Fossiilisista polttoaineista riippumaton Suomi v. 2020?

Mikko Laaksonen

Tunnistettu jäsen
Liittynyt
28 Kesäkuu 2005
Viestit
2,789
Ruotsin "yhteiskuntarakentamisministeri" Mona Sahlin (sd) esittää Dagens Nyheterissä, että Ruotsista tehtäisiin fossiilisista polttoaineista (hiili, öljy, maakaasu) riippumaton yhteiskunta vuoteen 2020 mennessä:

http://www.dn.se/DNet/jsp/polopoly.jsp?d=572&a=468440&previousRenderType=6

Ehdotus on hyvin kiinnostava. Sahlinin perustavoite on, että vuonna 2020 vaihtoehtoiset polttoaineet ja energiaratkaisut olisivat käyttökelpoisia vaihtoehtoja hiilelle ja öljylle kaikissa tilanteissa. Öljystä ja hiilestä ei toki vielä olisi kokonaan luovuttu, mutta niitä ei olisi missään pakko käyttää.

Sahlinin puheenvuorossa kummallista toki on, että hän mainitsee käytännössä vain yksityisautojen vaihtoehtoiset polttoaineet sekä yksityisasuntojen lämmittämisen vaihtoehtoiset keinot keinona murtaa riippuvuus hiilestä ja öljystä.

Huomattavasti yksityisautojen polttoaineratkaisuja tehokkaampaa olisi lisätä sähkökäyttöistä ja vaihtoehtoisilla polttoaineella kulkevaa joukkoliikennettä, sekä tuottaa energia tähän kotimaisilla uusiutuvilla energiantuotantokeinoilla (tuulivoima, vesivoima, metsien energiakäyttö, kaatopaikkojen biokaasun käyttö jne).

Tärkeä näkökohta on, että sähkökäyttöisellä joukkoliikenteellä, erityisesti raideliikenteellä, voidaan vähentää henkilöliikenteen energiankulutusta kokonaisuudessaan. Samalla luodaan autolle houkuttelevia vaihtoehtoja ja alennetaan liikennöintikustannusta matkustajaa kohden.

Omasta mielestäni Suomessa keskeisiä keinoja purkaa riippuvuutta fossiilisista polttoaineista olisivat:
  • Ruotsin alueellisten joukkoliikenneviranomaisten järjestelmän kaltainen järjestelmä myös Suomeen sekä keskisuurten kaupunkien yksityisten joukkoliikennemonopolien purku esim. Oulussa, Lahdessa, Jyväskylässä, Kuopiossa jne.
  • Paikallisjunaliikenteen palauttaminen pääosalle suurten ja keskisuurten kaupunkien välisistä ja läheisistä rautatielinjoista.
  • Raitiotien ja paikallisjunien laajentaminen Helsingissä, erityisesti raitiotiet lähiöihin ja kehälinjoina kaupungin ympäri.
  • Pikaraitiotiet Turkuun ja Tampereelle sekä mahdollisesti myös keskisuuriin kaupunkeihin, joissa on mahdollisuuksia duoraitiotielle.
  • Johdinauton toteuttaminen kaupunkibussien runkolinjoille siellä missä ei ole mahdollisuuksia raitiotielle.
  • Uusiutuvat bussien polttoaineet kuten biokaasu ja etanoli. Huomatkaa, että maakaasu ja nestekaasu eivät ole uusiutuvia luonnonvaroja.
 
Helsingin Sanomat taas uutisoi Suomen jokseenkin päinvastaisesta linjasta:
http://www.helsinginsanomat.fi/teks...toaineet+vastatuulessa+Suomessa/1101981140342

Ikävää Suomen kannassa on, että ainoa syy vastustaa biopolttoaineita on pelko verotulojen alenemisesta. Tässä siis tunnustetaan, että polttoaineverotus ei olekaan Suomessa haittaveroa vaan ainoastaan tapa kerätä rahaa valtion kassaan. Tälläisellä ajattelumallilla ei voida olettaa, että vähemmän haitallisia polttoaineita voitaisiin tukea veroratkaisuilla.

Mitä tulee keinoihin fossiilisten polttoaineiden käytöstä luopumiseen, niin henkilöautojen polttoaineiden korvaaminen on aivan eri kertaluokkaa minkään joukkoliikennehankkeiden kanssa. Joukkoliikennehankkeilla on vain paikallinen vaikutus ja silloinkin ne vaikuttavat ehkä vain muutaman prosenttiyksikön verran kulkumuotojakaumaan, joten niillä ei mitenkään saada vastaavia tuloksia kuin itse henkilöautojen polttoaineen vaihtamisella.
 
kuukanko sanoi:
Ikävää Suomen kannassa on, että ainoa syy vastustaa biopolttoaineita on pelko verotulojen alenemisesta. Tässä siis tunnustetaan, että polttoaineverotus ei olekaan Suomessa haittaveroa vaan ainoastaan tapa kerätä rahaa valtion kassaan. Tälläisellä ajattelumallilla ei voida olettaa, että vähemmän haitallisia polttoaineita voitaisiin tukea veroratkaisuilla.
Tämä on erittäin valitettava totuus. Lisäksi tämäntyyppiset lausunnot tukevat autoilijoiden ja Autoliiton kampanjointia vaatimuksin mittavasta lisäyksestä tieliikenteen rahoitukseen.

kuukanko sanoi:
Mitä tulee keinoihin fossiilisten polttoaineiden käytöstä luopumiseen, niin henkilöautojen polttoaineiden korvaaminen on aivan eri kertaluokkaa minkään joukkoliikennehankkeiden kanssa. Joukkoliikennehankkeilla on vain paikallinen vaikutus ja silloinkin ne vaikuttavat ehkä vain muutaman prosenttiyksikön verran kulkumuotojakaumaan, joten niillä ei mitenkään saada vastaavia tuloksia kuin itse henkilöautojen polttoaineen vaihtamisella.
Tämä on tilastollisesti oikein tällä hetkellä, mutta ei ole tarpeen uskoa "autopuolueen" liturgiaa auton välttämättömyydestä ja korvaamattomuudesta.

Jos auto olisi ihmisille välttämätön, ihmiskunta ei olisi voinut elää lainkaan ennen 1900-lukua, koska silloin ei ollut autoja. 1900-luvun alkupuoliskollakin elämä olisi ollut mahdollista vain rajoitetusti kaupungeissa, joissa oli mahdollista käyttää niitä muutamia autoja, jotka silloin olivat olemassa.

Absoluuttisesti ottaen suurin osa autoilla tapahtuvasta liikenteestä on turhaa. Jäljelle jäävästä osasta suuri osa on tehtävissä muulla keinoin kuin autolla. Tarpeellista autoliikennettä on ainoastaan sellainen maaliikenne, joka ennen autojen aikaa hoidettiin pääasiassa hevosvedolla. Tämä käy ilmi esim. tutkiessa ajoneuvoliikenteen kehittymistä sen osalta, mikä on matkojen tarkoitus.

Autoilun merkitys on siinä, että se on tehnyt mahdolliseksi aineellisen elintason asioita, joita ei ilman autoa voisi olla, mutta joita ei myöskään tarvita. Monet näistä asioista on asetettavissa kyseenalaisiksi sen kannalta, onko niissä lopulta kyse elintasosta. Onko esimerkiksi elintasoa se, että ajetaan 5 km kauppakeskukseen ostamaan tavaraoita, joita ei tarvita, tai ostamaan varmuuden vuoksi ruokaa, joka pilaantuneena heitetään muutaman päivän päästä pois? Amerikkalaisen elintasokäsityksen mukaan tämä tuhlaaminen on elintasoa, kuin myös tuntien istuminen moottoritieruuhkassa.

Mikon keinot ovat oikeita, ja kritiikki Sahlinin yksipuolista näkemystä kohtaan on myös oikein. Koko liikenteen ympäristökeskustelun keskeinen virhe on juuri ajatuksessa auton käytön välttämättömyydestä.

Ensisijainen ympäristöteko on autoilun vähentäminen siirtämällä autoiluna tapahtuvaa liikennettä joukko- ja jakeluliikenteeksi. Sillä saavutetaan moninkertaiset ympäristöedut verrattuna mihinkään polttoaine-, hybridi- tai katalysaattorikikkailuun. Mutta kun se ei ole kivaa, ja erityisesti se on niin vaikeata, ettei monilla päätäjillä järki ja tiedot siihen riitä.

Antero
 
Kuinkahan paljon liikenteen öljynkäyttö vähenisi Suomessa, jos kaikki Mikon mainitsemat toimenpiteet toteutettaisiin? Entä kuinka paljon, jos kaikki autot vaihdettaisiin käymään biopolttoaineilla?
 
kuukanko sanoi:
Kuinkahan paljon liikenteen öljynkäyttö vähenisi Suomessa, jos kaikki Mikon mainitsemat toimenpiteet toteutettaisiin? Entä kuinka paljon, jos kaikki autot vaihdettaisiin käymään biopolttoaineilla?
Haastava kysymys, johon tuskin kukaan osaa vastata ilman melkoista työtä.

Yhden arvion voisi kumminkin esittää Helsingin kaupungin osalta. Liikenne Helsingissä -niminen painotuote (H:gin tietokeskus, tilastoja 2003:3) kertoo, että vuonna 1966 kaupunkilaiset tekivät keskimäärin 1,53 ajoneuvomatkaa / vrk, ja vuonna 2000 2,53. Joukkoliikenteen osuus oli: 1966 0,96 ja 2000 0,95. Autoilu 1966 0,57 ja 2000 1,58 matkaa.

Mitä tästä havaitaan? Joukkoliikenteen käyttö on suunnilleen ennallaan. Auton käyttö on kasvanut vajaaksi kolminkertaiseksi!

Taulukko kertoo myös matkojen tarkoituksesta. Erittelemättä tähän kaikkea voin todeta, että työmatkoissa joukkoliikenteen käyttö on laskenut ja autoilussa noussut. Koulumatkat ovat pysyneet ennallaan, ja varsinainen nousu on tapahtunut ostos-, asionti- ja harrastusmatkoissa. Tässä matkaryhmässä autoilu on 5-kertaistunut! Myös joukkoliikenne on tässä ryhmässä noussut, mutta ei paljon, vain kolmanneksen.

Mitä siis on tapahtunut? Ennen riitti, että matkustettiin töihin. Muut asiat hoituivat pääasiassa kotikulmilla kävellen. Ihmiset käyvät töissä ja kouluissa sekä syövät kuten ennenkin. Harrastukset ovat muuttuneet hieman, mutta eniten on muuttunut asiointi. Palvelut on keskitetty, ja nimenomaan siten, että niitä on pakko käyttää autoilla.

Jos palattaisiin vuoden 1966 elämäntapaan, Helsingin autoilun öljyn kulutus voisi laskea 60-70 %. Jakeluliikenteen öljynkulutus nousisi jokin verran, mutta jakeluliikenteessä on helppo hyödyntää myös muuta energiaa, kuten on kautta vuosikymmenten tehtykin - joskaan ei Suomessa.

Mitä menetettäisiin vuoden 1966 elämäntavassa nykyiseen verrattuna? Kauppakeskukset. Sekä tietysti auto- ja polttoainekaupan kukoistus.

Antero
 
Antero Alku sanoi:
Jos palattaisiin vuoden 1966 elämäntapaan, Helsingin autoilun öljyn kulutus voisi laskea 60-70 %. Jakeluliikenteen öljynkulutus nousisi jokin verran, mutta jakeluliikenteessä on helppo hyödyntää myös muuta energiaa, kuten on kautta vuosikymmenten tehtykin - joskaan ei Suomessa.

Mitä menetettäisiin vuoden 1966 elämäntavassa nykyiseen verrattuna? Kauppakeskukset. Sekä tietysti auto- ja polttoainekaupan kukoistus.
Niin hienoja kuin nuo Anteron (ja Pentti Linkolan...) ajatukset ovatkin, niin eivät ne taida kovin realistisia olla. Päättäjien joukossa tuskin on kovinkaan monta ihmistä, joilta löytyisi tukea edellä kuvatun kaltaisille hankkeille.
 
kuukanko sanoi:
Kuinkahan paljon liikenteen öljynkäyttö vähenisi Suomessa, jos kaikki Mikon mainitsemat toimenpiteet toteutettaisiin? Entä kuinka paljon, jos kaikki autot vaihdettaisiin käymään biopolttoaineilla?
Tässä yksi oleellinen ero on se, että joukkoliikenteen käyttöä sekä lähipalveluiden järjestämistä edistävät toimeenpiteet vähentävät koko energiankäyttöä, kun taas biopolttoaineilla käyvät autot vain muuttavat energian muodon.

Samaa aihetta koskevassa keskustelussa SS:n nettisivulla: http://www.ss.se/forum/viewtopic.php?p=85518#85518 on aika selkeästi päädytty siihen, että esimerkiksi Ruotsin kaikkien autojen bensan korvaaminen kokonaan biopolttoaineilla ei ole mahdollista, koska biopolttoaineen viljelyyn tarvittaisiin enemmän peltoalaa kuin on mahdollista varata siihen. Siis: kokonaan biopolttoaineisiin ei ole mahdollista siirtyä, jos autoliikenne säilyy nykyisellä tasollaan.

Sitä vastoin esimerkiksi Baselin tai Freiburgin tasoisen sähkökäyttöisen joukkoliikenteen järjestäminen Suomen kaikkiin suuriin ja keskisuuriin kaupunkeihin sekä rautatieverkostolle ei lisää mitenkään kohtuuttomasti sähkönkulutusta verrattuna nykyiseen.

Liikenteen sähkönkulutus Suomessa ehkä noin kaksin- tai kolminkertaistuisi nykyisestä, jos kaikki mahdolliset sähköraitiotie- ja sähköjunahankkeet sekä johdinautoverkostot toteutettaisiin. Pääosa rautatieliikenteestähän on jo sähköistetty ja Helsingin seudun julkisesta liikenteestä jo merkittävä osa kulkee sähköllä. Lisäksi ainakin HKL:n raitioliikenteen ja VR Oy:n sähköjunaliikenteen energiankulutus laskee sitä mukaa kun junakalusto uusiutuu, raitioliikenteen etuudet paranevat ja sähkön takaisinsyöttö yleistyy.

Täytyy muuten hakea tilastoista nykyinen liikenteen sähkönkulutus.

Miska sanoi:
Niin hienoja kuin nuo Anteron (ja Pentti Linkolan...) ajatukset ovatkin, niin eivät ne taida kovin realistisia olla. Päättäjien joukossa tuskin on kovinkaan monta ihmistä, joilta löytyisi tukea edellä kuvatun kaltaisille hankkeille.
Antero tuskin tarkoitti suoraan paluuta vuoteen 1966 vaan sitä, että ihmisille mahdollistettaisiin lähipalveluita ja julkista liikennettä parantamalla se, että liikennetarve vähenisi vuoden 1966 tasoon.

Mitenköhän paljon kauppakeskuksiin perustuva asiointi sekä kaukana sijaitsevat julkiset palvelut (päiväkodit, koulut, kirjastot, terveyskeskukset) sekä puuttellinen joukkoliikenne kohentavat ihmisten elämänlaatua kaupungissa?

Väitän aivan suoraan, että elämänlaatu alueilla, joilta lähipalvelut ja julkine liikenne ovat kuihtuneet, on sangen alhainen verrattuna vastaaviin alueisiin, joilla lähipalvelut ovat olemassa ja julkinen liikenne toimii.

Onko se ihmiseltä pois, että kävelyetäisyydellä on lähikauppa, koulu ja päiväkoti sekä toimiva joukkoliikenneyhteys keskustan palveluihin ja työpaikkoihin ...?

Sanoisin aivan suoraan, että toimivan kaupunkirakenteen, toimivien lähipalveluiden sekä toimivan julkisen ja kevyen liikenteen tarjoama elämänlaatu esimerkiksi Freiburgissa Saksassa tai Baselissa Sveitsissä on aivan eri tasoa kuin yhdenkään Suomen keskisuuren kaupungin hajautuneen kaupunkirakenteen, auton pakkokäytön, puutteellisten lähipalvelujen ja puutteellisen julkisen liikenteen tarjoama palvelutaso.
 
Sen verran löysin Tilastokeskuksen ja Motivan sivuilta nyt pikaisesti, että rautatieliikenteen (sisältäen ilmeisesti HKL:n raitioliikenne ja metroliikenne) energiankulutus on 3% liikenteen kokonaiskulutuksesta, ja liikenteen kulutus 16% Suomen kokonaisenergiankulutuksesta. Eli raideliikenteen osuus on 0,48% Suomen kokonaiskulutuksesta. Tieliikenteen osuus on 70% liikenteen kulutuksesta, eli 12,6% Suomen koko kulutuksesta. Tieliikenteen kulutuksesta 58,3% eli noin 7,4% Suomen koko energiankulutuksesta on yksityisautoilua.

http://www.motiva.fi/fi/yjay/kuljetusala/
http://tilastokeskus.fi/til/ekul/

Jos raideliikenteen + johdinautoliikenteen kulutus olisi kolminkertainen nykyiseen verrattuna, eli noin 1,5% Suomen kokonaiskulutuksestä, tämä olisi perusteltua, jos sillä voidaan vähentää tieliikennettä noin 8%. Ottaen huomioon Suomen pitkät etäisyydet jotka suosivat varsinkin tavaran rautatiekuljetuksia sekä joukkoliikenteen nykyisin erittäin alhaisen kulkumuoto-osuuden nk. keskisuurissa kaupungeissa, en pidä mitenkään perusteettomana, että sähkökäyttöistä raide- ja johdinautoliikennettä lisäämällä voitaisiin selvästi alentaa liikenteen energiankulutusta.
 
kuukanko sanoi:
Kuinkahan paljon liikenteen öljynkäyttö vähenisi Suomessa, jos kaikki Mikon mainitsemat toimenpiteet toteutettaisiin? Entä kuinka paljon, jos kaikki autot vaihdettaisiin käymään biopolttoaineilla?
Ensiksi kyselisin asiantuntijoilta: kuinka paljon pinta-alaltaan Suomen kokoinen maa pystyisi tuottamaan biopolttoainettta? Jostain olen lukenut että mitä vuodessa pystyttäisiin tuottamaan rypsiöljyä tai alkoholia liikennekäyttöön, riittäisi yhden viikon kulutukseen Suomen nykyisellä autokannalla. Eli raakaöljyn saatavuuden heikkeneminen tulee johtamaan joka tapaukssessa suuriin muutoksiin, ja niille jotka ei ole varautunut siihen: huonompaan suuntaan. Ne jotka ovat jotenkin ennakoineeet tilanteen ovat jo nyt muuttaneet sellaisille paikoille asumaan että tulevat ainakin teoriassa toimeen ilman omaa autoa.

En oikein laskisi biopolttoaineeksi sellaista polttoainetta kuten vety. Mutta jos se lasketaan, ja sitä olisi vakavasti ajateltuna tarkoitus käyttää autoissa, niin vedyn varastointi ja jakeluongelmat ovat vielä ratkaisematta. Sen laaja käyttöönotto nykyominaisuuksilla johtaisi joka tapauksessa siihen että ihmiset joutuisivat muuttamaan niille paikkakunnalle jossa vetyä valmistetaan. Eli suuriiin kaupunkeihin. Elintottumukset muuttuisivat monella joka tapauksessa samalla tavalla kuin jos joutuisi auton sijaan käyttämään joukkoliikennettä.

Mitä polttoaineiden verotukseen tulee, niin biopolttoaineiden lievempi verotus Ruotsin mallin mukaan ei mielestäni hyödytä ketään. Sitten kun öljyn saatavauus todella heikkenee, niin muutos on joka tapauksessa edessä. Teknologia on lisäksi olemassa, ja dieselauto kulkee rypsillä siinä missä dieselilläkin. Miksi pitäisi jo nyt ruveta siirtyä laajaan biopolttoaineen käyttöön, kun valtio menettäisi sen takia miljardeja vuodessa? Jokainenhan tietää että polttonesteillä kerätyillä verotuloila rahoitetaan julkista sektoria joka kärsii rahapulasta. "Eläkepommi" ja kasvavat terveysmenot vaativat aina vain enemmän ja enemmän. Moniko kansalainen olisi valmis maksamaan n 5% enemmän tuloveroa siksi että valtio ei pysty ottamaan liikennepolttonesteistä enää veroa?
 
Pohjois-Karjalan liikennebiokaasuverkoston kehityshankkeen puitteissa on laadittu julkaisu "Kilpailutusohje kunnille ja muille julkisen sektorin organisaatioille biokaasuajoneuvojen ja biokaasukäyttöisten kuljetuspalveluiden hankintaan". Se opastaa puhtaiden autojen hankintadirektiivin (2009/33/EY) käyttöönottoon julkisissa hankinnoissa. Julkaisussa on mm. käsitelty , miten aikanaan Helsinkiin saatiin maakaasubussit. Julkaisun on tehnyt projektipäällikkö Ari Lampinen, joka on laajasti perehtynyt mm. biometaanin käyttöön ajoneuvoissa.

http://www.liikennebiokaasu.fi/images/stories/pdf/Kilpailutusohje.pdf

Sakari Aalto
Ulvila
 
Takaisin
Ylös