillä täällä?

Rahallahan täällä saa millaisen asunnon mistä vaan, mutta kaikilla kun ei ole sitä rahaa niin paljon. Moni ihminen kokee asuvansa "väärässä paikassa" koska elämänilanne ja raha-asiat ovat sellaiset kuin ovat. Ikä ja terveys vaikutta myös paljon. Esim sairas vanhus joka on koko ikänsä asunut tyytyvväisenä maalla tuntee itsensä pakotetuksi kun yhteiskunta hänen lähisukulaisensa hoputtamana järjestää hänet kaupunkiin asumaan.

Suomessa elää vahvana myös vastakkainasettelu kaupunki vs maaseutu. Maakuntalehdet syyttävät vihamielisiä kirjoituksia Helsingin herroista ja toisaalta Helsingin naapurikunnissa syytetään Helsinkiä isoveli-asenteesta. Ongelma on siinä että ihmiset, jopa osa helsinkiläisistä uskoo siihen tuubaan.

t. Rainer

Alunperin kirjoittanut R.Silfverberg

Ongelma on siinä että ihmiset, jopa osa helsinkiläisistä uskoo siihen tuubaan.

Helsingin ikioma isoveli on lähiöt, joissa asuu yli puolet helsinkiläisistä. Ihmekös jos liikennehankkeita runnotaan mutta kaupungin rakentaminen ei sovi. Suomessa ei siten ole ainuttakaan kuntaa, jossa kaupunkiasujat ovat enemmistössä.

Alunperin kirjoittanut 339-DF

Niin, mutta sinun maailmassasihan haluttua ympäristöä on se edullinen lähiö ja maaseutu, kun taas kalliiseen kaupunkiin ei haluta, joten hintaongelma ei ole merkityksellinen.

Minusta voisit vähän päivittää käsityksiäsi sieltä 1960-luvulta nykypäivään. Joskus varmaan oli noin kuten yllä kirjoitat, mutta ei Suomessa vuonna 2014. Maailman muuttumista ei tarvitse ymmärtää tai hyväksyä, mutta on silti hyvä olla siitä tietoinen. Yhä useampi haluaa ihan oikeasti asua kaupungissa, siksi kaupungeissa on niin kallista ja vastaavasti muualla halpaa. Siksi kaupunkia pitää rakentaa lisää, lähiötä ei tarvitse kun sitä on jo riittävästi.

Lue sisustuslehtiä tai katsele TV-ohjelmia tyyliin "Suomen kaunein koti" niin näet millaisia unelmia ihmisillä on asumisestaan. Toki niissäkin esitellään prameita huoneistoja suurten kaupunkien keskustoista mutta ne ovat selvästi aliedustettua lähiö- pientalo- pikkukaupunki ja maaseutuasumiseen verrattuna.

Kaikki suomalaiset eivät halua asua Helsingissä, mutta joutuvat muuttamaan sinne koska muissa kaupungeissa ei ole tarjolla kunnolla työpaikkoja. Moni helsinkiläinenkin, jos on muuttanut sinne muualta, haluaisi muuttaa pois johonkin pikkukaupunkiin, synnyinmaakuntaansa. Ja suomalaisissa pikkukaupungeissa saa asunnon pilkkahintaan Helsingin hintoihin verrattuna, ainoa ongelma on heikommat mahdollisuudet itsensä ja perheensä elättämiseen. Toki Helsingin kulttuuri- ja viihde-elämä pesee mennen tullen muut kaupungit, mutta monelle tuntuu riittävän selainen kulttuuritarjonta että kotikaupungissa on SM-liigatason lätkä- tai fudisjoukkoe jota fanittaa.

t. Rainer

Alunperin kirjoittanut petteri

Suomessa asuminen on hyvin kallista oikeastaan vain Helsingin seudulla.

Alunperin kirjoittanut R.Silfverberg

Kaikki suomalaiset eivät halua asua Helsingissä, mutta joutuvat muuttamaan sinne koska muissa kaupungeissa ei ole tarjolla kunnolla työpaikkoja. Moni helsinkiläinenkin, jos on muuttanut sinne muualta, haluaisi muuttaa pois johonkin pikkukaupunkiin, synnyinmaakuntaansa. Ja suomalaisissa pikkukaupungeissa saa asunnon pilkkahintaan Helsingin hintoihin verrattuna, ainoa ongelma on heikommat mahdollisuudet itsensä ja perheensä elättämiseen. Toki Helsingin kulttuuri- ja viihde-elämä pesee mennen tullen muut kaupungit, mutta monelle tuntuu riittävän selainen kulttuuritarjonta että kotikaupungissa on SM-liigatason lätkä- tai fudisjoukkoe jota fanittaa.

Hmmm. Minusta Tampereella on aika kallista myös. Vai miksi muuten minä otin 25 vuoden asuntolainan? Objektiivisesti tarkastellen Tampere on muistaakseni keskimäärin suunnilleen Vantaan tasoa hinnaltaan, Espoo taitaa olla kalliimpaa.

Ja kumma että aina pitää puhua Helsingistä vs. jostain maaseutukylistä. Suomessa aika huomattava osa väestöstä asuu Tampereen, Turun tai Oulun seuduilla eli kohtuullisen suurissa kaupungeissa, joissa on kohtuullisesti virikkeitäkin. Miksi retoriikassa (ja politiikan rahanjaossa!) nämä aina pyritään unohtamaan? Nettomaksajia, jotka eivät saa ikinä juuri mitään. Paitsi onneksi nyt kerrankin on toivoa saada vähän taskurahoja edulliseen Tampereen ratikkaan samaan aikaan kun Espoossa ja Vantaalla porsastellaan massiivisilla (ja turhilla) tunnelihankkeilla.